Kolmosta kaipaavat kuumeilijat

Tuolla odotuspuolella on oma keskustelu toisen ja kolmannen odottajille, tosin aika hiljainen tällä hetkellä :)

Täällä ei minkäänlaisia oireita, ei mihinkään suuntaan. Oon jo aika pitkälle asennoitunut siihen että nega tulee ja menkat alkaa. Tai ainakin kovasti toivon että jos en raskaana ole niin alkaisi sitten edes ne menkat. Ei olis eka kerta kun päättävät kadota omille teilleen.. Kovasti odotan lokakuista lääkärin vastaanottoa, jos vaikka saisin jonkun syyn sille miksi viime raskaus meni niinkuin meni ja että tarviiko ensi kerralla pelätä ongelmia. 

Lähdetään huomenna mökille viikonlopuksi. Jos vaikka sais muutakin ajateltavaa kun vauva :D
 
Heippa!

Liitynpä ketjuun.. :) Tääl olis 26v mamma, lapset: poika 5/09 ja tyttö 7/11. Taustatietoa sen verran, että kärsimme sekundaarisesta lapsettomuudesta, esikoista yritimme melkein kaksi vuotta ja toista lasta reilun vuoden, ilman ehkäisyä siis olemme olleet marraskuusta 2006 asti. Missään tutkimuksissa emme ole käyneet ja lapset ovat saaneet alkunsa luomusti.. Nyt sain omalta tk-lääkäriltä lugesteronit kierron tueksi ja nyt on eka lugekierto menossa, lääkkeen lopetin eilen kun r-testi oli nega.. Odotellaan siis yk6 alkavaksi. :P 
 
Tervetuloa JenniAnnuli ja Sheidi! Mukava saada lisää kuumeilijoita joukkoomme. Täällä on välillä turhan hiljaista :D

Mariannu, missä vaiheessa sun kierto menee? Alkaako jo jännittämään? Muistelin, että sun kierto on suht samoissa oman kanssa...

PePa, toivottavasti mökkiviikonloppu sai ajatukset hieman irti tästä vauvapuuhailusta. Sullakin piinailuvaihe on hyvin samoissa oman kanssa. Tsemppiä loppukiertoon ja toivottavasti se plussa pärähtää testiin :) Toivottavasti saatte lokakuussa vastauksia lääkäriltä! 

Täällä meneillään kp25/30-33. Mutta tästä kierrosta ei voi nuin pitkää tulla, kun pongasin sen oviksen kierron puolivälin tienoilla. Mä sain tosiaan useamman plussan o-testiin, mutta oletan testien ja oireiden perusteella oviksen tapahtuneen kp15. Viime kierrossa mulla kesti luteaalivaihe vain 9 päivää ja jos sama toistuu nyt, menkkojen pitäs alkaa tänään. Tosin mitään oireita siihen suuntaan ei ole. Yleensä mulla on selkeät pms-oireet (ärtyisyys, finnit) noin 2-3 päivää ennen vuodon alkua ja nyt ei ole oireita vielä ilmestynyt. Raskauden todennäköisyys tässä kierrossa on kuitenkin olematon, kun ei puuhasteltu oviksen aikoihin. Menin jotenkin niin hämilleen niistä useista ovisplussista, että jäi sitten hommailut seuraavaan kiertoon. Toivottavasti luteaalivaihe nyt olisi kuitenkin pidempi. Menkat voisivat alkaa vaikkapa keskiviikkona, niin luteaalivaihe olisi sopiva 14 päivää :) Toivossa on hyvä elää!

Tsemppiä piinailijoille! Kirjoitelkaahan kuulumisia :)

 
Pepa- Osanottoni sulle menetyksestä :(  Varmasti erityisen vaikeaa kun olit jo noinkin pitkällä.Vaikeaa välillä ymmärtää miksi elämässä asiat menee niinkuin menee.

