Kotieläimet ja vauva

[stranger]

Meillä on koira ja neljä kissaa ja on sujunu paljon paremmin kun edes toivoin. Koira on aika mustasukkanen ja superhellyydenkipee niin vähän jännitti että miten se antaa pitää vauvaa sylissä ilman että tunkee väliin. Kun tultiin sairaalasta se oli onnesta sekasin kun tulin viikon poissaolon jälkeen kotiin ja aluks haisteli vauvaakin vähän turhan innokkaasti joten aluks annoin sen haistella vaan jalkoja kun vauva oli sylissä mutta äkkiä se oppi miten olla ja antaa vauvan olla aikalailla rauhassa. Mun äiti oli täällä samalla viikolla kun kotiuduttiin ja vaikka se on koiralle tosi tuttu niin koira kyttäs ekat päivät vauvan lähellä ja juoksi heti mun luo jos vauva päästi jonkun äänen, seuraavan kyläilyn aikana ymmärsi että saa sitä vauvaa muutkin pitää. Meillä on saunavuoro perjantaisin ja vauva jäi mummun hoteisiin kun käytiin miehen kanssa saunassa ja äiti sano että oli hetken ajatellu ettei koira anna sen koskee vauvaan ollenkaan kun se oli heti tullu väliin.

Kissat on ollu yllättävän vähän kiinnostuneita, ekana iltana vaan yks huomas koko vauvan. Me nukutaan makkarin ovi kii vaikka ei kissat vauvan päälle ookaan koittanu mennä, paitsi yks välillä kun on tulossa syliin niin innoissaan ettei ehdi huomata että syli on jo täynnä. Vaunuissa ja sitterissa kyllä tykkää nukkua ja pinnasängyssäkin päiväsaikaan.

 

[Pikku-Tikru]

Meillä kaks kissaa oli ensimmäiset päivät vähän ihmeissään, kävi varovasti nuuskasemassa ja muutaman yön kyttäs pinnasänkyyn lipaston päältä. Toinen kisso protestoi eikä nukkunu meidän makkarissa puoleen viikkoon, mutta sen jälkeen on nukkunut omalla paikallaan.

Meillä siis kissat nukkuu meidän makkarissa, toinen sängyssä alku yön kunnes mies tulee nukkumaan ja siirtyy siitä sitten lipaston päälle missä kissoilla talja. Toinen kissa nukkuu mun jaloissa joskus, mutta pääsääntöisesti taljalla. Pinnasängystä tai vaununkopasta ei oo kissoja sen jälkeen löytyny kun vauva tuli taloon. Sitterissä tai kaukalossa sen sijaan makaavat kun silmä välttää.

 

[nappo]

Elokuisista heippa!
Meillä on pieni koira joka on saanut "kovempaa kättä" pentuna ja nyt 4,5 v koiramme saa kohta viimeisen piikin koska tämä vihaa vieraita yli kaiken murisee ja yrittää käydä päälle... Joskus jopa onnistunutkin... Jossain vaiheessa kuitenkin lapsi rupee ryömiin, käy koiran kipolla tms niin en viitsi odottaa sitä päivää JOS/KUN se puree... Raskas päätös mutta nyt on ajateltava vauvan parasta...

 

[stranger]

Nappo, eihän se päätöksen teko eläinten lähdön kohdalla koskaan oo helppoa, tiedän tunteen. Eiköhän ratkasu kuitenkin oo teilläkin tarkasti mietitty ja ihan aiheesta, pienikin koira saa kyllä äkkiä pahaa jälkee aikaan. Mäkin tein just päätöksen meidän yhden kissan suhteen ja se saa vielä mahdollisuuden mun äidin ja siskon luona, mutta jos ei kummankaan kanssa tilanne parane niin lopetus on ainoo vaihtoehto. Kissa on luonteeltaan tosi ihana mutta koko 6v elämänsä aikana pissaillu vähän sinne tänne ja nyt tilanne on se että saattaa pissata esim. Keittiön pöydälle tai hoitopöydän alatasolle. Lisäks sillä on jatkuvasti kärhämää kahden nuoremman kissan kanssa ja pelkään että ne juoksee vauvan yli joki päivä nahistellessaan. En millään haluais siitä luopua mutta en myöskään halua iskee lautasta pöydälle jolta oon just jynssänny kissanpissat pois... eläimistä on paljon iloo mutta myös valitettavan paljon harmia ja huolta

