Yrittämään vaan, jos vuoto ohi ja muutenkin oireeton :) Meinaatko tehdä ovistestejä?
Lääkkeellisen tyhjennyksen kokemuksia!
- Ketjun aloittaja MariQ
- Aloituspäivämäärä
Yrittämään vaan, jos vuoto ohi ja muutenkin oireeton :) Meinaatko tehdä ovistestejä?
Kyllä tuolla jemmassa niitä olisi, mutta katsotaan missä vaiheessa rupean niitä testaamaan :)
Alcyone
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Lääkkeellinen tyhjennys tuoreena kokemuksena täälläkin. 
Pienellä bongattiin syke ar-ultrassa muutama viikko sitten rv 6+4, mutta kehitys oli loppunut hieman tuon jälkeen. Ihan yllätyksenä tämä ei tullut, sillä mulla oli pariin otteeseen useita päiviä kestänyttä tiputteluvuotoa. Sain äitipolilta ajan, kun myös raskaustuntemukset alkoi katoamaan. Siellä todettiin keskeytynyt keskenmeno, johon sain heti Mifegynen (?) ja siitä parin päivän päästä otin kotona 4 kpl Cytotecejä. Mies oli onneksi kotona tukena. Supistukset alkoikin puolen tunnin kuluessa ja voimistuivat hyvin, mutta pärjäilin polilta saadulla yhdellä Panacodilla ja parasetamolilla. Vuotokin alkoi, mutta pysyi varsin maltillisena. Koska veren lisäksi ei mitään muuta tullut ulos, kävin äitipolilla uudestaan 3 vrk Cytotecien ottamisen jälkeen. Siellä lääkäri saikin raskausmateriaalin helposti ja kivuttomasti poistettua kohdunsuulta. Lisäksi sain kotiin otettavaksi uuden satsin Cytoja, mutta ne eivät enää tuntuneet missään tai aiheuttaneet uusia supistuksia/lisää vuotoa. Tämän jälkeen vuoto on ollut tosi vähäistä ja voin hyvin, mutta aion kyllä varmuuden vuoksi käydä yksityisellä gynellä jälkitarkastuksessa piakkoin. Kun nyt pian paranisi kokonaan, että pääsee uudelle yritykselle.
Pienellä bongattiin syke ar-ultrassa muutama viikko sitten rv 6+4, mutta kehitys oli loppunut hieman tuon jälkeen. Ihan yllätyksenä tämä ei tullut, sillä mulla oli pariin otteeseen useita päiviä kestänyttä tiputteluvuotoa. Sain äitipolilta ajan, kun myös raskaustuntemukset alkoi katoamaan. Siellä todettiin keskeytynyt keskenmeno, johon sain heti Mifegynen (?) ja siitä parin päivän päästä otin kotona 4 kpl Cytotecejä. Mies oli onneksi kotona tukena. Supistukset alkoikin puolen tunnin kuluessa ja voimistuivat hyvin, mutta pärjäilin polilta saadulla yhdellä Panacodilla ja parasetamolilla. Vuotokin alkoi, mutta pysyi varsin maltillisena. Koska veren lisäksi ei mitään muuta tullut ulos, kävin äitipolilla uudestaan 3 vrk Cytotecien ottamisen jälkeen. Siellä lääkäri saikin raskausmateriaalin helposti ja kivuttomasti poistettua kohdunsuulta. Lisäksi sain kotiin otettavaksi uuden satsin Cytoja, mutta ne eivät enää tuntuneet missään tai aiheuttaneet uusia supistuksia/lisää vuotoa. Tämän jälkeen vuoto on ollut tosi vähäistä ja voin hyvin, mutta aion kyllä varmuuden vuoksi käydä yksityisellä gynellä jälkitarkastuksessa piakkoin. Kun nyt pian paranisi kokonaan, että pääsee uudelle yritykselle.Mulla alkoi tämän vuoden helmikuussa pieni verinen vuoto rv 12+2. Koska siihen liittyi myös kipuja, arvasin heti että kyse on keskenmenosta. Viikonloppu kun oli, piti pari päivää odotella kotona, että pääsin maanantaina lääkäriin. Itkin itkemästä päästyäni, googlettelin, oliko joidenkin raskaudet päättyneet kivuista ja vuodosta huolimatta onnellisesti (enimmäkseen ei ollut). Yritin pitää toivoa yllä, vaikka sydämessäni tiesinkin, että meidän vauva oli kuollut.
