Mulla meni ihan parissa päivässä ohi.
Lääkkeellisen tyhjennyksen kokemuksia!
- Ketjun aloittaja MariQ
- Aloituspäivämäärä
Mulla meni ihan parissa päivässä ohi.
@APM, kiitos kommentista! Eilen (reilu viikko keskenmenosta) näytti yllätykseksi jo kotitesti negatiivista. Tein sen kyllä illasta, mutta oletin että on vielä ihan superplussa. Ehkä sinne kohtuun ei tosiaan mitään isompaa ole jäänyt. Olisi edes jotain ilonaihetta tässä tilanteessa...
hildurbia
Satasella mukana keskusteluissa
Mahtaakohan kellään olla tällaisesta kokemusta... Mulla alkoi keskenmeno spontaanisti pitkänä perjantaina, sitä oli jo osattu odottaa, koska sikiö ei ultrassa ollut vastannut viikkojaan ja sykekin oli todella matala (n. 60). Olin naistenpolilla ultrassa siis käynyt pienen vuodon vuoksi aiemmin. Keskenmeno alkoi yöllä, pahin vuoto isoine hyytymineen ja kipu kesti noin 3 tuntia, seuraavina kolmena päivänä ajoittaista kovaa supistelua ja vuotoa ja vielä jotain hyytymiä. Sitten vähän hiipui. Tarkastettiin polilla tilanne ja todettiin että kohtu on tyhjä, mutta kohdunkanava ei. Sain kotiin cytotecit jos ei seuraavan vkl aikana tule hyytymävuotoja, joita jonkin verran tuli ja en sitten lääkkeitä ottanut. Tänään uusi kontrolli, jossa todettiin että kohdunkanavassa edelleen hyytynyttä verta. Otin lääkkeet tänään klo 12.45. (Ensin 4 emättimeen ja kolmen tunnin päästä 2 kielen alle.) Eli tästä on tasan 8 tuntia. So far ei mitään. Pientä vuotoa on ollut, mutta sitä nyt oli aiemmin jo muutenkin. Myös, kaks niistä lääkkeistä tuli vähän aikaa sitten vessareissulla ulos. Eivät olleet sulaneet todellakaan (kuuluisiko?), vähän koostumus oli muuttunut mureammaksi. Onko täällä ketään, jolla olis kohtu tyhjentynyt ja kohdunkanavaan jäänyt verta jumiin? Miten lopulta kävi?
Mulla tämä keskenmenoprosessi on kestänyt jo monta viikkoa ja olen henkisesti ihan loppu. Olen melko varma että tässä vielä päädytään imutyhjennykseen ja varmaan sen jälkeenkin vielä kaavintaan. Ihan epätoivoista paskaa.
Mulla tämä keskenmenoprosessi on kestänyt jo monta viikkoa ja olen henkisesti ihan loppu. Olen melko varma että tässä vielä päädytään imutyhjennykseen ja varmaan sen jälkeenkin vielä kaavintaan. Ihan epätoivoista paskaa.
Hildurbia, sinäkin päädyit marraskuisten ryhmästä tänne ;(
Minulla ei ole tuollaisesta kokemusta, mutta siitä olen samaa mieltä, että tämä on monelta kantilta katsottuna kamalaa p***aa!
Minulla näkyi lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen kohdussa vielä hyytymää, mutta lääkärin mukaan kudosta ei ollut enää jäljellä. Antoi sitten vielä 2 cytoteciä, mutta näillä ei ollut mitään vaikutusta (eikä sen jälkeen ole ultrattu eikä ole jälkitarkastuskaan). Tämän jälkeen on tullut monena iltana/yönä verta ja pientä hyytymää, ja r-testi näytti jo negatiivista, joten oletan että sieltä on tullut ne loput jäämät pääasiassa pois. Jotenkin luulisi, että kohdunkanavasta vuotaisi kaikki vielä helpommin ulos kuin kohdusta, viimeistään sitten ekojen menkkojen aikana?
Kovasti voimia sinne sinulle!!
Minulla ei ole tuollaisesta kokemusta, mutta siitä olen samaa mieltä, että tämä on monelta kantilta katsottuna kamalaa p***aa!
