Mä koitan myös aktivoitua, kun kirjoittelin mooonta sivua sitten viimeksi tänne. Eli kuumeilen myös kolmatta, mies alkaa olla jo siinä pisteessä, että lapsiluku on täynnä. Ymmärrän miestä toisaalta, koska hällä on jo neljä lasta eli meidän kaksi yhteistä ja kaksi aikaisemmasta suhteesta. Yritin aikani vakuutella itselleni, että joojoo lapset riittää nyt ja yhtään en enää halua synnyttää, mut sit se jostain tuli se ajatus, että kyllä mä sittenkin vielä sen kolmannen tahtoisin. Mies ei meinannut lämmetä millään, mutta suostui viimein tjottailuun. Ehkäisyä ei käytetty kuopuksen jälkeen, kuopus on siis nyt 1vee 4kk ja esikoiseni pian 4vee. Yritetään sillai aika rennosti, en tikuta mitään, yleensä mullon oviksen aikaan himot kuin hiirellä, joten sillai mennään.
Raskautuminen ei ole ollut mulle koskaan helppoa esikoisen yrittämistä haittasi lopulta endo ja tokasta endoleikkauksesta meni 10kk ja tuli eka plussatesti ikinä. Kuopus ei irronnut yhtään helpommin, meni 1,5 vuotta siitä, kun päätettiin alkaa yrittämään ja kuopus sai alkunsa. Nytkään en usko mihinkään nopeaan raskautumiseen ja koska ikää mulla on lähemmäs 40vee ja sit vielä toi endo niin voihan olla, ettei mitään kolmosta edes tule. Mutta mulle on ehkä pääasia, että lupa annettiin tulla ja ollaan tai olen ainakin yrittänyt.. helpompi ehkä sitten hyväksyä, että lapsimäärästä jäi uupumaan se yksi :)