Mullahan todettiin rypäleraskaus alkuvuodesta, joka sit ei ihan pelkällä kaavinnalla edes mennyt ohi vaan jouduin kahdeksi kuukaudeksi solusalpaaja hoitoihin. Puoleen vuoteen oli täysi yrityskielto saamani lääkityksen vuoksi, mutta nyt se on kohta vihdoinkin ohi eikä tarvi enää pelätä tulevansa raskaaksi. Ehkä me vielä yritetään, mulla ainakin tuntuu olevan kuumetta edelleen... 
niin siksi varmaan olen taas uskaltautunut tännekkin taas tulemaan!
 
Tervetuloa takaisin supernova! Rypäleraskaus on varmasti ollut tosi rankka kokemus :( Toivon mukaan se ei kuitenkaan vaikuta tulevaan raskautumiseen :)

Jaahas...Täältä suunnalta sitten sellaisia iltauutisia, että tein juuri raskaustesti, johon tuli 2 punaista viivaa! Testiviiva on vielä melko haalea, mutta aivan selkeästi nähtävissä. Tein testin, kun aloin voida saunassa pahoin. Testi tehty siis iltapissasta ja tänään meneillään dpo10. En voi uskoa tätä todeksi! 
 
Onnea Kerttuli!
Ja raskautumismahdollisuus piti olla olematon 

Itsellä on vähän etomista nyt ilmaantunut. Aiemmissa raskauksissa olen päässyt ilman oksentamista. Ekassa ei ollut juuri mitään pahoinvointiin viittaavaa ja toisessa oli pari viikkoa ihan mieletön närästys ja siinäpä se sitten olikin. Mitenköhän nyt menee? Sitä kun ei ole enää niin nuori kuin aiemmin :-/
 
Kiitos onnitteluista äitikahdelle ja Sheidi! Odotellaan nyt vielä, kovin luottavaisesti en tähän vielä suhtaudu. Teen uuden testin parin päivän päästä ja toivon mukaan se on vahvistunut :) Iloitaan sitten enemmän. Ovistesti oli kyllä tänä aamuna selkeä plussa (tänään dpo11), raskaustestejä mulla ei ollut kaapissa enempää...

En tosiaan oikein voi uskoa tätä, kun ovulaation aikaan ei ollut puuhastelua tai sitten ovis on tapahtunut aiemmin kuin luulin??!! Tai sitten miehen siittiöt ovat eläneet sen 5 päivää reilu :D Tiedä näistä. Eikä sen nyt ole niin väliäkään. Muistelen, että esikoisen kanssa oli vähän samanlainen juttu eli kuvitellun oviksen ja puuhastelun välillä oli viikko! Mutta tosiaan, näistä nyt ei koskaan tiedä... :) 

äitikahdelle: mullakaan ei ole ollut kahdessa ekassa pahoinvointia eikä oikeastaan mitään muitakaan oireita. Silti raskaudet menneet hyvin. Ekassa oli alkuraskaudessa väsymystä ja tihentynyttä pissalla käyntiä, tokassa ei ollut näitäkään oireita. Olin ihan varma, ettei tokassa kaikki mene hyvin, mutta niin vaan syntyi terve tyttö :) Nyt minulla on jo ollut kahtena iltana hurjaa pahoinvointia?? En ymmärrä. Ja sitten repäisykipuja esim. ylösnoustessa ihan kunnolla. Nojuu, jokainen raskaus on erilainen, tiedän... :) 

Plussatuulia kaikille tasapuolisesti! 
 
Kerttulille onnittelut plussasta! Toivottavasti kaikki menee hyvin sulla.

Periaatteessa tuosta rypäleraskaudesta ei pitäisi olla mitään haittaa uudelleen raskautumiseen, ainoa asia on että on jokseenkin lisääntynyt riski että näin voi käydä uudelleen. Eli jos raskaaksi nyt tulisin niin se katsottaisiin riskiraskaudeksi kunnes on varmaa että kaikki on hyvin (sydänäänet ja ultra ok). Se tietysti tässä hiukan jännittää kun toiveita olisi yrittää uudelleen. En haluaisi samaa lääkehoitoa ym.käydä läpi...
 