Sent from my GT-S7560 using Vau Foorumi mobile app

 

[puapru]

Tosi kurjaa Nappo, mutta varmasti oikea päätös. Koirahan ei siitä lopetuksesta kärsi, ja sinunkin mielesi helpottuu kun se on ohi. Jouduin itse viemään raskausaikana vanhimman koirani lopetettavaksi, tosin sairauden takia, mutta jouduin silloin muutenkin miettimään koirieni kohtaloa, kun kaksi näistä ottaa säännöllisesti hirmu rajusti yhteen - siis lähestulkoon tappaakseen. No, se huoli poistui sitten tuon sairastumisen johdosta, ja vaikka edelleen välillä tulee kamala ikävä tuota koiraa, niin tiedän että näin on hyvä. Tsemppiä!

 

[Sandy]

Kyllä nämä lemmikkieläimet osaa aiheuttaa huolta

Mä ehdin jo haaveilla palaavani alkuvuodesta koiraharrastusteni pariin :) Lähinnä siis tuo agility ja tottelevaisuus.

Nyt sitten nuoremmalla koirallani todettu selässä pitkälle edennyttä spondyloosia sekä alkavaa nivelrikkoa Ihan kamalaa koiran puolesta, kivuthan tulee lisääntymään ja pakkohan koira on päästää menemään ennen kuin selkä pettää alta. Heti en luovuta, nivelapuaineet käytössä, fysioterapetti, lihashuoltoo ja tarvittaessa sitten kipulääkettä. Nyt koira vielä melko kivuton ja iloinen :)

Mutta tässäpä meni mun harrastus. Niin itsekkäältä kuin se kuulostaa. Pitäisi sitten ottaa kolmas koira harrastuskaveriksi. Eipä oikein olisi hirveästi aikaa, rahaa eikä tilaa mitä tämä vaatisi.

Olisi kyllä niiiiiin paljon helpompaa jos harrastaisi jotain potkupalloo, kutomista jne, missä "harrastusvälineet" odottaisi jossain komerossa, eivätkä olisi kokonaisvaltaisia perheenjäseniä, joita ei todellakaan voi mihinkään nurkkaan hylätä!

 

[Menna]

Koirien kanssa harrastaessa aina voi tulla tuollaisia ikäviä esteitä. Olen pahoillani koirasi puolesta! Toivottavasti sen loppuelämä on mahdollisimman kivutonta. Vanhempi koirako sinulla on jo "eläkkeellä"?

Meillä viime yönä koira aiheutti vähän toimintaa: neljän aikaan heräsin, kun koira oksenti kaksi kertas. Eipä siinä muuta kuin siivoomaan :)

 

[Kattis]

Meillä on 4wee poika kissa. Ennen vauvaa hän oli mun silmäteräni. Leikittiin, tapeltiin ja muutenki kisu oli joka hommassa mukana, esim. tiskaamisessa onki tassuillaan lavuaarista vettä ja ruuanlaitossa möllötti melkee pasitinpannulla istuen. Nyt vauvan tulon myötä tietysti kissa jääny todella paljon vähemmälle huomiolle, mikä harmittaa itseä.
Kun vauva kotiutui, kisu kävi nuuskimassa ja joka kerta nuuskuttelun jälkeen osoitti mieltään oksentamalla lattialle. Nyt kun on tottunu poikaan niin heidän välillään ei ole ongelmaa, mutta mulla ja kissalla on.. Kaavoihin kangistuneena, kisu hakee huomiota ja leikkikaveria koheltamalla ja painamalla miljoonaa ympäri kämppää ja metelöi samalla - tietysti just pojan päikkäri aikaan. Muutenkin tuntuu että aina saa olla vaan komentamassa kissaa joka asiassa. Ja jos kissa pahottaa mielensä, se ilmaisee sen kusemalla laatikkonsa viereen ja taas saa komentaa.
Välillä kyllä löytyy yhteinen hetki jolloin nopeesti kerkeen vähän rapsuttamaan, mutta kun on koko päivän kantanu ja paijannu poikaa, niin ei kauheesti iltasin enää jaksa alkaa kissaa helliä.