Minulla näkyi lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen kohdussa vielä hyytymää, mutta lääkärin mukaan kudosta ei ollut enää jäljellä. Antoi sitten vielä 2 cytoteciä, mutta näillä ei ollut mitään vaikutusta (eikä sen jälkeen ole ultrattu eikä ole jälkitarkastuskaan). Tämän jälkeen on tullut monena iltana/yönä verta ja pientä hyytymää, ja r-testi näytti jo negatiivista, joten oletan että sieltä on tullut ne loput jäämät pääasiassa pois. Jotenkin luulisi, että kohdunkanavasta vuotaisi kaikki vielä helpommin ulos kuin kohdusta, viimeistään sitten ekojen menkkojen aikana?
Kovasti voimia sinne sinulle!!
Kyfi2136840
Silmät suurina ihmettelijä
Jälkitarkastuksessa näkyi vielä rajatapaus riekale n.1cm kokoinen.
Lääkkeellisestä tyhjennyksestä on 1vko. Tietääkö joku voiko tuon riekaleen ulos tuloa vauhdittaa jollain? Liikunta tms. Onko vaikutusta? Tosin anemian takia pitää kyllä ottaa nyt rauhassa..
Entä kun vuoto on muuten loppunut, niin voiko alkaa uudestaan yrittämään vaikka siellä joku jäännös onkin? Jäi tämä kysymättä :banghead:
Jouduin itse ambulanssilla sairaalaan tiputukseen, kun vuosin kuin härän kurkku olisi viilletty auki..
Oli kyllä ikimuistoinen kokemus tämä taas..
Lääkkeellisestä tyhjennyksestä on 1vko. Tietääkö joku voiko tuon riekaleen ulos tuloa vauhdittaa jollain? Liikunta tms. Onko vaikutusta? Tosin anemian takia pitää kyllä ottaa nyt rauhassa..
Entä kun vuoto on muuten loppunut, niin voiko alkaa uudestaan yrittämään vaikka siellä joku jäännös onkin? Jäi tämä kysymättä :banghead:
Jouduin itse ambulanssilla sairaalaan tiputukseen, kun vuosin kuin härän kurkku olisi viilletty auki..
Oli kyllä ikimuistoinen kokemus tämä taas..
Liityn seuraanne. Torstaina olen menossa sairaalaan lääkkeelliseen tyhjennykseen. Keskenmeno tuli ilmi tänään nt-ultrassa. Olo on vielä ihan sekava, ja asian käsittely on ihan kesken. Takana yksi aikaisempi keskenmeno, joka oli alkuraskauden (rv6) spontaani keskenmeno. Pelottaa, että tyhjennys ei onnistu kunnolla.
Mieliala on vaihdellut surullisesta, vihaiseksi ja suoraan sanottuna vittuuntuneeksi. Eniten harmittaa, kun pitää koko homma aloittaa taas alusta. Kuinka kauan menee, että kierto lähtee uudelleen käyntiin? Eli milloin voi alkaa ovulaatiota kyttäämään? Itsellä kierto on aina vammannut, ja en aio odotella yksiä kuukausia tässä välissä ennen uutta yritystä, kun mun kierrolla siinä tuhlaantuu aivan turhaa aikaa hukkaan.
Mieliala on vaihdellut surullisesta, vihaiseksi ja suoraan sanottuna vittuuntuneeksi. Eniten harmittaa, kun pitää koko homma aloittaa taas alusta. Kuinka kauan menee, että kierto lähtee uudelleen käyntiin? Eli milloin voi alkaa ovulaatiota kyttäämään? Itsellä kierto on aina vammannut, ja en aio odotella yksiä kuukausia tässä välissä ennen uutta yritystä, kun mun kierrolla siinä tuhlaantuu aivan turhaa aikaa hukkaan.
Hei, uskaltaudunpa itsekin kirjoittamaan tänne.
Keskenmeno alkoi pienellä tiputteluvuodolla tiistaina päivällä. Tuolloin tunteet meni laidasta laitaan, jouduin vielä kokouksessa parhaani mukaan keskittyä, vaikkei siitä oikeen mitään tullut. Ilta meni itkeskellessä.
