Kuumeilua, kun ei yritystä näy

Heh, ois kyl aika julmaa missata tää hyvä porukka, jos tässä kuumeillessa erehtyiskin raskautumaan! Vähän siinä ehkä menis hommasta juju, mutta jos sitä sit lupais kuumeilla muiden mukana edelleen ;)

Eadele, ymmärrän kyllä miestäsi, että tahtoisi rakennushommat ensin kuosiin. Mutta oisko mahdollista, että alkaisitte yrittää esim. puolen vuoden päästä? Joku sellainen kompromissiratkaisu... kuitenkin vauvakuume on äärimmäisen vakava sairaus, sitä on paha lähteä naisen kitkemään...

Meillä nää asiat ei oo kauheen suunniteltuja, vaan enempi aina jotenkin "itsestäänselvyyksiä". Ihan kaikki asiat vaan loksahdellut paikalleen... johtaen juurensa siitä, että me kun tavattiin, niin kumpikin ajatteli ihan vaan pientä kesäromanssinpoikasta siinä lämpiävissä toukokuun päivissä. Sen jälkeen ollaan vaan "päädytty" muuttamaan yhteen ja päädytty saamaan lapsi. Vielä kun mies ymmärtäis, että mä haluisin naimisiinkin! ;)

Tosin täytyy kyllä sanoa, että kun mä olen tota vauvakamaa nurkista myynyt pois, niin silti jotenkin sattui eilen, kun mies totesi pinnasängynkin joutavan.... yhyy! Vaikka tottahan se kai on, että ei meillä oo tiloja säilyttää ja koska sen seuraavan vauvan tulosta ei oo tietoa. Tosin kukaties tässä nyt mennään niin, että heti kun on noi isoimmat erät vauvajuttuja laitettu pois, niin aivan takuuvarmasti raskaudun :D Taidankin ottaa heti kameran käteen ja alkaa kuvailla! ;)

Moon, voi miten kurja kotiinpaluu sulla oli uimareissulta! Pian se toivottavasti alkaa isikin kelvata ja ehkä se mies sitten alkaa kyhnäämään sun kyljessä, että eikös se vauva ois vielä aika ihana! ;)
 
Kompromisseja tässä on yritettykkin vähän tehdä. Joo, ei tästä kuumeesta taida hevillä eroon päästä! :D
Meillä ensimmäinen lapsi ei ollut kyllä sunniteltu kun olimme virallisesti seurustelleet vasta jonkin aikaa, mutta ennen sitä oltiin jo kauan oltu yhdessä. :) Hassua olikin kun olimme virallisestu seurustellu n. 3kk kun ystävämme sivulauseessa että: " kun mullakaan ei oo ketään, ja tekin ootte ehtiny seurustella ainakin 2 vuotta!" :D Että ei meilläkään kovin suunniteltua ole ollut tää elämä!

Ja mullakin meinattiin synnytyksessä saksia käyttää, mutta huusin lääkäreille kun hullu että ne sakset **ttuun nyt,, Oivoi. No ne ei leikannu, eikä sitten tarvettakaan olisi lopulta ollu, sillä pienen pieni repeämä vain tuli ja siihen ei laitettu edes tikkejä! Olin kyllä aika ilkeä kätilöille kun olin niin väsynyt ja oli rankka synnytys, taisin pyytää lähtiessäni osastolle vielä anteeksikin kun päästin suustani mitä sattu, kuten haukuin koko osaston kätilöt valehtelijoiks yms..
 
Minäkin voisin yrittää liittyä tähän teidän kuumeilevien, mutta ei yrittävien joukkoon. Meillä ollaan oikeastaan mietitty seuraavaa lasta jo kesästä asti, mutta uskallusta yritykseen ei vaan vielä oo löytynyt multa tai mieheltä kummaltakaan. Tavallaan sitä kuumetta on tosi paljonkin, mutta käytännössä järki kuitenkin hannaa vastaan. Toisinaan tuntuu, että olis niin ihanaa olla taas raskaana ja imettää jne...

MUTTA sillä hetkellä kun tuo meidän tahto-taapero heittäytyy parkkihallin lattialle selälleen huutamaan ja samaan aikaan yrität itse kantaa kauppakasseja kotiin miehen ollessa viikon työmatkalla, ajatus vauvasta tuntuu mahdottomalta. Miten ihmeessä ne kädet sitten riittää, saati hermot???? Ja kun muistaa sen, kuinka kiinni pieni vauva on äidissä. Ja siinä rinnassa, vaikka sitä toisaalta niin kaiholla muisteleekin.

Meillä uudesta vauvasta haaveilua rajoittaa myös se, että mulla on ykköstyypin diabetes ja pitäis ekaksi nähdä vähän vaivaa oman itsensä hoitamiseen jotta tulevalla vauvalla olisi tasapainoinen kasvualusta... Suoraan sanottuna kyllä se raskausajan verensokeritaisteluiden muistelu ei myöskään saa mua haaveilemaan uudesta raskaudesta ihan vielä.  

