Kuumeilua, kun ei yritystä näy

Niin, meillä tais olla liian helppo vauvavuosi... mut nyt otetaan sit kyl takas :D
Imetys loppui 9vkon tuskailun jälkeen, pulloa on saanut jo sairaalasta lähtien. Ei ollut musta lehmäks ei... seuraavan kohdalla kyllä aion silti vielä yrittää. Paljon varmaan oli siis kiinni siitä, että yöllä poika (ja äiti...) halus itsekkäästi nukkua ja kun jokaisen imetyksen jälkeen sai pulloa, niin ne imetysvälit sitten venyi, eikä tissit ehtineet mukaan tuottoon. Kyllähän se sillon suretti ja vitutti ja ärsytti, mutta onneks siitäkin traumasta pääs yli! Ens kerralla sitten tietää mitä "varoa" ja jos vaikka tissitkin säilyis ehjempinä, kun alusta asti suosiolla vaan ottais sen kumin avuksi!
 
Musta tuntuu että mä pääsin kanssa esikoisen vauva-ajasta vähän liiankin helpolla.  Kuvittelin sen osaksi johtuvan mun loistavasta maalaisjärjestäni...  Nyt sitten olen todennut kantapään kautta että on se helppoa helpon vauvan kanssa, vaikeamman tapauksen kanssa ei ole siitä maalaisjärjestä apua vaan tarvittais apukeinoja ja -väkeä ja vippaskonsteja ja lääkäriä.

Mä yritän niin päästä omasta ittestäni perille että mitä mä oikeesti haluan.  Vaikeina hetkinä tuntuu niin sille että kaksi lasta on ihan riittävä määrä ja sitten taas kun käy joku vaate pieneksi niin tuntuu ihan kamalalle ettei enää saisi sitä kenellekään pukea.  Onneksi tämä asia ei nyt ole kovinkaan akuutti, vaikka sitten kolmannen haluaisin niin mielellään se 1,5v ikäero kuitenkin eikä ihan heti putkeen.

Mä tossa kaivoin poislaitetuista vaatteista pojalle nukkevauvaleikkiin muutamia pikkuisia ja siinä totesin miehelle että nämä muut joutaa pois.  Eipä tuo ainakaan siinä vaiheessa hätkähtänyt että eikö niitä omaan tarpeeseen enää säästettäisi.  Tai sitten se hoksasi että ne on semmosia mitä ei juurikaan ole näillä jo olemassa olevilla lapsillakaan käytetty...

margeliini:  Pojan lopullinen diagnoosi saattaa jäädä tekemättä.  Siis jos ne kuumeilut nyt sinne leikkauspöydälle on jääneet eikä neurologisia oireita enää tule niin diagnoosittomaksi jää.  Jos taas oireita vielä tulee niin epilepsialääkitys aloitetaan ja siinä samassa ilmeisesti sitten saadaan "tuomio" epilepsiasta.
 
Nonih, miten mä arvasin tän... nyt jänskättää. Mulla on menkat muutaman päivän myöhässä! Ne siis muutenkin aina iloisesti tasaisin väliajoin on myöhässä tai jättäytyy kokonaan tulematta, mutta siltihän sitä itse ehtinyt tässä jo ainakin pari viikkoa kuunnella oloja. Vähän on jomotteluita, mutta ei vielä sellaista samanlaista, mitä yleensä ennen menkkoja. Nyt en tiedä, et pitäiskö "tuhlata" rahat testiin vai ei - enkä enää ole yhtään varma, että minkä tuloksen mä sieltä haluaisin saada! :O

Huh, kiitos. Mä mietin jo eilen, et kelle mä voin tästä avautua! Koska jos avaudun, niin sitten ne menkat varmasti alkaa parin päivän sisään, eikä tarvii pohtia. Ja jos ei vkl mennessä oo tullu, niin sitten se on kai se testi varmuuden vuoks tehtävä... Tää ois kyl just niin se hetki, kun ois voinut melkein kuukaudella toivoa lykkäystä, koska on joulu, uus vuos, mun + pojan synttärit ja omat valmistujaisetkin vasta 14.1. juhlittavana... ja oishan se kiva saada vähän ees kuoharia uv-kunniaks ja vähän enempi ilolientä valmistujaisten kunniaksi nauttia! Mutta samalla sitä toivookin kuitenkin, että raskaana ois... Voiko ihminen olla vielä hankalampi?! :D

Ja anteeksi omanapaisuus. Tuon Moonin jutun pojan mahdollisesti diagnoosittomaks jäämisestä oon lukenut monesti, ja miettinyt pääni puhki, että mitä osaisin sanoa... Ajatuksina päässä siis pyörii, että kurjaa jos on epilepsia mutta yhtälailla (vieläkin?) kurjempaa, jos jää diagnoositta ja joutuu koko aika "pelkäämään" että entä jos sittenkin ja kohtaus iskee jossain huonossa hetkessä.. Huh, rankka juttu. Tsemppiä!
 
Heissuli naiset!
Oon lueskellu teudän juttuja, mutta itse pysyny taka-alalla. Ollut hirveesti juhlia ja kaikkea niin ei ole sen kummemmin kerennyt kirjottelemaan.
Kauheesti oli asioita tullu, en ees muista kaikkea..
Moon Onpas teillä siellä harmittava juttu poikanne kanssa, mutta hyvä jos nyt helpottaisi. Aina täytyisi yrittää ajatella positiivista puolta asioista.Jaksamista teille siellä.<3

Sannakoo ihanaa jännäillä taas! :) <3 Saisitte ihanan joululahjan..
Manguelle Tervetuloa turisemaan joukkoomme, meitähän alkaa jo kahta olemaan kunnon porukka tällä palstalla. :)

Täällä ei tapahd mitään kummempaa. Vauvakuume sen kun kasvaa.
 
Voihan kiukku! Miten voi puolivuotias osata jo noin hyvin tuon taidon? Jokainen tilanne, joka vähänkin rajoittaa neidin menemistä, on yhtä kiukkua vaan :( Ennen on tykännyt olla hoitopöydällä, mutta nyt sekin on ihan tyhmää. Vaipan vaihto on tyhmää, samoin pukeminen ja syömisestäkin on tehnyt yhtä sirkusta. Pelleilee lusikalla ja suuttuu, kun äiti ei anna pelleillä. Ja se huuto! Se on ihan kamalaa, kirkumista ja raivoamista. Mä luulin, että tää vaihe tulis vasta myöhemmin...