Keskiviikkona soitin 10ltä neuvolaan ja sieltä sain heti 11sta ultraan ajan. Neuvolassa ei asiaan saatu selvyyttä, joten sain lähetteen synnärille ja sinne lähdettiin miehen kanssa suoraan ajamaan. Yritin vielä itselle hokea, että tämä voi olla vielä ihan normaalia, vaikka jostain tuli todella vahva tunne, ettei pienellä ole kaikki hyvin. Verikokeiden ja pitkän odottelun jälkeen päästiin vastaanotolle ja tapaus oli tuolloin jo selvä. Odottelun aikana oli jo vuoto lisääntynyt kunnolla ja tutkimuksessa lääkäri sanoi heti, että selvältä keskenmenolta vaikuttaa. Kohdalleni osui vielä vanha, ylirutinoitunut mieslääkäri, joka vain töksäytti, että keskenmenot on niin yleisiä, ettei tätä kannata erityisemmin surra, uutta vaan putkeen Olin jotenkin vielä niin shokissa, etten tajunnu heti lääkärille sanoa, kuinka tökerö kommentti tuollanen on siinä tilanteessa, vaan purin vaan hammasta yhteen.
Kätilö taas oli maailman ihanin ja otti vielä meidät erikseen huoneeseen puhumaan
Hän ymmärsi, että menetys on todellakin surtava ja siihen on täysi oikeus.
Kotiin sain vielä Cytotec-tabletit tyhjennykseen ja otinkin heti kotiin päästyäni ensimmäiset. Särkylääkkeitä tajusin ottaa vasta, kun ensimmäiset supistukset alkoivat. Ohjeita myöhemmin lukiessani, tuli vastaan maininta, että sairaslomaa saa kaksi päivää, mutta tästä meille ei edes ohimennen mainittu mitään. Onneksi neuvolasta soittivat, kun ei sanelua näkynyt koneelta, että mikä tilanne oli. Siinä samalla sain varmistettua tuon sairasloma-asian ja sieltä myös ihmeteltiin, miksi sairaslomaa ei automaattisesti annettu. Mieheni soitti tk:hon (puhelu olisi mulla mennyt vaan itkemisen) ja sieltä onneksi heti suostuivat kirjoittamaan loppuviikon sairaslomaa.
Pieni olisi siis ollut keskiviikkona 7+3. Raskaus ja keskenmeno oli meille ensimmäinen, joten silläkin olisin toivonut paljon parempaa kohtelua ja ymmärrystä! Suru ja menetys oli meille suuri
Eilen aamusta ihmettelin, kuinka paljon sitä voikaan kroppa muuttua vajaassa vuorokaudessa. Paino oli tippunut reilut 2kg, vatsan turvotus kadonnut (tätä oli siis todella paljon viimeisen viikon) ja rinnat aivan vieraan tuntoset, ei enää arista yhtään ja paljon pehmeämmät! Vatsakipu ja päänsärky jatkuvat edelleen, mutta toivottavasti neki pian helpottavat.
Voimia myös teille kaikille muille!
Keskenmeno alkoi pienellä tiputteluvuodolla tiistaina päivällä. Tuolloin tunteet meni laidasta laitaan, jouduin vielä kokouksessa parhaani mukaan keskittyä, vaikkei siitä oikeen mitään tullut. Ilta meni itkeskellessä.
Keskiviikkona soitin 10ltä neuvolaan ja sieltä sain heti 11sta ultraan ajan. Neuvolassa ei asiaan saatu selvyyttä, joten sain lähetteen synnärille ja sinne lähdettiin miehen kanssa suoraan ajamaan. Yritin vielä itselle hokea, että tämä voi olla vielä ihan normaalia, vaikka jostain tuli todella vahva tunne, ettei pienellä ole kaikki hyvin. Verikokeiden ja pitkän odottelun jälkeen päästiin vastaanotolle ja tapaus oli tuolloin jo selvä. Odottelun aikana oli jo vuoto lisääntynyt kunnolla ja tutkimuksessa lääkäri sanoi heti, että selvältä keskenmenolta vaikuttaa. Kohdalleni osui vielä vanha, ylirutinoitunut mieslääkäri, joka vain töksäytti, että keskenmenot on niin yleisiä, ettei tätä kannata erityisemmin surra, uutta vaan putkeen Olin jotenkin vielä niin shokissa, etten tajunnu heti lääkärille sanoa, kuinka tökerö kommentti tuollanen on siinä tilanteessa, vaan purin vaan hammasta yhteen.
