Kotieläimet ja vauva

Meillä oli muuten sairaalassa oma harso mukana, mitä pidettiin päivä vauvan pään alla ja illalla kun mies lähti kotiin niin otti harson mukaan koiralle haisteltavaksi. Meidän koiralla aika kova pää ja tykkäis puolustaa perhettään mutta kyllä se tais jotenkin vaistota sen että vauva on tulossa ja kun mentiin kotiin niin oli aivan innoissaan ja otti vauvankin vastaan ihan niinku minutkin.
Nyt sitte on jouduttu pitää koiralle vähän koulua ja vahtia esikoista tarkemmin kun on jo liikkuvaa sorttia ja tykkäis repiä koiraa joka suuntaan. Joskus tuo vaan makaa paikallaan eikä välitä, yleensä lähtee menemään mutta välillä saattaa vähän myös ärähtää mikä ei oo niin kiva juttu. Onneks lapsiki alkaa jo ymmärtää vähän mitä sanoo mutta se kiellettyhän on just se lempihomma, että on tässä töitä. :D
 
maikku*

Onko koiran käytös yleensä aina vieraille tuollainen vahtimainen, että haukkuu ja vartioi? Koska koiralla varmaan on tosiaan jäänyt toi vartiointi niin sanotusti päälle ja ei oo sitte ehkä tajunnu itekään tilannetta. Mites jos käytte lenkillä ja tulee lapsia vastaan, kuinka suhtautuu? Meillä on täällä yksi vahti, joka ei siedä meidän pihatiellä mitään eikä ketään outoa, mut tutut muksut ja semmoisissa tilanteissa joissa ei koe että tarttee omaa reviiriä vahtia niin ei voisi vähempää kiinnostaa, se on kaikkien kaveri.. :)

Meillä on kolme koiraa ja ollaan paljon kaikenlaisissa koiraharrastuksissa ja koiraporukoissa pyöritty ja kaikki kertoo siellä että lähes poikkeuksetta on vauva "annettu" heti haisteltavaksi ja nuoltavaksi ja muutenkin tuotu "lauman" jäseneksi heti niin että koiratkin on päässyt mukaan.. :D Ettei oo viety mitään salaperäistä nyyttiä vaan kotiin, mikä varmaan haiseeki koiran nenään oudolta ja siitä pääsee vielä outo äänikin. Toki se tilanne pitää miettiä tarkkaan jos on oikein villi ja aktiivinen koira, mutta ei ainakaan saisi koiraa sulkea ulkopuolelle, koska silloin ne ongelmat monesti alkaa..

Miehen vanhempi koira kehitti aikoinaan niin kovan suojeluvietin miehen aikaisemman suhteen lapselle, ettei koira päästänyt edes roskakuskia hakemaan pihasta roskista, vaan näytti hampaita ja murisi kuskille jos muksu nukku vaunuissa pihalla. Murisi myös joskus vauvan äidille, kun isäntä ei ollut kotona.. Että tosi tarkkaan kannattaa miettiä tuo lemmikin ja vauvan tutustuminen.

Meillä ei varmasti isojen koirien kanssa tule ongelmaa, mutta pikkukoirasta en osaa sanoa, kun on niin mammanpoika ja suojelevainen mua kohtaan, että miten reagoi. Saa nähdä..
 
Meidän koirasta on tullut minun vahtija. Siis esim. aamuisin koira ei lähde makuuhuoneesta ennen kuin minä nousen. Vaikka mies herää aina aiemmin ja antaisi koiralle jo aamuruuan ja päästäisi käymään ulkona tarpeillaan. Luulen, että vauvan synnyttyä koira alkaa seurailemaan vauvaa. Rotuina vuhvussa on puolet noutajaa ja puolet paimenkoiraa. Tuossa se nytkin nukkuu jalkojeni juuressa <3
 
