Mä oon viisi vuotta sitten kirjoittanut tähän ketjuun oman kauhukokemukseni ja haluaisin nyt jakaa myös täysin toisenlaisen tarinan, kun nyt valitettavasti samassa tilanteessa taas ollaan. Toivottavasti se antaa lohtua muillekin, jotka pelkäävät tyhjennystä kenties aiempien huonojen kokemusten jälkeen niin kuin itsekin pelkäsin.
6.3. todettiin siis varhaisultrassa keskeytynyt keskenmeno. Viikkoja piti olla 7+3, mutta oletettavasti raskaus oli keskeytynyt jo melko pian plussan jälkeen, koska kohdussa oli vain tyhjä ruskuaispussi. Tasan viikko myöhemmin pääsin gynen polille, jossa tarkemmalla ultralla näkyi edellisten lisäksi myös jotain alkioksi sopivaa, muttei mitään viikkoja vastaavaa, eikä tietenkään sykettä. Sain mifegynen ja pari päivää sairauslomaa ja lähdin kotiin.
Ensimmäisen lääkkeen jälkeen ei tapahtunut vielä mitään ja varsinainen tyhjennys aloitettiin pari päivää polikäynnin jälkeen. Otin cytotecit ohjeen mukaan suun kautta ennen sairaalaan lähtöä ja siitä noin tuntia myöhemmin alkoi kuukautisvuodon tyyppinen verinen vuoto, jonka huomasin vessareissulla. Kipuja ei ollut käytännössä juurikaan, tuntuivat särkylääkkeiden läpi lähinnä tavallisilta kuukautiskivuilta. Noin kolme tuntia ekoista lääkkeistä tuntui siltä, että jotain tulee ulos ja pienten hyytymien seassa olikin tullut pois istukka ja muu raskauskudos. Tämä varmistettiin vielä ultralla.
Pieniä hyytymiä tuli vielä muutaman kerran, mutta jo iltapäivän puolella vuoto oli muuttunut tavallisen kuukautisvuodon tyyppiseksi. Menkkajomotukset jatkuivat loppupäivän, niiden kanssa pärjäsi särkylääkkeillä. Seuraavana päivänä vuoto oli hyvin maltillista, eikä kipuja ollut enää. Jotain yksittäisiä pieniä riekaleita/hötäleitä vuodon seassa on ollut, mutta ei mitään isompaa. Vuoto alkaa nyt myös jo hieman vaalentua.
Eli ei runsasta vuotoa, ei isoja hyytymiä, ei kipuja, ei dramatiikkaa (jos ei omaa hysterisointia lasketa). Jos ei olisi ultrattu, en olisi uskonut, että homma oli ohi näin vähällä vuodolla ja hyytymillä. Helpottaa myös henkistä puolta aika paljon, että tää fyysinen puoli meni näin helpolla.
6.3. todettiin siis varhaisultrassa keskeytynyt keskenmeno. Viikkoja piti olla 7+3, mutta oletettavasti raskaus oli keskeytynyt jo melko pian plussan jälkeen, koska kohdussa oli vain tyhjä ruskuaispussi. Tasan viikko myöhemmin pääsin gynen polille, jossa tarkemmalla ultralla näkyi edellisten lisäksi myös jotain alkioksi sopivaa, muttei mitään viikkoja vastaavaa, eikä tietenkään sykettä. Sain mifegynen ja pari päivää sairauslomaa ja lähdin kotiin.
Ensimmäisen lääkkeen jälkeen ei tapahtunut vielä mitään ja varsinainen tyhjennys aloitettiin pari päivää polikäynnin jälkeen. Otin cytotecit ohjeen mukaan suun kautta ennen sairaalaan lähtöä ja siitä noin tuntia myöhemmin alkoi kuukautisvuodon tyyppinen verinen vuoto, jonka huomasin vessareissulla. Kipuja ei ollut käytännössä juurikaan, tuntuivat särkylääkkeiden läpi lähinnä tavallisilta kuukautiskivuilta. Noin kolme tuntia ekoista lääkkeistä tuntui siltä, että jotain tulee ulos ja pienten hyytymien seassa olikin tullut pois istukka ja muu raskauskudos. Tämä varmistettiin vielä ultralla.
Pieniä hyytymiä tuli vielä muutaman kerran, mutta jo iltapäivän puolella vuoto oli muuttunut tavallisen kuukautisvuodon tyyppiseksi. Menkkajomotukset jatkuivat loppupäivän, niiden kanssa pärjäsi särkylääkkeillä. Seuraavana päivänä vuoto oli hyvin maltillista, eikä kipuja ollut enää. Jotain yksittäisiä pieniä riekaleita/hötäleitä vuodon seassa on ollut, mutta ei mitään isompaa. Vuoto alkaa nyt myös jo hieman vaalentua.
Eli ei runsasta vuotoa, ei isoja hyytymiä, ei kipuja, ei dramatiikkaa (jos ei omaa hysterisointia lasketa). Jos ei olisi ultrattu, en olisi uskonut, että homma oli ohi näin vähällä vuodolla ja hyytymillä. Helpottaa myös henkistä puolta aika paljon, että tää fyysinen puoli meni näin helpolla.