Kätilö taas oli maailman ihanin ja otti vielä meidät erikseen huoneeseen puhumaan
Hän ymmärsi, että menetys on todellakin surtava ja siihen on täysi oikeus. Kotiin sain vielä Cytotec-tabletit tyhjennykseen ja otinkin heti kotiin päästyäni ensimmäiset. Särkylääkkeitä tajusin ottaa vasta, kun ensimmäiset supistukset alkoivat. Ohjeita myöhemmin lukiessani, tuli vastaan maininta, että sairaslomaa saa kaksi päivää, mutta tästä meille ei edes ohimennen mainittu mitään. Onneksi neuvolasta soittivat, kun ei sanelua näkynyt koneelta, että mikä tilanne oli. Siinä samalla sain varmistettua tuon sairasloma-asian ja sieltä myös ihmeteltiin, miksi sairaslomaa ei automaattisesti annettu. Mieheni soitti tk:hon (puhelu olisi mulla mennyt vaan itkemisen) ja sieltä onneksi heti suostuivat kirjoittamaan loppuviikon sairaslomaa.
Pieni olisi siis ollut keskiviikkona 7+3. Raskaus ja keskenmeno oli meille ensimmäinen, joten silläkin olisin toivonut paljon parempaa kohtelua ja ymmärrystä! Suru ja menetys oli meille suuri
Eilen aamusta ihmettelin, kuinka paljon sitä voikaan kroppa muuttua vajaassa vuorokaudessa. Paino oli tippunut reilut 2kg, vatsan turvotus kadonnut (tätä oli siis todella paljon viimeisen viikon) ja rinnat aivan vieraan tuntoset, ei enää arista yhtään ja paljon pehmeämmät! Vatsakipu ja päänsärky jatkuvat edelleen, mutta toivottavasti neki pian helpottavat.
Voimia myös teille kaikille muille!
Kiitos KaarinHa!
Jotenkin surun lisäks on ollut suunnaton vitutus ja viha juurikin tuon lääkärin takia!
ehkä hänelle se on arkipäivää, mutta muille ei välttämättä ole. Kenelläkään ei pitäis olla oikeutta sanoa toiselle, ettei jokin ole suremisen arvoista! 
Jotenkin surun lisäks on ollut suunnaton vitutus ja viha juurikin tuon lääkärin takia!
ehkä hänelle se on arkipäivää, mutta muille ei välttämättä ole. Kenelläkään ei pitäis olla oikeutta sanoa toiselle, ettei jokin ole suremisen arvoista! Minulla on vain kaksi keskenmenoa takana, eikä se toinenkaan nyt mitenkään helpompi ollut kuin se ensimmäinenkään. Ei se koskaan helpotu. Suru on aina sama, ellei jopa voimistu, jos keskenmenoja tulee enemmänkin. Minulla ensimmäinen oli luomuraskaus, toinen taas kahdesta viimeisestä lahjamunasoluoljenkorresta toiseksi viimeinen, se tietenkin vielä lisäsi tuskaa, kun tiesin, että pakkasessa on vain yksi mahdollisuus enää jäljellä. Mutta se viimeinen sitten onnistui! :)
Minulla molemmissa keskenmenoissa alkiot olivat lakanneet kehittymästä 7. viikolla, siinä 6+5:n paikkeilla, jolloin sydämen olisi pitänyt ruveta sykkimään, mutta mistä lie syystä näin ei sitten ollut käynytkään. Raskauksien todettiin keskeytyneen vasta siellä 9.-10. viikoilla.
Minulla molemmissa keskenmenoissa alkiot olivat lakanneet kehittymästä 7. viikolla, siinä 6+5:n paikkeilla, jolloin sydämen olisi pitänyt ruveta sykkimään, mutta mistä lie syystä näin ei sitten ollut käynytkään. Raskauksien todettiin keskeytyneen vasta siellä 9.-10. viikoilla.
Olen jo muori-ikäinen (45v), ja tuskin enää raskaudun, vaikka pieni toive siitä vielä olisikin, että saisimme pojalle pikkusisaruksen. Jos ja kun luomuna ei onnistu, niin en siitä yöuniani menetä, hoitoihin en enää lähde. Luonto saa päättää.