Tuo meidän koira (suomenlapinkoira) on alkanut enemmän kerjäämään huomiota mieheltäni. Kai se ymmärtää, että ei voi saada kaikkea minun aikaani, niin hakee sitten muualtakin huomiota jo. Samaan aikaan kuitenkin vahtii ja huolehtii hirveästi. Välillä jos itken hormoonihuuruissani jollekin tv-ohjelmalle niin ei mene kuin pari sekuntia ja koira on vieressä jakamassa pusuja ja katsomassa onko kaikki hyvin. :D Uskon, että tuo on kyllä vauvaakin katsomassa aina, jos vauva itkee (mietinkin että tässä mitään itkuhälytintä tarvitse, kun tuo varmaan kyllä kertoo, jos vauvalla on hätä ja itkee :D). On aina tarkistamassa onko joku hätä, jos joku itkee ja koittaa lohduttaa tulemalla luo. :) Ja tuo vilkas nallekarhu on välillä kova vetämään ulkona, niin minun kanssani lenkkeillessäni uskoo paremmin ja kulkee nätimmin nyt, kun olen raskaana kuin aiemmin.

Uskotaan, ettei tuon kanssa sinänsä tule ongelmia, kun vauva tulee, koska on kiltti ja tottunut lapsiin veljentytön kautta. Ihan vauvaa ei ole tosin nähnyt (veljentyttö noin vuoden koiraa vanhempi), mutta tuo ei satuttaisi ketään. Ainoa mistä ollaan "huolissaan" on se, että mustasukkaisuuksissaan luultavasti koittaa varastaa vauvan tavaroita, kuten harsoja ja tutteja, koska saa niillä sitten enemmän huomiota (vaikkei positiivista sellaista). Mutta sitten tämä tapa vaan karsitaan heti pois, jos sellaisen itselleen hankkii.
 
Meillä on nyt nuo kaksi jäljelle jäänyt koiraa "piristyneet" kamalasti kun kolmannesta aika jätti.. Me sanottiinkin sitä kolmatta, eli rotikkaa, siveyspoliisiksi, kun se oli aina paikalla jos kaverit meinas leikkiä tai nahistella. Nyt saavat siis vapaasti touhuta omiaan, ja vauhti onkin välillä aika päätä huimaavaa! Toinen noista jäljelle jääneistä on myös alkanut selvästi hakemaan enemmän isännän huomiota mitä aikaisemmin. Toisaalta, molemmat näistä on kyllä äärimmäisen hellyyden kipeitä rttä päivisin kyllä kiehnäävät minussakin kovasti. :love017

Ollaan nyt vajaa viikko opeteltu, että koirat eivät nuku meidän makkarissa. Ovat siis tähän saakka aina (eli 7 ja 9 vuotta) saaneet makkarissa sängyn vieressä nukkua yönsä. Kiipeilevät vaan nykyään niin mieluusti aamuisin sänkyyn, että ajateltiin että ihan pikkuvauva-aika nyt ainakin täytyy estää kokonaan tuo sänkyyn pääsy, ettei vauva vahingossa jää alle, jos vaikka ollaan nukahdettu isoon sänkyyn kaikki. Varmaan tämä on ollut minulle kaikista hankalinta, :smiley-ashamed008 koirat lie tottuvat ihan mihin vaan... Ja onhan niillä portin takaa näköyhteys ja hyvät sohvat millä nukkua yönsä! laughing4
 
Olen myös miettinyt että pitäisikö opettaa koira lattialle nukkumaan. Kyllä sillä on lattiallakin oma paikka jos tulee kuuma menee omalle paikalle. Koira kyllä onneksi nukkuu aina jalkopäässä niin ehkä se ei ole niin tarpeen :) Anoppihan on sitä mieltä että ei koiraa missään nimessä sänkyyn, huoh. (saa varmaan jonkun hepulin jos kuulisi että koira nukkuu edelleen jalkopäässä) Ärsyttävää :mad:
 
"maikku*

Onko koiran käytös yleensä aina vieraille tuollainen vahtimainen, että haukkuu ja vartioi? Koska koiralla varmaan on tosiaan jäänyt toi vartiointi niin sanotusti päälle ja ei oo sitte ehkä tajunnu itekään tilannetta. Mites jos käytte lenkillä ja tulee lapsia vastaan, kuinka suhtautuu? Meillä on täällä yksi vahti, joka ei siedä meidän pihatiellä mitään eikä ketään outoa, mut tutut muksut ja semmoisissa tilanteissa joissa ei koe että tarttee omaa reviiriä vahtia niin ei voisi vähempää kiinnostaa, se on kaikkien kaveri.. :)"

