Kolmosta kaipaavat kuumeilijat

Hei vaan kaikille,
Kiva kyllä kuulla että täällä on plussailtu ja monet ovat jo täyttä vauhtia yrittämässä kun me vaan pohditaan vasta tätä koko juttua!

Tervetuloa mukaan KolmasMuru! Meillä onkin aika samanikäiset lapset :D

Meillä kävi nyt niin, että sain vihdoin miehen ylipuhuttua vauvapuuhiin kun mulle tuli paniikki että miten me jaksetaan kolmen pienen kanssa JOS sattuisi nopeasti tärppäämään, kuten esikoisen ja toisen kanssa kävi. Ja ei sitten päästy edes vauvantekohommiin kun sovittiin että otettaan vielä vähän aikaa ja lykätään vauvantekoa vielä muutamalla vuodella. Mutta nyt sitten taas on oma mieli maassa kun muutama vuosi kuulostaa vaan niin paljolta. Sekavia tunnelmia siis.

Miehellä on iltaisin opiskelua pari vuotta edessä (siis töiden jälkeen muutama ilta viikossa) ja mullakin vielä opinnot kesken, sekin vähän mietittyttää että miten kolmen kanssa sitten jaksaa. Vaikka jaksaahan sitä kahdenkin kanssa.... kääk, mä en sitten ikinä saa mitään päätettyä.

Vauvakuume siis edelleen ja sekavat tunnelmat kun järki (?) ja tunteet keskenään taistelevat.
Meillä siis tytöt 09/09 & 02/11 ja kolmatta kuumeilen <3
 
Hei taas!

Mukavaa kun tulee taas uusia mukaan. Meillä siis Ukulin kanssa niin samanlaiset pohdinnat. Itse nyt siis mietin vielä, olisinko valmis siirtämään yrittämistä sittenkin muutamalla vuodella. Meiltä juuri lähti pinnasänky kohta syntyvälle vauvalle. Mies siinä sitten vielä tokaisi (kun en illalla malttanut olla kommentoimatta jotain kolmannesta) että tuossahan sänkykin jo lähti.

Niinpä, eihän meillä ole tilaa sen säilyttämiselle. Mutta eihän se tarkoita, etteikö sänkyä sitten löydy jos tarvittaisiin. En siinä sitten oikein muistanut mun perusteluja (täytyykin valmistautua vähän paremmin ensi kerralla), joten asia jäi sikseen. Ja siitä johtuen sitten tulikin mieleen, että mitä jos vähän jaksaisin odottaa, niin voisin kuvitella että miehen mielikin voisi muuttua. Ei hän siis ole mitenkään jyrkästi vastaan, ei me asiasta riidellä, mutta ei vaan lämpene asialle. Joten huonomminkin voisi olla?

Töissäkin huomasin, että puolet "lapselllisista" ovat kahden lapsen vanhempia ja puolet kolmen (tai enemmän). En tiedä miksi tätä mietin. Ehkä siksi, että yritän joskus kuulostella olisiko kolmen lapsen äitinä rankempaa kuin kahden.

Joka tapauksessa mahdolliseen yrityksen aloittamiseen (noin järjellä ajateltuna) olisi vielä 6 kk aikaa. Eli ehtiihän sitä vielä siihenkin. Nyt nautin näistä kahdesta (3 v. ja kohta 2 v.), jotka osaavat olla niin ihania ja huvittavia mutta myös niin rasittavia. emoticon
 
Argh!!!! Mä en enää tiedä koska mä oikein ovuloin, oviskipuja ollut nyt jo viisi päivää ja toista päivää nyt jo oikein tosi kova kipu vasemmalla alavatsalla. Hitsistäkö tässä nyt tietää että mikä se oikea päivä on.

Joo, kyllä täälläkin ajatukset kolmosesta vaihtelee, riippuen siitä että ajatteleeko asiaa järjellä vai tunteella. Meillä vaan molemmilla kun on ikää jo se 36, niin ei kovasti viitsisi asiaa lykätä. Se on joko nyt tai sitten ei koskaan, haluttaisiin kuitenkin ennen eläkeikää jo vähän nautiskella siitäkin, että lapset ovat jo aikuisia.
 
No, mutta selkeät oviskivut ovat sentään hyvä asia, vaikka kestääkin useamman päivän, eikö vain? Tietää että ovis tapahtuu, ja todellisuudessa siittiöt elävät useamman päivän, eli tärppimahdollisuus on olemassa vaikka oviksen tarkka hetki voi olla vaikea tunnistaa?