Onko muilla huomionhakuisia kissoja? Miten te sovitatte arjen ja elon että lemmikkikin on tyytyväinen?
Pois en haluis antaa, koska periaatte on -jos otat niin hoidat. Tietysti allergiat ja sun muut aggressiivisuudet huomioiden.

 

[TerhiJii]

Mulla on 10-vuotias koira joka on maailman rakkain. Se on mun jatke mä mä sen. Nyt vauvan tulon jälkeen en ole ehtinyt leikkimään ja touhuamaan sen kanssa läheskään niin paljon kuin ennen. Ja se harmittaa mua ihan hirmuisesti. Olen huiskassut koiraa pois tieltä liian monta kertaa ja nykyään se on mielummin omissa oloissaan eikä kohella niinkuin ennen. Eilen illalla mä halasin rakasta koiraani, itkin ja upotin naamani sen turkkiin. Pyysin anteeksi etten ehdi enää rakastaa häntä niin paljon kuin ennen.

 

[pikkuruusu]

Me ollaan löydetty paremmin yhteiselo kisaan ja vauvan kanssa. Kissalle ei loppujen lopuksi jää kauheen paljon vähemmän aikaa kun oon kokoajan kotona versus entiseen kun olin monta tuntia töissä. Kissa nukkuu usein miten mun jaloissa tai joskus myös kainalossa. Mä taas koen kissan rapsuttelun tosi ihanaksi iltaisin kun vauva on nukkumassa. Se rentouttaa päivän jälkeen ennen nukkumaan menoa. Kyllä kissa taitaa kuitenkin vähän olla mustis. On meinaa alkanu pureksimaan johtoja...teki sitä viimeks pentuna.... mutta oon yllättyny siitä kuinka kissasta on tullu paljon tolerantimpi äänille!!

 

[Sandy]

Kissat osaa kyllä olla..... no, kissoja! Meillä oli aina pienenä kissa, mutta musta tuntuu ettei musta enää olisi kissaihmiseksi. Mä oon jo niin tottunut noihin paimeniin kun ne on niin helposti höynäytettävissä olevia mielyttämisen haluisia höppänöitä

Mulla on siis kaksi isohkoa paimenkoiraa (35kg), toinen täytti just 7-v ja toinen tulee kesällä 6v.

Mä varmaan JOKA päivä koen huonoo omatuntoa koirien takia Ei niille vaan riitä aika samalla tavalla. Stressaan niiden liikkumisesta. Mulle kun on tärkeää että koirat olisi hyvässä lihaskunnossa ja saisivat viikoittain vaihtelevaa liikuntaa. Vapaanapito mahdollisuuksia on aika vähän, mutta pyrin siinäkin että ainakin pari kertaa viikossa pääsevät juoksemaan. Polkupyörällä vois heittää enemmänkin lenkkiä.

Se vaunujen kanssa kulkeminen ei oikein tuon kokoisille koirille riitä liikunnaksi. Paimenet on luotu ravaamaan ja liikkumaan, ja mun täytyis JUOSTA niiden vaunujen kanssa jos haluisin pitää riittävää vauhtia yllä...

Vanhemman koiran kanssa saa vielä painon kanssa taistella Se on oikea herkkuperse ja semmonen peruslaiska luonteeltaan se steriloitiin nuorena ja siitä lähtien on saanut olla tarkka ettei pääse lihomaan.

