Kuumeilua, kun ei yritystä näy

Haikarainen, toi on kyl jo tosi haastavaa, jos ei lääkkeistäkään oo mitään apua! Itse en niitä kokeillutkaan, joten en kyllä osaa edes vinkata jotain uutta kikkaa... paras neuvo, minkä ite sain ja mitä oon jakanut, on syödä miellyttävästi oksennettavia ruokia :D Ihan ykkönen on jäätelö, ei maistu pahalta ees oksentaessa :D

Miramaria, oijjoi, siis sinä onnekas oot saanut olla ilman kuukautisia jo vuostolkulla! :D Ja eihän se sitä tarkoita, ettei raskautua vielä vois, se on vaan ajankysymys ;) Mutta jotenkin osaan samaistua tohon tunteeseen, kun itsekin itkenyt monet kerrat samaan aikaan synnyttäneiden saadessa jo uusia vauvoja ja itsellä ei oo toivoakaan, kun se tekohomma on vaan liian kivulias prosessi...

Ja pelkopolillahan voi varmaan käydä juttelemassa myös niistä raskaudenpelkäämisistä (olipa hölmösti sanottu :D), tuskin ne pelkästään siihen synnytykseen keskittyy! :)
 
Kyllähän me sitä peittoa heiluteltiin useampaan otteeseen tossa pari viikoa sitten ;) Kyllä mä silti pidän raskautta aika epätodennäköisenä. Mutta huomenna selviää. Täytyy tänään illalla käydä ostamassa testi, niin ei tarvi lastenvaunujen kanssa mennä apteekkiin ja siellä ei tarvi apteekin tätien ja setien ihmetellä, että eikö tuo nuori nainen tiedä ehkäisystä, kun nyt jo tulee uutta testiä hakemaan :D Mä näköjään ajattelen käyväni vielä nuoresta naisesta... No olihan mun synnytyskertomukseen kirjoitettu, että " 26-vuotias nuori nainen". Mutta alkossa eivät enää kysy multa papereita :O

Tuosta pahoinvoinnista voin sen verran lohduttaa/antaa toivoa, että mun mummi kertoi, että hänellä oli ihan hirveä pahoinvointi, kun odotti esikoistaan. Mikään ei pysynyt sisällä ja oli useampaan otteeseen sairaalassa tiputuksessa. Oksensi vielä synnytyssalissakin. Mutta seuraavassa raskaudessa ei kärsinyt pahoinvoinnista ollenkaan. Eli voi sen tokan kohdalla käydä hyvinkin. Mä oon lukenut, että jos odottaa tyttöä, niin todennäköisemmin kärsii pahoinvoinnista kuin poikaa odottaessa. Mun mummin esikoinen oli tyttö ja seuraava lapsi poika, että en tiedä oliko sillä jotain tekemistä asian kanssa. Sitten toisaalta näyttää, ettei sillä pahoinvoinnilla välttämättä ole tekemistä tulevan lapsen sukupuolen kanssa.

SannaKoo: Ootko sä kysynyt neuvolasta tai gyneltä mitä tuolle sun tilanteelle vois tehdä? Kirjoititko jossain ketjussa jostain korjausleikkauksen mahdollisuudesta? Eihän tollanen ole millään lailla reilua, että jo lapsen tekeminen sattuu. Kun se synnytyskin sattuu...
 
Apua mua alkaa ihan oikeesti kuumeiluttaa todenteolla!  Millähän mä saisin ton miehen ylipuhuttua kolmannen lapsen tarpeellisuudesta?  En oo kyllä nyt uskaltanu vielä vihjastakaan.  Mä luulen että sitä ei kuumeilututa edelleenkään kun akka on väsyneenä ja nyt jo "joutuu" auttamaan lastenhoidossa (tekee sitä kyllä ihan mielellään)

Mulla oli muuten tästä kakkosesta pahemmat pahoinvoinnit kuin ekalla kerralla.  Mun kohdalla pitäis siis paikkansa se että tyttö pisti oksentamaan kun pojan kanssa selvisi vain satunnaisilla yökkäyksillä ja vellovalla ololla.  Ja jotenkin tuntuu että oisin niin valmis kokemaan noi "ihanuudet" vielä kerran!

