Rouva W - Tsemppiä, toivottavasti saisit sanottua neuvolassa oloistasi 
Meillä päin ainakin terkka tosi ystävällisesti ja ymmärtävästi suhtautuu jaksamisen haasteisiin, herkällä korvalla on laittanut eteenpäin neuvolapsykalle, jos siltä on yhtään tuntunut.
Toivoisin et muuallakin olisi näin kätevät palvelut lapsiperheille. Ja toisaalta ei se jaksaminen aina ole kiinni siitä, onko lapsi helppo vai vaikea, jokaisella on oikeus omaan väsymykseensä, sillä tilanteita on niin monia kuin on ihmisiäkin.
Mä kirjoittelinkin jo tuonne toisiin ketjuihin, mutta noh aikamoista tänne kuuluu
Ensinäkin poika neljän päivän päästä 1v, en voi uskoa tätä 
Ihana höpöttäjä hänestä kuoriutunut, tykkään tästä iästä. Ei vielä kävele ilman tukea, mutta tuen kanssa menee, konttaa ja ryömii, kiipeilee, osaa taputtaa, vilkuttaa, tanssia, hyppiä, ymmärtää puhetta, kertoilee muutamia sanoja ja vaikka mitä
Mutta ei tässä kukaan ole kasvanut kyynelittä. Verikokeissa selvisi pojalla olevan ige-välitteiset välittömät allergiat. Kananmunan komponentit niin korkeat, että anafylaksia mahdollinen pullanmuruista jopa
Maitokin oli lievästi koholla, komponentteja ei siitä otettu. Sit oli joku suht perussarja viljoista, pähkinöistä, kalasta, tomaatista ja oliko jotain vielä, en nyt muista, niin ilmeisesti kaikissa noissa jotain nousuja.. Lääkäri soittaa meille viikon päästä jatkohoidon suunnitelmat ja loput tulokset, kananmunaan kuitenkin täysvälttö.
Ollaan siirrytty nyt kaurajuomaan, mut koska pojalla maissiallergia oireilee koko ajan vähän näistä kasvijuomista, mutta ollaan nyt annettu kuitenkin, vaikka selkeää refluksia on ja pientä peppuihottumaa, koska pitää yllä kuitenkin pientä toleranssia ettei kehitä sit täysvältön aikana toista anafylaksiaa. Toisaalta jos tää kaura kaatuu kokonaan, niin vaihtoehto olis vesi ja lisät.. Mutta niiden lisienkin etsiminen voi olla ihan yhtä vaikeaa, koska kovin kaikettomia eivät nekään ole.
Joten välillä kyllä tuntuu, että pahemmaksi vaan menee
Yöt olleet vähän rikki, mutta ei mahda minkään. Imetystä oon alkanut lopettamaan, koska en enää jaksa, lääkärikin oli samoilla linjoilla, että dietannut oon jo tarpeeksi. Parantanut mun mielialaa tosi paljon tää imetyksestä luopuminen.
Kuitenkin olo on sellainen, että aikamoisen myllyn läpi oon vuoden aikana pyörinyt
Jo pelkästään tää allergia on tehnyt ihan omaa luokkaansa tästä vauvavuodesta. En tiedä selviänkö koskaan täysin tästä vauvavuoden traumasta tai voiko siitä edes selvitä, mutta joka päivä eteenpäin on pois siitä, mistä aloitettiin. Ehkä ajan kanssa sitten, ja sitten kun alkaa enemmän rauhoittua, tarvitsee kyllä pysähtyä työstämään kaikkia heränneitä tunteita.
Uskomatonta, miten se hysteerisen äidin viitta nyt lipuikin sitten pois, kun alkoi tuloksia tippua. Itselle suurin järkytys oli ehkä se, että lapsi ei ollutkaan suolioireinen vaan välittömästi allerginen, mikä sitten toi taas tähän elämään ihan uuden ulottuvuuden siedätyksineen yms. Uusien ruokien kokeilu alkoi myös vähän jännittää eri tavalla kuin ennen..