Meillä on ensilumi maassa! :) Vähän sitä on, mutta on kuitenkin. Ja liukastakin on. En ollut yhtään kateellinen, kun näin kauppareissulla kun raskaana oleva nainen hipsutteli tuolla kadulla ja yritti olla kaatumatta. Enkä ollut kateellinen myös silloinkaan kun menin samaisella reissulla Alkoon ja ostin pullon punkkua ;) Tänään illalla maistellaan sitä ja ihania juustoja, joita ei voisi raskaana syödä :)

SannaKoo: Nyt jänskättää muakin sun puolesta :) Mutta jos oikein rupee miettimään, että koska olis hyvä aika tulla raskaaksi, niin mulle ei varmaan löytyis ikinä sellasta sopivaa ajankohtaa. Aina tulis kuitenkin jotain miksi ei. Vaikka ennen tuota meidän tytsyä olin niin vauvakuumeen kourissa, etten välittänyt yhtään mistään mitään. Nyt on sitten kaikkia ihme syitä, etten jouluna haluais synnyttää, eikä kesäkuussa, eikä ens syyskuussakaan eikä siinä tienoilla, kun on mun kaverin häät jne. Ja olis tosiaan kiva lähteä keväällä johonkin reissuun ja olis kiva nauttia kesästä ja mökkeilystä ilman pahoinvointia tai isoa mahaa...

Mä en ole muuten tullut edes ajatelleeksi, että kuinka moneen lapseen meillä olis varaa... :O Mä oon koko ajan kuvitellut, että sitten kun toi ukko tuosta valmistuu, niin ei meidän edes tarvitse miettiä sellasta, kyllähän sen liksa riittää...? Mutta tosiaan, jos niitä lapsia haluaa enemmän kuin tuon yhden, niin eihän tämä kaksio riitä mihinkään. Täällä päin on myös aika kalliita kämppiä, mutta ilmeisesti siellä pk-seudulla on ihan sikakallista?

Moon: Toivottavasti teidän poitsun oireilu ei jatku. Vai toivoisitko itse mieluummin, että sais diagnoosin ja lääkityksen? Kuulostaa pelottavilta tuollaiset kuumekouristukset :( Meidän tytöllä on vasta kerran ollut kuumetta, joka nousi rokkotteesta, mutta olin silloinkin ihan huolissani. Saati sitten jos saisi jotain kuumekouristuksia. Mutta eikö ne ole aika tavallisia, jos lapsella on korkea kuume? Mulla on tässä vielä niin paljon opittavaa oman lapsen sairastelusta. Olin jopa vähän huvittunut silloin, kun tytöllä oli sitä kuumetta. En mä kenestäkään hoitolapsestani ole niin huolissani ollut, vaan oon osannut paljon järkevämmin suhtautua. Äidit, äidit... ;)
 
Täällä vietettiin eilen pojan puolivuotissynttäreitä. Eipä mitään isompia juhlia pidetty, mutta tein kuitenkin elämäni ensimmäisen kakun! Hurjan nopeaa aika kuluu.

Moon: Vähän hankala tilanne siellä pojan diagnoosin suhteen. Kuitenkin kaikki diagnoosit ovat jollain tasolla helpottavia, vaikka eivät mukavia olisikaan. Osaisiko tuossa tilanteessa olla onnellinen, jos diagnoosia ei tule. Mitä jos kuitenkin -fiilikset saattaa mielen vallata. Tsemppiä täältäkin!

SannaKoo: Voi kun kuulosti tutulta tuo avautuminen :D Sillä tässä itsekin mietiskellyt että mitä jos olisi kyytiläinen matkassa (ei ole, taas testi kulutettu). Toivon niin paljon, että kakkonen olisi tuloillaan. Sitten taas alan miettiä, että ei saa vielä! En halua taas kokea sitä mahdollista jatkuvaa oksetusta. Haluanhan nauttia viinilasin jouluna. Haluanhan juurikin sen kuoharilasin kanssa juhlistaa uutta vuotta. Näistä ajatuksista huolimatta, tihrustan tarkkaan sitä raskaustestin mahdollista toista viivaa. Ihminen on hankala, todellakin. 

Eadele: Kiitos tervetulotoivotuksista! Alkaa olla mukava joukko kasassa. Kiva ettei ole yksin ajatuksien kanssa :)

Margeliini: Me asutaan Helsingissä. Oon kotoisin pienehköltä paikkakunnalta, jossa asuntojen hinnat niin eri tasolla. Mies on asunut aina täällä, eikä halua muualle muuttaa. Nyt kun ostettiin pikkuneliö täältä, oon väkisinkin miettinyt mitä oltaisiin samalla summalla saatu mun kotipaikkakunnalta. "Aika" paljon enemmän, huoh. Onneksi kuitenkin meidän tulotasolla saatiin ostettua neliö, vaikkakin pieni. Eiköhän tänne toinen lapsi mahdu, ja muutenkin rahallisesti pärjättäisiin. Mutta kolmannen kohdalla tulisi raja. Jos rahaa olisi (tai jos asuttaisiin jossain muualla) oisin niin valmis vaikka kolmeen tai neljään lapseen...
 
Jeeee!  Pirpanan lääkitys tuntuis auttavan, meillä on nyt taas kuherruskuukausi meneillään!  Ihanaa!  Nyt on taas semmonen fiilis että kaikesta selvitään ja vielä yksi kullanmuru mahtuisi mukaan!  Vielä kun sais nää iltanukahtamiset kuntoon niin oisin onnellinen :)

Sannakoollahan on siellä jännät paikat.  Ihan ittelläkin adrenaliini virtaa ja ootan että tuut raportoimaan!

Toi pojan diagnoosihomma...  En tosiaan sitä epilepsiaa toivo.  Ne kuumekouristukset sinällään on vaarattomia (paitsi jos ovat toispuoleisia tai kestävät liian pitkään) mutta lähinnä ihmetystä on aiheuttaneet ne kummalliset tajunnanmenetykset eli kesken kaiken toiminnan pyörähtää silmät nurin päässä ja poika kaatuu kanveesiin ja ihan yhtä äkkiä sitten virkoaa.  Poissaoleva ja hämmentynyt se on semmosen kohtauksen jälkeen mutta tosi nopeesti ne siis menee ohi.  Joskos ne sitten olis sen leikkauksen myötä historiaa.
 