Mulla olis sikäli mahdollista että menkat alko tälläkin kertaa heti jälkivuodon perään täysimetyksestä huolimatta.  Ehkäsyn puolesta taas ei pitäis olla mahdollista ellei ukko ole pistellyt kumeihin reikiä X)
 
MUAHHAHHAHAA! :D En mä ole raskaana! Tänään alkoi menkat kuin tilauksesta. Joten ei muuta kuin ne oluet kylmään iltaa varten. Mä oon kyllä mestari kehitteleen näitä oireita. Olis kyllä vähän päälle vuoden ikäero tuntunut aika kauhistuttavalta. Mutta kuume kasvaa edelleen. Laskeskelin, että huhtikuussa aikaisintaan vois alkaa yrittää pikku kakkosta. Jos heti tärppäis, niin kuin toi esikoinen, niin ikäeroa tulis n. 1 v. 7 kk. Vaikka tuskin heti tärppäis... Ai niin, täytyy tietysti mieheltäkin tuota asiaa kysyä... Se ei varmaan ole ihan yhtä innostunut kuin mä :(

Tietääkö muuten kukaan, että jos ekassa synnytyksessä on tehty eppari, niin tehdäänkö se automaattisesti toisessakin synnytyksessä? Vai onko mitään mahiksia, että se arpikudos antais sen verran myöten, ettei tarttis taas leikellä?
 
Margeliini:  Mulla tehtiin ekalla kerralla episiotomia mutta toisella ei.  Pikkunen repeämä tuli mutta se vaati vain muutaman tikin ja paraneminen oli huomattavasti nopeampaa kuin epparin kanssa!  Ja koska toinen synnytys oli kaikin puolin nopeampi ja helpompi kuin ensimmäinen niin ei se ole ainakaan kuumeilua vähentävä tekijä...
 
Kaipa tämän voi jo tässä vaiheessa julkistaa.. Me odotetaan! Jonkin verran on tullut jo haalittua tavaraakin suurta päivää odotellessa, jotain on jo sentään ennestäänkin, vaikka osasta on jo ehditty luopuakin. Sitten kaikki on taas niin erilaista hetken aikaa. Monelle tulee varmaan yllätyksenä tämä tieto, mutta niin sitä mielipiteet välillä muuttuu ;)

 Kyllä, tämä on nyt virallista. Me odotetaan joulua, joka on viiden viikon päästä.

Noniin, se siitä iloittelusta ja takas aiheeseen. Mä tykkään teidän tyylistä, että täällä voi just hihkua, että heheheeeeh, enhän mä raskaana ollutkaan, vaan tyhmät psykosomaattiset oireet rienas! Tää on kuitenkin kuumeiluklubi, muualla tollasesta kommentista kai hirtettäis :D

Margeliini, en oo tästä jutusta nyt käynyt gynellä vuoteen... vuos sitten (itseasiassa n. 1.5v sitten) kävin ja sanoivat, että naisen kropalla voi mennä vuosikin totutella. Että vuoden jälkeen voidaan selvitellä enempi ja yrittää korjausleikkausta, mutta suuri mahdollisuus, että leikkaus vaan hankaloittais elämää. Eli oonpa antanut olla, koittanut vaan työntää tän asian pois mielestä, koska aihe on vaan sen verran arka, että en vielä jaksais sitä henkistä painetta ootella ja toipua leikkauksista. Mulla on tärkein hoitaa nyt tuo jo olemassa oleva pieni poika ja saada se tutkintotodistus kouraan. Eli keväällä vasta olen ajatellut pyytää uudestaan tutkimuksia, jos niistä oiskin jo jotain hyötyä... Viimeks kuitenkin olin ihan naistenpolilla ja mua tutki kolme alansa huippuammattilaista, jotenka kait ne jotain on tiennyt. Anteeks et sanon näin, mutta miltään terveyskeskuslekurilta en ois tuota vastausta hyväksynyt! (Ei sillä, oon kyllä kyseenalaistanut tuotakin diagnoosia, koska niiden mielestä kyse on synnynnäisestä asiasta... vaan se ei taida olla mahdollista, koska oon kuitenkin ennen synnytystä viettänyt sen 10v aikas rietasta elämää ja kokenut aikamonenkokoista soutajaa. Eikä se numeromääräisestikään ihan kiltin kuorotytön tasoa taida olla...)
 