Miten te muuten ajattelette tuosta järki/tunne puolesta? Aika helppoahan tämä olisi jos pystyisi vain järkeä kuuntelemaan.  Ja helppoahan se olisi myös jos ei ollenkaan tarvitsisi järjellä ajatella. Onko niin, että äidit ajattelevat enemmän tunteella ja isät järjellä?

Taidan oikeasti kieltää itseäni ajattelemasta järjellä (onko taloudellisesti järkevää, miten kaikki käytännön asiat kun on kolme muksua kahden sijaan, matkustamiset jne. Auton vaihto, ym, ym.) Äääk, olisi mielenkiintoista tietää mihin tässä joskus lopulta päädytään. Missä mennään pari vuoden päästä.. Aikamoista filosofointia, heh.

Mukavaa keskiviikkoa kaikille! Toivottavasti päivät menee nopeasti teillä, jotka jännäilette. Ja paljon plussatuulia. Tuokaa sitten plussauutisia pian!
 
Meillä kanssa sama tilanne eli ikää on jo 35 eli kolmonen on hankittava nyt eikä myöhemmin. Tosin ymmärrän hyvin teitä nuorempia jos lykkäätte hankkimista, on todella mukavaa olla kotona sitten kun lapset ovat vähän vanhempia ja aloittavat kerhoilun, esikoulun tai koulun. Silloin päiviin tulee erilaista sisältöä ja arki tuntuu menevän todella nopeasti kun isompien lasten kanssa voi jo harrastaa, käydä uimassa jne. jne.  Jos kuuntelisi vain järkeä niin kai se olisi fiksuinta hankkia vain yksi lapsi, maksimissaan kaksi..itsellä on vain sellainen tunne että tähän perheeseen vielä yksi mahtuisi ja ajatus siitä ettei enää ikinä saisi lasta tuntuu pahalta...vaikkakin on aivan älyttömän onnellinen näistä kahdesta on vielä se kaipuu siihen yhteen...sylissä olisi tilaa ja vielä jaksaisi yhden lapsen hoitaa.

Mariannu, samaa mieltä myös Elisen kanssa, mä olisin tosi iloinen jos tunnistaisin, mutta kun ei mitään tuntemuksia ole...ja se ovistestien kanssa pelaaminen tuottaa vaan stressiä...

Viikonloppuna tuli ne mahdolliset tärppipäivät hyödynnettyä!! Jes! Lauantaina jopa kahteen kertaan!!! Tämä yrittäminen on kyllä tehnyt meillä hyvää parisuhteelle, kunhan vaan ei stressata....ja jos ei nyt tärppää niin en kyllä aio masentua enkä nyt laskeskele päiviäkään!!!
 
Moi taas. Täällä menossa kp 15 ja nyt sitten vaan jännätään, ovis lienee ohi. Ja kyllä, onhan se toisaalta mukavaa että sen oviksen tuntee, niin ei tarvitse pahemmin testailla, mutta ei kyllä oikein mukavalta tuntunut toissayönä, kun makasin kaksi tuntia hereillä ja mietin että pitääkö pyytää miestä soittamaan ambulanssi että umpilisäke varmaan puhkesi. Kyseessä siis kuitenkin ilmeisesti oviskivut. Eilen aamusta vielä sattui jonkin verran ja sitten loppui. Jäljelle on jäänyt sellainen pieni jomottelu, jonka toivon tarkoittavan hyvää :).

Muuten ei ihmeitä. Olen taas siinä vaiheessa kiertoa, että ajattelen asioita tunteella, järki tulee mukaan silloin, kun ei ole mitään jännättävää :).
 
On tää jännää miten fiilikset muuttuu laidasta laitaan...ensin olin hyvällä fiiliksellä ja sit edellisyönä, mulla oli sama että heräsin ja alavatsaan sattui...päivällä aloin miettiä et mikä se mahtoi olla kun oli ihan sellaista menkkamaista jomotusta...mitäs jos se oli kuitenkin ovis vasta nyt!!! Nooo...sattui olemaan yksi ovistesti kotona ja se ei ainakaan näyttänyt plussaa..just tää tietämättömyys ja odottaminen sai taas fiilikset laskemaan ihan maahan...nyt oon vaihteeks ihan varma että ei tainnu tärpätä tässäkään kuussa, jos toissapäivänä olikin ovis...on tää niin vaikeeta. Jos huono tuuri käy niin ensi kuussa ovis sattuu just miehen työmatkan kohdalla, joten kovasti toivon, että nyt kävis flaksi!!!!

Ei auta kuin vaan odottaa taas pari viikkoa....onneksi on viikonloppu!!! Nyt vaan pitää osata olla miettimättä koko asiaa....mitenköhän vaan pystyy....
 
