Kotieläimet ja vauva

Meillä on 3 koiraa. 2 isoa urosta ja 1 pieni narttu. Kaikki koirat on leikattu. Omasta kokemuksesta vanhempi uros, jolta pallit poistettiin 2 vuotiaana rauhoittui huomattavasti. Oli ennen koirapuistojen kuningas ja kävi alistamassa sekä urokset että nartut. Aggressiivinen ei kuitenkaan ollut koskaan. Kävi myös kotona heti vieraiden, varsinkin naisien "selkään" heti tilaisuuden tultua. Tällainen käytös loppui kokonaan n.½ vuotta leikkauksen jälkeen. Että hormonien tasoittuminenkin voi viedä oman aikansa.

Toisen uroksen käytöstä ei leikkaus muuttanut mitenkään. Oli 4 vuotias kun leikattiin ja pääsyynä oli liika vartioiminen ja aggressiivisuus vieraita kohtaan. Oman perheen ja tuttujen joukossa lauhkea kuin lammas. Lapsia rakastaa, eikä ole koskaan hermostunut, vaikka olisi repimisen kohteeksi joutunut :)

Ehkä suurimmaksi "ongelmaksi" meillä voisi tulla ranskisnarttu joka ei pahemmin välitä lapsista. Ei ole aggressiivisesti käyttäytynyt. Komentaa kyllä haukkumalla jos lapset metelöivät liikaa :) Ehkä pahinta neidille tulee olemaan se että kodissa asuu yksi vaativa sylissäistuja enemmän :)
 
Meilläkin kotona yksi koira ja kissa sisällä. Labradorinnoutajamme ei niinkään huolestuta vaan tuo nyt puolenvuoden ikäinen pentukissamme jos hyppää vauvan sänkyyn tämän nukkuessa...
 
kissat on kuitenkin niin paljon itsepäisempiä kuin koirat eivätkä opi tavoille samalla tavalla kuin koirat.... mutta toivottavasti kaiiki menee hyvin. :)
 
Rupesin tässä jännittämään kun tosiaan niinkun aikaisemmin mainitsin että meillä kissa sisällä ja en siis ole laatikkoon koskenut koko odotusaikana... Mutta nyt muutaman päivän ollut mahasekaisin kissalla ja aivan ripulia/vesikuraa. Ollaan hoidettu ja pidetty kylpyhuoneessa josta ulosteen on helppo puhdistaa, Mutta välillä olemme päästäneet kissan sitten käyskentelmään hetkeksi myös muualle. Mutta hieman pelottaa tuosta ripulista aiheutuva myköplasma riski. Rakenneultrassa kätilö kehotti kysymään oman nauvolan terveydenhoitajaa ottamaan verikokeen jossa selviää että löytyykö myköplasmaa elimistöstä. Onkohan kenelläkään muulla kokemuksia vastaavasta?
 
Wingless, oli kyse tuosta mykoplasmasta vaiko toksoplasmasta?
Minulta otettiin eilen verikoe toksoplasmoosin, parvon ja sytomegaloviruksen(?) varalta. Verikoe uusitaan kahden viikon kuluttua jotta nähdään onko tuoretta altistusta noille viruksille.

Lauantaina saan hevoset kotiin asumaan! Vähän jännittää, kuinka niiden kanssa tulen pärjäämään, vielä ei ole mitään huolta, mutta entäpä kuukausi tai kaksi tästä eteenpäin, elokuussa? No, ulkonahan ne enimmäkseen näin kesällä ovat, joten mitään kamalan raskaita töitä ei ole tiedossakaan, talveen verrattuna.
Koirien kanssa on mennyt mukavasti, vain tuo 40-kiloinen rotikka aina välillä intoutuu hyppimään vasten mahaa. Ei mikään uusi juttu, ja se on useimmiten hyvin ennakoitavissa, niin selvästi se osoittaa aikeensa. Yleensä siis ehdin väistää tai kieltää, mutta joskus en.
 
siis joo toksoplasmasta varmaankin :D. Joo pitää itsekkin kysellä ensiviikolla kun olen menossa.
 
Ymmärrykseni mukaan melkein kaikilta kissanomistajilta löytyy vasta-aineet tuolla toksoplasmalle, Sehän ei sinänsä verestä löytyessään ole vaarallinen, vain ja ainoastaan jos se ensimmäinen altistus osuu raskauden ajalle niin sitten voi vaikuttaa vauvaan. Vaikka enpä minä mikään varsinainen asiantuntija ole.. Myös myköplasman voi kasitykseni mukaan saada kissoilta, eli sen puoleen ei ihme jos menevät -plasmat sekaisin. =) Hyvähän se kuitenkin on jos testataan!
 