Paljon olette jo keskustelleet ja pikaisesti selailin koko ketjun läpi jotta pääsisin vähän sisälle juttuihin. Yksi asia jäi mieleen tuolta aika kaukaakin ketjun alusta:

On se vaan kumma, että seksissäkään nainen ei oo koskaan riittävän hyvä. Siis tuo vaan itsellä tökkii jotenkin, että nainen voisi jotenkin olla "liian kostea". Ei hyvää päivää sanon minä! Seksinhän pitäisi nimen omaan olla juuri silloin erityisen hyvää, kun nainen on kiihottunut ja heittäytyy hetkeen kaiken muun unohtaen. Ja juuri silloinhan nainen usein on kosteimmillaan, niin sekäänkö ei sitten ole riittävän hyvä?? Että pitäis olla niinku just oikean verran kostea??? Voi elämä! Kaikkea ne miehet keksiikin. Sekö sitten oliskin parempi, että emätin olis vähän kuivempi ja niin ollen nainenkin nauttisi seksistä vähemmän? Siis älkää ottako tätä mun tilitystä kovin vakavasti, mua vaan alkoi oikein huvittamaan tämä koko ajatus. On kyllä vähän off topic, mutta antaa olla emoticon 

Vaikka kyllähä tuo siinä mielessä aiheeseen liittyy, että yleensä meillä ainakin parasta seksiä on just mun oviksen aikaan eli silloin kun kosteutta voipi olla jonkun makuun vähän "liikaakin"... öhhhh. Sitä paitsi eikös se erityisen limainen (anteeksi ilmaukseni) kosteus oviksen aikaan nimen omaan ole sitä varten, että ne siittiöt just soppelisti sitä pitkin luistelisivat oikeaan suuntaan...  

No joo, mullakin tuli nyt vähän vuodatettua mutta yritän päästä teidän jutusteluun kiinni pikku hiljaa. Kiva kun löytyi tosiaan muitakin, jotka kuumeilee vaikka eivät yritäkään! 

 
Eadele, heh, mä luulen, että ne kätilöt on kuulleet jo aika paljon ei-niin-kiitollista kommenttia synnyttävältä naiselta ;)
Ja ainahan voi miestä vähän lempeästi "painostaa", että kertoo vaan lopettavansa hormonaalisen ehkäisyn ja mies on hyvä ja vetää sitten kumihuppua päälle ;) Ai kauheeta, pidätte mua varmaan ihan hirviönä! :D (Tosin alleviivattakoon, että mä en oo tätä käyttänyt ;))

Yumna, tervetuloa!
Ja älä huoli, se taapero jatkaa sitä tahtomistaan vielä pitkään ;) Eli jos se riittää ehkäisyyn, niin voit huoletta hengailla täällä ei-yrittävien kanssa :)) Meillä valitettavasti tuo uhmaikäinen ei himmaile ollenkaan kuumeilua, vaan päinvastoin - mä haluan sen toisenkin lapsen tässä ehkä aika pian, koska tolla pojalla on omaa tahtoa jo niin paljon, että nyt mulla ois aikaa taas vauvan kasvun tukemiseen, jotta viiden vuoden päästä voisin alkaa huokaisemaan, että selvittiinpähän siitä lasten varhaislapsuudestakin! :)

Ja tuo aihe liiasta kosteudesta, minkä vedit esiin, niin itsellä tosiaan on se kokemus, että sitä kosteutta ihan oikeasti voi olla liikaa! Se on ärsyttävää, eikä todellakaan itsellä ainakaan tunnu hyvältä... käytännössä kun se poistaa kokonaan sen tietyn tunnun siitä hommasta, tulee se efekti "patonkia messuhallissa" - ja mulla tää kokemus on siis ennen synnytystä ;) Sen jälkeen on lähinnä tuntunut rekka-autolta hiirenkoloon :D
Vaan oon samaa mieltä, että jos se ois mies, joka asiasta valittais, niin saattaisin nurista ja laittaa jalat ristiin ;) Mutta jos mun mielestä mun liiallinen kosteus poistaa koko tunnun, niin tietenkin mulla on oikeus siihen nurinaan :D Eli minä saan, mies ei, nurista siis! ;) Itse en vaan voi liittää tuota mitenkään pelkästään oviksen aikaan, vaan se voi "yllättää" koska vaan... hankala selittää.
 
Tervetuloa Yumna!  Hehe, meillä vissiin toi kakkonen tehtiin JUST oikeaan aikaan.  Tähän mennessä pahimmat uhmailut siis tuli sopivasti vasta raskausaikana ja silloin tulikin mietittyä että oiskohan sittenkään kannattanu tähän väliin toista laittaa ;)  No nykyään päästään jo paaaaaljon helpommalla ja silti saatiin se toivomani tiheä väli raskauksiin.