Mulla oli ollut koko raskauden ajan välillä lievempiä, välillä kovempia korvennuksia kohdussa, jotka välillä säteilivät myös selkään. Nyt jälkeenpäin olen miettinyt, olikohan kyseessä supistukset ja kohtu yrittänyt lähteä tyhjenemään...? Muistan maininneeni mahakivuista rv 10 paikkeilla ensimmäisellä neuvolakäynnillä, ja neuvolan th oli huolestuneen näköinen, kun sanoi, että voi olla ihan vaaratonta kipua, mutta pyysi mua mainitsemaan asiasta ensimmäisellä neuvolalääkärikäynnillä. Mä olin siinä vaiheessa jo saanut itseni luottavaiseksi ja ajatellut että korvennuksista huolimatta kaikki on kunnossa, kun keskenmenoa ei ollut niillä viikoilla vielä tullut. En osannut aavistaa, että ensimmäisellä neuvolakäynnillä raskauden tietoja täytellessä mun kohdussa ei ollut enää elämää.
No se ensimmäinen neuvolalääkärikäynti oli sinä samana maanantaina, kun keskenmenoa lähdin selvittämään. Ensin kävin akuuttivastaanotolla, jossa hoitaja yritti kuunnella sydänääniä siinä onnistumatta. En saanut lähetettä polille, vaan käski minun mennä neuvolalääkärille, koska se aika oli joka tapauksessa mulle sille päivälle varattu. Neuvolahuoneessa oli lääkäri, hoitaja ja opiskelija. He ottivat minut iloisesti vastaan, mutta hymyt hyytyivät nopeasti, kun itkuun purskahtaen kerroin, että minulla on luultavasti keskenmeno. Sydänääniä yritettiin kuunnella, mutta ei kuultu. Sain lähetteen naisten polille. Siellä ultrassa löytyi meidän pieni, joka oli kuollut jo pari viikkoa aiemmin, arviolta rv 9-10. Olin yrittänyt löytää vauvan sykkeitä noilla viikoilla kun sain kotidopplerin itselleni, mutta en löytänyt, koska vauva oli jo siinä vaiheessa kuollut. Olin ajatellut, että ehkä istukka oli edessä enkä sen takia saanut sykkeitä kuuluviin. Sain ensimmäiset lääkkeet jo tuolla naisten polilla, ja käskyn mennä seuraavana aamuna lääkkeelliseen tyhjennykseen polille. Sain ultrakuvan vauvasta muistoksi. Miehen kanssa romahdettiin polin odotusaulaan. Pyysin polin hoitajaa perumaan nt-ultra-ajan, joka olisi ollut kahden päivän kuluttua.
Tyhjennys ei ollut helppo, vaan oli elämäni kivuliain kokemus (aiemmin pahin kipu oli ison polvileikkauksen jälkeiset kivut). Onneksi olin yksin silloin tyhjennyspäivän aamuna, koska en olisi halunnut mieheni näkevän, kuinka kivuissani olin. Sain Buranaa, Panadolia, Oxynormia (tai Oxycontinia, en muista kumpaa), mutta ne eivät auttaneet. Oksensin kivusta, mutta kunnon vuoto ei alkanut. Ainoa jäljellä oleva kivunlievitysvaihtoehto oli kohdunkaulan puudutus, mutta en halunnut sitä, koska pelkäsin liikaa. Lopulta jonkin ajan päästä kivut olivat niin kovat että olin pyörtyä. Supistuksia tuli jatkuvasti koska olin venymisvaiheessa, ja pyysin hoitajilta apua. Siinä vaiheessa pyysin puudutteen, ja puudutetta laittaessa meni ryöppynä lapsivedet ja meidän pieni syntyi siihen lääkärin käsille. En pyytänyt saada katsoa. Pahimmat kivut helpottivat välittömästi lapsivesien menon jälkeen. Kohtu ei jatkanut tyhjentymistään, vaikka kävelin pitkin käytäviä ja sain lisää cytoteceja. Lääkäri irroitteli istukkaa pihdeillä ja MVA-imulla. Se oli tosi kivuliasta. Tämänkään jälkeen kohtu ei tyhjentynyt tarpeeksi, ja polin mennessä kiinni siirryin osastolle jatkamaan tyhjennystä. Sielläkään ei vuoto lisääntynyt vaan lisä-cytoista huolimatta supistukset heikkenivät. Hoitaja arveli, että olin jo tyhjentynyt, ja oli laittamassa minua kotiin. Onneksi lääkäri kuitenkin vielä halusi tehdä tarkistuksen, ja ultrassa näkyikin vielä reilusti raskausmateriaalia kohdussa. Uudestaan MVA-imu ilman puudutuksia ja kipulääkkeitä ja kohtu ultrattiin tyhjäksi. Jäin kipujen ja hyytymävuodon takia yöksi osastolle. Pääsin seuraavana aamuna kotiin. Seuraavalla viikolla aloin vuotaa isoja mustia hyytymiä, ja päivystyksessä ultrassa löytyi vielä pari istukanpalasta kohdunkaulakanavasta, jotka otettiin niin ikään MVA-imulla pois, ja tämän jälkeen kohtu oli lopulta tyhjä. Fyysisesti toivuin muutamassa päivässä, mutta henkisesti toipuminen on vieläkin kesken.