Margeliinille toivotan hauskoja pikkujouluja!
Sannakoo, olen samaa mieltä että on ihana kun voi suustansa päästä melkein mitä vain ilman että tarvii sen suuremmin selitellä ja puolustella! Tuo sinun tilanteesi kuulostaa kyllä todella kinkkiseltä. :/ Mutta joko ajan kanssa tai muuten kun sen asian aika on!

Täällä kuume senkun kasvaa! Räjähdän kohta. :D
Ja kaiken päälle mennään sunnuntaina katsomaan 5päivää vanhaa pikkuista joten voi olla että se on se kuuluisa vikatikki.
 
Äää, Eadele, mun kaverilla on laskettu aika ensi kuun puolella, ja voi sitä päivää kun mennään vauvaa ekaa kertaa katsomaan... Nyt jo oon ihan että ihq ihq emoticon  Varmaan varastan sen vauva...no ei vaan. Tää on aika harvinainen tilanne, että en oo yhtään kateellinen kaverin raskaudesta, vaikka yleensä alkaa kuumotella ihan liikaa!

Margeliini: Multakin pikkujoulun toivotukset! Nauti oluesta ;)

SannaKoo: Voi juma sun kanssasi!!! En tiedä itkisikö vai nauraisiko sun postaukselle, taidan tehdä kompromissin ja itkunauran emoticon (Olen myös ehkä vähän väsynyt...)

Ja mun vinkit pahoinvointiin on samaa luokkaa kuin SannaKoolla: Kannattaa syödä ruusunmarjapilttiä - helppo oksentaa, ja jälkimakukin on ok. Omenaa ja varsinkin riisiä kannattaa välttää - on todella inha yrjötä niitä kokkareita, ja basmati riisi maistuu törkeän pahalle oksennettuna.

Olkaa hyvät emoticon Mä taisin raskausaikana tehdä jonnekkin ihan listan siitä, mitä pahoinvoivan kannattaa syödä ja mitä ei..eh..
 
Heheheeh, tää kuumeilu-ryhmä saa mut hyvälle tuulelle! Tää on just sitä, mitä mä tarttin! Sellasta semivakavaa kuumeilua, vähän haihattelua ja sit kuitenkin joku paikka, mihin jakaa se ilon ja pettymyksen sekainen tunne, kun ne menkat taas tuleekin.

Meillä harrastettiin aamulla seksiä. Kappas, katsoinpa myöhemmin kalenteriin, että kuun puolväli ja se on jotakuinkin myös mun oviksen paikka (ei, en aio laskea tarkemmin! En halua tietää! :D)... että jos mun jutut menee ihan levottomaks kuumeiluks tässä seuraavien viikkojen aikana (mulla on myös sellainen kroppa, joka saattaa vaan päättää heilauttaa yhden kierron vaikka 40 päiväseks! Ja edelliset pari kiertoa on olleet sen mun "normaalin" 30-32 päivää) niin voitteko sitten pudottaa mut maanpinnalle? ;) Niin ja siis sitä ehkäsyähän ei edelleenkään oo, koska jos tästä vauva syntyis, niin tervetuloa vauvalle vaan - mutta sitä kuumeilua ei ehkä nyt ihan tosissaan vielä haluttais! :D

Miramaria vois metsästää sen listansa, et mitä pahoinvoiva voi syödä! Lapsuudesta muuten muistan, että myös banaani ja kaurapuuro on järkyttävää oksennettuna... :D Ja maito juoksettuu oksentaessa!

 
Miramaria (ja tietysti muutkin): Voit lisätä sinne sun listalle, jos siellä ei vielä ole, että myös tortillasipsit ja salsa on pahaa oksennettuna. En vieläkään pysty syömään niitä yhdessä :( Appelsiinimehu on kans hirveetä mahassa käyneenä. Yäk!

