Lätinäketju

[Mamimam]

Me otetaan myös. Esikoinen kun muhi mahassa vielä en uskaltanut ottaa kun pelkään neuloja. Seuraavana päivänä tuo synty ja ois saanut suojan jos olisin vaan ottanut sen hiton rokotteen. Seuraavat 3kk olinkin visusti kotona hänen kanssa kun en uskaltanut liikkua.

Mulla tuli flunssa ennenku plussasin ja nyt vihdoin olen sen selättänyt! 2vk meni.

 

[Dottie]

Otetaan koko perhe. Työskentelen myös hoitoalalla, joten on suotavaa ottaa ks.rokote..

 

[Camomillaa]

Ikinä en oo influ rokotetta ottanut enkä yhtäkään oo sairastanut, mutta nyt alan kallistua sen ottamisen puoleen. Alko tässä just ihan järkyttävä flunssa ja kurkkukipu eilen, ja äsken aloin käymään lääkekaappia läpi ja melkeen kaikki lääkkeet kielletty! :arghh: Eikö tosissaan strepsilsiäkään kannattais ottaa? Finrexin ja bisolvon oli ainakin ihan kielletty ja ei tietty parasetamoliakaan löydy tai ehdi ennen töitä hakemaan

 

[Piitula79]

Mulla on muuten ihan pölyallergia ja huomaan että ennen plussaa jo oli kauhean tukkoinen olo vaikka syön allergialääkettä. Eli mulla ainakin turvottaa myös hengitysteitä raskaus näemmä. Nyt viimeiset pari viikkoa tosiaan on ollut ihan flunssainen olo ilman flunssaa tuon tukkoisuuden vuoksi

Minulla on kans ollut sama, ihan kuin olisi pölynuha. Varsinkin aamuisin on tosi tukkoinen olo. Sitten limakalvot nenässä tosi kuivat ja nyt kun tuli pakkaset niin enemmän vaan. Täytyy A-vitamiiniöljyä alkaa taas nokkaan hölväämään.

Minä meinasin kanssa ottaa influenssarokotteen. Mies kävi jo ottamassa, kun töissä saivat. 10-v:lle kyllä myös koulussa annan laittaa, niin ollaan sitten kaikki rokotettuja.

 

[Suklaapehmis]

Kyllä, otettiin jo koko perhe rokote. :) En haluais raskaana ollessa sairastua influenssaan joten kaikki keinot käyttöön

 

[Sammie]

Mä saan influenssarokotteen ekalla neuvolakäynnillä. En ole ennen ottanut, mutta nyt km pelossa en jätä väliin! Mies on jo rokotettu.

 

[Genmaicha]

Me aiotaan koko perhe ottaa rokotukset. Raskaana ollessani esikoista odottaessa otin ekaa kertaa, ja aion ottaa kausirokotteen ainakin niin kauan kun on alle kouluikäisiä tai muita riskiryhmäläisiä lähipiirissä. Mahdolliset rokotteen haitat ja epämiellyttävyydet ovat kuitenkin pientä influenssan jälkitauteihin verrattuna.

 

[Dafni]

Olenko minä ainoa kuka vähän pelkää tätä elämänmuutosta? Olen siis jo 35-vuotias ja tottunut elämään melko vapaasti. Olen tietysti onnellinen raskaudesta, mutta samalla myös aivan kauhuissani. Olen melko huono sietämään väsymystä, tykkään matkustella muutaman kerran vuodessa ym.

En tiiä saako näitä asioita edes sanoa ääneen, mutta tulipahan nyt myönnettyä.

 

[Fuji]

Olin kans ekaa odottaessa ihan kauhuissani. Mulla on lyhyt pinna enkä siedä hyvin äkillisiä muutoks rutiinissa.. lyhyet unet ei myöskään sovi mulle yhtään.
Nyt tän toisen kanssa ihan sama juttu. Olen kauhuissani siitä miten pärjään 2 pienen kanssa kotona..

 

[Lisamarie]

Olenko minä ainoa kuka vähän pelkää tätä elämänmuutosta? Olen siis jo 35-vuotias ja tottunut elämään melko vapaasti. Olen tietysti onnellinen raskaudesta, mutta samalla myös aivan kauhuissani. Olen melko huono sietämään väsymystä, tykkään matkustella muutaman kerran vuodessa ym.

En tiiä saako näitä asioita edes sanoa ääneen, mutta tulipahan nyt myönnettyä.

Et ole ainoa.. itse kamppailen samojen asioiden kanssa vaikka jo kolmas tulossa. Välillä tuntuu, että on maailman onnellisin juttu ja välillä kysyn iteltäni et mitå nyt taaaas..? :D ihan normaalin prosessin äidiksi tulemiseen liittyen. Ehkä eniten mietin miten pystyn enää luomaan suhdetta tähän lapseen kun on jo kaksi maailman rakkainta.. <3 mutta kyllä kaikki järjestyy ja kaikki ajatukset on sallittuja.