Ja sitten kun usein esim uloslähtö venyy, tulee heitettyä koirille takapihalle luita tai esim kissanraksuja etsittäväksi. Että niillä olis edes jotain tekemistä. Ei vaan oikein sovi siihen kun toiselta pitäisi saada painoa pois... Musta kun koira saa olla hiukan laiha, mutta ei yhtään lihava.

Ennen harrastin aktiivisesti montaa lajia ja käytiin kokeissa/kisoissa mm agilityssa, tokossa ja vepessä. Nyt ei olla mitään harrastettu sitten viime syksyn.... Toisaalta harrastamisen suhteen en ihan niin kauheasti tuskaile. Valitettavasti Tilanne on nimittäin se että toisen koiran terveys ei enää kestä aktiivista harjoittelua ja toinen alkaa olla vanha. Haaveissa olisi jos vielä tuon vanhemman kanssa pari rataa kävisi agilitykentällä juoksemassa... sitä ennen pitäisi saada painoa pois ja se tuntuu tässä vaiheessa olevan mahdotonta... Kesällä toivottavasti tuo vesipelastus onnistuu vielä nuoremman koiran kanssa (terveys kestää).

Tytön päiväuniaika on se hetki jolloin aikaa riittää koirillekin :) Tyttö kun nukkuu noin 3-4h ja siitä noin 2h menee koirien kanssa. Joskus harmittaa kun ei ole yhtään "omaa aikaa", siis sitä että sais vaan makaa sohvalla Onneksi mies joskus vie koiria ulos myös pidemmälle lenkille. Aika harvassa ne hetket kuitenkin on... yleensä mäkin oon sitten mukana.

Tulipas tästä pitkä juttu. No mutta tästä varmaan voikin päätellä miten tärkeä ja pintaa lähellä oleva asia nämä koirat mulle on. Haaveissa olisi kolmas koira, harrastuskaveriksi. Oon aina tykännyt "isoista" koirista, mutta olen nyt tajunnut että pienempi olisi käytännöllisempi. Esim jo pelkästään vaunulenkillä pikkukoira saisi enemmän liikuntaa (vauhdikkaampi) kun askel olisi paljon lyhyempi. Taitaa seuraava koira olla joku australianpaimenkoira tai vastaava.

Olen kuitenkin tiedostanut myös sen, että tässä vaiheessa ei aika riitä uudelle koiralle Toiveena olisi saada lisääkin lapsia ja sitten vasta se aika onkin tiukilla.

Mietin josko tässä seuraavan 10 vuotta laittaisi oman "harrastuksen" sekä koirahaavet tauolle ja omistaisi ajan perheenperustamiselle, pikkuvauvoille ja lapsille. Sitten 40-vuotispäivien kunniaksi ostan itselleni lahjaksi koiranpennun!! :) Tällä ajatuksella koetan jaksaa. Sitä odotellessa pidän näistä kahdesta koirasta kotona niin hyvää huolta kuin ikinä vaan osaan, pystyn ja kykenen! :)

 

[Sandy]

Niin ja lisätään vielä että tulee sitä itsekin tiuskittua ja älähdettyä koirille Useimmiten melko aiheetta. Niinä hetkinä tunnen itseni tosi riittämättömäksi.

Onneksi koirat ei kanna kaunaa eivätkä osaa olla pitkävihaisia :) Kunpa itsekin osaisi elää yhtälailla hetkessä ja innostua yhtä pienistä asioista kuin koirat! :)

 

[Sandy]

Tässä vielä kuva rakkaista koiristani :)

 

[Kattis]

Ikävää että muillakin samaa hommaa . Mitenköhän tästä sais suunnan ylöspäin? Kokeilin kissan kanssa jokin aika sitten, että saa illalla ja aamulla ku syötän pojan ekan kerran ennen seuraavaa unipätkää, niin vähän herkkunappuloita. Mutta sekin homma meni pipariksi, ku alko keskellä yötä raapimaan makuuhuoneen ovea merkiksi että herkut maistuis nyt. Siitäkin sai komentaa toista .