Tein tänään positiivisen raskaustestin, mutta pelkään, että tämäkin tulee menemään kesken. Raskaus on vielä aivan alussa, rv 3+3, ja mitä tahansa voi tapahtua. Toivon kuitenkin, että tällä kertaa kaikki menisi hyvin.
Mulla oli ollut koko raskauden ajan välillä lievempiä, välillä kovempia korvennuksia kohdussa, jotka välillä säteilivät myös selkään. Nyt jälkeenpäin olen miettinyt, olikohan kyseessä supistukset ja kohtu yrittänyt lähteä tyhjenemään...? Muistan maininneeni mahakivuista rv 10 paikkeilla ensimmäisellä neuvolakäynnillä, ja neuvolan th oli huolestuneen näköinen, kun sanoi, että voi olla ihan vaaratonta kipua, mutta pyysi mua mainitsemaan asiasta ensimmäisellä neuvolalääkärikäynnillä. Mä olin siinä vaiheessa jo saanut itseni luottavaiseksi ja ajatellut että korvennuksista huolimatta kaikki on kunnossa, kun keskenmenoa ei ollut niillä viikoilla vielä tullut. En osannut aavistaa, että ensimmäisellä neuvolakäynnillä raskauden tietoja täytellessä mun kohdussa ei ollut enää elämää.
No se ensimmäinen neuvolalääkärikäynti oli sinä samana maanantaina, kun keskenmenoa lähdin selvittämään. Ensin kävin akuuttivastaanotolla, jossa hoitaja yritti kuunnella sydänääniä siinä onnistumatta. En saanut lähetettä polille, vaan käski minun mennä neuvolalääkärille, koska se aika oli joka tapauksessa mulle sille päivälle varattu. Neuvolahuoneessa oli lääkäri, hoitaja ja opiskelija. He ottivat minut iloisesti vastaan, mutta hymyt hyytyivät nopeasti, kun itkuun purskahtaen kerroin, että minulla on luultavasti keskenmeno. Sydänääniä yritettiin kuunnella, mutta ei kuultu. Sain lähetteen naisten polille. Siellä ultrassa löytyi meidän pieni, joka oli kuollut jo pari viikkoa aiemmin, arviolta rv 9-10. Olin yrittänyt löytää vauvan sykkeitä noilla viikoilla kun sain kotidopplerin itselleni, mutta en löytänyt, koska vauva oli jo siinä vaiheessa kuollut. Olin ajatellut, että ehkä istukka oli edessä enkä sen takia saanut sykkeitä kuuluviin. Sain ensimmäiset lääkkeet jo tuolla naisten polilla, ja käskyn mennä seuraavana aamuna lääkkeelliseen tyhjennykseen polille. Sain ultrakuvan vauvasta muistoksi. Miehen kanssa romahdettiin polin odotusaulaan. Pyysin polin hoitajaa perumaan nt-ultra-ajan, joka olisi ollut kahden päivän kuluttua.