Moon, pyhästi lupaan, että tuun teille kertomaan heti ekojen joukossa! Jos nega, niin saatte olla vaikka ekoja, plussasta pakko ehkä kertoa miehelle ja parille läheisimmälle ystävälle eka ;)

Mut älkää nyt hirveästi jännäilö, mun kropalle tuntuu olevan oikein luontaista tällainen jännityksessä pitäminen!

Margeliini, heheh, Joona kun oli puolvuotias, niin mä kans sanoin, et sil alko eka uhmaikä. Just tota ihan samaa oli ilmassa - mutta en kyllä yhtään muista, et "loppuiko" se vai jatkuiko ja paheni nyt sitten 1.5v:nä?

Manque, mä olen syntyjäni stadilainen ja sukupolvia sieltä on useampia ennen mua... sitten menin ja rakastuin tollaiseen Kauniaisten kasvattiin ja nyt asutaan Espoossa. Espoo on mulle jo aivan tuskaisen maalla, takas synnyinkaupunkiin kovasti mieli tekis! Mutta Espoosta on ees jotain saumaa saada sellainen kämppä, minkä ehkä pystyis ostamaankin... Mies kuitenkaan ei Helsingin puolelle hingu.
Ja tiedätkö, oon ihan supermonta kertaa sanonut, että mun mielestä on aivan tosi epäreilua ajatella, että maalta tulleilla on vaan niin paljon helpompaa palata takas sinne maalle! Siellä on tukiverkostoja (lapsuudenystäviä ehkä myös, mutta sukua ainakin) ja kämppiä saa ihan superhalvalla! Toki vastapainoksi palkat on pienemmät, sieltä puuttuu aina jotain ja 2 autoakin kait tartteis perheessä olla... (tosin 2 autoa tartteis kyl jo Espoossakin). Minä ja mies jos siirrettäis tää perheemme sinne, niin kusessa oltais! Ei minkäänlaista turvaverkkoa ja puhuttais aivan väärää murrettakin! Turpaan varmasti tulis... eli pakko mikä pakko, jos Suomeen jäädään, niin Espoossa tai Helsingissä (ehkä Kauniaisissa?) on meidän koti oltava. Vantaalle en usko että mua ihan heti myöskään sais...
Ja onnea puolivuotiaalle Nikolasille!


Hurraat myös Moonin neidin lääkityksen jeesaamiselle! Sieltä se kuume nostaa päätään kohisten, kuuletko jo? ;)
 
Manque: Sullahan on sitten ihan päivälleen saman ikäinen poika, kuin meidän tyttö! =) Meillä oli kans sunnuntaina puolivuotissynttärit. Me ei juhlittu kylläkään mitenkään :( Mutta kesällä sitten teen kakun ja pyydetään vieraita. Toivottavasti yöt menee silloin jo vähän paremmin ;)

Mun mies on kans kotoisin länsirannikolta pienestä kaupungista, jossa asuntojen hinnat on ihan eri luokkaa kuin täällä. Sieltä sais ihan kivan omakotitalon siihen hintaan mitä täältä kerrostalokolmion. Täällä meidän lähiössä rupee olemaan jo sen verran palveluja ja maine varmaan vähän parantunut, kun täälläkin asunnot maksaa niin paljon. Vaikka oon kuullut jostain, että Hervanta olis Tampereen Kallio ;) Tiedä siitä sitten...

Länsirannikolla olis tietysti lähempänä tuo meidän tukiverkosto... Ja miehen kotikaupunki on kesäisin tosi kaunis. MUTTA: Mä en ihan kovin mielelläni sanoutuisi irti vakituisesta työsuhteestani :( Mua ahdistaa miehen kotikaupungin pienuus, kun kaikki tuntee kaikki ja tietää kaikkien asiat. Mäkin oon saanut anopin kautta (joka on välillä aikamoinen juoruakka) kuulla kaikki miehen entisten opettajien avioerot ym. kriisit. Ja sitten siellä on joku sellainen perinne, kun paljon vanhoja puutaloja on, että siellä jonkun tapahtuman yhteydessä on avoimet ovet ihmisten koteihin ja sinne saa mennä kaikki kattelemaan kuinka toiset asuu jne. En mä haluis mitään yleisöä mun kotiin pällistelemään, vaikka itsekin aina niistä ihanista puutaloista haaveilen. Ja sitten se valitettava tosiasia, että siellä on viikonloppuisin kaupat (siis ei ruokakaupat vaan muut) vaan lauantaisin auki klo 14 asti! Mä oon tottunut siihen, että täällä on iltakuuteen auki ja sunnuntaisinkin. Niin ja synnyttämäänkin TYKSiin olis tunnin ajomatka!! Miten sellaisen kestäis?? Meiltä on TAYSiin about 10-15 min. ajomatka ja sekin oli ihan hir veetä tuskaa supistusten kans, kun vedet oli mennyt.

Moon: Toivotaan nyt, että ne poikasi kohtaukset olis ohi. Mitä lääkettä teidän tyttö nyt saa? Kerroit, että neidillä epäillään maitoallergiaa eikä korvikkeita voi antaa. Mutta eikö ole olemassa jotain imeväisikäisen erikoisvalmistetta? En muista oliko se tuolla nimellä... Mä mietin, kun meidän tytöllä oli kovat ilmavaivat, että voisko hänellä olla maitoallergia ja jos on niin mitä ihmettä hänelle syötetään. Söi silloin jo korviketta.. Sitten luin, että on jotain mitä maitoallerginen korvikevauva voi kuitenkin syödä..

SannaKoo: Tulet tietysti tänne kertomaan! Täällä kun akat keskenään kuumeilee, niin johan se olis epäreilua jättää kertomatta meille ;) Mä näin muuten viime yönä unta, että olin raskaana. Tein monta raskaustestiä ja kaikkiin ilmestyi kaksi viivaa ja mä ihmetteli, että kuinka se voi olla totta :) No, näillä ehkäisyillä....
 
Joo kohina kuuluu valitettavan kovaa ;)

Onkos täällä nyt tapahtunut yhdessä jos toisessakin osoitteessa sitä yritystä kuumeilun lisäksi?  Hehe, äkkiä se siihen lipsuu :)

Mä olen kanssa syntyperäinen helsinkiläinen ja kaiholla muistelen rakasta kotikaupunkia.  Jotkut näyt on vaan niin jäätävän ihania.  Töölönlahti.  Suurkirkko.  Rautatientori.  Aah.  Mutta mä en sinne Helsinkiini tule pääsemään ellen laita ukkoa vaihtoon.  Se kun on korpien kasvatti niin ei koskaan suostu Helsinkiin muuttamaan.  Se yrittää mua puhua ympäri että muutettaisiin Kainuun korpeen mutta mä en siihen suostu kun mulla ei siellä sitä turvaverkkoa olisi.  Miehellä on kuitenkin hirveesti kavereita ja sukulaisia täällä etelässäkin, mun koko elämäni on täällä.