Meillä tosissaan tuo isäntä meinaa nyt olla vähän lannistunut sen eilisen huutamisen jälkeen.  Eipä se kykene muistamaan että ihan sama homma oli esikoisen kanssa pikkuvauvana jossain välissä, että mikään muu ei kelvannut kuin äiti.  Ja samalla lailla kummallakin lapsella ollut se vaihe että isi on ykkönen, äidin ei niin väliä. 

Huomaan muuten että yritän nyt olla valittamatta isompia vaikka kuinka väsyttäisi tms.  Vasta sitten kun keittää kunnolla yli niin tulee ärjyttyä.  Tarkoituksena tietenkin näyttää miehelle kuinka ihanaa tämä lasten kanssa oleminen on ja jos se vaikka älyäisi että ihan hyvin tässä se kolmas menisi ;)  Harmin paikka että viimeksi se itsekin jotain vihjaili että pitää hommata pieneksi menneille vauvan vaatteille uutta "täytettä".  Nyt ei ole semmosia haikailuja kuulunut.  No ans kattoo.  Toivossa on hyvä elää.

Meillä ei muuten toi Sannakoon mainitsema lempeä painostus just nyt onnistuis kun ehkäisy on imetyssyistä muutoinkin kumien varassa.  Ja itse taas olen omalla kohdalla e-pillerien lämmin ystävä, mä kun olen ilman niitä hyvinkin hormonihirviö.  Voisi siis olla läpinäkyvää jos pillereistä kieltäytyisin.

Saas nähä koska uskaltais ukolle vihjasta että kuumeilua olisi.  Ei liian pian kuitenkaan, pitää vähän seurailla tilannetta.
 
Meillä isäntää ei ahdista se vauvavaihe tai toi kasvava muksukaan, mutta jostain syystä se ei ollut ihan lääpällään rakastunut siihen hulluun hormonihirviöön, jonka kanssa se joutui sen 42 viikkoa asua! Tiedän itsekin, että olin jotain aivan järkyttävän kamalaa.... eikä se valitettavasti ihan heti synnytykseenkään loppunut, Joona taisi olla puolen vuoden tienoilla, kun mä vihdoin aloin tuntea itseni omaksi itsekseni. Jos imetys ois onnistunut ja jatkunut pidempään, niin ties vaikka se sama hirviö ois täällä edelleen??? :O

Mä siis oikeesti aivan suruitta itkin ja raivosin ja temppuilin, oli vauva, uhmaikäinen ja teini samaan aikaan. Mies varovasti joskus sanoikin, että häntä välillä ahdisti tulla kotiin, kun ei tiennyt, että mikä täällä odottaa...! Onneksi tuo maailman ihanin mies on kuitenkin ollut sen verran fiksu, että on sen kestänyt ja antanut mun tuittuiluidenkin mennä vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tämä selvis mulle, kun kerran suutuin sille siitä, että se ei tappele mun kanssa! :D Silloin sen oli vaan paljastettava, että jos se oikeesti mua kuuntelis ja niihin tarttuis, niin meillä ois täys sota tai omien asuntojen hakupaperit sisällä...

Moon, ehkä voit vihjasta, että täytyy varmaan pohtia niiden pienimpien vaatteiden kohtaloa hiljaksiin, ettei lopu hyllytilat kesken. Eli että susta ois ihanaa, jos niille ois vielä käyttäjä teidän perheessä. Mies voisi sitten ehkä kertoa, että oisko sellainen mahdollista ja millä aikataululla ;)
 
Yumnalle tervetuloa vaan! Koita saada kiinni! On täällä kyllä asiasta kuin asiasta jo ehditty turiseen. Toi oviksen aikainen liiallinen kosteus on ärsyttävää!! Vaikka mun mielestä silloin seksi on parasta, mutta sitten kun ei ole peitonheilutuspuuhissa, niin kävelykin tuntuu tuolla haarovälissä oikein luistelulta :D

Moon: Olisko se kolme teidän lopullinen lapsiluku vai meinaatko, että senkin jälkeen vielä iskis kuume? Kun sittenhän voisit perustella miehelle, että tulis lapsiluku täyteen ja vois keskittyä kasvattamaan niitä lapsukaisia ;) Meilläkään ei toimisi se, että sanoisin lopettavani e-pillerit (en tosin tällä hetkellä käytä niitä) ja mies sais vetää kumihupun päälle. Ei kuulemma tunnu seksi yhtään erilaiselta kumin kanssa tai ilman :O On kyllä tasan ensimmäinen mies, jonka kuulen sanovan noin. Mun mielestä ne on kaks niiiiin eri asiaa!

