Lääkkeellisen tyhjennyksen kokemuksia!

[Candice]

Mä oon viisi vuotta sitten kirjoittanut tähän ketjuun oman kauhukokemukseni ja haluaisin nyt jakaa myös täysin toisenlaisen tarinan, kun nyt valitettavasti samassa tilanteessa taas ollaan. Toivottavasti se antaa lohtua muillekin, jotka pelkäävät tyhjennystä kenties aiempien huonojen kokemusten jälkeen niin kuin itsekin pelkäsin.

6.3. todettiin siis varhaisultrassa keskeytynyt keskenmeno. Viikkoja piti olla 7+3, mutta oletettavasti raskaus oli keskeytynyt jo melko pian plussan jälkeen, koska kohdussa oli vain tyhjä ruskuaispussi. Tasan viikko myöhemmin pääsin gynen polille, jossa tarkemmalla ultralla näkyi edellisten lisäksi myös jotain alkioksi sopivaa, muttei mitään viikkoja vastaavaa, eikä tietenkään sykettä. Sain mifegynen ja pari päivää sairauslomaa ja lähdin kotiin.

Ensimmäisen lääkkeen jälkeen ei tapahtunut vielä mitään ja varsinainen tyhjennys aloitettiin pari päivää polikäynnin jälkeen. Otin cytotecit ohjeen mukaan suun kautta ennen sairaalaan lähtöä ja siitä noin tuntia myöhemmin alkoi kuukautisvuodon tyyppinen verinen vuoto, jonka huomasin vessareissulla. Kipuja ei ollut käytännössä juurikaan, tuntuivat särkylääkkeiden läpi lähinnä tavallisilta kuukautiskivuilta. Noin kolme tuntia ekoista lääkkeistä tuntui siltä, että jotain tulee ulos ja pienten hyytymien seassa olikin tullut pois istukka ja muu raskauskudos. Tämä varmistettiin vielä ultralla.

Pieniä hyytymiä tuli vielä muutaman kerran, mutta jo iltapäivän puolella vuoto oli muuttunut tavallisen kuukautisvuodon tyyppiseksi. Menkkajomotukset jatkuivat loppupäivän, niiden kanssa pärjäsi särkylääkkeillä. Seuraavana päivänä vuoto oli hyvin maltillista, eikä kipuja ollut enää. Jotain yksittäisiä pieniä riekaleita/hötäleitä vuodon seassa on ollut, mutta ei mitään isompaa. Vuoto alkaa nyt myös jo hieman vaalentua.

Eli ei runsasta vuotoa, ei isoja hyytymiä, ei kipuja, ei dramatiikkaa (jos ei omaa hysterisointia lasketa). Jos ei olisi ultrattu, en olisi uskonut, että homma oli ohi näin vähällä vuodolla ja hyytymillä. Helpottaa myös henkistä puolta aika paljon, että tää fyysinen puoli meni näin helpolla.

 

[Sarsabutt]

Jospa mä vihdoin jaksaisin kirjoittaa omat kokemukset keskeytyneestä keskenmenosta ja lääkkeellisestä keskeytyksestä.
IVF hoitojen takia meillä oli varhaisultra julkisella 7+5, jossa löydettiin 5+5 vastaava alkio, mutta ei sykettä ja diagnoosi keskeytynyt keskenmeno. Sain samantien mifegynen ja cytotecit kotiin, jotka piti ottaa kaksi päivää myöhemmin. Torstaina otin lääkkeet ja ekojen lääkkeiden jälkeen ei tapahtunut mitään. Toisten lääkkeiden jälkeen alkoi tulla pahoja menkkakipuja, nousi kuume ja menin ihan horrokseen. Makasin sohvalla karseassa horkassa, vatsa sattui älyttömästi särkylääkkeistä ja TENS-laitteesta huolimatta ja nousi kuume. En pystynyt mittaamaan kuumetta, mutta myöhemmin mies mittasi sen yli 38°C särkylääkkeistä huolimatta. Illan mittaan tuli useampia hyytymiä ja raskausmateriaalia ja luulinkin kaiken tulleen ulos. Viikonloppuna lämpö nousi uudestaan (ei kuume) särkylääkkeistä huolimatta ja vatsa alkoi sattua. Sain tiistaiksi ultran, jossa sanottiin että kaikki raskausmateriaali on tullut ulos, vähän nestettä jäljellä, mutta tulehdusarvojen takia sain antibiootit.
Viikkoa myöhemmin vatsa alkoi taas kramppaamaan pahemmin ja vuoto runsastui. Ensin sanottiin omapolun kautta, että ei varmaan mitään vakavaa, seuraa tilannetta ja odotetaan, mutta kun sanoin etten enää kestä kun kipuja on päivittäin, sain ultran torstaille. Ultrassa löytyikin vielä raskausmateriaalia ja jäin samalla reissulla manuaaliseen tyhjennykseen. Olin henkisesti ihan rikki, kun olin käynyt keskenmenoa jo kaksi viikkoa läpi ja nyt istuin odottamassa tyhjennystä katselemassa ulos samoja maisemia kun esikoisen syntymän jälkeen. Itkin koko päivän sitä vääryyttä, että olin siellä, mutta kotiin ei tultu vauvan kanssa, vaan tyhjän kohdun kanssa. No, kivut ja lämpöily ovat ainakin loppuneet, joten uskon että vihdoin saatiin kaikki raskausmateriaali ulos ja keho pääsi palautumaan.

Todella rankka kokemus kaikin puolin, niin henkisesti kuin fyysisesti ja kivut olivat monin kerroin kovemmat kuin kuukautiskivut. En olisi pysynyt tolpillani, jos olisin yrittänyt ylös sohvalta pahimpien kipujen aikaan. Jos ikinä joudun käymään saman läpi, niin todennäköisesti pyydän manuaalisen tyhjennyksen heti tai ainakin vahvemmat kipulääkkeet, 1g panadol ja 800mg burana oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Toivottavasti toista kertaa ei tule, en tiedä miten jaksaisin sen henkisesti...