Hei!

Tässä jokseenkin huvittava kommentti:
Tein eilen raskaustestin, kun kolmatta päivää (=iltaa) oli etovaa oloa. Jos en olisi varma ehkäisystä (jota nyt sitten kuitenkin aloin epäillä jostain syystä), väittäisin, että olo oli ihan kuin raskauspahoinvointia. No negaahan se näytti. Hah!

Kertokaa te muut jotain parempia uutisia!!
 
Pitää aina välillä käydä täällä ilmottautumassa :). Ei mitään uutta raportoitavaa, nyt menossa muistaakseni kp 20 ja oisko noin dpo 7. Mielestäni ei juurikaan mitään oireiksi luettavaa, ehkä aavistus aamu- ja iltaetomista. Mutta saattaa vaan olla mulla uusi menkkaoire...

Hauskaa, että joku on sentään päässyt testailemaan :). Mä aion yhä yrittää sinnitellä sinne ensi keskiviikkoon saakka, silloin kp 27. Huoh. Vielä viikko.
 
Moikka,

täällä menossa kanssa kp 20, eikä mitään oireita ole..no eihän se mitään vielä kerro eli ei auta kuin odottaa ja odottaa ja odottaa...onneksi viikko on jo näin pitkällä...äkkiä se aika taas menee!

Onko teillä muilla muuten vaikeuksia totutella "yksin olemiseen/liikkumiseen"? Olen käynyt viikonloppuna vesijumpassa muutaman kerran yksi ja samalla sitten kaupungilla ja voi että se on musta tylsää yksin...en todellakaan ole mikään shoppailijatyyppi, mutta se kun ei ole yhtään lasta mukana on tosi outoa...ei ole ketään kenestä huolehtia...mulle tuottaa hirveästi vaikeuksia nauttia tuosta helppoudesta!!! Ehkä juuri siksi kun vauvakuume on niin kovana!!!
 
Monillä jännät paikat kun kierron lopussa mennään, toivotaan plussia kaikille tasapuolisesti :D Voi että, mäkin haluan päästä jo tositoimiin ja jännäilemään!

Vähän alkoi kadeksuttamaan kun me nyt toistaiseksi ollaan lykätty vauvantekoa vuodella tai parilla, mutta jestas, koko ajan on kyllä kuumetta mulla! En osaa enää muuta ajatellakaan, vauvoja ja vauvamasuja vaan. Mies on iloinen lykäyksestä, mutta nyt en ole itse niin varma. Olen nyt ollut kolme vuotta näiden kahden kanssa kotona ja on sellainen olo, että samallahan nyt menisi vielä muutama vuosi lisää. Olisiko sitten myöhemmin vaikeampi jäädä taas kotiin? Kun on siis jo työelämässä ja isommat lapset hoidossa/eskarissa/koulussa....

Mitä olen kavereiden kanssa jutellut niin moni on ihan kauhuissaan, että kolmasko vielä??? Onko muilla ollut vastaavanlaisia reaktioita jos olette kavereiden kanssa jutelleet vauvahaaveista?

Ja Flakes, mulla on kanssa aina outo olo jos "pääsen" yksin liikenteeseen. Ihan kuin jotain puuttuisi :D Sitten toisaalta jos käyn lasten kanssa esim kaupassa niin mietin että jestas, miksi otin heidät mukaan!?!? :D
 
Alissa, pahoittelut menkoista ja pillereistä (kai?)! Mulla on kyllä ihan samat ajatukset tuosta kotonaolon "ajoittamisesta" kuin sulla. Haluaisin nimenomaan olla kotona ensi ja seuraavan vuoden, eli esikoisen eskarin ja ekaluokan. Kakkonen saisi todennäköisesti siirtyä päiväkodista kaksi kertaa viikossa olevaan kerhoon ja esikoisen ei tarvitsisi mennä ekaluokkalaisena iltapäiväkerhoon. Ja minä (toivon mukaan) nauttisin viimeisestä tilaisuudestani olla kotona lasten kanssa!

Täällä kp 22/27-29. Ehkä dpo 9. Aamulla iski yökötysolo kun ajelin töihin, joten ehkäpä... Kävin sitten varmuudeksi apteekin kautta, että on ensi viikolle testi valmiina :). Miten niin kärsimätön...
 