Mutta sinulle SannaLa toivon plussaa ja tarrasukkia heti kun vaan pääsette sinne asti uudestaan! :)
Mutta sinulle SannaLa toivon plussaa ja tarrasukkia heti kun vaan pääsette sinne asti uudestaan! :)
marraskuinen
Oman äänensä löytänyt
Kirjoittelen oman tarinani nyt tänne.
Ensikäynnillä neuvolassa minut ultrattiin, ensin mahan päältä ja sitten alateitse. Sikiö löytyi mutta sydänääniä ei kuulunut. Kohdussa sykkeetön sikiö vastaten viikkoja 7+6. Minulla ei ollut minkäänlaisia oireita keskenmenosta. Ainoastaan muistelin, että yksi yö heräsin aivan kamalaan vatsakipuun, joka kesti ehkä 15min, tuo kipu oli juuri silloin kun keskenmeno on tapahtunut. Neuvola käynnistä viikon päästä naistenpolille. Ultrattiin uudelleen ja varmistettiin keskenmeno. Sain silloin Mifegyne tabletin ja kahden yön kuluttua takaisin polille. Menin kotiin ja olisiko seuraavana päivänä alkanut niukahko vuoto, kipuja ei hirveämmin ollut. Seuraavana aamuna polille tyhjennykseen. Rv 10+4. Ensin aamulla särkylääkkeet nassuun (Panacod+panadol?). Sitten 4 cytotec tablettia emättimeen n. klo 8.30 (sain laittaa tabletit itse) ja tunti makuullaan , että tabletit pysyvät sisällä. Aikalailla tasan tunnin kuluttua alkoi sattua mahaan ja tuli tunne, että pakko päästä vessaan. Raskausmateriaalia alkoi valumaan pönttöön, piti oikein punnata sitä ulos. Punnasin ja ponnistelin ja sitten tunsin kun raskauspussi valui pönttöön. Tuntui kamalalta kun sen näki omin silmin ja sitten vain huuhtoi pöntöstä alas
Kivut helpotti heti kun raskausmateriaalit oli tulleet ulos. Koko polilla oloni ajan makoilin sängyllä ja juttelin mieheni kanssa, onneksi mieheni sai olla kanssani siellä. Olin etukäteen lukenut netistä millaisia kokemuksia muilla on lääkkeellisestä tyhjennyksestä, minua pelotti hirveästi kun olin ajatellut, että kivut ovat kamalat ja vuodan kun vesiputous. noh onneksi pääsin helpolla. Kivut kesti vain hetken, eikä vuotokaan ollut kovinkaan runsasta. Klo 12.30 2 cytotec tablettia suun kautta. N. 14.30 minut ultrattin ja kohtu oli lähes tyhjä, vain yksi riekale materiaalia näkyi. Sain lähteä kotiin. Kotiin minulle annettiin vielä 2 cytotec tablettia, jotka minun piti ottaa puoli viiden maissa. Kotona minulla olikin sitten aivan kamala olo koko illan. Oli kauhean huono olo ja tuntui, että taju lähtee. Kipuja ei kylläkään ollut. En uskaltanut yhtään olla yksin kun pelkäsin että pyörryn. Sen illan jälkeen alkoi helpottaa. Jälkivuoto kesti 6 päivää. Kuukautiset tuli kuukauden kuluttua tyhjennyksestä. Tyhjennyksestä kuukauden kuluttua kävin verikokeessa, jossa hcg oli alle 1 eli tyhjennys onnistui. Nyt minulla on tullut nuo yhdet kuukautiset tyhjennyksen jälkeen ja jännätään alkaako viikon päästä kuukautiset vai ei. Ei olla käytetty ehkäisyä tyhjennyksen jälkeen, vaan uusi raskaus saa alkaa jos on alkaakseen :) Keskenmeno oli kyllä suuri shokki kun vauva olisi ollut niin toivottu 
