Rouva W - paljon voimahaleja täältä Beating Heart
Minäkin tunnistan nuo tunteet, joskin en tiedä minkä summa on mikäkin, kun nyt alkoi tämä kaamosaika ja se on pimeyden määrältä aina vaikea.
Kehoitan kuitenkin, jos vain mitenkään jaksaisit, pyydä vaikka keskusteluapua, ainakin meilläpäin saa ihan soittoaikojakin neuvolapsykologille, jos ei muuten ole mahdollista päästä paikalle. Niitä olen itsekin hyödyntänyt tarpeen mukaan.
Mitä muille kuuluu?
Täällä on vähän taas hiipinyt melankolinen olo takaisin, ferritiini on mulla edelleen 8 ja rautaa syön edelleen. Vähän myöhemmin kontrolloidaan sitten uusiksi, mutta hitaasti nousee, hb jo normaali. Vissiin tämä täysimetys vie aika paljon..
Meillä on ollut todella raskas alkutaival, on niin monet itkut tullut itkettyä, etten edes enää muista. Kun ensin oli koliikkia ja sitten on niitä allergioita ilmaantunut ja mun on pakko vaan imettää sinne vuoden ikään saakka, vaikka nyt en enää jaksaisi sitäkään yhtään, koska maitomäärän ylläpito vaatii päivittäistä pumppausta ja pieninkin stressi tai unettomuus romahduttaa sen.
Allergioita on löytynyt kiinteistä mm. kookos, omena, päärynä, sitten aiemmin olikin jo selvää, että maissi ja maito. Lisäksi pojalla atopia ihan itsellisenä sairautena ja ihottumat tuntuu hyvästä hoidosta huolimatta aina vaan uusivan. Lääkärinaika on meillä tulossa. Sitten vielä on reflkusitaipumusta, minkä takia välillä pitää syömislakkoja, lähinnä liittyy kyllä allergioihin toi totaalikieltäytyminen.
Olen tästä lapsesta maailman kiitollisin ja onnellisin, mutta tämä väsymys on jotain aivan kamalaa. Tänäänkin nukuin 1 iltapäivään, kun mies oli pojan kanssa koko aamupäivän/päivän ja minä kampesin itseni ylös, vasta yhden jälkeen, koska en vaan jaksa aiemmin nousta. Vauvakerhojakin täällä on, mutta ollaan vaan paristi käyty, koska niihinkin lähteminen vaatii hirveästi voimavaroja, olisi paljon helpompaa, jos pystyisi ottamaan korvikkeet laukkuun mukaan ja vaan mennä sen enempää ajattelematta, mutta kun pojalla ollut hampaiden takia pitkään raivarivaihe, niin imetys ei todellakaan onnistu julkisilla paikoilla ja sitten pitäisi pumpata, mutta herun välillä niin huonosti pumpulle, että en edes jaksa yrittää ja on vaan helpompi linnoittautua kotiin.Anxious Face With Sweat
Mä luulen, että mulla toi ferrit vaikuttaa tosi lujaa taustalla, en tiedä, oon pohtinut pitääkö taas alkaa varaamaan aikaa johonkin. Välillä tuntuu, etten selviä tästä äitiydestä enkä osaa olla äiti tai teen kaiken vaan väärin, kun vauva on niin tyytymätön. Vaikka tiedän, että vauvalla vaan on niitä vaiheita ja, että paljon on myös persoonasta kiinni, millainen vauva on. Ja ovathan vauvat tosi tarvitsevia ihan ilman mitään vaivaakaan ja niin täytyykin olla. Mutta silti, tunnen itseni ihan idiootiksi, kun valitan pahaa oloa, kun tiedän, että joku toinen olisi maailman onnellisin saadessaan kokea kaiken tämän, koska osa ei sitä koskaan pääse kokemaan.
Sitten vielä kun on murhetta vähän muustakin elämästä ja kun koronarokotteita ei meidän perheessä voida painavista terveydellisistä syistä ottaa tuntuu, että pian elämme varmaan yhteiskunnan ulkopuolella, kun sitä rokotetta ilman ei pääse kohta mihinkään. Mutta päivä kerrallaan on mentävä, kuten tähänkin asti. Kuitenkin jokainen kokemus tavalla tai toisella kasvattaa.
Aloita vaikka kertomalla neuvolassa miltä sinusta tuntuu ja pyytämällä nimenomaan siihen eikä kotitöihin apua. Tai voit aloittaa terveyskeskuksesta jos neuvolasta ei tunnu saavan apua tai ei tunnu hyvältä puhua siellä.
Joskus täytyy käydä pohjalla että pääsee takasin ylös. 
Välttelen ylimääräisiä kuormittavia tilanteita, ettei olla samassa jamassa taas lyhyen ajan päästä.