Maitoallergia tosiaan tuntuu tuolla meidän tylleröllä olevan ja siihen liittyvää refluksia eli mahan sisältö nousee kurkkuun jatkuvasti.  Aloitettiin nyt semmonen käsikauppalääke joka sitoo sitä ruokasulaa sinne mahan pohjalle.  Jos tällä pärjätään niin ei välttämättä reseptilääkkeitä tarvita.  Ootellaan kuitenkin sinne allergialääkärille pääsyä, josko sitten saisi kuitenkin semmosen kerran päivässä otettavan lääkkeen.  Tää on semmonen joka otetaan 20-30min ruokailun jälkeen.  Öisin en kyllä anna.  Mutta aivan ihana nauravainen neiti on tuosta meidän kiukkupussista kuoriutunut!  On todellakin omiaan lisäämään kuumetta!
Ja niin tosiaan, apteekista saa semmosia maidottomia korvikkeita.  Ne on vaan ihan törkeän kalliita ja ilman sitä erikoislääkärin lausuntoa ei saa Kela-korvauksia niistä.  Ja kun pitäisi niistäkin sitten kokeilemalla kokeilla että mikä ois se meidän tytölle passeli versio.  Sitten kun tyttö ei sitä pulloakaan huoli niin koen tässä vaiheessa helpommaksi vain imettää.  Katotaan sitten jos hermo palaa ;)  On meillä neuvolalääkärin resepti varuiksi jos mulle vaikka käy jotain, sairastun tms.

Ihanasti täällä kyllä nää puheenaiheet rönsyilee tosta kuumeilusta ties mihin :)

Meillä muuten jokaiseen lähisynnäriin on semmonen n.30km matka.  Nopeiten pääsee varmaan Hyvinkäälle kun ei ole ruuhkaa.  Sinne ajaa noin puolessa tunnissa.  Kyllä mä sinne vielä kerran haluaisin!  Siis synnyttämään...

Oon muuten käyny kyttäämässä monta kertaa jo että oisko se Sanna tullu raportoimaan jo ;)  Jännittää!
 
Höhööh, tähänkö vaiheeseen sopis ne jotkut "miten pidetään hulluja jännityksessä" vitsit?

No mutta, eipä oo rapsattavaa. Testiä ei oo tehty, mutta eipä ole menkkojakaan. Tänään on tosin jomotellut, joten mä alan uskoa, että sieltä ne menkat kyllä saapuu. En sitä testiäkään henno tehdä, kun en jotenkin vaan halua tietää sitä vastausta... En tiedä miks, mutta jotenkin on helpompi kestää vaan se, että menkat alkaa, kuin saada negatiivinen testistä. Jaa, niin siis olihan se nyt niin, että sitä vauvaa en vielä halunnutkaan? ;)))

Tosin kyllä taas tänään tuon yhdenkin pienen ihmisen kanssa yhteenotettu niin railakkaasti, että sitä alkaa jo pohtia, että haluaako sitä hullu nyt enää näinkään isolla ikäerolla mitään vauvoja! Kun johan tuolta esikoiselta se uhmaikä olis lopuillaan ennenku toinen sitten alkais olemaan haastava. Tosin mä luulen, että tän yhden superhelpon vauvan jälkeen meille ei tulis toista helppoa kuitenkaan :D Lähes kaikki, keltä oon kuullut näistä helposta esikoisista ja ihan hirveistä kakkosista saa mut pelkäämään sitä hirveän tuskaisaa vauvavuotta! Ja minä kun en selviä edes vähillä unilla, eikä sitä tarvinnut koetella Joonankaan kanssa!

Että jos jotain yritystä tähän taloon nyt toivoisi, niin kyllä se yritys olisi nyt ihan ensisijaisesti suunnattava tän äiti-tyypin päätöksentekokykyyn. Mieshän siinä on luonnollisesti vaan välineenä, ainakin niin kauan, kuin se ei sitä ehdotonta ei:tä sano ;) (Mun miehellä ei onneks tän suhteen ole ehkä vaihtoehtoja. Ja koska se EI on vielä ainakin pysytellyt poissa kun tilanne nyt on mikä on, niin mä voin tulkita sen KYLLÄksi. Kuulostaa hirveältä, mutta tällä samalla mentaliteetilla tässä on nää yhteiset vuodet ja "hankinnat" tähänki asti tehty :D)

Nyt unta kuuppaan.
 
Paljon tullut taas tekstiä, en oo vähään aikaan ollut maisemissa kun oltiin reissussa pitkä viikonloppu. 

Meillä edelleen vaan kuumeillaan, ei oo lipsunut yrittämisen puolelle. Taitaa olla tämä pimeä vuodenaika kun on kaikkiaan vähän hiljastuttanut tuota jumppainnostusta sekä mulla että miehellä... Eli ei oo mitään vahinkomahiksiakaan. Ja mun verensokeritkin oli vielä semmoset, että töitä olis tehtävä ja jostain se motivaatiokin siihen saatava.

Kyllähän se jännää on niitä menkkoja odotella, jos mahkuja kuitenkin raskauteen on. Niin että jänskiä hetkiä vaan SannaKoolle! ;-) Siis vaikka et sitä raskautta vielä toivokaan, ehhheheh. 

Eipä nyt oikeen oo energiaa kommentoida tai kirjoitella enempää, jos ottais pienet päiväunet vielä itsekin ennen kuin tyttö herää. Kuulumisiin!
 
