Kolmosta kaipaavat kuumeilijat

Onneks me kriiseiltiin paljon ennen lapsia. Nyt on helpompaa vaikka silti töitä pitää suhteen eteen tehdä. Mä oon niin älyttömän tempperamenttinen ja nopea käänteissäni ettei aina kuulemma perässä pysy :shy:
Me ollaan oltu tänä vuonna 19v yhessä joten onneksi mun puolisoni tuntee mut aika hyvin :rolleyes:

Meillä taas kriiseilyt osui ehkä juurikin tänne pikkulapsi aikaan, mutta ollaan huomattu että ollaan läheisempiä kuin koskaan ennen. (kun vertaa ennen lapsiakin.) Täällä myös tälläinen tempperamenttinen tuittupää! :pMies on rauhallinen vaaka, mutta tasapainotetaan toisiamme aika monessa asiassa, joten mies oppinut multa esimerkiksi näyttämään ja puhumaan tunteistaan ja itse taas ehkä olemaan rakentavampi näissä tilanteissa. Ollaan muutoin suht saman luonteisia ja elämänarvot, sekä tulevaisuuden tavoitteet ja toiveet yhdistää, niin mistään suuremmasta ei onneksi saada riitoja tai eripuraa aikaan.
Ja kyllähän parisuhteen eteen saa jatkuvasti tehdä töitä, ei se lopu mutta on ihana kasvaa toisen rinnalla ja kanssa. Mekin ollaan ihan eri ihmisiä kuin silloin joskus nuorena, mutta onneksi kasvettu yhdessä samaan suuntaan.
Meillä tulee ensi vuonna 12 vuotta. :)
 
Meillä taas kriiseilyt osui ehkä juurikin tänne pikkulapsi aikaan, mutta ollaan huomattu että ollaan läheisempiä kuin koskaan ennen. (kun vertaa ennen lapsiakin.) Täällä myös tälläinen tempperamenttinen tuittupää! :pMies on rauhallinen vaaka, mutta tasapainotetaan toisiamme aika monessa asiassa, joten mies oppinut multa esimerkiksi näyttämään ja puhumaan tunteistaan ja itse taas ehkä olemaan rakentavampi näissä tilanteissa. Ollaan muutoin suht saman luonteisia ja elämänarvot, sekä tulevaisuuden tavoitteet ja toiveet yhdistää, niin mistään suuremmasta ei onneksi saada riitoja tai eripuraa aikaan.
Ja kyllähän parisuhteen eteen saa jatkuvasti tehdä töitä, ei se lopu mutta on ihana kasvaa toisen rinnalla ja kanssa. Mekin ollaan ihan eri ihmisiä kuin silloin joskus nuorena, mutta onneksi kasvettu yhdessä samaan suuntaan.
Meillä tulee ensi vuonna 12 vuotta. :)

Mä just mietin että millasia pentuja oltiin ku tavattiin kun vertaa meihin tänään :grin. Huomaan myös että tuo lokakuinen tyttäremme on perinyt mun tempperamentin :nailbiting: Lirissä ollaan teini-iässä
 
Mäkin oon miettiny greippimehua. Kakkosen yrityksessä taisin jaksaa ihan viikon-pari juoda sitä.

Mulla ei oo mitään tuntemuksia oviksesta vaikka söin clomit. Nyt kuitenkin jo kp15 et luulis jotain kasvunippailuja tms olevan.:oops:
No kunhan ne menkat sieltä alkaa, niin varaan ajan gynelle.
 
Se juuri :grin Mekin oltiin ihan kakaroita! Mut jotenkin kaunista juuri se, että on yhdessä kasvettu ja kasvetaan.
Se onkin :facepalm: voisin hyvin kuvitella samaa jos olisi kyseessä tytär. (Kun muistaa itsekin millainen ollut) Suuren suuret tsempit sinne! :shy:
 
Emir, Musta tuntuu että sellaista hyvää merkkiä oo löytynytkään. :wtf: Muistatko yhtään ohjeistusta paljonko ja kuinka usein neuvottiin juomaan?
Täytyy googlailla kunhan kerkiän o_O
 
Mä koitin greippimehua kakkosen yrityksessä yhden kierron mutta sain siitä vaan järkyt oviskivut, ei tullu plussaa. Macaa käytin sit plussakierrossa, sitä ois jäljellä mut maku on niin karmee ettei pysty.