Huoh. Pitäisi alkaa kissan vierottaminen sängyssä kainolossa nukkumiseen. Tarkoituksena opettaa sille uus nukkumapaikka.. Oon huomannu, että on ihan yhtä vaikeeta mulle kun kissalle. Oon niin tottunu sen lämpöön ja hurinaan. Se kainalossa nukahtaa helposti. Se on ollu luotettava päiväuni kaveri myös koko matkan ajan. :)
 
Voi pikkuruusu, tiedän niin mistä puhut... Itse myös venytän koko ajan meidän koirulaisen vieroittamista viekkupaikasta. Pitäisi vaan olla kovana ja olla katsomatta sen ruskeisiin surusilmiin kun käskee sen pois sängystä...
 
pikkuruusu: meidän kissa tuli meille tammikuussa viiden vuoden vanhana ja oli tottunut nukkumaan sängyssä. Nukkuikin meidän kanssa pari kuukautta, mutta sitten juuri alettiin ajatella vauva-aikaa (ja kesäaikaa, kun voi tuoda punkkeja turkissaan). Alettiin vaan määrätietoisesti työntää kissa pois aina, kun huomattiin, että se oli tullut sänkyyn. Nykyään ei yritä tulla sänkyyn (paitsi ihan yksi kerta per viikko taajuudella) vaan nukkuu sängyn vieressä karvalankamatolla. :) Mielestäni oppi loppujen lopuksi helposti. En tiedä sitten, vaikuttiko se, että tuli uuteen kotiin ja joutui opiskelemaan meillä asumista aikuisena.

Koiraa ei onneksi olla ikinä pentunakaan päästetty sänkyyn, kun siitä tiedettiin kasvavan ihan reilun kokoinen runtti (nyt aikuisena n.35kg) :D
 
Se voi kyllä ajoittain olla vaikeaa, kun toinen tillittää katsella suurilla silmillään kysyvästi, että miksi minä jouduin lattialle..
 
Täällä vielä toinen kissoista nukkuu sängyssä isännän paikalla kunnes isäntä kömpii sänkyyn, sen jälkeen kissa lähtee pois ja nukkuu milloin missäkin. Toinen kissa, joka on nukkunut mun jaloissa, on siirtynyt nukkumaan muualle jo keväälle, oonko sitten potkinut pois vai vaistooko jotain. Vähän oon yrittänytkin töniä nyt kun on muutamia kertoja yrittäny tehdä pesää mun jalkojen päälle, on vaan ni tuskasen kuuma että ei oikein tunnu mukavalta. Aina silloin tällöin kissat kyllä pääsee viereen, kun niin kovasti siihen haluavat, ja se on kyllä parhautta kun toinen vieressä kehrää tyytyväisenä...
 
Meillä on yksi kolmevuotias cavalier king charles spanieli ja hän on kyllä maailman kiltein koira ja hän tykkää kauheesti lapsista :) mutta hän on tottunut olemaan meidän pikku "vauva" joten saa nähdä miten hän reagoi siihen että joku toinen vie mun huomion.. mutta kyllä hän varmasti nopeasti tottuu siihen :) Ja meillä on ollut alusta asti oma sänky hänelle toisessa huonessa, hän ei ole koskaan saanut olla meidän makuuhuoneessa koska minulla on koira allergia. Joten sitä ongelmaa meillä ei ole :)
 
Meillä terroristiterrieri pyrkii aina sohvalla mun viereen nukkumaan siten, että pää on mun mahaa vasten ja mielellään yleensä vielä sille puolelle mihin poika monottaa. Siinä se sitten kuorsaa, toisen monottaessa päähän ja yhtään ei tunnu haittaavan. Aivan koiran pää heiluu, ku kaveri sitä iskee mahanahan alta.. :laughing002 Mä luulen, että kun poika syntyy niin meille ei ole kenelläkään tuntemattomalla mitään asiaa, jos koiralta kysyy, sen verran tuntuu koira jo tässä vaiheessa "meitä" kiehnaavan. Vaikka on se aina ollut "mamman" perään, mut jotenkin on muuttunut tässä raskauden aikana. Kuvassa juurikin tätä nukkumiskäyttäytymistä.. :grin Kuvakulma vaan on niin jännä, että näyttää niinku ei olisi mahaa ollenkaan, vaikka on viime viikolla otettu..
20130606_233639.jpg
 