No eipä ole lipsunut yrittämisen puolelle täälläkään, vaikka ehkäisystä on taas lipsuttu ;) Toivottavasti mies ymmärtää, mitä se tarkoittaa, kun sanon, että en usko, että nyt on tärppipäivät, se on aika epätodennäköistä, mutta täysin en voi tietenkään luvata. Välillä kylläkin tuntuu, että varmaan miehelle olis helpompaa, että kakkonen tulis vahingossa, kuin että sitäkin pitäis pitkään ja tarkasti harkita, niin kuin tota esikoista, jota hän harkitsi neljä vuotta. Joista kolme vuotta mä olin ihan hirveessä vauvakuumeessa. Se oli kuulkaa kamalaa!! Meille tuli töihin silloin opiskelija (23 vee) harjoittelujaksolle ja odotti kolmattaan. Mä olin niiiiin vihreä kateudesta ja tuntsin itseni niiiiin vanhaksi 25 veenä ;)

SannaKoo ei nyt ala kertoa mitään huonoja vitsejä. Mä kylläkin voisin tähän väliin todeta, että silloin kun aloin odottaa meidän Hemppua, niin mulla oli menkkamaista jomotusta, kun menkkojen olis pitänyt alkaa ;) Ja koko ajan tuntui, että jotain lirahti housuun ja ajattelin, että nyt ne alkoi ja ramppasin töissäkin varmaan tunnin välein vessassa toteamassa, että ei ne alkaneetkaan. Muahhahhaa! Siinä sulle! ;)

Tänään on taas ollut kauheeta kiukuttelua meidän neidin oleminen. Välillä mietin, että teenkö mä jotain väärin sen kans vai vihaako se mua muuten vaan :( Ja sitten aina yritän lohduttautua, että tämä on vaan joku vaihe, joka täytyy käydä läpi. Hän on oppinut ilmaisemaan itseään ja kovaa tahtoaan. Eikös se niin mahda olla? Ulkoilemaan lähtö kesti yli puoli tuntia kakkavaippojen pesuineen, pukeutumisineen ja nukutusoperaatioineen. Ah, ihan talvi!

Moon: Onko teidän tytöllä se Gaviscon-lääke (tai jotain sinne päin)? Miten tuota maitoallergiaa ruvettiin epäilemään? Ja miten refluksioireet osattiin yhdistää siihen? Käytitkö yksityisellä? Mua korpee niin pahasti, kun meidän neuvolassa on aina joku ihan tumpelo lääkäri, joka ei tiedä mistään mitään. Tytöllä on ollut koko pienen ikänsä vatsavaivoja eikä niitä ole koskaan tutkittu mitenkään. Annettu vaan lääke ilmavaivoihin ja sitten kun alkoi järkyttävä puklaaminen, niin ehdotettiin sitä Gavisconia. Jälkitarkastuksessa mainitsin lääkärille tytön ilmavaivoista, niin lääkäri kokeili tytön mahaa ja sanoi, että on vähän pinkeä, etsi korvike, josta ei tule vatsavaivoja... Siis mitä? Mistä se nyt tiesi, että ne vaivat johtuu korvikkeesta?? Jotkut vauvat voi saada oireita D-vitamiinitippojen öljyistäkin, niin mistä hemmetistä se lekuri voi sen enempää asiaa tutkimatta tietää, että juurikin siitä korvikkeesta on kyse? Ilmavaivat kuitenkin hellitti sen mahalääkkeen ansiosta, joten voiko se korvike kuitenkaan olla syypää? Ja sitten kun käytettiin tyttö neuvolalääkärillä siitä puklailusta, joka siis mun mielestä täytti refluksin oireet (siis en väitä omaavani mitään lääkärin pätevyyttä, mutta ihan asiallisilta sivuilta luin), niin lääkäri pyysi terveydenhoitajan paikalle ja kysyi siltä, miten pitäis toimia... Voi... sanonko mikä! Oon muutaman kerran miettinyt, että jos tytöllä onkin maitoallergia ja minä vaan juotan sille lehmänmaidosta tehtyä korviketta enkä tutkituta asiaa :( Ja syötän lääkettä ilmavaivoihin. Oltaisko ilman lääkkeitä ja puklaamista, jos tyttö söis sitä erikoiskorviketta...

Kyllähän nämä puheenaiheet täällä rönsyilee rönsyilemistään, mutta kyllä mä osaan liittää jokaisen aiheen jotenkin tuohon kuumeiluun ;) Kyllähän sitä toista/kolmatta lasta täytyy miettiä monelta kannalta! Mä esim. oon miettinyt kovasti noita meidän kärryjä, joista en haluais luopua. Ne on niin huiput! Tänäänkin kun kävelin tuolla auraamattomilla metsäpoluilla, niin ei ollut mitään ongelmaa, vaikka kesällä vielä mietin, että tulikohan ostettua liian järeät :)
 
Margeliini, siis hetkonen... ootko sä salaa käynyt mun pääkopassa? :D
Arvatkaa vaan, kuka on tänään juossut vessassa vähän väliä tsekkaamassa, että nytkö ne menkat sitten alkoi... :D Ja ei,  ei alkaneet. Ei helkutti, kait se on pakko se pirun testi hakea! :D (Tosin kaupasta piti sellainen marketin halpismalli tänään jo ostaa... vaan ostin sitten siteitä, jotka eivät olleet ostoslistalla alunperin! Viimeks ennen raskautumista ostin jonkun superhypertukkupakkauksen kaksia eri siteitä ja tamponeita, kiva oli niitä sitten pyöritellä kylppärin nurkissa, kun ei hetkeen ollut käyttöä! Pitäskö vielä hakea hiivalääkityskin, kun sellaisenkin olin just lääkärin määräämänä saanut ja odottelin vaan niitä menkkoja alkavaksi, joiden jälkeen ois pitänyt sitä alkaa käyttää... noh, eipä alkanut ja sain odotella sille toiselle kolmannekselle, ennenku sen lääkekuurin aloitin :D)

Taas tänään, ku oon ollut koko päivän erossa uhmistuhmiksesta, niin tuntuu, että oishan se vauva sittenkin ehkä aika kiva! ;) Ja just tänään kävin palauttamassa mun opinnäytetyön lopullisen version ja tekemässä kypsyyskokeen, eli ne opinnotkin ois nyt suoritettu - eli oikein hyvä aika ruveta vauvatehtailemaan! ;)

Margeliinilta piti kysästä, että ootteko kokeilleet vaihtaa ihan sitä tavallista marketinkorviketta johonkin toiseen merkkiin? Meillä Tutteli laitto yrjöttämään sekä lasta että aikuisia (se haju oli mun mielestä aivan järkyttävä jo sisään mennessä, saati sitten ulos tullessa! :D), toisilla taas kuulemma Nan ei sovi, mutta Semper tai Tutteli sopii...
Toivottavasti pian sielläkin helpottaa, johtuu sitten mistä vaan! Ja jos teillä se vakuutus on, niin varaa aika ihan suosiolla yksityiselle puolelle, siellä ainaskin saa palvelua! Teidän neuvolalääkäri kuulostaa kyllä just niin tampiolta, kuin noi arvauskeskuslääkärit yleensäkin...
Yks meidän joulu 09 odottajista silloin tosin kävi yksityisellä ihan vakuutuksettakin, kallistahan se on, mutta edes niiden tuhansien eurojen jälkeen ei kaduta ne käynnit! Ja siellä moniallerginen tyttö, jolle maito ei sopinut mitenkäänpäin on nyt 2v ikään mennessä jo alkanut sietämään hyvinkin tavallistakin maitoa!