En varmasti ikinä, en ikinä tule unohtamaan sitä, että meillä ei olisi ollut vaihtoehtoja, jos en olisi pystynyt imettämään - tai olisi - nenämahaletku. En unohda sitä, että lapsi melkein kuivui allergioiden takia, en unohda niitä sairaalareissuja tai automatkoja, joilla tarkkailtiin tukehtuuko lapsi omaan oksennukseensa. En unohda sitä valtavaa huolta, enkä kipeää lasta. Enkä henkilökunnan vähättelyä. En sitä, kun pitelin hysteerisesti itkevää lasta käsilläni joka ikinen ilta ja yö. En unohda univelkaa tai jatkuvasti huonosti nukuttuja öitä. En tule varmasti ikinä unohtamaan niitä tunteita, joita koin.
Tiedän miten rikkovaa ja repivää voi rakkaus joskus olla. Tiedän, että joskus se vauvavuosi onkin *elvetti, joka pitää vaan elää läpi.
Välillä tuntuu pahalle sanoa näin, koska lapsi on meille tietenkin ihan maailman ihanin ja rakkain, mutta se ei poista sitä, miten vaikea vuosi meillä oli. Tosi hajottava. Mutta päivä kerrallaan, suunta eteen- ja ylöspäin.
Nyt kuitenkin ollaan tultu pitkälle tähän päivään. Uskon, että kaikesta voi selvitä, tavallaan.
Ehkä joskus olen ehjempi tämän suhteen, vaikkakaan katkeruutta en tunne. Meille tuli vain erilainen tie.
Tietysti menetyksen pelko on nyt näiden allergioiden kautta vielä enemmän läsnä ja joudun ehkä taas painimaan sen kanssa. Tämä allergia-arki on enemmän meidän elämäntapa, mutta kieltämättä se on jättänyt aivoihin yhtä pimeän muistijäljen, kuin lapsettomuuskin, mikä ei sieltä varmasti koskaan haihdu, vaikka moni tunne laantuisikin.
Näillä mennään. Tsemppiä muillekin omiin tilanteisiin
Olisi kiva kuulla ketjuun kirjoittelijoista enemmänkin, miten kelläkin menee. 
Meillä päin ainakin terkka tosi ystävällisesti ja ymmärtävästi suhtautuu jaksamisen haasteisiin, herkällä korvalla on laittanut eteenpäin neuvolapsykalle, jos siltä on yhtään tuntunut.
Toivoisin et muuallakin olisi näin kätevät palvelut lapsiperheille. Ja toisaalta ei se jaksaminen aina ole kiinni siitä, onko lapsi helppo vai vaikea, jokaisella on oikeus omaan väsymykseensä, sillä tilanteita on niin monia kuin on ihmisiäkin.
Mä kirjoittelinkin jo tuonne toisiin ketjuihin, mutta noh aikamoista tänne kuuluu
Ensinäkin poika neljän päivän päästä 1v, en voi uskoa tätä Ihana höpöttäjä hänestä kuoriutunut, tykkään tästä iästä. Ei vielä kävele ilman tukea, mutta tuen kanssa menee, konttaa ja ryömii, kiipeilee, osaa taputtaa, vilkuttaa, tanssia, hyppiä, ymmärtää puhetta, kertoilee muutamia sanoja ja vaikka mitä
Mutta ei tässä kukaan ole kasvanut kyynelittä. Verikokeissa selvisi pojalla olevan ige-välitteiset välittömät allergiat. Kananmunan komponentit niin korkeat, että anafylaksia mahdollinen pullanmuruista jopa
Maitokin oli lievästi koholla, komponentteja ei siitä otettu. Sit oli joku suht perussarja viljoista, pähkinöistä, kalasta, tomaatista ja oliko jotain vielä, en nyt muista, niin ilmeisesti kaikissa noissa jotain nousuja.. Lääkäri soittaa meille viikon päästä jatkohoidon suunnitelmat ja loput tulokset, kananmunaan kuitenkin täysvälttö. Ollaan siirrytty nyt kaurajuomaan, mut koska pojalla maissiallergia oireilee koko ajan vähän näistä kasvijuomista, mutta ollaan nyt annettu kuitenkin, vaikka selkeää refluksia on ja pientä peppuihottumaa, koska pitää yllä kuitenkin pientä toleranssia ettei kehitä sit täysvältön aikana toista anafylaksiaa. Toisaalta jos tää kaura kaatuu kokonaan, niin vaihtoehto olis vesi ja lisät.. Mutta niiden lisienkin etsiminen voi olla ihan yhtä vaikeaa, koska kovin kaikettomia eivät nekään ole.