Pikkujoulut meni kivasti. Oli kivaa pitkästä aikaa ottaa sitä olutta hyvässä seurassa. Eli sikäli ihan kiva, että ne menkat alkoi :) Ja olisin mä varmaan ollut aika shokissa, jos olisin tehnyt plussatestin.

Mua on viime aikoina vaivannut mun synnytys ja harmittaa, kun kätilö ei silloin ehtinyt mun kanssa juttelemaan siitä. Paljon olis kysymyksiä, miks kävi niin ja näin ja miten vaikuttaa mahdolliseen seuraavaan synnytykseen. Kuulin siellä pikkujouluissa yhdeltä toiselta äippälomalaiselta, että sen synnytys oli mennyt hyvin ja oli nopeasti ohi jne. Eikä ollut raskauskaan mennyt yli lasketusta ajasta, vaan vauva oli syntynyt jopa pari viikkoa etuajassa. Ensimmäinen ajatus, joka mulle tuli, oli että onpa epäreilua :( Miks mun synnytys oli pitkä ja raskas? Voiskohan sinne sairaalaan mennä vielä näin jälkeen päin juttelemaan kätilön kanssa? Ei varmaan. Olis vaan helpompi hyväksyä miten kaikki meni, jos sais jotain vastauksia kysymyksiin....

SannaKoo: Pidetään peukkuja! :)
 
Margeliini, ei, ei pidetä peukkuja ;) Vaan katsotaan mitä elämällä on mulle varattuna! :D Jos pidetään peukkuja, se tarkoittaa toivomista ja toiveen mennessä mönkään iskee pettymys. :D Selvääkö? ;)

Ja siis mulle ainakin kätilö muistutteli, että saa koska tahansa vielä ottaa yhteyttä, jos tahdon käydä homman vielä läpi! Mä en kokenut sitä tarpeelliseksi, mutta kysyin kuitenkin, että jos vielä seuraavan raskauden kohdalla tahtoisin ekan synnytyksen käydä läpi, niin oisko mahdollista? Lupasivat keskusteluajan vaikka 10v päähän, jos siltä tuntuu, toki silloin on "riski" että se oman synnytyksen hoitanut kätilö ei oo enää talossa ja todennäköisesti ei ainakaan asiasta mitään muista, vaan joutuu luottamaan niihin kirjauksiin... Eli soita ihmeessä sinne synnärille ja sano, että nyt pohdituttaa!

Jotenkin hämärästi voin myös tuntea itse tuon ajatuksen katkeruudesta, kun toisella on mennyt raskaus ja synnytys hienosti. Etenkin jos vielä on saanut nyyttinsä kypsänä, mutta ei yliaikaisena! Mua, joka vihdoin sain apinan ulospunnattua rv 42+1, "ärsyttää" ne, jotka kehtaavat valittaa, että vauva suvaitsi saapua vasta laskettuna tai pari päivää sen jälkeen. Siinä itse kiehuen vieressä koittaa vaan hymyillä ja olla sanomatta, että "vasta 43. viikolla raskaus on yliaikainen, tietäisitpä vaan, miltä silloin tuntuu!" ;) Mutta siis joo, eihän se tietenkään ole kenenkään muun vika, että just minä sain kärvistellä sinne ikuisuuden tappiin ja yli, tai että just minä koin sellaisen synnytyksen kuin koin (tai itseasiassa mun synnytyshän oli taivaallisen "helppo", kesto 4h ja 9min ponnistus. Tunti pojan syntymästä tilanteen kaaoottisuus vasta valkeni!).

(Toivottavasti sain edellisen kirjoitettua sillain, että ette nyt mua ihan katkeroituneena pidä, koska en mä siis oo. Mutta tiettyjä turhautumisen tunteita kyseiset seikat siis aiheuttaa :))
 