Eadele: Harmi kun mä en tajunnut huutaa noin! ;) Oliskohan mun väliliha säästynyt niiltä saksilta. Mä tyhmä vaan huusin päätä ponnistaessani, ettei se tuu sieltä ja kätilöä pyysin auttamaan. No sehän auttoi just niitten saksien kanssa. Kyllä muakin välillä hävettää vielä kuinka käyttäydyin synnytyssalissa, vaikka en siellä ketään sättinyt. Pyytelin monta kertaa anteeksi, että huusin ja häiritsin kätilön ja lääkäreitten työtä. Pyysin myös mieheltä anteeksi, että "myrkytin" meidän lapsen kaikein maailman mömmöillä, joita tarvitsin niihin kipuihin. Ja kyllä se kätilö joutui välillä sanomaan mulle, että pitäis nyt keskittyä ponnistamaan eikä huutamaan ja laita se kaasu nyt pois...

Mun vauvakuumetta hillitsee taas vähän eilinen episodi, joka käytiin miehen kanssa :( Kysyin siltä etukäteen, että voinko tehdä itselleni geelikynnet pitkästä aikaa (mulla on siis kotona tarvikkeet) ja voiko hän katsoa tyttöä sen aikaa. Vastasi kyllä. Painotin koko ajan, etten ole pitkään aikaan tehnyt kynsiä ja kun en ole ammattilainen, niin mulla sitten KESTÄÄ KAUAN. Ja niinhän siinä kesti ja mies koko ajan kyseli, että joko on valmista ja kauanko vielä menee jne. ja mä kiirehdin sitä hommaa ja viilaukset meni ihan pyllylleen ja lopuks mua harmitti, kun kynsistä olis tullut paljon hienommat, jos olisin rauhassa saanut tehdä. Ja mies oli sitä mieltä, että mä olin sanonut väärin kauanko mulla menee sitä aikaa.... ja hän joutui katsomaan tyttöä koko illan... voi voi... Ärsyttävintä on se, että kysyin, voinko tehdä ne kynnet ja toinen sanoi, että voin ja silti oli jotain naputtamista :( Pieni juttuhan toi on, mutta kun neidin levottomien öiden (edelleen!) takia oon muutenkin silmät ihan ristissä, niin sitten en jaksais tollasta turhaa kitinää aikuiselta mieheltä.
 
Munkin puolesta tervetuloa kaikenkarvaiseen joukkoomme Yumna. Täällä lähtee vähän mopo käsistä aiheiden kanssa joten varaudu keskustelemaan asioista laidasta laitaan :D
Mulla oli heti melkein synnytyksen jälkeen tota "kosteutta" haivaittavissa kylläkin, ja mies ei kyllä koskaan ole sen suuremmin huomauttanut, paitsi että "ootpas taas MÄRKÄ!" Mutta mua se joskus kyllä häiritsee, olisikohan se sitten juurikin ovulaation aikoihin, en tiedä kun on niin epäsäännöllinen kierto ollut aina että on vähän vaikeaa tulkita. tänä vuonna (synnytyksen jälkeen 26.01) olen kärsinyt kuukautiset maaliskuussa, kesäkuussa, syyskuussa ja lokakuussa. Uskokaa tai älkää on täällä muutamat raskaustestit kulutettu :D

Synnytyksen jälkeisistä hormoneista; itse en ollut niinkään teini, uhmaikäinen tai muutakaan vaan itkin ja nuaroin samaan aikaan. Ja itku tuli kaikesta, joka sitten nauratti meitä molempia että taas se alkaa. yääääää! Ja naurut päälle :)

Ja varmasti on kätilöt maailmassa ammattinsa puolesta kuullut eniten haukkuja, mutta myös anteeksi pyyntöjä sekä kiitoksia! <3 ja usein varmaan kaikki tämä yhdeltä henkilöltä päivittäin :D

Sannakoo:  Kuulostaa hieman painostavalta tavalta, mutta kai se on kokeiltava ja katsottava miehen reaktio, ja jos se on paha niin sanoa että se oli vitsi :D
 
Aargh! Kuume sen kuin laskee... En tiedä onko ne nää menkat vai väsymys, mutta mies kun tuli kotiin, niin latasin ihan huolella sille kaiken, mikä ottaa päähän! :( Eli ei tähän väliin mitään toista lasta kannata yrittää, kun tuon yhdenkin kans on niin haastavaa välillä ja sen lisäks aikuinen lapsi (okei, anteeksi, en mäkään aina niin aikuismaisesti käyttäydy), joka valittaa joka päivä kaikesta mahdollisesta. Miten tää onkin niin hankalaa sovittaa lapsi, parisuhde, kotityöt ja joku henk.koht. elämäkin yhteen? Ihmettelen mitä tuo ukko oikein valittaa kun sillä on kuitenkin terve lapsi, vaimo, työ, talous kunnossa, on itse terve.... Ja sitten kun tulee töistä niin voi voi, kun mä en ole laittanut pyykkitelineeltä kuivia vaatteita kaappiin tai ei ole ruoka valmiina tai tiskipöydällä on astioita jne. Mä harkitsen ihan vakavasti töihin palaamista isäkuukauden ajaksi, jotta toi yks tajuais edes jollain tasolla, ettei täällä oikeesti kaikkea ehdi tai jaksa. Sitten kehtaa vielä räpättää parisuhteen tilanteesta, ihan niin kuin mulla oikeesti olis aikaa tai energiaa huolehtia vielä siitäkin, että ukko saa tarpeeksi läheisyyttä ym. En tiedä enkö mä sitten osaa vaan organisoida asioita vai onko tää tälläin alussa (?) vaan tällästä hakemista asioiden tasapainottamisessa.