Ensikäynnillä neuvolassa minut ultrattiin, ensin mahan päältä ja sitten alateitse. Sikiö löytyi mutta sydänääniä ei kuulunut. Kohdussa sykkeetön sikiö vastaten viikkoja 7+6. Minulla ei ollut minkäänlaisia oireita keskenmenosta. Ainoastaan muistelin, että yksi yö heräsin aivan kamalaan vatsakipuun, joka kesti ehkä 15min, tuo kipu oli juuri silloin kun keskenmeno on tapahtunut. Neuvola käynnistä viikon päästä naistenpolille. Ultrattiin uudelleen ja varmistettiin keskenmeno. Sain silloin Mifegyne tabletin ja kahden yön kuluttua takaisin polille. Menin kotiin ja olisiko seuraavana päivänä alkanut niukahko vuoto, kipuja ei hirveämmin ollut. Seuraavana aamuna polille tyhjennykseen. Rv 10+4. Ensin aamulla särkylääkkeet nassuun (Panacod+panadol?). Sitten 4 cytotec tablettia emättimeen n. klo 8.30 (sain laittaa tabletit itse) ja tunti makuullaan , että tabletit pysyvät sisällä. Aikalailla tasan tunnin kuluttua alkoi sattua mahaan ja tuli tunne, että pakko päästä vessaan. Raskausmateriaalia alkoi valumaan pönttöön, piti oikein punnata sitä ulos. Punnasin ja ponnistelin ja sitten tunsin kun raskauspussi valui pönttöön. Tuntui kamalalta kun sen näki omin silmin ja sitten vain huuhtoi pöntöstä alas
Kivut helpotti heti kun raskausmateriaalit oli tulleet ulos. Koko polilla oloni ajan makoilin sängyllä ja juttelin mieheni kanssa, onneksi mieheni sai olla kanssani siellä. Olin etukäteen lukenut netistä millaisia kokemuksia muilla on lääkkeellisestä tyhjennyksestä, minua pelotti hirveästi kun olin ajatellut, että kivut ovat kamalat ja vuodan kun vesiputous. noh onneksi pääsin helpolla. Kivut kesti vain hetken, eikä vuotokaan ollut kovinkaan runsasta. Klo 12.30 2 cytotec tablettia suun kautta. N. 14.30 minut ultrattin ja kohtu oli lähes tyhjä, vain yksi riekale materiaalia näkyi. Sain lähteä kotiin. Kotiin minulle annettiin vielä 2 cytotec tablettia, jotka minun piti ottaa puoli viiden maissa. Kotona minulla olikin sitten aivan kamala olo koko illan. Oli kauhean huono olo ja tuntui, että taju lähtee. Kipuja ei kylläkään ollut. En uskaltanut yhtään olla yksin kun pelkäsin että pyörryn. Sen illan jälkeen alkoi helpottaa. Jälkivuoto kesti 6 päivää. Kuukautiset tuli kuukauden kuluttua tyhjennyksestä. Tyhjennyksestä kuukauden kuluttua kävin verikokeessa, jossa hcg oli alle 1 eli tyhjennys onnistui. Nyt minulla on tullut nuo yhdet kuukautiset tyhjennyksen jälkeen ja jännätään alkaako viikon päästä kuukautiset vai ei. Ei olla käytetty ehkäisyä tyhjennyksen jälkeen, vaan uusi raskaus saa alkaa jos on alkaakseen :) Keskenmeno oli kyllä suuri shokki kun vauva olisi ollut niin toivottu
R
Rumpali92
Vieras
Juhannusaattona täälläkin käytiin päivystyksessä toteamassa että sikiö menehtynyt jossain kohti viikolla 7+ silloin olisi viikkoja ollut kasassa päivää vaille 10. Tuntuu että esikoisen olemassaolo lohduttaa aika paljon, vaikea kuvitella miltä tuntuisi ensimmäisen lapsen kohdalla.. Voimia siis kaikille mikä tilanteenne ikinä onkaan!
Tulin lukemaan täältä mitä odottaa kun tuossa puoli ysin aikaan laitoin cytotecit paikallisesti. Suurin osa materiaalista jo poistunut spontaanisti mutta vielä noin 1cm paksuudella jotain massaa bongattiin ultrassa.
Pohdiskelen jo jälkivuotoa toivoen ettei kestä kovin kauaa.. Esikoisen syntymän jälkeen kesti 8 viikkoa, ja toivon todella ettei yllä nyt samaan! Onko muilla kestänyt vuoto synnytyksen jälkeen kauemmin kuin keskenmenossa?
silloin olisi viikkoja ollut kasassa päivää vaille 10. Tuntuu että esikoisen olemassaolo lohduttaa aika paljon, vaikea kuvitella miltä tuntuisi ensimmäisen lapsen kohdalla.. Voimia siis kaikille mikä tilanteenne ikinä onkaan!Tulin lukemaan täältä mitä odottaa kun tuossa puoli ysin aikaan laitoin cytotecit paikallisesti. Suurin osa materiaalista jo poistunut spontaanisti mutta vielä noin 1cm paksuudella jotain massaa bongattiin ultrassa.