Hei mahtavaa, Kerttuli, onnittelut!!! Olin viikonlopun reissussa ja täällähän olikin iloisia uutisia luettavana! Koska meinaat taas testata?

Mä aion tehdä testin huomenna aamulla, vaikka ei välttämättä kyllä vielä mitään näy, kun menkkojen pitäisi alkaa ehkä pe-la. Mutta oletetusta oviksesta on kuitenkin ehkä se noin 12 päivää, että saattaisi jo näkyäkin. Etovaa oloa on taas ollut ja naama ja hiukset rasvottuu aivan järkyttävästi. Ja koko viikonlopun pukannut pientä finniä naamaan (ja tänään kaulastakin löytyi yksi, yäks). Eli joko hormonit muuten vaan heittelee ja kiusaa tai sitten...

Mutta huomiseen!
 
Sieltähän se taas tuli, hyvin hyvin hailakka plussa... En ihan vielä uskalla iloita, kun viime kuussa kuitenkin sitten menkat alkoivat, plussasta huolimatta. Jotain on kuitenkin taas tapahtunut, oma olokin sen kertoo. Keskiviikkona ajattelin testata seuraavan kerran, sitten pitäisi plussan olla jo vähän vahvempi tai tiedän odotella menkkoja. Jännää...
 
Onnea Kerttuli ja Mariannu! <3 
Toivotaan Mariannu että viivat vahvistuu! JA mä veikkaan että vahvistuu kun oireitakin on jo ilmaantunut. 

supernovalle suuret pahoittelut tapahtuneesta. Katselinkin sun tickeriä kun olet ketjun aloittaja että sulla olisi ollut ilmeisesti LA tässä kohta... Onneksi teillä on kuitenkin vielä mahikset uuteen raskauteen. :) 

Meille ei uutta. Minä vuodan taas. Kertokaapas kokeneemmat. Eli lopetin pillerit noin 10.7, ekat menkat (ilman kipuja) alkoi 16.8 ja nyt 31.8 alkoi uudestaan kivuton vuoto, niukempi kyllä oli kun tänään ei juurikaan enää ole tullut mitään. Voiko tämmönen sekoilu kierrossa johtua siis pillereiden lopetuksesta? Ihan uutta mulle ja siksi mietityttää. Normaalisti ollut mulla aika säännöllinen 30pv kierto. 
Vauvahaaveista ei olla puhuttu, mies taitaa kyllä musta huomata "kuumeilun". Mutta ääneen ei olla puhuttu enkä ota asiaksikaan sitä vielä koska en itsekään halua vielä alkaa edes yrittää vaikka mies suostuisikin. 
 
Hei taas!

Voi että minulla kesti, että sain tuon "Aliaksen" muutettua. Ketjua olen seurannut silti aktiivisesti. Hemppa, minä ehkä odottelisin kuukauden verran vielä, ja sen jälkeen ottaisin yhteyttä gyneen. Uskon, että voi vähän heitellä noi kierrot alussa. Niin muistaakseni minullakin. Toisaalta, ei siinä mitään häviä jos haluaa ottaa "varman päälle" ja käydä heti gynellä.

Ihanaa kuulla plussauutisia muilta! Onnea teille!

Itse yllätyin eilen omasta reaktiostani, kun ajattelin että jos tämä kuumeilu ei etenekään yritykseksi. Siinä vaan meinasi tulla itku! Olin tästä yllättynyt. En oikeasti ole tajunnut, että tunne on näin vahva. Tavallaan olen antanut itseni kuumeilla, kun ajattelen, että "hyvällä tuurilla" se meneekin ohi.