Mä ihan oikeesti toivon vaikka joululahjaksi sitä, että toi neiti alkais nukkua yöt... Mutta katotaan vaan, niin seuraavaksi sille tulee hampaita tai joku kielellinen herkkyyskausi, jonka takia heräilee. Silloin vastasyntyneenä ei mun mielestä edes heräillyt noin usein, oli vaan sitten pidempiä pätkiä hereillä yöllä. Ja mies ei tietenkään herää ikinä tytön kitinöihin :(
 
Hahah, olettepas te tosiaan hauskoja naisia! En nyt edes muista mille kaikelle nauroin, mutta varmaan jokaisen lukemani kommentin kohdalla ainakin kerran.

Just, en tosiaan hokannutkaan ajatella tuota kosteus-asiaa siltä kannalta että se voisi olla naisesta itsestäänkin jotenkin huono juttu. Mutta tottahan sekin tosiaan taitaa olla, että jos on vähän liian liukkaat meiningit niin se vähentää jo naisen omaakin mielihyvää. Ja tottahan toki siitä saapi valittaa. Ite ajattelin vaan tuolta kannalta, että jos mies sellasesta valittaa niin saattaisin myös tehdä kuten SannaKoo mainitsi... Ainakin siihen asti kun taas seuraava ovis saapuu 

Margeliini: Ohh, ymmärrän ärsytyksesi tuosta kynsi-asiasta ihan täysin! Siis mitä outoa siinä nyt on, jos isä joku ilta oliskin lapsensa kanssa kahdestaan vaikka ihan koko illan?! Ja tuo kotitöistä valittaminen, oi että ärsyttävää. Ehkä tosiaan kannattaisi miehesi hoitaa lastanne jonkun aikaa kotona itse niin ymmärtäisi mitä se ihan OIKEASTI on. Meilläkin kyllä käyty keskusteluita just tästä mun kotiäitiyden arvostamisesta jossain vaiheessa, ja niiden keskusteluiden jälkeen mies jotenkin ymmärsi muuttaa hieman käytöstään. Joskus kun musta tuntui, ettei mun kotona olemista arvosteta tarpeeksi ja pidetään sitä juurikin helppona hommana. "Hänhän kuitenkin käy töissä". Tosiaan pitkät keskustelut asiasta käytyämme mies kyllä alkoi huomioimaan mua enemmän ja sanomaan useammin, että pitää sitä tärkeänä, että oon kotona tytön kanssa. Ehkä olis keskustelun paikka teilläkin?

SannaKoo: Juu taitaa tosiaan olla niin, ettei tuo uhma mihinkään ole menossa tässä lähiaikoina. Tämähän on kaiken lisäksi vielä alkusoittoa... Jospa sitä pitäis sit kuitenkin yrittää seuraavaa jo nyt jos tämä kerta tästä vielä pahenee??? heh 

Meillä muuten mies taitaa olla kyllä valmiimpi jo uutta vauvaa varten kuin minä. Johtuiskohan siitä, ettei tosiaan vietä päiviä tytön kanssa kahdestaan... Eikä myöskään niitä työmatkoja 24/7. Ehkäisystä vielä, mun mielestä kumin kanssa ja ilman kumia on kyllä oikeastaan aika samanlaista. Joskus tykkään jopa kumista enemmän kun se on jotenkin niin paljon "siistimpää" hommaa. Mut kyllä meilläkin ollaan jo jonkin aikaa hieman rennommin menty ton ehkäisypuolen kanssa... Ja mun menkat ja ovulaatiot tulee tasan tarkkaan päivälleen samassa rytmissä joten ne raskautumispäivät tiedetään kyllä hyvin. Ovulaatiot tuntuu mulla niin selkeästi, ettei voi erehtyä. 