Sannakoo:  Joo voin oikeesti vaan kuvitella kuinka kamalaa se on kun menee aidosti yliaikaseksi.  Mua otti päähän jo ihan järjettömästi esikoisen kohdalla kun mentiin lasketun ajan yli.  Silloin olin jostain syystä saanu päähäni että kyllä se silloin rv38 syntyy kun on ultrissakin ollut niin paljon isompi kuin viikot näyttää.  No poika tuli sitten muutama päivä lasketun ajan jälkeen.  Tytön kohdalla kuvittelin että tulis samoilla viikoilla kuin poikakin mutta se päätti sitten syntyä 42.viikolla.  Eli ei aidosti yliaikaisena hänkään mutta kun mentiin sen pojan viikon yli niin mä lamaannuin tyystin, itkin vaan silmät päästäni ja ylimenoneuvolankin peruin kun musta ois ollu niin "epäonnistunutta" mennä sinne kun olin ollu varma että ei tarttis.  Ihan kuin noihin vois vaikuttaa itse...  Ja mua kanssa suututti se kun joskus rv36 tai 37 synnyttäneet vaikeroivat kuinka kamalia ne viimeiset viikot olivat.  Joo, "joutuivat" olemaan liki kuukauden vähemmän raskaana...

No joo, mulla oli ihanat synnytykset kummallakin kerralla ja tykkäsin myös raskaana olemisesta vaikka se ei siltä tosiaan joka hetki tai edes joka päivä tai viikko tuntunutkaan.  Kakkosraskautta varjosti jatkuva pahantuulisuus...  Ja mä luulen että siinä on yks iso syy siihen minkä takia joudun kuumeilemaan kolmatta yksinäni ja "tyytymään" kahteen lapseen.

Margeliini:  Mä olisin kaivannu myös synnytyskeskustelua vaikka mun synnytykset hyvin menikin.  Etenkin ekalla kerralla.  Babybluesin kourissa sitten itkin siellä lapsivuodeosastolla kun huonekaverin kanssa käytiin synnytyskeskustelua mutta mun kanssa ei...
 
SannaKoo: Okei, ei pidetä peukkuja ;) Pettymyksen tunne on ikävä. Me käytettiin ennen mun raskautumista varmoja päiviä ehkäisynä (tikutin ovulaatioita) ja muutaman kerran kävi vahinko ja kun siitä ei seurannutkaan mun toivomaa raskautta, niin olin tosi pettynyt ja kuvittelin jo, että mussa on jotain vikaa. Sitten kun ihan oikeasti yritettiin, niin olin jo valmiiks ihan varma, ettei siitäkään mitään seurannut... Oikein peruspessimisti!

Ei mullakaan raskaus mennyt oikeesti yliaikaiseksi, kun neiti syntyi viikon päästä lasketusta ajasta. Mulla vaan oli ollut jo muutaman viikon sellasta jomotusta selässä ja mahassa, että kuvittelin, että jotain tapahtuis aikaisemmin. Ja kun tyttö oli jo pari kuukautta ollut pää alas päin ja viimeisessä tarkastuksessa lääkäri sanoi, että on jo lähtökuopissa. Mä oon sitä mieltä, että ei se ole multa mitään pois, jos jonkun toisen raskaus ja synnytys on mennyt hyvin. Mulle vaan tuli aluks sellanen olo, niin kuin matto olis vedetty jalkojen alta, kun oli niin rankka synnytys ja sitten vielä se kohtutulehdus päälle ja imetyksen epäonnistuminen ja tytön vatsavaivat ja... ja... kaikki ne vastoinkäymiset, joihin en ollut varautunut :(

Teille on varmaan näitä mun juttuja ja ajatuksia lukiessa selvinnyt, että olen tällänen hyvin pohdiskeleva tyyppi. Mietin ja suunnittelen yleensä tosi tarkasti tälläiset isommat asiat, kuten lapsen saamisen. Enkä kyllä ajattele, että se olis aina hyvä ominaisuus. Yleensä sitten käy juuri niin, että asiat menee ihan toisin. Tytön syntymä on toiminut aika hyvänä opetuksena mulle siitä elämän "suunnittelusta". Mutta silti huomaan taas vatvovani kaikkea mahdollista liittyen toiseen lapseen. Aaaargh!
 