Tilanne siis se, että kaksi ihanaa tyttöä, nuorempi kohta 2 v. Miehen mielestä ei lisää lapsia. Mutta olen käsittänyt, että jos "vahinko" sattuisi, niin tietysti lapsi olisi tervettullut. Eli sinänsä ei ole totaalisesti vastaan. Ja täytyy tunnustaa, että arki tuntuu tällä hetkellä ihanalta. Tuossa jo kuopuksen ollessa 1,5 vuotias huomasi, että rankimmat ajat ovat takana. Silti tuo tunne hiertää, ympärillä on monta viimeisillään raskaanaa olevaa tuttua, ja viime viikolla kuulin kahdesta, ei kun kolmesta uudesta raskaudesta. Ääk, miten suhtautuisin tähän, vauvakuume voimistuu välillä niin, että välillä en edes mieti miten asunto-, auto- ym asiat järjestyisivät. Okei, meille toki mahtuu vielä kolmas, mutta silloin vaihtuu työhuone lastenhuoneeksi, mitä ei alunperin siis suunniteltu tähän uuteen taloon. Auto menisi vaihtoon ym ym. Mitä te muut ajattelette näistä (käytännön) asioista?

Niin, ja ikäkin alkaa painaa. Vaikka tuttavapiirissä on useampikin yli 35 vuotias raskaana tai juuri synnyttänyt. En tahtoisi kovin kauan enää odottaa... Suunnitelmani olisi nyt ottaa selvää, voidaanko sopia miehen kanssa, että ihan oikeasti harkitaan ensi vuoden puolella vaikka tjot-meinikiä. En vain haluaisi kuulla täystyrmäystä ajatukselle...
 
Kiitti Elise vastauksesta. Viel sen verran että menettekö suoraan ihan yksityiselle gynelle vai terveyskeskukseen yleislääkärille? Mua vähän epäilyttää tuo terveyskeskus, kokemusta kyllä on. 

Meillä muuten Elise vähän sama tilanne. Mies ei ole kolmannen lapsen puolesta puhunut. Hälle riittäisi siis kaksi. Mutta meillä ei ehkäisyä ole käytössä, keskeytetyllä mennään ja puheista olen minä ymmärtänyt että jos vahinko sattuisi, se olisi iloinen vahinko. 
Minua vähän myös pelottaa jos saan totaalisen EI:n kun otan asian puheeksi, siksi varmaan pitkitän tätä jotta saan kuumeilla vielä hyvillä mielin. Se EI on kuitenkin sitten lopullinen. 
Meillä iän puolesta olisi vielä aikaa vaikka muille jakaa mutta haluan lapset tehdä samaan syssyyn, jää aikaa vielä itsellekin sitten myöhemmin. 
 
Hienoa Mariannu! Joko me, Kerttuli ja Mariannu, mennään tuo kolmatta odottavat ketju elvyttämään, vai jatketaanko jutustelua täällä?

Joo kyllä tänä aamuna oli eka puhelu arabialaiseen. Että kuten aiemmin totesin, ei sitä enää ole niin nuori niin tulee jopa pahoinvointia :)

Mullahan oli Elise ja Hemppa tilanne se, että oltiin miehen kanssa alustavasti sovittu, että aletaan keväällä yrittämään kolmatta. Sitten esikoiselle tuli aivan järkyttävä uhma ja molemmat oltiin ihan väsyneitä ja että ei ikinä enää. Ja mies oli todella jyrkästi vastaan kolmatta. Mulle se oli tosi ikävä paikka ja surin ja itkin asiaa viikon. Saatiin asia puhuttua läpi ja kummasti mielikin siitä sitten virkeni. Ja ne esikoisen uhmakohtauksetkin ovat enää hyvin harvassa. Että eiköhän se elämä tästä suttaannu, mutta kyllä tämä raskaus varmasti on se viimeinen.