 
Margeliini, meillä on vähän samantyyppistä vääntöä käyty... mä pyydän mieheltä, et josko se hetken tota rasavilliä viihdyttäis, et saisin jonkun homman tehtyä, niin johan se on niskan takana kohta hönkimässä, että joko on valmista! Mut ehkä kaikista ärsyttävintä on se, että kun yötyötä tekevä herää tuossa alkuillasta "yöuniltaan" ja keittelee siinä kahvit itselleen ja istuu koneella hetken, niin minä kiltisti odotan, että herra ois valmis. Jos sitten kehtaan vaikka puolen tunnin päästä kysyä, että voisko se nyt tehdä lapsen kanssa jotain, et mä pääsen tekee ruokaa. Julmetun monta kertaa mies on sitten tuhahtaen alkanut rakentelee legoilla tai leikkii autoilla ipanan kanssa, ja jossain vaiheessa sitten sieltä nurisee, että hänen kahvinsa kylmenee siinä... Siis voi idiootti sentään! Miksei se sit vois sanoa, että "juon tän kahvin eka, jos sopii?", niin ei tartteis olla marttyyri? :O

Teillä siellä tainnut olla muutenkin vähän tunteiden tuulettelua, toisaalta hyvä niin, koska puhtaalta pöydältä on parempi yhdessä sitten pohtia, josko se toinen vauva joskus taloon saisi saapua! Jaksuja sinne!

Isäkuukaus/kotiäitiyden arvostaminen, hmm, valitettavasti nää ei aina kulje ihan käsikädessä. Suosittelen kyllä lämpimästi isän ja lapsen läheisyyden takia ja tiettyjen arkipäiväisten asioiden rullaamisen takia isäkuukauden jättämään ihan oikeasti isän ja lapsen ajaksi, mutta ihmeitä se ei tee. Meillä isäkuukaus ehkä jopa lisäs vettä myllyyn, että ai miten en muka saa siivottua/pyykättyä/ties mitä samalla kun oon pojan kanssa, kun hän kyllä saa! Joo... mies oli pojan kanssa pelkästään kotona! Mulla ei polla kestä olla vaan himassa, vaan käytiin sitten treffaaamassa äiti-lapsi-kavereita tai ulkoilemassa tai mun mummien luona tervehdyskäynneillä... kyllähän sitä kuukauden on pelkästään himassa ja hoitaa kodin, mutta entä se muu aika?

Ja sitten vielä aihepiiriin liittyen, niin onko kellään sitä tilannetta/harkittukaan, että isi jäiskin kotiin lapsen kanssa? Joko jo sen 9kk aikana tai sitten kotihoidontuelle? Kun meillä mies ihan tosiaan ois mieluusti ollut se kotiin jäävä, mutta mun opinto/työtilanteen takia ei ois selvitty... Seuraavan lapsen kohdalla se haluiskin jäädä kotiin ja mä kävisin töissä. Mulle tää järjestely kyllä ainakin ajatustasolla sopii oikein hyvin! :D (Vaikka tiedänkin, että tuun varmasti monet itkut itkemään, kun en näekään kaikkia vauvan kehitysjuttuja... ja tietysti niin kauan kuin imetys vaan onnistuu (jos onnistuu, esikoisen kohdalla se 9vkon imetys ja siihen loppu), niin pakkohan mun kait kotona on olla...)

Yumna, joo, kaikki koliikit ja uhmat kato vaan suoraan putkeen - ehkä 20v päästä jo helpottaa kun saa alkaa esikoisia työntämään ovesta muuttokuormineen pihalle ;)
 
Tuo on kyl totta, että kuukausi kotona lapsen kanssa on melko lyhyt aika kuitenkin. Siis sen tajuamiseen, kuinka rankkaakin tämä homma oikeesti on. Isäkuukausihan on isälle mukava, sopivan mittainen irtiotto työelämästä ja mahdollisuus nauttia lapsen kanssa touhuamisesta kokopäiväisesti. Ei siihen voi samalla tavalla suhtautua kuin vuoteen tai kahteen lapsen kanssa kotona...  missä motivaatiota vaaditaankin jo hieman enemmän.

Mutta silti kyllä aika yllättävääkin, että mies voi isäkuukauden jälkeen olla vielä enemmän sitä mieltä, että tää on helppoa hommaa. Meillä mies on yhtä mieltä homman rankkuudesta, vaikka isäkuukausikin oltiin kotona molemmat. Ja jopa sen kuukauden jälkeen sanoi, että on ollut jollakin tapaa rankempaa kuin töissä. Kun kuitenkin hän sen koko ajan pääsääntöisesti hoiti tytön kaikki päivittäiset tarpeet. Meillä miehen kotiin jääminen ei olis oikein mahdollista taloudellisesti, eli siitä ei olla varsinaisesti edes keskusteltu vaihtoehtona. Mutta olen kyllä miehelle sanonut, että jos hän haluaa olla jonkun aikaa tytön kanssa kotona niin ehdottomasti menen takaisin töihin.  
 