Joten välillä kyllä tuntuu, että pahemmaksi vaan menee
Yöt olleet vähän rikki, mutta ei mahda minkään. Imetystä oon alkanut lopettamaan, koska en enää jaksa, lääkärikin oli samoilla linjoilla, että dietannut oon jo tarpeeksi. Parantanut mun mielialaa tosi paljon tää imetyksestä luopuminen.
Kuitenkin olo on sellainen, että aikamoisen myllyn läpi oon vuoden aikana pyörinyt
Jo pelkästään tää allergia on tehnyt ihan omaa luokkaansa tästä vauvavuodesta. En tiedä selviänkö koskaan täysin tästä vauvavuoden traumasta tai voiko siitä edes selvitä, mutta joka päivä eteenpäin on pois siitä, mistä aloitettiin. Ehkä ajan kanssa sitten, ja sitten kun alkaa enemmän rauhoittua, tarvitsee kyllä pysähtyä työstämään kaikkia heränneitä tunteita.
Uskomatonta, miten se hysteerisen äidin viitta nyt lipuikin sitten pois, kun alkoi tuloksia tippua. Itselle suurin järkytys oli ehkä se, että lapsi ei ollutkaan suolioireinen vaan välittömästi allerginen, mikä sitten toi taas tähän elämään ihan uuden ulottuvuuden siedätyksineen yms. Uusien ruokien kokeilu alkoi myös vähän jännittää eri tavalla kuin ennen..
En varmasti ikinä, en ikinä tule unohtamaan sitä, että meillä ei olisi ollut vaihtoehtoja, jos en olisi pystynyt imettämään - tai olisi - nenämahaletku. En unohda sitä, että lapsi melkein kuivui allergioiden takia, en unohda niitä sairaalareissuja tai automatkoja, joilla tarkkailtiin tukehtuuko lapsi omaan oksennukseensa. En unohda sitä valtavaa huolta, enkä kipeää lasta. Enkä henkilökunnan vähättelyä. En sitä, kun pitelin hysteerisesti itkevää lasta käsilläni joka ikinen ilta ja yö. En unohda univelkaa tai jatkuvasti huonosti nukuttuja öitä. En tule varmasti ikinä unohtamaan niitä tunteita, joita koin.
Tiedän miten rikkovaa ja repivää voi rakkaus joskus olla. Tiedän, että joskus se vauvavuosi onkin *elvetti, joka pitää vaan elää läpi.
Välillä tuntuu pahalle sanoa näin, koska lapsi on meille tietenkin ihan maailman ihanin ja rakkain, mutta se ei poista sitä, miten vaikea vuosi meillä oli. Tosi hajottava. Mutta päivä kerrallaan, suunta eteen- ja ylöspäin.
Nyt kuitenkin ollaan tultu pitkälle tähän päivään. Uskon, että kaikesta voi selvitä, tavallaan.
Ehkä joskus olen ehjempi tämän suhteen, vaikkakaan katkeruutta en tunne. Meille tuli vain erilainen tie.
Tietysti menetyksen pelko on nyt näiden allergioiden kautta vielä enemmän läsnä ja joudun ehkä taas painimaan sen kanssa. Tämä allergia-arki on enemmän meidän elämäntapa, mutta kieltämättä se on jättänyt aivoihin yhtä pimeän muistijäljen, kuin lapsettomuuskin, mikä ei sieltä varmasti koskaan haihdu, vaikka moni tunne laantuisikin.
Näillä mennään. Tsemppiä muillekin omiin tilanteisiin
Olisi kiva kuulla ketjuun kirjoittelijoista enemmänkin, miten kelläkin menee. 
Hyvä että sait avauduttua tänne. Saatko mistään apua tällä hetkellä? Jos et saa, sitä kannattaa harkita. Voit aloittaa esim. neuvolasta. Olen varma että miehesi rakastaa sinua ja olet hänelle tärkeä. Olisiko muunlaiset ajatukset masennuksen aikaan saannosta? Itse ainakin olen huonompaan aikaan pitänyt itseäni huonona. (Samoin puolisoni on pitänyt itseään. Enkä hetkeäkään ole miettinyt eroamista tai pettämistä, vaikka hän oli pahimmillaan todella huonossa kunnossa.) Ja jos olen väärässä miehestäsi, hän ei silloin ansaitse sinua. 