Niin Elise, jos kaksi tyttöä niin eikö net voi laittaa samaan huoneeseen ja kerrossänky? Meillä ei ainakaan ole vauva tarvinnut omaa huonetta..öh, kahteen ekaan vuoteen. Nyt olisi tarkoitus jos sen saisi muutettua pois meidän välistä :D
 
Äitikahdelle, mulla varmaan menee vielä hetki ennen kuin uskallan tältä puolen pois. Katsotaan vahvistuuko tuo plussa vai ei.

Hemppa, mä ehkä odottaisin sen 1-2kk ennen kuin suuntaisin gynelle ja varmaankin heti yksityiselle, niin että tietäisi että pääsee kunnon lääkäriin. Toisaalta itseni tuntien en varmaan jaksaisi edes noin kauan odotella, mutta oikeasti kropalla saattaa viedä hetken että tottuu luomu-tilaan.

Elise, mäkin kävin läpi noita tunteita viime keväänä, kun huomasin että vauvakuume nostaa päätään. Ajattelin nimittäin, että mies ei varmasti kolmatta halua, kun meillä molempien poikien vauva-ajat on olleet niin hankalat (ja väsyttävät!). Mä etenkin olen ollut melkoinen raato. Alkuun tuo ehkä vähän kauhistuikin ajatusta, mutta aika nopeasti kuitenkin innostui itsekin. Toki jo joskus vuosia sitten puhuttiin, että kolme saattaisi olla meidän mielestä sopiva lapsiluku.

Mäkin pyörittelen jatkuvasti mielessäni näitä huonejärjestelyjä ja muita. Luulen, että alkuun yritetään pitää työhuone työhuoneena ja sovitella lapset kahteen huoneeseen. Meillä on nyt pojilla nukkumahuone ja leikkihuone, eli majailevat vielä samassa huoneessa ja vähän tuntuu, että niin haluavat pysyäkin. Ovat niin tiivis pari. Mutta saapa sitten nähdä kun esikoinen menee kahden vuoden päästä kouluun, voi olla että haluaakin enemmän omaa rauhaa. Mutta multa löytyy kaveri, jonka kolme lasta olivat omasta tahdostaan samassa huoneessa, kunnes esikoinen 10-vuotiaana (!) viimein halusi oman huoneen. Turvaa kai se tuo, kun ei tarvitse yksin nukkua.

Ja päätin muuten testata taas huomenna aamulla... Mä olen niin järkyttävän kärsimätön...
 
Voi ihanaa Mariannu! Toivottavasti plussa nyt pian vahvistuu ja pikkuinen pysyy matkassa mukana. Mikäs piinapäivä sulla nyt onkaan menossa?

Hemppa, kannattanee hetki odotella, josko kierto tasaantuisi itsellään. Kyllähän se usein heittelee ehkäisyn lopettamisen jälkeen. Tsemppiä! 

äitikahdelle, missä sellainen kolmosten odottajien ketju oikein on? Pitänee mennä kurkkimaan ;) niin ja meillä nukkuu myös kuopus meidän sängyssä edelleen :) Ajattelin siirtää omaan sänkyyn joulun tienoilla (on sitten noin 1,5v.)

Elise, ymmärrän hyvin reaktiosi. Meillä tilanne oli samankaltainen, mutta mies sitten suostui kolmanteen, kun lupasin, että se on viimeinen ja hän voi sitten laittaa piuhat poikki synnytyksen jälkeen :D Käytännön asioista lisää alempana :) 

Tein tänään uusintatestit. Clearbluen testiin ilmestyi samantein selkeä plussa ja teinpähän varmuudeksi vielä digitestin, johon tuli teksti Raskaana 1-2 :) Olen aivan äimänä, miten tämä näin nyt onnistui. Kahdessa ekassa on mennyt puoli vuotta yrittäessä. 