Heippa kaikille! Täällä ilmottautuu uusi vauvakuumeinen joukkoon. 
Olen täällä seurannut sivusta muiden kuumeilua, ja nyt sitten uskaltauduin tänne mukaan.
Itsellä on 2 poikaa, vanhempi 2v11kk ja nuorempi 11kk, ja sitä kolmatta nyt sitten on alettu miehen kanssa yrittämään. 
Nuorimmaisen syntymän jälkeen kyllä olin täysin varma, etten halua enää enempää lapsia, mutta niin se vain jotenkin kummasti mieli muuttui. Huvittavaa sinänsä, ettei nuorempi tosiaan ole kerennyt vielä täyttää edes vuotta... :D Kolmas olisi sitten ihan varmasti se viimeinen. Eihän neljän kanssa mahdu enää tavalliseen autoonkaan... ;)
Toiveissa olisi tyttö, kun pojan viikarit löytyy jo ennestään. Toki jos sieltä poika tulee, niin sitten tulee, ja yhtä lämpimästi otetaan vastaan. :) 
Historiasta sen verran, että ensimmäistä yritettiin lähes pari vuotta, ja toinen tuli kertalaakista.. nyt sitten jännätäänkin, kuinka helposti/vaikeasti se kolmas lähtee aluilleen.
Nyt on menossa kp 22, eli reilun viikon päästä näkee, miten käy... :)
 
Alissa, ei mulla ihan koko aikaa tätä vauvakuumetta ole ollut :). Kun kakkonen oli ihan vauva, ajateltiin että kolmas saisi tulla aika pian, mutta sitten väsymyksen myötä mieli muuttui. Jonkin aikaa oltiin ihan tyytyväisiä tähän meidän kahden lapsen perheeseen, mutta tosiaan viime talvena havahduin siihen, että ajattelen yhä useammin sitä kolmosta.

Remaj, tervetuloa mukaan!

Kp 23/27-29 ja aamuetominen on täällä taas. Mutta niinhän se on ollut kahdessa edellisessäkin kierrossa, joten en enää luota sen varaan. Hormonit kyllä hyrrää, sillä olin eilen aivan järkyttävän kiukkuinen koko illan, oikein jälkeenpäin nolottaa... Toisaalta päänsärkyä taas havaittavissa myöskin, eli enteilisikö kuitenkin menkkoja?? Pöh. Pakko vaan odottaa.
 
Tsempit kaikille jännäilijöille :)

Vähän jäänyt tää kirjoittelu, joka päivä käyn kyllä lukemassa mutta ollu vähän laiska kirjottelemaan :/ 

Tänne ei mitään uutta, odottelua  vaan.. Ovistikkuja en oo tässä kierrossa käyttänyt joten ei mitään hajua että tapahtuuko tuolla mitään vai ei. Nyt parina päivänä ollu pientä jomottelua ja särkyä alaosastolla joten voisko ehkä olla ovis tuloillaan / tapahtunut?? Vaikea sanoa kun en yleensä sitä tunne, vai olisko sitten vaan korvien välissä tapahtuvaa toiveajattelua :D
Pari viikkoa pitäisi malttaa odotella ja jos ei vuotoja näy niin voisi testailla, yritän malttaa mieleni etten sortuisi liian aikaiseen testailuun niinkuin yleensä, turhista negoista tulee vaan paha mieli. 

Ukuli Kun olin raskaana niin ihmisten reaktiot oli vähän tota luokkaa "kolmas, miksi ihmeessä?" varsinkin miehen vanhemmat oli vähän sitä mieltä että kun meillä on jo poika ja tyttö niin miksi ihmeessä sitä pitäis vielä kolmaskin hankkia. Saa nähdä mitä reaktiot on sitten jos ja kun tuun uudestaan raskaaksi, kovin moni ei vielä tiedä että ollaan aloitettu uudestaan tää kolmosen yritys.

Kovasti oon yrittäny miettiä että miksi sitä kolmatta niin kovasti haluaa, että eikö vois olla vaan tyytyväinen siihen mitä jo on. Mutta kaipa näitä asioita ajattelee sitten enemmän sydämmellä kuin järjellä, se vauvan kaipuu on vaan niin kova etten oo vielä valmis luovuttamaan. 
 
Voi näitä piinaavia päiviä... Rinnat ovat eilen ja tänään tuntuneet vähän aristavilta (vai johtuuko vaan siitä että mä runnon niitä kun yritän tunnustella että ovatko arat...), etova olo oli taas aamulla (ei varsinainen huono olo) ja mahassa ja alaselässä tuntuu välillä tosi  kovaa vihlovaa kipua. Tuo vika on oikeasti välillä niin kovaa, että tuntuu että menkat siellä tekee tuloaan. Vielä olen pysynyt testeistä erossa, mutta tiukkaa tekee. Odottavan aika ON pitkä. Kp 24/27-29, ehkä dpo 11.
 
