Kumpu
- Ketjun aloittaja Justiina
- Aloituspäivämäärä
Mekin vitsaillaan ihan yhdessä tästä pallomahasta..ja kun puoliso otti kevään ja kesän aikana "raskauskiloja", niin ollaan kyllä niistäkin vitsailtu. Nyt puoliso laihiksella.. :D Mä en osaa oikein mistään kommenteista kenenkään suunnalta hermostua. Tollaset jatkuvat saman vitsin hokemiset alkais kyllä ärsyttää! Jos joku ihmettelee mahan kokoa, niin ihmettelen vaan yhdessä, heh. Että sanos muuta, miten tää näin valtava voi jo nyt olla. :D
Olen vissiin kasvanut miestyöyhteisössä kun minua ei hetkauta iso maha tai lihomis yms. kommentit. Nauran vain päälle että olen massakaudella tai kohta tämä nielaistuilmapallo poksahtaa yms... Sille nauran useasti kun sanovat ahtaalla käytällä että vedä vatsa sisään että pääsee ohi :D Jos mä rupeisin ottaa vakavasti ihmisten kommentit niin oman mieleni sillä vain pahottaisin, ei elämä ole niin vakavaa. Jos joku haluu oikeasti loukata niin siitä vain, omaan arvoonsa jää. Mutta nämä ihmiset tuntevat minut ja tietävät etten niistä loukkaannu. Jos nyt joku sattuu sanomaan huonosti, näytän sen kyllä imeelläni tai sanon suoraan.
Mutta ne jotka kokevat kommentit loukkauksiksi, heidän täytyy ihmeessä sanoa suoraan että Anteeksi tuo ei tuntunut minusta hyvälle! Eikä jäädä sitä itsekseen pyörittämään mielessään. Harva osaa lukea toisten tunteita kuin avointa kirjaa.
Mutta ne jotka kokevat kommentit loukkauksiksi, heidän täytyy ihmeessä sanoa suoraan että Anteeksi tuo ei tuntunut minusta hyvälle! Eikä jäädä sitä itsekseen pyörittämään mielessään. Harva osaa lukea toisten tunteita kuin avointa kirjaa.
Hepsuli
Sukkela juttelija
Toivottavasti kukaan nyt ei luullut että olen miehelleni suuttunut en todellakaan tai kenellekkään muulle..Miehen mammakin eilen sanoi että olen lihonut enkä ottanut sitä mitenkään pahasti..sitten yhdessä naureskeltiin kun vertasin itseäni jo edesmenneeseen isoäitiini jota aina `hiiopattiin´lähtemään liikkeelle kun vanhana on meno kankeaa. Niin on nytkin, en meinaa päästä meidän autoon saati sieltä pois, sohvalta itsensä kampeaminen on jokapäiväinen haaste, saunan lavolla ei voi enää istua samallalailla kuin ennen..jalkoja ei vain saa ylös, vessanpytyllä pitää istua selkä suorana, suonenveto jalkaan kun tulee en pysty auttamaan kädellä jalkaa suoraksi kun on tuo maha siinäkin vaan edessä. Minä ainakin osaan nauraa itselleni.
Itseäni ainakin ärsyttää kun tuntemattomat alkaa kommentoimaan. Tai kuten kirjoitin, työkollegat jotka ei ole missään mielessä vielä työkavereita kun työyhteisö on niin uusi. Se tuntuu jotenkin oudolta. Ei mua ainakaan häiritse jos saisi kaverilta tai sukulaiselta onpas mahaa -kommentin koska oon itse ihan samaa mieltä :D
Mä oon todellakin mielessä pyörittelevää tyyppiä. Jurputan itsekseni jos jurpututtaa, muille hymyilen vaikka väkisin. Tekis toki mieli sanoo useinkin ihan yhtä suoraa takaisin mut en vaan oo oppinut semmoista käyttäytymistapaa ja kärvistelen sit yksinäni ärsytyksen kanssa, tai valitan myöhemmin läheisilleni joiden tiedän ymmärtävän.
Osaan myös nauraa aidosti itselleni, mut en missä tilanteessa tahansa ja kenen tahansa vitseille jos ei huumorintajut loksahda kohdilleen. Miehen sanomana kaikki mahakommentit on suloisinta hunajaa mun korville, joku vieraampi suututtais mut osalla samoista lausahduksista. Oma isoisäni totes eilen että "sun sivuprofiili alkaa olla varsin näyttävä!" Tätä kommenttia oon hykerrellyt siitä asti, ei sitä voi ottaa muuten kun kohteliaisuutena, varsinkaan kun tunnen pappani. Tuli suorastaan kuningatar-fiilis joka jatkuu edelleen, tiirailen profiiliani peilistä myhäillen :)
Se on vaan niin monesta seikasta kiinni minkä kokee loukkaavana ja minkä mukavana. Mä meen niin täysin tunteet edellä aina et ei auta vaikka järjellä tiedänkin ettei mua haluta loukata. Joku kommentti vaan tuntuu just siinä hetkessä pahalta niin sitten tuntuu. Mieliala, väsymys, kivut ja kolotukset myös vaikuttaa suoraa sietokykyyn.