Meillä täytyy myös miettiä huonejuttuja/autojuttuja/vaunujuttuja :D Meillähän asuu siis omien lisäksi myös yksi bonusversio, joten lapsia on talossa jo nyt 3 ja neljäs siihen päälle tuo omat haasteensa näihin asioihin ;) Erityisesti mietin, et kandeeko ostaa tuplarattaat näille kahdelle nuorimmalle. Kun vauva syntyy, keskimmäinen ei ole vielä kahta vuotta...Hmm... No ehtiipähän näitä pohtimaan vielä :) Jos nyt raskaus edes etenee toivotusti...Ja auto menee väistämättä vaihtoon, kun ei tavalliseen 5-paikkaiseen sitten enää mahduta. Noo, elämä on. Omasta mielestäni on rikkaus, kun on perhettä ja sisaruksia. Sellaiset ihmissuhteet kantavat läpi elämän :) 
 
Onnea paljon kaikille plussanneille ja paljon tarrasukkia matkalaisille :)

Täällä testi näyttää negaa joten menkkoja odotellessa :/ Ei kyllä tullut mitenkään yllätyksenä kun en sitä ovistakaan saanu kiinni ja ei meillä yleensä ekasta kierrosta muutenkaan tärppää. Esikoinen tärppäsi mutta se on ollut varmaan vaan joku aloittelijoiden hyvä tuuri :D Toisella kerralla meni reilu puolitoista vuotta ja kolmannella tärppäs 7:llä yrityskerralla. Jos nyt ei menkat ala ens viikkoon mennessä niin varmaan testaan vielä varmuuden vuoksi mutta eiköhän tää kierto ollu tässä.
Rinnat on ollu vähän normaalia aremmat ja alavatsaa jomottelee, mutta enteiliskö sitten vaan niitä menkkoja? Toisaalta olisin kyllä ihan iloinen siitäkin jos ne vaan tulis ajallaan :)
 
Täällä alkoikin sitten yk 3, tänään tein aamulla testin, jossa plussa oli jo haalistunut ja menkat alkoivat saman tien. Etuajassa, kierto oli sitten vain 27 päivää.  Eilen tuli jo melkein kunnon plussa,  mutta itselle tuli jo toissapäivänä sellainen olo, että en ole raskaana. Joten eikun uuteen yritykseen! Palailen myöhemmin, nyt on pakko kiiruhtaa töihin.


 
Kiitos Kerttuli "vinkistä". Aion käyttää tuota "vielä yksi ja sitten piuhat poikki" argumenttia. Koska siitä on jo ollut vähän keskustelua (siis mies sanoi joskus että voisi mennä jo, kun mulla oli vaikeuksia kierukan kanssa).

Mutta päätin, että vasta keväällä. On tuossa helmikuussa sellainen suurempi urheilullinen tavoite, eli jos siihen aikoihin vielä kuumeilen, niin sen jälkeen voisi alkaa yrittää. Varsinkin kun olen ehtinyt töissäkin olemaan vasta vuoden viime kotijakson jälkeen. Pitää valmistella miestä vähän, juuri tuolla argumentilla, ja keskustella asiasta kunnolla viimeistään lopputalvesta.

Ja eihän se ikäkään kovin paljon merkitse. Jos vielä haluaisi yhden lapsen äidiksi, ja on varautunut (niin kuin tässä vaiheessa kolmannen kuumeilun kohdalla jo on) myös väsymykseen, ym. "rankkaan" arkeen, niin mikäs siinä. Tämän asenteen otan nyt. :) Ikää siis 33 v. eli haluaisin sen kolmannen nyt, enkä 3-5 vuoden päästä. Mies taitaa vaan olla niin hemmetin tyytyväinen kun esim. rankat yöt ovat hänen mielestään jo takanapäin... Siinäpä se suurin kompastuskivi taitaa itse asiassa olla.

Tulipas omanapaista pohdintaa, mutta kertokaa muut taas missä mennään, on niin mukavaa jännätä kanssanne!

Uutta intoa uusiin yrityksiin kaikille!
 
Takaisin
Top