Pitäisköhän vaan alkaa joka välissä rapsuttelemaan ja heitellä hiirtä samalla kun itse touhuu lapsen kanssa lattialla..

 

[Kattis]

Sandy, söpöjä ovat :) onko toi toinen saksanpaimenkoira?

 

[Sandy]

Kattis, kiitos! :) tuo toinen on rodultaan valkoinenpaimenkoira ja toinen on itseasiassa sekarotuinen jonka emä on saksanpaimenkoira, mutta isästä ei sen enempää tietoa... kait isässäkin oltava sakemannia, kun on niin näkönen :)

 

[Kattis]

No on ihan puhtaan näkönen kyllä.
Mun porukoilla kaks haukkua ja toinen niistä on 5vuotias sakemannin ja kultasennoutajan sekotus tyttö. Siis ihan järkyttävä ADHD tapaus hauskalla tavalla ja ai että mikä pallofetissi sillä on. Sekoo heti ku kuulee sanan pallo. Mitkään lenkkimäärät ei riittäis ja tuntuu ettei koira edes väsy koskaan. Kummastakohan rodusta noi piirteet mahtaa tulla? :)

Niitten toinen koira onkin sitte semmone 60kiloa painava poika, joka ei niin enää jaksa koheltaa ku ikääkin on jo 9. No nuorempi hoitaa kummankin kohellukset.

 

[Menna]

Ihanat haukut Sandylla! Meillä on 3-vuotias australianpaimenkoiran ja kultaisennoutajan sekoitusuros. Kanssa 35 kg, on noutajanrungolla :) Aussilta tullut väritys ja energiaa! Kotona rauhallinen, mutta voi video, mikä adhd, kun pääsee lenkille tai varsinkin johonkin harrastukseen (meillä kans se vepe). Minuukin harmittaa, kun koira on jäänyt vähemmälle, mutta onneksi ei ole selvästi osoittanut kärsivänsä. Meillä on hyvä onni, kun on sellainen naapuri, kellä on saksanpaimenkoiranarttu ja heidän mukanaan meidänkin koira pääsee kerran pari viikossa lenkille, jos on kova pakkanen ja me ei pojan kanssa päästä. Kerran viikossa miulla ja koiralla on myös vepe-treenit hallissa, tehdään kuivaharjoittelua :)

Tässä on meidän haukku (kuvassa on eka käynyt uimassa ja sitten meni pyörimään sahanpuruihin :) )

 

[pikkuruusu]

mun oli tarkotus hankkia pari kolme vuotta sitte koira, mutta ystävän koira sai vain yhden uros pennun ja olisin halunnu nartun. Se sitte jäi vähäksi aika, kunnes tapasin mun nykysen miehen joka on allerginen koirille. Meillä on kaks kissaa. Toinen alunperin hänen ja toinen mun. Mies ei siis ole allerginen kissoille! :D (tai ehkä ihan pikkiriikkisen...) Mut ehkäpä ihan hyvä, ettei oo sitä koiraa tässä vielä jonka tarpeita tarttis miettiä!

 

[Sandy]

Ihana koiruus Mennalla! :) Ja kylläpä tuo kuvaus koirasta osui ihan nappiin. Tosiaan näyttää ihan kultsulta, mutta on vaan väärän värinen! Ja aussin väritys just semmonen minkä värisen aussin minäkin tahtoisin (vaikka ei sillä värillä niin väli' oikeesti oo)

Hyvin muuten maastoutuu tuohon alustaan tuossa kuvassa :) Ja kiva että teilläpäin sekarotuisetkin mahtuu mukaan vepeileen. Harmi ettette pääse kokeisiin. Minusta nimittäin onnistuneista kokeista/kisoista saa niin mahtavan fiiliksen että leijun pilvissä monta päivää! Ja sitten kun menee huonosti, niin silloinhan sitä saa omaan peiliin katsoa ja miettiä miten treenataan, että seuraavalla kerralla onnistuu paremmin. Eipä tietysti ne koirat mistään kokeista mitään perusta, kunhan vaan yhdessä tehdään! :)