Tyhjennys ei ollut helppo, vaan oli elämäni kivuliain kokemus (aiemmin pahin kipu oli ison polvileikkauksen jälkeiset kivut). Onneksi olin yksin silloin tyhjennyspäivän aamuna, koska en olisi halunnut mieheni näkevän, kuinka kivuissani olin. Sain Buranaa, Panadolia, Oxynormia (tai Oxycontinia, en muista kumpaa), mutta ne eivät auttaneet. Oksensin kivusta, mutta kunnon vuoto ei alkanut. Ainoa jäljellä oleva kivunlievitysvaihtoehto oli kohdunkaulan puudutus, mutta en halunnut sitä, koska pelkäsin liikaa. Lopulta jonkin ajan päästä kivut olivat niin kovat että olin pyörtyä. Supistuksia tuli jatkuvasti koska olin venymisvaiheessa, ja pyysin hoitajilta apua. Siinä vaiheessa pyysin puudutteen, ja puudutetta laittaessa meni ryöppynä lapsivedet ja meidän pieni syntyi siihen lääkärin käsille. En pyytänyt saada katsoa. Pahimmat kivut helpottivat välittömästi lapsivesien menon jälkeen. Kohtu ei jatkanut tyhjentymistään, vaikka kävelin pitkin käytäviä ja sain lisää cytoteceja. Lääkäri irroitteli istukkaa pihdeillä ja MVA-imulla. Se oli tosi kivuliasta. Tämänkään jälkeen kohtu ei tyhjentynyt tarpeeksi, ja polin mennessä kiinni siirryin osastolle jatkamaan tyhjennystä. Sielläkään ei vuoto lisääntynyt vaan lisä-cytoista huolimatta supistukset heikkenivät. Hoitaja arveli, että olin jo tyhjentynyt, ja oli laittamassa minua kotiin. Onneksi lääkäri kuitenkin vielä halusi tehdä tarkistuksen, ja ultrassa näkyikin vielä reilusti raskausmateriaalia kohdussa. Uudestaan MVA-imu ilman puudutuksia ja kipulääkkeitä ja kohtu ultrattiin tyhjäksi. Jäin kipujen ja hyytymävuodon takia yöksi osastolle. Pääsin seuraavana aamuna kotiin. Seuraavalla viikolla aloin vuotaa isoja mustia hyytymiä, ja päivystyksessä ultrassa löytyi vielä pari istukanpalasta kohdunkaulakanavasta, jotka otettiin niin ikään MVA-imulla pois, ja tämän jälkeen kohtu oli lopulta tyhjä. Fyysisesti toivuin muutamassa päivässä, mutta henkisesti toipuminen on vieläkin kesken.
Tein tänään positiivisen raskaustestin, mutta pelkään, että tämäkin tulee menemään kesken. Raskaus on vielä aivan alussa, rv 3+3, ja mitä tahansa voi tapahtua. Toivon kuitenkin, että tällä kertaa kaikki menisi hyvin.
flikka
Näppärä viestien naputtelija
Maanantaina kävin kontrollilabrassa, ja eihän lääkäri ollut kirjoittanut sinne lähetettä Onneksi siinä otti kuitenkin sen näytteen, piti vain itse käydä paikan päällä tk:lla kysymässä se lähete. Onneksi paikka oli vieressä ja siellä sattui käytävälle hoitaja. Sain samantien hoidettua asian.
Tiistaina jälkitarkastus, ja sain kuulla että raskaushormoni yhä yli 7000. Ei mitään tulehduksen merkkejä ja vuotokin lopussa, mutta eikun polille tsekattavaksi.
Rarkausmateriaalia oli vielä monta senttiä, ja sehän piti poistaa. Antibiootit suoneen ja päädyttiin kokeilemaan imulla. Oli vähän siinä rajoilla, että lääkäri edes kokeili, mutta onneksi kokeili. Mua pelotti aivan kamalasti ja rupesin ensimmäisen puudutuspiikin jälkeen hulluna itkemään ja tärisemään. Oli ihanat lääkärit ja hoitaja, ja saivat rauhoiteltua mua ja keskityin vaan hengittelemään loppuajan. Tosin vaikutti varmasti osaltaan se rauhoittava minkä sain nenäsuihkeena
Onnistui tyhjentää imulla, ei ollut niin paha kuin pelkäsin ja vältettiin nukutus ja kaavinta. Vähän oli kipeä eilen, mutta vuoto on aika niukkaa ja kivutkin helpottaneet.
Lääkäri kirjoitti kaksi päivää sairaslomaa, saa tämän päivän henkisesti toipua.
Nyt on vaan helpottunut olo, kun nyt on varmasti kaikki poissa. Kolmen viikon päästä labraan ja sitten soittelemaan kierukan laittoon aikaa.
Onneksi siinä otti kuitenkin sen näytteen, piti vain itse käydä paikan päällä tk:lla kysymässä se lähete. Onneksi paikka oli vieressä ja siellä sattui käytävälle hoitaja. Sain samantien hoidettua asian.Tiistaina jälkitarkastus, ja sain kuulla että raskaushormoni yhä yli 7000. Ei mitään tulehduksen merkkejä ja vuotokin lopussa, mutta eikun polille tsekattavaksi.
Rarkausmateriaalia oli vielä monta senttiä, ja sehän piti poistaa. Antibiootit suoneen ja päädyttiin kokeilemaan imulla. Oli vähän siinä rajoilla, että lääkäri edes kokeili, mutta onneksi kokeili. Mua pelotti aivan kamalasti ja rupesin ensimmäisen puudutuspiikin jälkeen hulluna itkemään ja tärisemään. Oli ihanat lääkärit ja hoitaja, ja saivat rauhoiteltua mua ja keskityin vaan hengittelemään loppuajan. Tosin vaikutti varmasti osaltaan se rauhoittava minkä sain nenäsuihkeena
Onnistui tyhjentää imulla, ei ollut niin paha kuin pelkäsin ja vältettiin nukutus ja kaavinta. Vähän oli kipeä eilen, mutta vuoto on aika niukkaa ja kivutkin helpottaneet.