Ei suinkaan aina vahdi tai vartioi, toisista tyypeistä (onneksi näitä on vaan muutama, eikä yksikään lähituttavapiiristä) ei vaan jostain (?) syystä pidä ja on hyvin epävarma näiden läsnäollessa. Ollaan huomattu, että lapsista ei juurikaan ole kiinnostunut jos lapset ja koiran päästää heti tutustumaan toisiinsa, mutta jos koiran rajaa portilla pois muiden luota ja siihen lisäksi puolhysteerinen vanhempi yrittää seistä koiran ja lapsen välissä niin koira on ihan, että "mikäs helvetti se tuommonen on" ja kiinnostuu väärällä tavalla, luonnollisesti.
 
Maikku Tulee mieleen heti, että onko nämä vieraat mistä koira ei pidä varautuneita itsekin? Kun koirahan vaistoaa heti epävarmuuden ja pelon.. Nii ja toihan on koiralle kun koiralle ihan tyypillistä käytöstä, että jos jotain yrität "piilottaa" niin varmana kiinnostuu, että mitäs sulla siellä on.. :D Meillä ainakin kaikki kolme on semmoisia. Yks on sitten perusepävarma, että sen lähestymiseen paras on kun ei huomioi mitenkään, aivan kuin koiraa ei olisi olemassakaan. Sitten kun koira hokaa, ettei kyseessä oo mikään uhka niin on ihan normaali.. :D
 
Meidän nuorin kissa. Tiikeripoika on aina välillä iltaisin mun mahan päällä nukkumassa kun luen kirjaa. En oo yhtään varma että onko se huomannut sen että joku potkii sitä ihon alla :)
Ja nuo äitikissat on on varmasti huomanneet että on vauva tulossa, ne on oikeen extra hellyyden kipeitä ja tulee mielellään just mahalle kehräämään, mitä ne ei oo ennen tehneet.

Tossa aikasemmin joku laittoi vinkkiä harsosta ja tuoksun viemisestä kotiin. Jos en saa poliklinistä synnytystä niin toi oli super hyvä idea. Kiitos.
 
Meillä koira saa nukkua ihan missä se haluaa. Se ei nuku sängyssä meidän kanssa vaan tulee sinne vasta aamulla mun kanssa köllimään kun mies lähtee töihin. Yleensä nukkuu sohvalla tai niinä viikkoina kun lapset ovat äidillänsä niin lastenhuoneen sängyissä.

Koira on iso eikä mikään peruskiltti lainkaan luonteeltaan. Paitsi omilleen, miehen lapsiin sillä kesti tottua yllättävän kauan, pari kuukautta muistaakseni pidettiin öisin aina portin takana meidän kanssa ku tuppasi hiukan rähähtämään jos jompikumpi hiipi yöllä vessaan.

En usko että vauvan kanssa tulee minkäännäköisiä ongelmia, Koira luottaa minuun 100 prosenttisesti ja varmasti hyväksyy meidän vauvan. Luulen että sen puolustuskäyttäytyminen tulee voimistumaan vieraita kohtaan, mutta eiköhän niistäkin tilanteista selvitä.

Ja niin, se piti vielä sanomani kun lähipiirissä ollaan harkittu koirasta luopumista kun vauva tulee niin minulle se ei ole edes vaihtoehto. Olenkin sanonut kaikille jotka kyselevät ja miettivät miten koira tulee juttuun vauvan kanssa, että "parempi että tulee toimeen, olisihan se surullista viedä vauva sitten heti lastenkotiin jollei Koira sitä hyväksy" :-) Kaikilla ei huumori ole riittänyt :-)
 