Täälläkin vähän mietityttää tulevaisuus. Meillä on kaks pikkukoiraa, ja ne on ihan yltiösosiaalisia. Ne on koko ajan nuolemassa toistensa korvia jne.. Vasta tuli sen takia toiselle korvatulehdus ja hirveä stressi koko ajan kun pitää olla vahtimassa. Niin saapa nähä sitten vauvan kanssa että pitääkö koirille joku aitaus ostaa vai mitäkä, ettei pöpöjä saa niiltä. Hmm.
 
voi vittu suoraan sanottuna!! äskön oli kaverin muksu käymässä, ikää vajaa kaksi vuotta ja ei - koira ei hänen päälleen ymmärtänyt. haukkui ensin pihalle ilmestynyttä autoa ja siinä vartiointi fiiliksissä kun tuli lapsen luo ja lapsi kiljaisi niin koira oli ikäänkuin näykkäisevinään lasta. siksi näykkäisevinään, ettei käyttänyt hampaita, mutta urahtaen lapseen päin turvallaan sen verran suu auki, että etutukka kastui. perkele, että mua repii ja risoo ja pelottaa mitä jos ei uskalla vauvaa pitää yhtään koiran lähellä. enkä kyllä alkuun uskallakaan :(( ärsyttäääääääääääääääää!
 
maikku*: tosi inhottava juttu! Olisiko teillä mahdollisuutta yrittää vaikka noiden kavereiden lapsien kanssa yrittää totuttaa koiraa lapsiin? Ja onko koira nähnyt aivan pieniä vauvoja? Siis niin pieniä, että eivät vielä itse ryömi tms.. Ajattelin, että onkohan sellainen helpompi kohdata, kuin tuollainen omilla jaloillaan liikkuva pikkuihminen.

Meillä joidenkin vilkkaiden (ts. kovasti juoksevien) ja kuitenkin koiraa vähän pelkäävien lasten kanssa on ollut sellaista, että koiraa täytyy vahtia silmä kovana aivan koko ajan. On sellainen, että juoksee lapsen vierellä ja sitten kun lapsi pysähtyy, niin yrittää nuolla naamaa. Kun koiralla on kuitenkin korkeuttakin 60+cm, niin helposti voi käydä niin, että juostessaan vierellä voi kaataa vahingossa lapsen. En ole kuitenkaan ollenkaan huolissani koiran suhtautumisesta lapseen. Meille kun tuli puoli vuotta sitten kissakin ja sitä kun pitää sylissä, ei koiraa oikein kiinnosta eikä vaikuta olevan mustasukkainenkaan. Ja tosiaan uskon, että kun koira tutustuu ensin paikoillaan pysyvään vauvaan ja siitä pikkuhiljaa liikkuvampaan lapseen, niin kaikki menee kivasti.
 
Silloin kun pikkusiskoni syntyi sälläni ja äitipuolellani oli kaksi koiraa. Toinen oli hirmu villi ja ihmisrakas (pelotti aina kun lapsia lähellä että kaataa) Ja toinen TOSI, TOSI varautunut kaikkia vieraita (varsinkin lapsia kohtaan). Mutta kun vauva syntyi niin veivät tietenkin sairaalasta vauvanhajuisia harsoja koirille haisteltaviksi Ja kun vauva tuli kotiin niin villi tapaus oli aivan rauhassa (ehkä hieman ihmeissään) Ja varautuneempi kaveri otti loistavasti pikkuihmisen vastaan. Kai se koira huomaa jos perheeseen tulee jotain tosi rakasta jota haluaa kaikin voimin suojella.

Itselläni on n 20kg koira jonka olen ottanut 17vuotiaana kun omilleen muutin. Eli siis ihan täysin mamman poika :D
Luulen että saattaa olla aluksi hämillään kun ei enää ole huomion keskipisteenä kun vauva syntyy.
Hieman huolestuttaa kun saattaa pihalla murista lapsille. Mutta taas Pieniä pikkusiskojani kohtaan on todella loistava ja kiltti. ne kyllä repii, halaa, riehuttaa, tökkii, silittelee minkä kerkeää. Pallit olen suunnitellut poistaa jo pitemmän aikaa, ihan muutenkin. ja olisihan se plussaa jos "äijämäinen" käytös esim. hihnassa vähenisi.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top