Moon ja Margeliini, no lasketun ajan ylittäneet on kuitenkin vielä ihan ok tyyppejä kitisemään siitä, että jotain ois jo pitänyt tapahtua ;) Ja Margeliini, just täysin noi samat lääkäreiden ja ultrien antamat oletukset siitä, että jotain oikeesti tapahtuis pikemmin kuin laskettu koittaa! Huh, tiedänpähän seuraavan kohdalla paremmin ;))

Mä luulen, että mua itseäni ärsytti vielä enempi just sen takia, kun alkuperäinen, menkoista laskettu oli sillon jo 4.12. ja siitä se siirtyi ultran myötä siihen 17.12. ja lopulta poika syntyi 30.12. niin oli siinä usko lujilla :D (Itsellä ja sukulaisilla ;))

 
Margeliini: Mullekin synnärillä painotettiin, että saa sitten ihan milloin vain tulla keskustelemaan synnytyksen kulusta, jos jokin jäi vaivaamaan. Eli ota rohkeasti yhteyttä kätilöön! :)

Mun rankan ja piiiitkän synnytyksen syyt ovat aika selkeät, joten synnytyksen kulku ei jäänyt mietityttämään. Ehkä senkin takia mulle ei jäänyt mitään kammoa synnytyksestä, kun tiedän, että on hyvin pieni todennäköisyys, että seuraava synnytys menisi yhtä persiilleen. Tyttöhän oli syntyessään aika iso, 4260g, eikä siinä mitään, mulla on ilmeisesti "synnyttäjän lantio", koska tyttö olisi tullut hyvin ulos - ellei olisi ollut peräti tuplavirheasennossa..eli naama edellä tuli ja sivuttain. Jumiinhan tyttö jäi, ja tuli puolentoistatunnin ponnistusvaiheen jälkeen imukupin avustuksella ulos.. Loppu hyvin kaikki hyvin :)

Mulla on teille ihan tyhmäpää uutisia:

TÄNÄÄN ALKOI MENKAT! BYYYHYYYYÄÄÄÄÄÄ!! emoticon

Oon niiiin onnellinen, että oon saanut elää näinkin pitkään sitä perkelettä, mutta harmitus oli kyllä suuri, kun tänään huomasin vuotavani verta. Melkein tuli itku.
EN HALUA! En en en!  emoticon TAHTOO OLLA MIES! emoticon

Tämähän tarkoittaa myös sitä, että nyt voi alkaa kuumeilla ihan erilailla kuin aikaisemmin.. Mikä ei siis ole ollenkaan hyvä asia emoticon
 
"Yliaikaisuudesta" meilläkin meni lasketunajan yli 10 päivää ja ne oli pitkät ja tuskaset päivät ne, muutto ja kaikki siinä välissä otti kyllä koville. Oivoi Sannakoo:n tuskaisia päiviä vielä pidempään.. :/ Miramaria synnytyksesi kuulostaa osin kovinkin tutulta. Meillä tyttö oli myös yli neljäkiloinen ja tunnin ponnistusvaiheen lopputulos oli imukuppi kun likka oli tulossa/ei ollut tulossa ilmeisesti ohimo edellä! Mutta silti minulle ei jäänyt ns. paskanmaku suuhun vaan hyvillä mielin ajattelen pitkää ja kivuliasta synnytystäni! :) Margeliini, Tänään rupesin ihan miettimään, että en minäkään ole synnytyskertomustani saanut tai kuullut. Täytyykin soittaa sairaalalle ja kysyä saisiko sitä näin 10kk jälkeenpäin.
Olisin valmis koska vain uudestaan samaan ja kuume on nyt nousuut huippuunsa! Miten saan miehen ylipuhuttua vauvahommiin ilman ehkäsyä ;) ?

Kauniita unia, vauvojen kuvia ! ;P
 
Tässä käy kohta niin, että me kaikki ollaan ihan oikeesti tosissamme kauheen vauvakuumeen kieputeltavana! :D Ruoskitaan vaan kuumetta toisiimme, hih!