Jahas, se alkais kello näyttää sellaisia lukemia, että taidan hiljaksiin alkaa siirtää itseäni kohti ulko-ovea! :) Kotona toivottavasti odottaa rauhaisa tunnelma ja yks taapero on tainnutettuna pedissään ;)
 
Sannakoo!  Nyt hei meitä jännittäjiä on piinattu jo liian pitkään!  Mä käyn vaikka hakemassa sulle huomenna testin niin saadaan selvyys ;)

Pakko muuten myöntää että yhen testin oon minäkin tässä tuhlannut.  Kerran, yhden ainoan, on "oltu sillai" ilman kumia kun ei sattunut sellaista löytymään mutta sen jälkeen mulla kyllä tuli menkat.  Sen jälkeen ei ole taas kuulunut, kroppa pikkasen sekasin.  En kyllä saanu viivan viivaa siihen testiin, ehkä se tarkottaa että ei tarttis niillä tässä vaiheessa leikkiäkään :D

Margeliini:  Meillä toi maitoallergia on nostanut päätään muutamaan otteeseen.  Eli kaksi kertaa on tyttö saanut tilkan korviketta ja kerran sille isoveli juotti omasta mukista maitoa...  Ja joka kerta on reaktio ollut sama eli järjettömän rajua oksentelua, vatsakramppeja, kipua ja huutoa.  On saanu tosissaan vahtia ettei tyttöpolo tukehdu.  Meillä on lähete allergiatutkimuksiin, saas nähä koska päästään.  Ton refluksin olen diagnosoinut (muodollisesti pätevänä valelääkärinä) itse.  Tutkailin aihetta, googlailin ja löysin tytön oireet lähestulkoon suoraan lueteltuna monesta eri lähteestä.  Gavisconia käytetään joo, se on auttanut jo paljon.  Nyt sain tosin kuulla että sitä ei kovin pitkään saisi käyttää joten lastenlääkäriä tarttis alkaa varailemaan.  Mietin vaan että saiskohan tämänkin hoidettua neuvolan kautta kun meillä on kahen viikon päästä 4kk lääkäri.  Meilläkin on kyllä vakuutus mutta kun ikinä ei satu löytymään sitä käteistä että sais ensin sille yksityiselle maksettua....
Niin joo, toi refluksi on siis tyypillistä ruoka-aineallergioiden yhteydessä.

Ja voi piiiiiiiip että toi äijä ottaa aivoon.  Miten se aina tulee pörräämään tohon olan taakse kun tuun tänne forumille.  Antais mun kuumeilla ja akkailla rauhassa.  Ärsyttävää!!!  Ja kun se vielä tietää kuinka paljon inhoan sitä että se ei anna mun olla koneella rauhassa...
 
Moro moro, 
tää menee taas nyt heti vähän ohi tämän kuumeilu-aiheen, mutta pakko osallistua tähän refluksikeskusteluun. Meillähän siis tytöllä oli tosi paljon refluksia tuohon melkeinpä vuoden ikään asti. Alkoi joskus kuukauden iässä varmaan. Tyttö oksensi kaaressa jatkuvasti maitoa pihalle, meillä oli IHAN OIKEASTI vaihdettava vaatteet varmaan 7 kertaa päivässä sen oksentelun takia. Samoin sohvat, matot ja kaikki lattiat oli aina pulauttelun jälkiä täynnä. Harsoja kului sen 5 päivässä läpimäräksi jne. Siis ei todellakaan mitään pikku pulauttelua.

Noh, tyttö kasvoi kuitenkin koko ajan hyvin eikä sillä ollut mitään muita oireita (esim. iho-oireita), jotka olis viitanneet allergiaan. Sillä perusteella sitten asiaa vaan seurattiin ja viimein vähän alle vuoden ikäisenä sain kinuttua tytölle ajan lastenklinikalle erikoislääkärin vastaanotolle. Noh, eipä sielläkään sit muuta kun lääkäri sanoi että kun kasvaa noin hyvin eikä muita oireita oo niin ei lähdetä vielä tutkimaan. Määräsi lääkkeeksi Losec Mupsia jos oireita ilmaantuu. Sanoi, että refluksia on KAIKILLA vauvoilla. RefluksiTAUTI on sitten asia erikseen. Toisilla refluksia on enemmän kuin toisilla. Ja jollakin se kestää kauemmin kuin toisilla. Meillä se sitten loppui melko yhtäkkiä siinä vuoden iässä. Sitä ennen vähentyi huomattavasti kiinteiden aloituksen myötä. Niin ja kiinteät tehtiin kyllä aina itse ja huomattavasti paksummaksi kuin kaupan soseet. Joskus sit jos sai kaupan sosetta niin pulautteli tosi paljon. Että se ruoan rakenne siis vaikuttaa huomattavasti! 

Toki jollakin voi olla ihan allergiaakin, mutta meille varmaan viisi eri lääkäriä sanoi (tk:ssa ja yksityisellä), että vauvan refluksi on ihan normaalia vielä jopa reilun vuoden ikään saakka. Eli siis nou hätä, Margeliini, ei teidän tytöllä välttämättä kuitenkaan mitään allergiaa ole. 

Niin, ja tuosta Gavisconista meille sanoi lääkäri, että siinäkin saattaa sivuvaikutuksena tulla pahoinvointia. Eli ei myöskään suositellut käyttäväksi pidemmän aikaa. Mutta siitä meille ei missään vaiheessa edes ollut mitään hyötyä kun tyttö pulautti pihalle ne kaikki Gavisconitkin... :-D

Voi vitsi, tulee ihan mieleen tosiaan ne omat positiivisen raskaustestin tekohetket kun ajattelee noita SannaKoon tämän hetkisiä tuntoja... Ja eihän sille mitään voi, että ihana ja uskomaton hetkihän se oli! Ei sitä oikein voinut käsittää todeksi ja ihan heti alkoi päässä raksuttaa, että meille ihan oikeasti tulee vauva. Voi ihanuus :-) Pakko sekin hetki on vielä saada kokea uudestaan... Täällä tsemppaan koko ajan itteeni noihin verensokerimittailuihin ja kyllä se ajatus uudesta vauvasta alkaa jatkuvasti tuntua vaan ihanammalta. 