Minulla menee itkuksi tuon meidän kissan kanssa. On otettu meille aikuisena reilut puoli vuotta sitten. Tähän saakka on ollut ongelmia meidän koiran kanssa, kun kissa on räpsinyt sitä syyttä suotta kuonolle. Tämän taipumuksen olen kuitenkin saanut pois vesisuihkun avulla. No sitten on sellaista, että kissa herättää kesken unien naukumalla ulos ja se aiheuttaa väsymystä, kun en saa nukuttua heräämisen jälkeen. Toinen on, että kissa on illalla halunnut ulos ja sitten kolmen aikoihin aamuyöstä naukuu ulkona tai raapii ulko-ovea vaatien sisälle. Herään taas noihin ja pelottaa minkä näköiseksi vuoden vanha ulko-ovi menee tuosta raapimisesta. Yks on kanssa, et kissa kantaa puoliksi syötyjä hiiriä esim.terassikalusteiden päälle tai ikkunalaudoille ja noita verisiä ja suolisia jälkiä joutuu lähes päivittäin puhdistamaan. Noh, tänään kissa oli pissinyt nojatuoliin!

Minä en meinaa jaksaa :( Mutta sitten tunnen huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä, jos en pysty pitämään vasta noin vähän aikaa sitten omasta halusta otettua eläintä. Pelottaa vain lisäksi sekin, että nyt meidän uudet huonekalut ja koko muu koti alkaa tuhoutua kissan touhujen seurauksena.. Ja se, miten jaksan vauvan tultua edelleen siivota kissan jälkiä ja heräillä vielä kissan vuoksi keskellä yötä. Ja antaako kissa vauvankaan nukkua, jos mouruaa jatkuvasti. Tekisi mieli luopua kissasta jo oman jaksamisen vuoksi..
 
Menna, kuulostaa ikävältä :( Ja ymmärrän hyvin väsymyksen. Kissat valitettavasti on yöeläimiä ja toi saalistus kuuluu niiden luonteeseen. En tiedä voiko siihen jotenkin vaikuttaa. Mutta toi nojatuoliin pissiminen kyllä ei kuulosta hyvältä! Onko leikattu kissa? Onko aikasemmin merkkaillu? Onko mahdollisesti jotain tulehdusta tms vai osoittaako vaan mieltään jostain.

Itellä 2 leikattua kollia, molemmat sisäkissoja. Toinen osaa olla rehellisesti sanottuna vittumainen, tekee kaikki pahat saadakseen huomioo. Miettiny mitä se sitten on kun imetän vauvaa, varmasti kerjää huomioo. Oonkin miettiny et pitäskö varuiks kokeilla Feliwayta sit kun vauva syntyy, vai kokeileeko ensin miten totuttelu vauvaan menee. Synnäriltä saa ukko tuoda sitten vauvan hajusen harson etukäteen, saavat vähän haistella valmiiks vauvan hajuja.

Meinaako kissa ihmiset hommata pinnasänkyyn suojaverkon tai vastaavan? Täällä ei vissiin suojata sänkyä mitenkään....
 
On leikattu tyttökissa. Ei ole aiemmin merkkaillut ja tämä tuli ihan yllätyksenä.. Ymmärrän kyllä tuon metsästysjutun, että kuuluu kissan luonteeseen. Omat paukut alkaa vaan olla loppu. Vielä kun mies on sellainen, ettei tykkää kissasta, niin tuntuu, että joudun koko ajan perustelemaan hälle, miksei annettaisi kissaa toiseen kotiin. Ja tuo on kokonaan minun hoidettavana, mies ei anna kissalle edes ruokaa saati sitten siivoa hiekkalaatikkoa. Koiramme kanssa tekee juttuja normaalisti. Alan vaan ajatella, että onko kaiken tämän stressin väärti pitää kissa, vaikka sitten tunnenkin todella syylliseksi oloni, jos annan pois :(
 
Meillä on 4-vuotias leikattu kollikissa, joka aluksi oli ihan sisäkissana mutta muutin sen kanssa omakotitaloon vuodeksi niin se oppi täysin ulkokissaksi. Kun piti sit lähteä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja kerrostaloon niin herra piti sellaiset protestit, että vein sen takaisin omakotitaloon mummolle :D

Se raapi klo 3 sänkyä, piti maukumiskonserttiaan ja pudotteli tavaroita lattialle. Siihen vielä koirien komennukset päälle niin tuo oli järkevin ratkaisu. Nyt se on onnellisena mummon kanssa maalla jossa se saa kaiken huomion :) Ja mä pääsen lällyttelemään sitä aina kun tulen käymään.