Höh... Eikö mua kuumeiluta enää yhtään?! :( Tai tavallaan kuumeiluttaa, mutta sitten on myös tämä järki astunut kuvaan eilen, kun itkin miehelle kuinka rankkaa tämä on ja hän vaan vaatii koko ajan kaikkea ja valittaa kaikesta. No miksi mä sitten olen puhunut toisesta lapsesta, se ihmetteli ja sanoin, että en tiedä, en haluakaan. Noooo, pari viikkoa ja mulla on taas ovis, niin johan mielikin muuttuu. Minkälainen nainen olis ilman hormoneja? Normaali kenties? ;)

Tänään soitteli ukko-kulta oikein kesken työpäivän ja kyseli miten on mennyt ja käykö hän kaupassa, kun pääsee kotiin jne. Kannattais rähjätä näköjään useammin. En vaan viitsi tytön kuullen ja hänhän kun ei nuku, niin ei mulla ole tilaisuutta rähjätä. Mutta sekin auttoi kummasti kun oikein **tutuspäissäni avasin suklaajoulukalenterin kaikki luukut ja söin ne namit :)

Ei musta varmaan ole töihin menijäksi talvella... En mä pysty olemaan erossa tuosta ihanan rasittavasta mussukastani (tytöstä siis). Mutta miehen kyllä laitan hommiin sitten ihan kunnolla! Myöhemmin se koti-isänä oleminen ei kyllä varmaan ole mahdollista, kun tuskin mun palkalla tätä perhettä elätetään, jos on vaikka asuntolainakin siinä vaiheessa. Toivottavasti on! Mä alan olla niin kypsä meidän naapureihin....
 
Ai että oli rasittavaa sillon kun salkkareissa Cindy jätti Ossin hoitamaan lasta ja Ossi alun tuskailujen jälkeen sai kaikki kotityöt hoidettua ja lapsi oli kiltisti ja kotona oleminen oli kuulemma HELPPOA!  :D

Joo'o, en mä osia vaihtas miehen kanssa, kotona oleminen on ihanaa mutta ei se ole aina sitä ja ei se kevyttä hommaa ole, siis henkisesti.  Ja isäkuukausi on mun mielestä lomaa lapsen kanssa kun taas äidin äitiys- ja vanhempainvapaa on pitkä työrupeama.

Meillä onneksi nyt helpotti toi vauvan isänsä vierastaminen kun isälle tuli itsetuntokysymykseksi onnistua lapsen rauhoittamisessa.  Ja onnistuihan se kun ei heti luovuttanut!  Ooh, ehkä se kohta alkaa nähdä tilanteen ruusunpunaisten lasien läpi ja voi alkaa puhelemaan haikarasta ;) 
 
Kikatirsk! Margeliini, pitäisköhän sun tehdä raskaustesti? :D
Sinä siellä riehut kuin raivohärkä, sitten lepyt yhtä nopeasti ja vauvakuumekin muka katoaa... aijoo, ja syödä nyt aikuinen ihminen suklaakalenterista suklaatkin etukäteen! :D Heheheeh, kuulostaa ihan multa alkuraskaudessa ;) (Paitsi en syönyt joulusuklaita vaan kaikki vierasvaraherkut kaapeista... ehkä se ois siitä pitänyt tietää!)

Moon, siis meillä tilanne oli just käytännössä sama kun tuo Salkkareiden setti! Eli ukko ihan onnessaan hääräili kotosalla vauvan kanssa ja hoiti hommat kunnialla kotiin! Jepjep... koita siinä sitten selittää sille isännälle, että noh kyllähän minäkin onnistuisin, jos olisin vain kotona koko ajan ja lakkaisin huolehtimasta ulkoiluista ja oman pollan hyvinvoinnista.

Ja niin... täällä sitä ihmetellään omituisia vatsannippailuita... menkkoja ajatellen ois vähän aikaista, että entä jos sitä täällä kuitenkin on raskaus aluillaan?! Huh, tästä ei sit saa puhua, en oo ees miehelle tätä sanonu! :D Tai sit se on nimenomaan taika siinä, että erehdyin vilkasemaan sen edellisen yhdynnän jälkeen kalenteria (10pvää sitten - kiinnittymisen aika? ;)) ja sain päähäni tän hölmön ajatuksen, että entä jos olikin ovulaatio ja entä jos raskaus alkaisi... heheeh, hormonihölmöys se täälläkin, vaikka todennäköisesti ihan vaan pelkkää "norminaiseutta"! ;) Mut pitipä saada sanoa tää ääneen, nyt hyshys vaan ;)
 
Apuva! Tänne on tullut niin paljon juttua, että enhän mä muista mitä kaikkea mun pitikään kirjoitta.. No, ainakin ekoista menkoista on selvitty, hädin tuskin, mutta selvitty on ;P

Yumnalle tervetuloa joukkoon! :) Kiva saada lisää porukkaa tänne, kun aluksi jo kateuksissani pelkäsin, että olen ainoa kuumeilija täällä jolla ei ole yritystä päällä :D

Eadele: Juu, me ollaan niin hotteja :D Niin tosiaan, meillä on nyt foorumilla uusi toiminto: Päivän vilkkaimmissa keskusteluissa on tuo liekki-merkki :)