Niin ja sit vielä aiheen ohi lahjakkaasti, tuli mieleen noista SannaKoon tamponeista ja siteistä, että käyttääkös tän keskustelun muut mammat KUUKUPPIA? Voin suositella lämpimästi. Ehkä maailman parhaita keksintöjä, jonka avulla pääsee kyllä lähimmäs sitä tunnetta ettei olis menkkoja ollenkaan. Ja vähentyy nuo hiivalääkitystarpeetkin siinä menkkojen jälkeen kummasti. Ainakin mulla näin tapahtui. Terveisin onnellinen kuukupin omistaja jo ainakin viisi vuotta :-)
 
Totta tuo mitä Yumna sanoit, usein refluksi on rakenteellista ja katoaa iän myötä.  Meillä taas tyllerö ei puklaa ollenkaan vaan se vatsan sisältö seilaa edes takas tossa ruokatorvessa ja aiheuttaa siis kipuja enempi kuin jos tulisi ulos.  Mä toivoisin tota Losec Mupsia, täytyy ottaa asia puheeksi parin viikon päästä neuvolalääkärissä.  Allergialääkäriin päästään tammikuun puolessa välissä.  Odotan kauhulla sitä maitoaltistusta.  (Mulla on muuten itellä toi refluksitauti, yäk)

Ja jos nyt palaisi siihen kuumeiluun....  Mua jotenkin pelottaa ottaa aihe puheeksi miehen kanssa.  Pelkään niin sitä että se torppaisi ajatuksen alkuunsa.  Tuntuu etten kestäisi sitä pettymystä tai että se olis isompi kuin mitä nyt pystysin kuvittelemaankaan.  Samasta syystä arkailin aikanaan ottaa puheeksi perheenlisäyksen (kuten mieskin) ja niinpä asiasta puhuttiin ihan kauheessa humalassa ekaa kertaa.  Ja sen jälkeen päätettiin seuraavana päivänä selvinpäin että kyllä sen aika on :)

Raskaustestitkin tein salaa yksin.  En halunnu turhaa innostaa miestä jos oisinkin vaan psyykannu menkkani pois (niinkin on käynyt monta kertaa).  Oishan se ollu ihana seurata niiden viivojen piirtymistä yhdessä mutta jotenkin halusin kokea sen mahdollisen pettymyksen yksin.  Ja voi sitä riemua ja käsittämätöntä hämmennystä ja epäuskoakin mikä niihin plussatilanteisiin liittyi!  Mä oon varmaan jotenkin outo ja ällö mutta mulla on ne testiliuskat tallessa.  Haluaisin vielä sen kolmannenkin <:)

Yumna, mä kuulun kanssa kuukuppikuntaan.  Onnellisena ja tyytyväisenä.  Se on kyllä loistava kapine!  Olikin kova paikka kun piti synnytysten jälkeen rätteillä monta viikkoa, yäk!
 
SannaKoo: Joo, mä oon tällänen mentalist (vai mikä se sarja on, jossa se joku äijä lukee toisten ajatuksia). Ei olla kokeiltu Hempulle mitään muita korvikkeita, kun ihan perus Tuttelia, joka kylläkin haisee yrjöttävälle, kun tuttipullon avaa ruokailun jälkeen. Se on käynyt kuitenkin ihan kohtuullisen hyvin ja tyttö on alusta asti saanut sitä, niin sen takia en ole muita testannut. Tiedä sitten minkälaiset oireet muista olis tullut. Se siis lähinnä ärsyttää, ettei neuvolalääkärit oikein ikinä kuuntele kunnolla mitä kerron ja punnitse eri vaihtoehtoja ja selitä mulle missä määrin epäilevät mitäkin. Eli ei oikein ketään asiantuntevaa lääkäriä ole ollut niillä lääkärikäynneillä :( Ja kun ensimmäinen lapsi on kyseessä meidän perheessä eikä kumpikaan meistä vanhemmista ole ennen hoitanut niin pientä lasta, niin siinä ollaan vähän ihmeissämme välillä.

Mulla on myös täällä kaksi raskaustestiä kaapissa ;) Piti tilata netin kautta, ettei tarvi enää miettiä, mitä apteekissa ajattelevat, jos menen vaunujen kans ostamaan testiä. Joo, eihän se niille kuulu, mutta en tiedä miksi se tuntuu musta niin kiusalliselta. Alkossakin käyminen vaunujen kans oli aika inhottavaa ;)

Yumna: Kiitos vinkistä! Nythän mää hokasin miksi toi Hemppu (mun lapsellakin on näköjään nimimerkki täällä ;) ei useinkaan puklaa puuroja. Tai kasvissoseita. Ne on sen verran paksua tavaraa. Hedelmäsoseet tulee helpommin ylös, varsinkin kaupan. Eli täytyy tästä lähtien yrittää kiinnittää huomiota siihen soseen koostumukseen ja tehdä niistä vähän paksumpia. Pakkasesta otettu omenasosekin vaan menee sulaessaan niin veteläksi :(

Mä en ole kokeillut tuota kuukuppia. Noi on tietysti mieltymyskysymyksiä, mutta mulla on sellanen kummallinen juttu tuon alapääni kanssa, etten tykkää laittaa sinne mitään. En käytä tampooneja enkä tykkää edes treenata lantiopohjanlihaksia niillä ihmeen kuulilla, vaikka yritän kovasti. Mutta olen kuullut kyllä, että kuukupin käyttäjät ovat tosi tyytyväisiä siihen

Meillä oli tänään puolivuotisneuvola. Pikkuinen on tyttö, 64,5 cm ja 6720 g. Mutta ehkä hän tulee äitiinsä. On ainakin luonteen lujuudessa tullut ;) Nyt sen puklailun syyksi terkkari epäili sitä kun neiti on ruvennut liikkumaan niin paljon. Voihan se ollakin sitä. Seuraavaksi olis vasta helmikuussa käynti ja silloin taas lääkäri :/ Ou nou, jos se on taas se ihme pikku likka, joka ei viimeksikään tiennyt mitään mistään. Raskausaikana, kun oli eka lääkärintarkastus, niin silloinen lekuri ei saanut rv 11 sydänääniä kuulumaan dopplerilla. Sitten yritti vatsan päältä katsoa ikivanhalla ultraäänilaitteella eikä nähnyt mikä on tilanne. Mutta rupes puhuun meille kuitenkin varhaisesta keskenmenosta. Mun maailma romahti siihen paikkaan ja lekuri vaan totes, että onneksi se np-ultra on viikon päästä, niin asia selviää. Mä en olis alunperin halunnut, että niitä sydänääniä kuunnellaan, kuntiesin, ettei ne välttämättä kuulu vielä niillä viikoilla. Enhän mä tietenkään voinut sitä viikkoa odottaa, vaan menin yksityiselle samana iltana ja siellä ultrassa näkyikin, että kaikki hyvin ja katkaravulle oli ilmestynyt pää ja raajat (kävin siis ekan kerran ultrassa rv 7).
 