Tosiaan itsekin mietin että miten nuo karvaiset kaverit suhtautuu vauvaan sitten kun se joskus meille tulee. Vanhempi koira kun hieman pelkää pikkulapsia, mutta kovasti sitä on siedätetty 2,5v kummipojallani :D
 
Menna, oisko ketään tuttua kelle kissan voisi antaa? Jos siis päätät luopua siitä. Ehkä kannattaa miettiä sitä omaakin jaksamista, pieni vauva ja siihen vielä hankala kissa ei oo ehkä paras vaihtoehto. Tiedän, että ei ole helppo luopua kissasta, mutta mieti nyt mikä olis fiksuinta. Voittehan tietenkin katsoa miten alku vauvan kanssa menee, ja sitten vasta tehdä lopullinen ratkaisu.
 
Ei nyt ihan heti tule mieleen ketään tuttua. Noh, isäni vaimoineen ehkä ottaisivat kissan, mutta valitettavasti tiedän, että heidän kissanhoito ei ole sitä tasoa mitä toivoisin. Puhuttiin tuossa miehen kanssa, että katsotaan vielä joku aika eteenpäin, että mihin suuntaan asiat menevät kissan kanssa. Tehdään sitten päätös yritetäänkö pitää vai luovutaanko. :/ Ei vain ole helppoa tehdä tälläisia päätöksiä..
 
Tollaset päätökset ei oo ikinä helppoja... :( Mut hei, kokeilkaa sitä Feliway feromonia, en tiedä auttaako teidän tilanteessa mitään mutta onpahan kokeiltu?
 
Hei, se menee ohi, siis se kissan herättäminen.
Mulla on näillä helteillä vessan ikkuna auki yöllä ja nuo kissat tuo vuoron perään (eläviä) hiiriä sisälle. Viime yönä 2. koskaan aikasemmin ne ei oo sitä tehneet, paitsi sillonkun niillä on ollu pennut. Eli ne tietää että mä oon raskaana ja haluaa osallistua perheen ruokkimiseen, luulen että teillä on sama.
Viime yönä toinen mun kaksosista oli mennyt vessaan ja laittanut ikkunan kiinni, ja mun vanhin kissa tuli nuolemaan mun otsaa ja maukuman :O
Koitin sit nätisti töniä sitä pois ja kääntää kylkeä, ja yhtäkkiä tajusin äänestä että se pissas mun makkurin lattialla olevaan kassiin :(
Ja mulla siis on parikin hiekkalaatikkoa (mut kun niit pitäis olla yks per kissa) ja kun nousin ylös kissa lopetti heti ja juoksi vessan ikkunalle. Eli yleensä kissojen käytökselle on järkevä selitys.
Koita viel jaksaa raskaus loppuun, kyllä se muuttuu! Ihan varmasti.
 
Mut siis sun päätös, ja en todella paheksu tms. jos tiedät ettet jaksa enää enempää. Yritin vaan sanoa että tunnelin päässä on valoa :)
 
Ääh! Lähtee pian järki koiran kanssa! Raskaus, hormoonit... Koiralla ollut viimeaikoina melko usein ripuli ja oksentelee.(Välillä ihanaa tulla kotiin kun tervetuliaisiks lattialla on oksennusta ja saunasta löytyy löysät ripulit.) Menee onneksi ohi äkkiä Riisillä ja tonnikalalla. Jatkuvasti saisi olla käyttämässä pihalla kun ulisee. Ei kai tuo raukka nyt itselleen mitään voi mutta alkanut mietityttää että kohtahan täällä on pieni vauvakin. Ukko on helpostikkin 10-12h töissä, niin mitenhän sitä pärjää.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top