Moon kirjoitti:
Ai että oli rasittavaa sillon kun salkkareissa Cindy jätti Ossin hoitamaan lasta ja Ossi alun tuskailujen jälkeen sai kaikki kotityöt hoidettua ja lapsi oli kiltisti ja kotona oleminen oli kuulemma HELPPOA!  :D

Ai jaa! Mä revin melkein hiuksia päästä, ja miehelle kirosin sitä Ossia! Kyllä salkkarit nostaa tunteet pintaan :D

Me ollaan mietitty, että mies jäisi seuraavan kanssa sitten kotiin vanhempainvapaalle. Sillä oletuksella tietenkin, että mulla olisi sitten töitä - ja kun mä luultavasti tulisin kuitenkin paremmin tienaamaan kuin mitä mies :P

Mun kuumeilut nousi taas ihan uusiin sfääreihin eilen, kun oltiin kaupungilla kahvilla Lilyn kanssa. Viereisessä pöydässä oli pienempi vauveli, ja Lily meni sitä aivan lumoutuneena toljottamaan siihen viereen, jutteli ja antoi nätisti vauvan tunnustella naamaansa.. Aww, oli niiiin suloista! Tuosta mun vauvastahan tulisi ihana isosisko <3 Niin että oon nyt sitten mietiskellyt, että ihan hyvinhän tässä pärjäisi kahdenkin kanssa..

AARGH naiset, takokaa nyt jotain järkeä mun päähän! :D
 
Miramaria, kelpaako järjentakomiseksi vakuutus siitä, että juu-u, Lilystä tulis maailman söpöin isosisko ja teidän on nyt vaan pakko tehdä asialle jotain! Jos odotatte vielä kauankin, niin se ihana isosiskous saattaa vaihtua hurjaan taantumaan ja mustasukkaisuuskohtauksiin!

Hahah, ai ei kelpaa vai? ;) Mä nyt haluan, et joku muukin ees harkitsee sitä siirtymistä kuumeilun toiselle asteelle - sillä ehdolla, että ei hylkää meitä tänne ;)

Ja kiva kuulla, että meillä ei oo ainoa pölhö mies, joka jäisi kotiin vanhempainvapaalle seuraavan kanssa. Meillä oli tässä jo loistava "suunnitelmakin", että mies jäis kotiin ens kesänä pitämään vuorotteluvapaata ja poika sais olla kotosalla. Ja tän äidin pienessä mielessä häilyi kauniit ajatukset siitä, että sittenhän ois ollut oikein hyvä sauma saada vauva keväällä, olla se ekat 3-4kk kotona lasten kanssa, mennä itse töihin ja mies ois saanut jäädä ensin vanhempainvapaalle, sitten vuorotteluvapaalle ja pitää siis molemmat lapset kotona ;)
Nooh, ei ihan mennyt nyt mun suunnitelmien mukaan... mut silti mieltä lämmittää, että mies vuorotteluvapaansa haluis käyttää lapsenhoitoon!
 
Hehe, meidänkin perheestä löytyi yksi ossipuolakka tossa kaksilapsisuuden alkutaipaleella.  Tyttö oli siis ekat 2kk hyvinkin itkuinen, semmosta koliikki-itkua...  Mä lähdin vissiin ekaa kertaa yksinäni uimaan melko voitonriemuisena kun pääsin huutoa ja parkua karkuun.  No ossipuolakka oli sillä aikaa lähtenyt lasten kanssa ulos ja heillä oli ollut oikein helppoa.  Just X)

Yhyy, tehän kohta kaikki siirrytte tuumasta toimeen täällä ja mä jään yksinäni kuumeilemaan!  Millähän mä saisin ton miehen vakuuttuneeksi siitä että kolmas lapsi ois just se ainoa asia mikä meiltä puuttuu?  Luultavasti pitää kuitenkin malttaa mielensä ja ihan rauhallisesti ja hienovarasesti vihjailla ettei vaan tule pilattua hötkyilyllä tätä asiaa.  Ja kyllä toi mies jo kerran lipsautti jotain tyyliin "sitten seuraavalla kerralla" viitaten siis seuraavaan raskauteen.  Mutta en kyllä sen lipsautuksen varaan uskalla laskea :D
 
Meillä tyttö on myöskin hyvin, hyvin, HYVIN kiinnostunut KAIKISTA vauvoista... Oikeastaan ihan rasittavuuteen asti, joten meillä se toimii osaltaan myös vauvakuumetta laskevana tekijänä. Koko ajan saisi olla vahtimassa että kuinka se taas siellä pikkusisarustaan "hoitaa"... Perhekahvilassa tyttö menisi suukottelemaan kaikkien vauvoja eikä millään malttaisi jättää niitä rauhaan. Muut leikit ei enää sen jälkeen kelpaa, kun vauvat saapuu paikalle... Suloista, mutta myös tosiaan hieman rasittavaakin :-) 
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top