Lääkäri kirjoitti kaksi päivää sairaslomaa, saa tämän päivän henkisesti toipua.
Nyt on vaan helpottunut olo, kun nyt on varmasti kaikki poissa. Kolmen viikon päästä labraan ja sitten soittelemaan kierukan laittoon aikaa.
Ei ole kipuja, paineen tunnetta vain. 
Kuvasta katsottuna negaltahan tuo näyttää. :) Kurja koettelemus ollut sinulla, tsemppiä jatkoon 
Täällä tuore lääkkeellinen tyhjentelijä!
Rv 11+2. Torstai-ilta ja verta pyyhittäessä. Edellisenä päivänä oli otettu sikiöseulan verinäytteet ja seuraalle viikolle odoteltiin nt-ultraa.
Rv 11+3. Perjantai. Lääkärissä todetaan kaiken olevan hyvin ja pyydetään odottelemaan viikko ultraan. Onhan verenvuoto lääkärin mukaan kuitenkin ihan normaalia. Viikonloppuna soittoa päivystykseen mikäli tilanne pahenee. Näen samalla sikiöseulan tulokset ja totean mielessäni keskenmenon tapahtuneen jo aiemmin, lääkäri sanoo ettei ymmärrä arvoista mitään. Illalla kerään voimia ja valvon yön asiaa pohtien. Päätän, etten odota viikkoa ja aamulla vaadin ultraan pääsyä.
11+4. Lauantai. Käydään miehen kanssa saunassa ja rauhoitutaan voimia keräillen. Verenvuotoa ei juurikaan tule, mutta tiedän pienen jo menehtyneen. Soitan TYKSiin ja parin tunnin päästä olemme keskeytyneen keskenmeno diagnoosin tuoreet vanhemmat. Saamme kotiin mukaan 6 kpl Cytotecia; 4 kpl ensin ja 2 kpl 3h kuluttua ekasta satsista.
Klo 16 Buranaa ja paracetamolia nassu täynnä. Tunnin kuluttua ekasta satsista alkaa vuoto. Ihan kirkas verinen vuoto. 3h tämän jälkeen seuraava satsi ja vuoto ilman sattumia jatkuu. Menkan omaisia jomotuksia on, mutta missään kohden kivut eivät ole kovat. Noin 5h kuluttua tunnen pahoinvointia ja alan oksentaa. Oksennus tulee niin paineella, että samalla jotain roinaa tulee myös pönttöön. Olo helpottuu ja käymme miehen kanssa yöunille. Yöllä herään muutamaan otteeseen vaihtamaan sidettä.
Sunnuntaina vuoto miltei loppuu ja tilanne on kuin ei mitään. Olen epätietoinen tilanteesta. Voiko tää muka olla tässä?
Su-Ma yönä menkkajomoa havaittavissa. Maanantaina, eli tänään, aamusta alaselkä ja -vatsa oudon tuntuisia. Vuoto lisääntyy taas ja pientä hyytymää tulee pönttöön. Laitan lämpötyynyä alavatsalle ja otan pienet aamupäiväunelmoinnit. Herään klo 12 ja tilanne taas kuin ei mitään. Avaan Vau -palstan, on aika päivittää kuulumiset.
Nyt vaan jännitellään alkaako tulla kuumetta, kipua tai jotain. Jos tämä oli tässä, niin helpolla fyysisesti kyllä päästiin. Henkinen työstö odotteleekin jo oven takana omaa vuoroaan....
Rv 11+2. Torstai-ilta ja verta pyyhittäessä. Edellisenä päivänä oli otettu sikiöseulan verinäytteet ja seuraalle viikolle odoteltiin nt-ultraa.
Rv 11+3. Perjantai. Lääkärissä todetaan kaiken olevan hyvin ja pyydetään odottelemaan viikko ultraan. Onhan verenvuoto lääkärin mukaan kuitenkin ihan normaalia. Viikonloppuna soittoa päivystykseen mikäli tilanne pahenee. Näen samalla sikiöseulan tulokset ja totean mielessäni keskenmenon tapahtuneen jo aiemmin, lääkäri sanoo ettei ymmärrä arvoista mitään. Illalla kerään voimia ja valvon yön asiaa pohtien. Päätän, etten odota viikkoa ja aamulla vaadin ultraan pääsyä.
