Valvon valvon...
Olen kärsinyt muutenkin unettomuudesta ajoittain. Viime aikoina menny vähän paremmin, mut tää raskaus sekottanu kaiken. Onneksi saan levähtää myös kun tyttö nukkuu päikkärit aina meidän sängyssä niin makoilen ja saatan torkahtaakkin sen kahden tunnin aikana minkä yleensä nukkuu. Miehellä menee päivät töissä, taas kun iltavuoroa tekee niin yksin on pärjättävä.
Olen ihan poikki!
Paino putoaa, ruokvalioon kuuluu jukurttia, vettä ja välillä uppoaa mehu. Paha olo on lähes taukoamatta, ei vaikuta syännit ei päikkärit. Ulkoilu helpottaa hetkeksi mutta helteinen aurinko saa olon taas kurjaksi jos liikaa paistattaa. Onneksi ei ole oksentaa tarvinnut, välillä on ollut lähellä. Ruokaa teen perheelle yökötystä sietäen, saatan särppiä vähän sitä mut huono olo voittaa aina.
Fyysisemmät kivut onneksi ovat poistuneet. Aivastaminen tietty tuntuu ilkeältä, mutta sehän nyt ilman raskauttakin joskus kirpaisee voimakkaana sisäelimissä.
Välillä todellakin tuntuu että koira vaistoaa tän mun olon liian hyvin. Yöt nukkuu hievahtamatta sängyn vieressä vaikka yleensä on olkkarissa omalla pedillään. Päikkäreilläkin on päästettävä seuraks, koska jos jätän koiran makkarin ulkopuolelle päikkäreiden ajaks nii kyllä pitää mekkalaa oven takana.
Esikoista kun odotin niin tää meidän koira, narttu kun on, alkoi hoivaamaan mua. Saas nähä käykö taas samoin :)