 

[Holly]

Olenko minä ainoa kuka vähän pelkää tätä elämänmuutosta? Olen siis jo 35-vuotias ja tottunut elämään melko vapaasti. Olen tietysti onnellinen raskaudesta, mutta samalla myös aivan kauhuissani. Olen melko huono sietämään väsymystä, tykkään matkustella muutaman kerran vuodessa ym.

En tiiä saako näitä asioita edes sanoa ääneen, mutta tulipahan nyt myönnettyä.

Kyllä mua ekaa odottaessa pelotti. Tehtyäni silloin ekan raskaustestin nii olin tietysti iloinen mut jo samana iltana rupesin itkemään et mitä oon menny tekemään, kun kyseessä niin iso ja "peruuttamaton" asia. Onneksi raskaus kestää niin kauan et ajatuksene ehtii aika hyvin tottua ja loppuvaiheessa jo odottaa vauvan syntymää.

Kyllähän tosiaan sitte joutuu asiat priorisoimaan eri tavalla, mutta varsinki vauvavuoden jälkeen kyl on saanut vapautta sopivasti takaisinkin, ja koko ajan lisää kun lapsi kasvaa.

Toinen kun on kyseessä olen ollut paljon rennompi, mutta toki muaki mietityttää et miten jotkut käytännön asiat järjestyy ja kun sitä "omaa aikaa" on taas paljon vähemmän.. Mut kuten sanottu niin pikkulapsiaika ei kestä ikuisesti. Tavallaan en kyl ikinä haluais et mun pieni ihana taapero kasvaisi isoksi, vaikka tavallaan tottakai se on ihanaa kun kasvaa ja kehittyy. Äitiys on täynnä ristiriitaisia tunteita.

 

[pikkumartta]

Me ollaan otettu koko perheelle rokotteet. Tosi lievät sivuvaikutukset tullut onneksi.

Mua jännittää tää kolmas lapsi paljon enemmän kuin toinen, nyt on aina yks aikuinen ollut kummallekin lapselle ja on kädet riittäneet hyvin. Mutta onhan tässä onneks aikaa tottua ajatukseen ja koska tämä raskaus tulee olemaan mun viimeinen, niin aion nauttia kyllä niin hyvin kuin pystyn :)

 

[Turvonnut]

Voi eii mitäs tää tarkoittaa, clearbluen digimittari näytti raskaana 2-3, vaikka mielestäni nyt pitäis olla jo rv 5+4 eli sen ois pitäny näyttää raskaana 3+? Ovis oli ehkä 14.11. ja kuukautiskierto aika säännöllinen 28pvää. Eli eiks sen mukaan sen pitäis näyttää jo 3+?

mä en oo uskaltanu ees tehdä enää uutta testiä. mulla näytti 1-2viikkoa vaikka olin yli rv5 silloin. silti muut testit vahvistuu todella nopeasti. en viitti ressata noin kalliilla testillä. odotan neuvolaan ja josko siellä ultrattais ni selviääpä sitten. esikoisesta en tehnyt kuin tasan yhden haamun ja hyvin meni.
voi siis olla että oviksesi ollut myöhemmin ja ne on viitearvojen sisällä et tiedä niistä

 

[Piitula79]

Olenko minä ainoa kuka vähän pelkää tätä elämänmuutosta? Olen siis jo 35-vuotias ja tottunut elämään melko vapaasti. Olen tietysti onnellinen raskaudesta, mutta samalla myös aivan kauhuissani. Olen melko huono sietämään väsymystä, tykkään matkustella muutaman kerran vuodessa ym.

En tiiä saako näitä asioita edes sanoa ääneen, mutta tulipahan nyt myönnettyä.

Et ole Danfi tosissaankaan ainut
Minuakin mietityttää välillä, että miten jaksan ja miten mies jaksaa valvomista. Minä olen jo 40. v ja tottunut hyviin uniin ja omaan aikaan myös, kun esikoinen on jo 10 ja asuu vielä jokatoinen viikko isällään. Mies puolestaan on todella huono aamuihminen ja on kuin myrskyn merkki, jos on nukkunut huonosti tai liian vähän Mutta toisaalta ajattelen, että onhan sitä yhdenkin kanssa selvinnyt ja esikoinen nukkui ihan pätkittäin ja huonosti ensimmäiset 3 vuotta. Ex mies oli lisäksi yrittäjä, joten sain olla lähestulkoon yksinhuoltaja. Nyt kuitenkin toinenkin on enemmän mukana arjessa ja jaetaan paljon enemmän asioita. Kaikenlaisia tuntemuksia on ja välillä paniikki iskee, mutta lopulta kuitenkin aina voittaa se tunne, että tämä on juuri sitä mitä minä haluan ja juuri tuon miehen kanssa