11+4. Lauantai. Käydään miehen kanssa saunassa ja rauhoitutaan voimia keräillen. Verenvuotoa ei juurikaan tule, mutta tiedän pienen jo menehtyneen. Soitan TYKSiin ja parin tunnin päästä olemme keskeytyneen keskenmeno diagnoosin tuoreet vanhemmat. Saamme kotiin mukaan 6 kpl Cytotecia; 4 kpl ensin ja 2 kpl 3h kuluttua ekasta satsista.
Klo 16 Buranaa ja paracetamolia nassu täynnä. Tunnin kuluttua ekasta satsista alkaa vuoto. Ihan kirkas verinen vuoto. 3h tämän jälkeen seuraava satsi ja vuoto ilman sattumia jatkuu. Menkan omaisia jomotuksia on, mutta missään kohden kivut eivät ole kovat. Noin 5h kuluttua tunnen pahoinvointia ja alan oksentaa. Oksennus tulee niin paineella, että samalla jotain roinaa tulee myös pönttöön. Olo helpottuu ja käymme miehen kanssa yöunille. Yöllä herään muutamaan otteeseen vaihtamaan sidettä.
Sunnuntaina vuoto miltei loppuu ja tilanne on kuin ei mitään. Olen epätietoinen tilanteesta. Voiko tää muka olla tässä?
Su-Ma yönä menkkajomoa havaittavissa. Maanantaina, eli tänään, aamusta alaselkä ja -vatsa oudon tuntuisia. Vuoto lisääntyy taas ja pientä hyytymää tulee pönttöön. Laitan lämpötyynyä alavatsalle ja otan pienet aamupäiväunelmoinnit. Herään klo 12 ja tilanne taas kuin ei mitään. Avaan Vau -palstan, on aika päivittää kuulumiset.
Nyt vaan jännitellään alkaako tulla kuumetta, kipua tai jotain. Jos tämä oli tässä, niin helpolla fyysisesti kyllä päästiin. Henkinen työstö odotteleekin jo oven takana omaa vuoroaan....
Muokattu viimeksi:
Terveisiä osastolta. Tällä viikolla olisi kuukautisista laskettuna ollut rv 13, mutta alkio oli vain 6+3.
Takanani on elämäni kivuliain päivä, joka huipentui tunnin kestävään kipupiikkiin, jonka takia paikallaan pysyminen ei onnistunut ja kroppa veti väkisin mutkalle. Kipulääkepöhnästä huolimatta. Olihan niistä kivuista varoitettu, mutta olisin toivonut vähän helpompaa oloa muutenkin kurjaan tilanteeseen. Ja sitten se tyhjeni ja kipu helpotti siinä samassa.
Sain toissapäivänä valmistelevan lääkkeen ja menkkamaiset jomotukset alkoi eilen, johon otin lääkettä kuukautiskipuihin määrätyn verran. Viime yönä paperiin jäi vähän verta pyyhkeessä, mutta muuten ei ollut verenvuotoa ollenkaan raskausaikana.
Klo 8 aamulla tulin osastolle ja sain kipulääkettä, pahoinvointilääkettä ja 4 cytoa. Jomottelut yltyi ja sain lisää särkylääkettä klo 10, mutta vuoto ei alkanut kunnolla vieläkään. Siteeseen ei jäänyt mitään. Klo 11:30 sain 2 cytoa lisää ja kahdeltatoista olin elämäni kivuissa. Kipua kesti noin 50min kunnes sain lisää kipulääkettä ja heti sen jälkeen pöntölle ja kohtu tyhjeni sekä kipu helpotti sietokyvyn puolelle.
Hyytymiä tulee edelleen ja jomotuskipua on. Sairaslomaa sain tämän ja huomispäivän. Huomisen pyysin lisäksi. Nyt kotiin ja toivotaan että tämä on äkkiä lopullisesti ohi. Joulukuun lopulla on jälkitarkastus, jonka jälkeen saadaan taas yrittää... Tämä oli ensimmäinen raskaus.
Tsemppiä muille! Kyllä naiset on uskomattomia luomuksia myös kivunsiedoltaan.
Takanani on elämäni kivuliain päivä, joka huipentui tunnin kestävään kipupiikkiin, jonka takia paikallaan pysyminen ei onnistunut ja kroppa veti väkisin mutkalle. Kipulääkepöhnästä huolimatta. Olihan niistä kivuista varoitettu, mutta olisin toivonut vähän helpompaa oloa muutenkin kurjaan tilanteeseen. Ja sitten se tyhjeni ja kipu helpotti siinä samassa.