Mariannu voimia piinapäiviin :) Mulla ainakin ilmestyy joka kierron lopulla kaikki mahdolliset raskausoireet vaikka raskaana en olisikaan, eli en niihin uskalla enää luottaa :D Mielikuvitus tekee kepposia..

Täällä tapahtuu kyllä nyt jotain tosi outoa o.O
Kierto puolessavälissä ja tänään tuli vessassakäynnin yhteydessä rusehtavaa verta pyyhkiessä. Ei mitään vuotoa mutta paperiin jäi kun pyyhkäsin. Tänään aamupäivästä jomotteli ja särki aika kovaa tuolta jostain alavatsan seudulta, mutta meni aika nopeaan ohi. Ollaan oltu koko päivä liikkeellä enkä mitään muita kipuja oo huomannut. Joskus aikaisemminkin on näin käynyt mutta mitään plussaa ei niissä kierroissa ole tullut.. oliskos tää sitten taas huono merkki?
 
Tervetuloa kuumeilemaan mukaan Remaj!!!

Alissa, mulla on Mariannun kanssa aikast samanlainen tilanne ja ikä ja pitää sanoa, että heti toisen lapsen jälkeen tajusin että kolme lasta olisikin meille sopiva määrä, mutta mies ei heti lämmennyt asialle. Itse kuumeilin ihan alusta, mutta kuume sai jäädä kunnes mies lähti mukaan. Mies halusi odottaa kunnes ikäeroksi tulisi vähintään 2,5 vuotta, näin sovittiin ja tämän mukaan mentiin. Nyt olen tosi iloinen että tämä ratkaisu tehtiin, on jotenkin aivan ihanaa kun lapset ovat eri ikäisiä ja eri elämänvaiheessa. Olisin niin iloinen kun saisin olla kotona katsomassa kun esikoinen aloittaa eskarin ja koulun ja kakkonen alkaisi kerhoilemaan. Näin olisi aikaa ihanasti kaikille lapsille eikä olisi itsellekään niin rankkaa kuin jos kaikki kolme olisivat pieniä. Eli on tässä odottamisessa hyvätkin puolensa, vaikka ymmärrän täysin tuskasi!!!

Mariannu, ihan samat fiilikset...nyt kp 23/25 ja on tää piinaavaa...mitään oireita ei ole ollut...tosin ihan paniikissa koko ajan et alkaako ne kuukautiset vai ei...joten onko se sitten ihme jos olisivat muutaman päivän myöhässä....illalla puoli yhdeksältä tuli ensimmäisen kerran etova olo...voi että olin onnellinen!!! Miten joku voikin olla niin onnessaa huonosta olosta!!!! Ja tänään kun katsoin Happy Feet:iä leffasta alkoi vesi valumaan silmistä kun ne ihmiset ovat siinä niin hirveitä eläimille...et hormoonit kyllä hyrrää.....juu ja miehen mielestä rinnat ovat kasvaneet...mutta ehkä tuokin vaan elättelee toiveita siitä...pari päivää kun vielä jaksais odottaa.....

Pepa, toivotaan ettei tuo ole mitään ihmeempää...joskushan tuollaista pientä tuhrua voi tulla ilman mitään syytä...sulla alkaa kuitenkin olemaan tärppipäivät käsillä, se on paras hetki kuusta! Täällä pidetään peukkuja pystyssä!!!!
 
Juu, alkais olee ne parhaat päivät käsillä.. vielä ku sais miehen innostuu, se on alkanu pihtaamaan :D Pitää varmaan tänään keksii jotain kivaa kun lapset menny nukkumaan ;) Tosin ei näin flunssaisena ja äänen kadottaneena oo kauheen hehkeä olo :DD
 
PePa, oliskohan tuo sun outo vuoto ollut jotain ovikseen liittyvää? Ihan kun olisin joskus lukenut, että oviksen aikaan voi olla pientä tuhrua, samoin kiinnittymisen. Olisko voinut olla jo kiinnittyminen?

Mites Flakes, testasitko tänään?

Se olisi sitten kp 26/27-29 ja dpo 13. Huomenna aion testata. Tänään jo meinasin, mutta unohdin koko homman ja ehdin käydä aamulla vessassa. Oireista en osaa sanoa, kovimmat vatsakivut on hellittäneet, mutta pieni menkkoja enteilevä pään jomottelu tullut tilalle. Argh. No, ehkä huomenna jotain selvyyttä asiaan, tai sitten vasta monen päivän päästä...
 
Takaisin
Top