Sikskään ehkä en viitti alkaa valittaa kun tiedän että ne tarkotetaan useimmiten pelkästään hyvällä. Ennemmin yritän muokata omaa näkemystäni ja suhtautumista kuin toisten.
Osaan myös nauraa aidosti itselleni, mut en missä tilanteessa tahansa ja kenen tahansa vitseille jos ei huumorintajut loksahda kohdilleen. Miehen sanomana kaikki mahakommentit on suloisinta hunajaa mun korville, joku vieraampi suututtais mut osalla samoista lausahduksista. Oma isoisäni totes eilen että "sun sivuprofiili alkaa olla varsin näyttävä!" Tätä kommenttia oon hykerrellyt siitä asti, ei sitä voi ottaa muuten kun kohteliaisuutena, varsinkaan kun tunnen pappani. Tuli suorastaan kuningatar-fiilis joka jatkuu edelleen, tiirailen profiiliani peilistä myhäillen :)
Se on vaan niin monesta seikasta kiinni minkä kokee loukkaavana ja minkä mukavana. Mä meen niin täysin tunteet edellä aina et ei auta vaikka järjellä tiedänkin ettei mua haluta loukata. Joku kommentti vaan tuntuu just siinä hetkessä pahalta niin sitten tuntuu. Mieliala, väsymys, kivut ja kolotukset myös vaikuttaa suoraa sietokykyyn.
Sikskään ehkä en viitti alkaa valittaa kun tiedän että ne tarkotetaan useimmiten pelkästään hyvällä. Ennemmin yritän muokata omaa näkemystäni ja suhtautumista kuin toisten.
Meillä vaven sukupuolta ei tiiä kun lähimmät sukulaiset ja te. Töissä tullu oltua useempi vuos välillä enempi ja välillä vähempi, eli työkaverit on tuttuja. Eilen olin töissä jotain juttelemassa käytävällä työkaverin kanssa, ni siihen tuli sit toinenkin työkaveri ja kurkkas samantien paidan alle ja kysy et mites se tyttö siellä jakselee
? Samaan aikaan vähän etäämpänä yks asukas kävelee rappusia alas ja vilkasee meihinpäin ja ilme kertoo et tais jotenkin vähän säikähtää ja jatkaa pöllämystyneenä matkaa Naurukshan se meni 
sit vaan tokasin sille työkaverille että älä ny kaikille tätä mun seepra mahaa näyttele ettei ihan kaikki vastaantulijat järkyty
? Samaan aikaan vähän etäämpänä yks asukas kävelee rappusia alas ja vilkasee meihinpäin ja ilme kertoo et tais jotenkin vähän säikähtää ja jatkaa pöllämystyneenä matkaa Naurukshan se meni sit vaan tokasin sille työkaverille että älä ny kaikille tätä mun seepra mahaa näyttele ettei ihan kaikki vastaantulijat järkyty
Hepsuli
Sukkela juttelija
Mun ukkeli ei oo muusikko ja tekee tota silti ja laulaa pingviinilaulua kun on kuulemma ainoa lastenlaulu jonka osaa..mietin jo niitä lukuisia öitä kun nukutan vauvaa pingviinilaulun tahtiin. 
Me naureskellaan iltaisin mun napaa kun vauva vaihtaa asentoa niin napa pullahtelee ulos.
Me naureskellaan iltaisin mun napaa kun vauva vaihtaa asentoa niin napa pullahtelee ulos.
Itsellä masu on ollut melkoisen pieni, kun olen pitkä ja vauva kasvanut tuolla pitkin pituuttani. Pidempänä leveämpi lantio ja vauva mahtunut makoilemaan hyvin piilossaan :D Nyt parin viikon aikana masu tullut esille ja näytän jo jopa raskaana olevalle :D Minulla on kanssa nyt faceen ilmestynyt veikkauksia ilmiselvästä poikamasusta. Joopa joo, tyttöä me kylläkin odotellaan :D Lähimmät tietävät sukupuolen, samoin kuin töissä työkaverit.. mutta loput saavat sitten tietää kun tyttö ihka aidosti tällä puolen masua :)
Niin monta kaunista masua, niin monta pientä ihmistä :)
Tekis mieli kuvauttaa itseni masun kanssa ihan kunnolla. Hyvät, harkitut kuvat olis kiva muisto raskausajasta ja sisko varmaan tekis vastapalveluksen kun otin aikanaan sen masukuvat. Tuli tosi nättejä. Itse kännykällä peilin kautta otetut on niin rakeisia kun meillä kokovartalopeili on hämärässä eteisessä ja salama ei peilissä oikeen natsaa...
Tekis mieli kuvauttaa itseni masun kanssa ihan kunnolla. Hyvät, harkitut kuvat olis kiva muisto raskausajasta ja sisko varmaan tekis vastapalveluksen kun otin aikanaan sen masukuvat. Tuli tosi nättejä. Itse kännykällä peilin kautta otetut on niin rakeisia kun meillä kokovartalopeili on hämärässä eteisessä ja salama ei peilissä oikeen natsaa...