Miramaria, heheheeh, pitäskö tässä nyt sit onnitella vai surkutella, että joudut sinäkin niistä menkoista jo kärsimään ;) Mitäs valitit, lällälläää :P

Vielä synnytyskertomuksesta, että mäkään en kyllä siis saanut sitä sellaista oikeeta epikriisiä (Jorvista) minkä moni muu on (muualta?) saanut. Eli missä ois ihan proosana kerrottu kaikki ne asiat, mitä se kätilö on sinne koneelle naputellut (siis onhan se, en ees muista! ;)). Mä sain vaan sen, missä on pari jotain kaavioo ja sitten tietyt tiedot synnytyksen kulusta, apgareista ja kait jotain muuta. Mutta sitä sellasta teksimuotoista versiota en saanut, vaikka muistaakseni neuvolassa kait sitä kysäsinkin? (Ja sain vain uudestaan sen saman paperin, minkä olin sairaalasta poistuessa saanut).
 
Miramaria: Onneksi olkoon menkoista! ;) Kuulostaapa hassulta, ihan kuin ekaa kertaa elämässä alkais menkat. Okei, mä nöyrryn, sun vauva oli iso. Mun oli 3570 g ja mä olin kauhuissani, kun se oli niin iso ;) Neuvolalääkäri veikkas pienempää. Eli mä en enää ikinä usko mitään mitä ne sanoo!

Eadele: Ootko puhunut tosissas miehelles tosta vauvakuumeeesta? Mä kysyin omaltani kerran mitä ajattelis lasten pienestä ikäerosta ja vastaus oli sama, joka aina kun kysyn jotain: "En oo vielä ajatellut sellasta." Mutta ei kuulemma ihan kamalalta kuulosta. En tiedä kyllä mitä mieltä sitten olis, jos sanoisin, että nyt jääkin ehkäisy pois.

SannaKoo: Me voidaan varmaan sitten aikanaan muuttaa tää ketju raskaanaolijoiden ketjuksi ;) Eli ihan kohta! No ei vaan.... Mitäs jos joku raskautuukin tässä kuumeillessa? Potkitaanko se sitten ulos täältä? :O
 
Ei me ketään voida potkia pois meidän pienestä mammojen "kumeilu" piiristä. :P
Ja joo, oon puhunu miehelle kuumeesta, mutta se ei halua vielä vaan ensin tahtoo oman talon, johon menee ainakin 1,5 vuotta. :/  Ehkä pitäis munkin pistää jäitä hattuun ja ruveta miettimään tota opiskelua ja työpaikkoja niin jos hellittäis hetkeks ja alottaisin keväällä uudestaan kinuumisen :D Tai käydään tarpeeks usein mihen kanssa sitä pientä juuri syntynyttä kummityttöä katsomassa niin ehkä se mieskin heltyy <3

Miramaria oivoi kuukautisetesi alkamisesta, tää on kurjaa. Vaikka täys imetin niin itselläni alkoi jo tosiaan ennen ristiäisiä kun likka oli vajaa 7vk. *hieman katkera* :D
 
No ei tosiaan potkita ketään pois!

Hohhoijaa, mä luulen että mun ei ainakaan tänään kannata alkaa ympäripuhua miestä kolmannen lapsen hankintaan.  Kävin tossa uimassa, olin pari tuntia pois kotoota ja tyttönen huusi täyttä kurkkua koko sen ajan.  Ei ollut hirveen iloinen isi vastassa kun palasin.  Ja hän ei kuulemma tänään mene enää tyttöä huudattamaan jos alkaa pinniksestä remmakka.  No suodaan se siis hänelle :)

Oiskin kyllä kiva jos sais jollain miehen tajuamaan että se kolmaskin lapsi tarvittaisiin.  Ei tosin ihan just nyt mutta ehkä vois puolen vuoden päästä jo yritelläkin ;)

EPIKRIISISTÄ, mäkään en ole semmosta saanut.  Ei vissiin enää ole niin tapana???  Sellaisen käsityksen olen saanut että tosiaan se pelkkä öööö partogrammi (???) ja ne pari muuta lyhkästä lippulappusta vaan annetaan.  Ois kyllä mukava lukea joku oikea epikriisi kun ei siinä synnytyskivussa ihan tajua mitä kaikkea tapahtuu.  Niin kuin ajankulusta ei ole oikein mitään käsitystä esikoisen kohdalla ja varmaan ainoa selkeä ajatus mikä jäi oli se että se episiotomia tehtiin saksilla eikä veitsellä niin kuin olin siihen asti luullut.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top