 

[Suklaapehmis]

mä en oo uskaltanu ees tehdä enää uutta testiä. mulla näytti 1-2viikkoa vaikka olin yli rv5 silloin. silti muut testit vahvistuu todella nopeasti. en viitti ressata noin kalliilla testillä. odotan neuvolaan ja josko siellä ultrattais ni selviääpä sitten. esikoisesta en tehnyt kuin tasan yhden haamun ja hyvin meni.
voi siis olla että oviksesi ollut myöhemmin ja ne on viitearvojen sisällä et tiedä niistä

En miekää enää sit tehny uutta digitestiä. Huomenna on alkuraskauden ultra, se kertokoon kaiken! :) Paljon rennompi fiilis ollu, ku pääsee siihe ultraan.

 

[Dafni]

Kiitos teille kaikille vastauksista!
Hiukan helpotti, kun tajusin etten olekaan ihan outo :) Minulla on aina ollut koiria ja siinä mielessä kyllä olen tottunut sellaiseen elämään etten ihan extempore pysty mitään tekemään tai huitelemaan missä sattuu.
Miehelläni on 5 (!!!) lasta ennestään ja hän nyt on tottunut melkein kaikkeen. Hänen kanssaan olen toki tottunut perhe-elämään (lapset ovat meillä viikonloppuisin lähinnä), mutta nämä lapset ovat toki jo melko isoja ja pärjäävät pääosin itsekseen.

Ehkä tämä kauhu jossain vaiheessa helpottaa. Naurattaa völillä kun tunteet menevät noin 2h välein onnesta epätoivoon ja hormonit tuskin auttaa asiaa

 

[Dafni]

Influenssarokotteeseen piti vielä kommentoida, että aikomuksenani on se ottaa jo ihan ammattini puolesta

 

[mangustimamma]

Et ole Danfi tosissaankaan ainut
Minuakin mietityttää välillä, että miten jaksan ja miten mies jaksaa valvomista. Minä olen jo 40. v ja tottunut hyviin uniin ja omaan aikaan myös, kun esikoinen on jo 10 ja asuu vielä jokatoinen viikko isällään. Mies puolestaan on todella huono aamuihminen ja on kuin myrskyn merkki, jos on nukkunut huonosti tai liian vähän Mutta toisaalta ajattelen, että onhan sitä yhdenkin kanssa selvinnyt ja esikoinen nukkui ihan pätkittäin ja huonosti ensimmäiset 3 vuotta. Ex mies oli lisäksi yrittäjä, joten sain olla lähestulkoon yksinhuoltaja. Nyt kuitenkin toinenkin on enemmän mukana arjessa ja jaetaan paljon enemmän asioita. Kaikenlaisia tuntemuksia on ja välillä paniikki iskee, mutta lopulta kuitenkin aina voittaa se tunne, että tämä on juuri sitä mitä minä haluan ja juuri tuon miehen kanssa

Täälläkin tietty mietityttää valvominen. Ollaan vain kuukausien päässä 40-v päivistä kun lapsi syntyy ja kotona siis ennestään kaksi taaperoa. Nämä ovat molemmat olleet aurinkoisia vauvoja ja nukkuneet hirveän hyvin, ja välillä mietin oliko minulla kolmatta suunnitellessa ollenkaan realistiset käsitykset siitä millaista vaikea vauva-arki voi olla. Ja meillä mies on iltatöissä, joten arki-illat pitää pärjätä yksin.

 

[Mathilda]

Jospa minäkin vähitellen uskaltautuisin mukaan heinäkuisiin. Tänään ultrassa sydän löi hienosti ja koko vastasi 6+4.

Olen siis 37-vuotias ja ensimmäinen tulossa. Edellinen raskaus meni kesken toukokuussa, joten ihan tässä ei vielä osaa luottaa siihen, että vauvan saa syliin asti. Mutta nyt on syke nähty, joten pidemmälle päästy kuin viimeksi. :)

 

[Holly]

Jospa minäkin vähitellen uskaltautuisin mukaan heinäkuisiin. Tänään ultrassa sydän löi hienosti ja koko vastasi 6+4.

Olen siis 37-vuotias ja ensimmäinen tulossa. Edellinen raskaus meni kesken toukokuussa, joten ihan tässä ei vielä osaa luottaa siihen, että vauvan saa syliin asti. Mutta nyt on syke nähty, joten pidemmälle päästy kuin viimeksi. :)

Sykkeen näkyminen on kyl hirmu hyvä merkki. Toivotaan että jatkokin sujuu hyvin. :)