Sain toissapäivänä valmistelevan lääkkeen ja menkkamaiset jomotukset alkoi eilen, johon otin lääkettä kuukautiskipuihin määrätyn verran. Viime yönä paperiin jäi vähän verta pyyhkeessä, mutta muuten ei ollut verenvuotoa ollenkaan raskausaikana.
Klo 8 aamulla tulin osastolle ja sain kipulääkettä, pahoinvointilääkettä ja 4 cytoa. Jomottelut yltyi ja sain lisää särkylääkettä klo 10, mutta vuoto ei alkanut kunnolla vieläkään. Siteeseen ei jäänyt mitään. Klo 11:30 sain 2 cytoa lisää ja kahdeltatoista olin elämäni kivuissa. Kipua kesti noin 50min kunnes sain lisää kipulääkettä ja heti sen jälkeen pöntölle ja kohtu tyhjeni sekä kipu helpotti sietokyvyn puolelle.
Hyytymiä tulee edelleen ja jomotuskipua on. Sairaslomaa sain tämän ja huomispäivän. Huomisen pyysin lisäksi. Nyt kotiin ja toivotaan että tämä on äkkiä lopullisesti ohi. Joulukuun lopulla on jälkitarkastus, jonka jälkeen saadaan taas yrittää... Tämä oli ensimmäinen raskaus.
Tsemppiä muille! Kyllä naiset on uskomattomia luomuksia myös kivunsiedoltaan.
Keltainen
Oman äänensä löytänyt
Eilen tyhjennyksestä tultu kotiin. Vuoto alkoi viime sunnuntaina viikoilla 6+2 ja keskiviikkona todettiin ultralla keskenmeno sanoen kohdussa olevan paljon hyytymiä eli jostain syystä vuoto ei kunnolla päässyt ulos. Torstaina sitten menin takaisin kipujen takia ja minut otettiin osastolle yöksi kivun lievitykseen ja aamulla annettiin cytot ensin 4kpl. Ja niin törkeet kivut alkoi etten suostunut seuraavia ottamaan vaan aloin pyytämään kaavintaa. Lääkärin kanssa juteltua suostuin kohdunkaulanpuudutteeseen jota pystyi antamaan tupla-annoksen, koska vauvasta ei tarvinnut huolehtia. Se ja kipupiikki isommalla annoksella auttoi, että suostuin ottamaan viel seuraavan annoksen lääkettä ja vielä seuraavan myös...
Uskon puudutteen auttaneen eniten (synnytys aikoinaan eteni, kun kroppa rentoutui epiduraalin avulla) ja isoin hyytymä tuli sillä ulos. Viiden jälkeen ultrattiin ja kohtu todettiin sen verran tyhjäksi, että pääsin kotiin.
Nyt kotona ollessa pieniä hyytymiä ja aika kirkasta verta tullut, enemmän kuin ennen tyhjennystä, silloin vain tiputtelua ruskeaa verta.
Sanoinkin miehelle, että jos synnytykseen asti joskus päästään, se lähtee itsestään käyntiin tai on leikkaus edessä, mulla ei käynnistetä yhtään synnytystä. Ihan törkeä se kipu vaikka lääkkeitä vain kuinka!
Uskon puudutteen auttaneen eniten (synnytys aikoinaan eteni, kun kroppa rentoutui epiduraalin avulla) ja isoin hyytymä tuli sillä ulos. Viiden jälkeen ultrattiin ja kohtu todettiin sen verran tyhjäksi, että pääsin kotiin.
Nyt kotona ollessa pieniä hyytymiä ja aika kirkasta verta tullut, enemmän kuin ennen tyhjennystä, silloin vain tiputtelua ruskeaa verta.
Sanoinkin miehelle, että jos synnytykseen asti joskus päästään, se lähtee itsestään käyntiin tai on leikkaus edessä, mulla ei käynnistetä yhtään synnytystä. Ihan törkeä se kipu vaikka lääkkeitä vain kuinka!
V
Vieras2020
Vieras
Hei. Minulle on tehty muutama vuosi sitten lääkkeellinen tyhjennys sairaalassa (olikohan viikkoja 6+5 vaikka olisi pitänyt olla enemmän mutta oli kkm). Se meni ihan hyvin, mutta oli kivuliasta, mutta ainakin tyhjentyi kunnolla. Jälkivuodon jälkeen minulle tuli yhdet kuukautiset ja siitä kierrosta tulin heti uudestaan raskaaksi ja sain terveen lapsen. Joten tässä ainakin hyvä kokemus ja tsemppiä kaikille, kyllä raskaus voi alkaa hyvinkin äkkiä tyhjennyksen jälkeen.