Pohdiskelen jo jälkivuotoa toivoen ettei kestä kovin kauaa.. Esikoisen syntymän jälkeen kesti 8 viikkoa, ja toivon todella ettei yllä nyt samaan! Onko muilla kestänyt vuoto synnytyksen jälkeen kauemmin kuin keskenmenossa?
Minulla keskenmenon jälkeen vuoto loppui viikon päästä tyhjennyksestä. Minusta vaikutti siltä, että silloin ne viimeiset riekaleet vihdoin tulivat, ja sen jälkeen vuoto loppui lähestulkoon kuin seinään. Synnytyksen jälkivuoto oli paljon pidempi.
R
Rumpali92
Vieras
Lohduttavaa kuulla! :) sitä pikemmin pääsisi uudestaan yrittämään...
Eilen todettiin nt-ultrassa, että kohdussa ei ole sikiötä, vain istukka ja ruskuaispussi. Mitään vuotoja ei ollut, enkä osannut tällaista lainkaan odottaa. Helmikuussa keskenmeno viikolla 11 ja nyt sitten lääkkeiden avulla tyhjennys (vk13).
Sain heti ultran jälkeen (kun oltiin lääkärin kanssa vielä uudelleen ultrattu ja keskusteltu) sen ensimmäisen valmistelevan lääkkeen, ja pääsin kotiin. Illalla tuntui alavatsassa pientä menkkamaista jomottelua, mutta mitään vuotoa ei vielä alkanut. Tänään sitten aamulla otin cytotecit (4kpl) alateitse, ja vajaan parin tunnin päästä alkoikin runsas vuoto - sitä on nyt kestänyt reilu neljä tuntia.
Luonnollisessa keskenmenossa mulla kesti raju vuoto n. 10h, ja sen jälkeen ehkä viikon sellaista kuukautisvuotoa. Nyt vaikuttaisi siltä, että ainakin tämä lääkkeillä avustettu vuoto on ihan yhtä runsasta ja rajua, mutta vähemmän kivuliasta. Toivottavasti olisi ohi myös yhtä nopeasti kuin alkuvuoden km..
Tällähetkellä tuntemukset on melko hämmentyneet ja sanattomat. En tiedä onko minusta enää kolmanteen yritykseen, vaikka ymmärränkin että keskenmenot ovat melko yleisiä ja kolmennalla kerralla voi jo hyvinkin tärpätä. Kaksi keskenmenoa puolen vuoden sisään vaan alkaa todella jäytää - vaikka toki voisi ajatella että ainakin se antaa toivoa että raskaaksi tuleminen onnistuu.
Sain heti ultran jälkeen (kun oltiin lääkärin kanssa vielä uudelleen ultrattu ja keskusteltu) sen ensimmäisen valmistelevan lääkkeen, ja pääsin kotiin. Illalla tuntui alavatsassa pientä menkkamaista jomottelua, mutta mitään vuotoa ei vielä alkanut. Tänään sitten aamulla otin cytotecit (4kpl) alateitse, ja vajaan parin tunnin päästä alkoikin runsas vuoto - sitä on nyt kestänyt reilu neljä tuntia.
Luonnollisessa keskenmenossa mulla kesti raju vuoto n. 10h, ja sen jälkeen ehkä viikon sellaista kuukautisvuotoa. Nyt vaikuttaisi siltä, että ainakin tämä lääkkeillä avustettu vuoto on ihan yhtä runsasta ja rajua, mutta vähemmän kivuliasta. Toivottavasti olisi ohi myös yhtä nopeasti kuin alkuvuoden km..
Tällähetkellä tuntemukset on melko hämmentyneet ja sanattomat. En tiedä onko minusta enää kolmanteen yritykseen, vaikka ymmärränkin että keskenmenot ovat melko yleisiä ja kolmennalla kerralla voi jo hyvinkin tärpätä. Kaksi keskenmenoa puolen vuoden sisään vaan alkaa todella jäytää - vaikka toki voisi ajatella että ainakin se antaa toivoa että raskaaksi tuleminen onnistuu.