Ihan ekana kerron, että ei oo mitään kerrottavaa vieläkään ;) Tänään jo asettelin siteen housuihin, kun olin ihan varma menkoista, mutta e-ei... Mutta kuten Moonkin, niin itsekin oon sen verran monta kertaa saanut ihan omilla aivoillani tai ties millä ne menkat jäämään välistä tai myöhästymään ihan reilusti, niin eipä tässä ihan oikeesti taida mua jännittää ihan niin paljoo kuin teitä :D (Ja toisaalta, Joonaa odottaessa sen vaan tiesi, vaikka viikkoja ei oo siinä vaiheessa kun oon tikkuun pissinyt niin ollut kuin ihan se 3 vai 4 oikeesti - mulla siis menkkojen mukaan laskettu oli joulukuun alussa, ultratessa se "varmentui" vasta 17.12. olevaksi... Ja testin tehtyäni muistelen laskeneeni, että ois ollut viikkoja jo 5 vai 6... Ja nyt ei vaan tunnu siltä. Nyt tuntuu ehkä enempi samalta, kuin aina niinä kertoina, kun oon elämäni aikana tehnyt sen negatiivisen testin...)

Sitten tuohon kuukuppiin, niin olen kyllä sitä pohdiskellut tässä kolmisen vuotta :D Mutta synnytyksen jälkeen meni se vuosi ennenkuin kykenin edes tampponia laittamaan silloin kun on ihan must pakko (eli treeneissä uimahallissa...) ja edelleen se on niin tuskaisaa, että kuukuppia en oo kyllä edes harkinnut. Kyllä se edelleen kiinnostaa, kukaties sitten joskus! ;)

Hei vielä, että jos ihan tosissaan paksumpi ruoka ois parempi paljon pulauttelevalle, niin ootteko kuulleet/oisko teille suositeltukin jo ehkä sitä sellaista jauhetta, joka saostaa ruokaa? Ei siis mitään maizenaa, vaan sellasta apteekista hankittavaa... työskentelin yhden kesän liikuntavammaisten parissa ja siellä oli pari asiakasta, jotka tuota saostajaa käyttivät ihan kahvin ja mehujenkin kanssa. Voiskohan se toimia vauvalle, vai onkohan se jollain tavalla "ikärajoitettua"?
 
Voi kuule SannaKoo mulla oli silloin aikanaan myös sellainen olo, että en ole kuitenkaan raskaana ;) Ihan vaan piruillakseni tein sen testin. Yksin, kylppärissä. Ajattelin vielä oikein laittaa testipuikon sen pakkausmuovin sisään siksi aikaa, että se viis minuuttia on mennyt. Ehdin sitten kurkotta sitä muovia ja vilkaisemaan puikkoa ohimennen ja siinähän se plussa heti törötti hyvinkin paksuna ja sinisenä :) Ja aikaa pissaamisesta oli varmaan mennyt puoli minuuttia. Soitin heti ukolleni itku kurkussa eikä se tietenkään tajunnut mitään ;) Kysyi vaan, että miksi mä itken, eikö se olekaan kiva asia. Miehet!! Ja mä oon varmaan sitten kans yhtä ällö kuin Moon, mutta mulla on myös yksi positiivinen testi vielä vessan peilikaapissa. Yksi niistä kolmesta, jotka oli pakko tehdä, että varmasti uskon, mitä on tapahtunut ;)

Mulla ei kyllä heti ensimmäinen ajatus ollut, että meille tulee vauva, jee! Lähinnä pelotti, kun en tiennyt kuuluuko sellaset menkkamaiset vatsakivut asiaan. Pelkäsin, että menee kesken. Sitten tyhmänä tietysti yritin selvittää voiko jostain syystä tulla positiivinen tulos virhellisesti ja muistaakseni testin pakkausselosteessa luki, että jotkut toiminnalliset kystat voi kans saada aikaan positiivisen tuloksen. Eli mulla siis oli oltava kysta ;) Tai pirun vilkas mielikuvitus.

Täällä on kauhee lumimyrsky. Ei päästy pimatsun kans ulos. Mä yritin hämätä sitä ja puin fleece-haalarin päälle ja laitoin kypärämyssyn päähän, tökkäsin tutin suuhun ja neiti vaunukoppaan nukkumaan. Sitä ennen tuuletin makuuhuoneen. Joo, naurakaa vaan! Niin mäkin teen :D Mutta mä oon oikeesti välillä ihan ongelmissa tuon prinsessan nukkumisten kanssa. Se ei nuku sängyssään kunnon päikkäreitä ja mä en koko ajan jaksaisi olla joku hänen kiipeilytelineensä. Laiska äiti :(

Mä oon kans nähnyt sairaalassa töissä ollessani jotain sellasta sakeuttajaa. Yhdellä papalla tuli kauheita yskimiskohtauksia kaikesta nestemäisestä ja sen juomat piti saostaa, mutta niistä tuli ihan hyytelömäisiä, ei sellasta kuin meidän Hemppulin maidosta. Sitten sille papalle vaan lusikoitiin tosiaan kaikki kahvit ym.

Moon: En mäkään olis uskaltanut toisesta lapsesta sanoa yhtään mitään vielä hetkeen ellei oltais miehen kans yks ilta juteltu tuosta neidistä. Ja tilaisuus tuli vaan niin hyvään kohtaan, kun pähkäilin mitä alkaisin opiskella sitten kun lapset on tehty. Ja sanoin, että mieluummin kaikki sitten läjään, että mä haluan tehdä vielä elämälläni muutakin. Tarkoitin siis töitä. Ja valitettavasti mun koulutustasolla ei ehkä tehdä sellaisia töitä, jotka mua kiinnostais. Eli koulun penkille olis jossain vaiheessa pakko palata :(
 
Takaisin
Top