Mulla todettiin ke Kkm. Alkio vastasi mitoiltaan rv 6+5.
Pe sain mifegynen ja La aamuna laitoin 4kpl cytoteceja. 2h päästä alkoi verinen vuoto, tästä tunti niin alkio ja istukka tuli ulos. Verinen vuoto jatkuu ja kivut+vuoto kuukautiusmaista ilman särkylääkettä pärjännyt, ei mitään muita hyytymiä.
Tänään su pärjännyt ihan pikkuhousun suojalla kun vuoto niukentunut, eikä mitään kipujakaan ole. Nyt mietityttää oliko tämä jo tässä, voiko näin helpolla mennä?
Pe sain mifegynen ja La aamuna laitoin 4kpl cytoteceja. 2h päästä alkoi verinen vuoto, tästä tunti niin alkio ja istukka tuli ulos. Verinen vuoto jatkuu ja kivut+vuoto kuukautiusmaista ilman särkylääkettä pärjännyt, ei mitään muita hyytymiä.
Tänään su pärjännyt ihan pikkuhousun suojalla kun vuoto niukentunut, eikä mitään kipujakaan ole. Nyt mietityttää oliko tämä jo tässä, voiko näin helpolla mennä?
Mulla se rajuin vuoto kesti just ehkä kaksi tuntia ja se oli siinä, muutama päivä oli vuotoa, mutta loppui sitten. Sen ekan tyhjentymisen jälkeen en tarvinnut enää buranaa eikä ollut kipuja.
Mulla oli kehitys jäänyt johonkin 6+?, huomattiin 8+? kohdalla. Tyhjennyksessä kävin sairaalassa kun pas-lääkityksen lopettaminenkaan ei saanut tyhjentymään itsellään.
Osastolla sain suun kautta jotain lääkettä ja jotain laitettiin tuonne kohdunsuulle (en muista lääkkeiden nimiä). Muutama tunti meni ennenkuin alkoi tapahtumaan mitään, kävelin käytävillä ja aina välillä huilailin huimaavaa oloa sängyllä. Monta kertaa tuli sellainen hulahduksen tunne, ja ehdin huoneessa olevaan vessaan. Verta tuli älytön määrä, samoin nyrkinkokoisia hyytymiä. Lopulta istukka ja alkiokin. Päästiin kotiin lämmitettävän hyytelöpussin kanssa. Istuin vessassa tuskanhiessä ja ulvoin, luulisin että noi oli supistuksia kun tuommoista en oo ennen tuntenut. Mies kuuli sen ulinan ulos asti ja tuli katsomaan mikä hätänä.
Vuotoa oli viikonverran, ehkä normi menkkoihin verrattavissa. Se pahin vuoto oli sairaalassa ja pahin kipu kotona.
Osastolla sain suun kautta jotain lääkettä ja jotain laitettiin tuonne kohdunsuulle (en muista lääkkeiden nimiä). Muutama tunti meni ennenkuin alkoi tapahtumaan mitään, kävelin käytävillä ja aina välillä huilailin huimaavaa oloa sängyllä. Monta kertaa tuli sellainen hulahduksen tunne, ja ehdin huoneessa olevaan vessaan. Verta tuli älytön määrä, samoin nyrkinkokoisia hyytymiä. Lopulta istukka ja alkiokin. Päästiin kotiin lämmitettävän hyytelöpussin kanssa. Istuin vessassa tuskanhiessä ja ulvoin, luulisin että noi oli supistuksia kun tuommoista en oo ennen tuntenut. Mies kuuli sen ulinan ulos asti ja tuli katsomaan mikä hätänä.
Vuotoa oli viikonverran, ehkä normi menkkoihin verrattavissa. Se pahin vuoto oli sairaalassa ja pahin kipu kotona.
V
Vieras2020
Vieras
Hei. Minulle tehtiin sairaalassa lääkkeellinen tyhjennys muutama vuosi sitten ja ultrattiin kaksi kertaa että on varmasti tyhjentynyt. Pääsisitkö sinä ultraan?
Minulla jälkivuoto kesti kaksi viikkoa ja hyytymiä tuli myös kotona vaikka vuoto oli runsasta myös sairalaassa. Nämä ovat varmaan yksilöllisiä asioita, mutta sinuna haluaisin ultraan. Seuraa myös ettei ala kipuja tai muita tulehduksen merkkejä. Tulin muuten seuraavien kuukautisten jälkeen uudelleen raskaaksi kkm jälkeen.