Ja eipä kyl mekää jakseta touhata joka toinen päivä, nyt nää kaks kiertoo joista plussa tullu niin meillä oli ovista ennen 2 tai 3 kertaa eli oikeestaan vaan 1 kerta siinä ovista edeltävänä päivänä tai ovispäivänä. Ja oon kertonut vasta jälkikäteen että tais olla ovis, ettei tuu suorituspaineita.
 
Emir, Musta tuntuu että sellaista hyvää merkkiä oo löytynytkään. :wtf: Muistatko yhtään ohjeistusta paljonko ja kuinka usein neuvottiin juomaan?
Täytyy googlailla kunhan kerkiän o_O
En muista merkkiä enkä tiedä onko mitään "virallista" ohjeistusta. Luin täältä foorumilta juttuja greippimehusta. Päädyin itse juomaan lasillisen joka päivä. Tehokkainta olis kai puristaa ihan greipistä se mehu, mut on varmaan aika hapanta. Ja hampaat varmaan huutaa hoosiannaa jos joka päivä vetää sellasta.
 
Sohimpa vähän ampiaispesään.
Kuinka monella täällä kaks aiempaa lasta on samaa sukupuolta. Meillä on molemmat poikia. Ja vaikka aina sanotaan ettei sukupuolella ole väliä, niin jos kolmas tulee en voi väittää ettenkö ihan pikkasen toivo tyttöä enemmän.
En toki anna adoptioon vaikka kolmaskin olisi poika.:laughing002 Mies haluaisi kolmannen pojan kun tytöt on kuulemma hankalia (miettii varmaan et jos äitiinsä tulee).:laughing021

Kaverilla on tyttö ja hän toivois myös toisen lapsen olevan tyttö (sitten jos saavat toisen). He haluavat kaksi lasta ja kaveri on aatellu sen niin et niistä on sitten enemmän seuraa toisilleen isompanakin jos ovat samaa sukupuolta.

Mietin vaan et kuinka yleistä on haluta molempia sukupuolia vai kokeeko joku itsensä vain poikien/tyttöjen äidiks. Vai onko se vaan selittelyä itselle jos ei saa molempia sukupuolia. Tietty luonto senkin määrää et kumpaa tulee.
 
Meillä on veljekset, eli kaksi poikaa ja oon jotenkin mieltänyt itseni aina enemmän poikien äidiksi, en kyllä tiedä miksi? :grin
ja jotenkin aika varmalta ja "meidän kokoonpanolta" tuntuu että kolmaskin olisi poika. Ja sellainen "niinhän sen kuuluu ollakkin" -tunne.
Pojat 2v ja 4v joten heillä paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja seuraa toisistaan.

En kuitenkaan kiellä, etten salaa hieman haaveilisi pienestä prinsessasta :dummy1: Olisihan aivan eri asia olla äiti tyttärelle. Ja olen oman äitini menettänyt melko nuorena, joten silläkin saralla äiti-tytär suhde olisi aivan erityinen kokea.
Mies toivoo todella paljon tyttöä kolmannesta :dummy1: ja hän on selvitellyt kaiken maailman kikka kolmosia ja ph arvoja, jotta olis suotavat oltavat tyttösiittiöille. Eikai se kirpaise kokeilla. :hilarious:

Ihan yhtä toivottu meille olisi kumpi vaan :Heartblue:Heartpink
Mutta varmasti näin ei aina ole ja mun mielestä kyllä saa kaivata esimerkiksi tiettyä sukupuolta. En tiedä miksi siitä on tehty sellainen asia että heti suurin piirtein kivitetään jos erehtyy edes toiveensa heittää ilmoille. o_O
 
Mulla toi sukupuoliasia on heitellyt hirveesti.

Esikoista kun odotin olin ihan varma että on poika. Kun paljastuikin tytöksi niin mulla meni pasmat ihan sekasin et mitäs helvettiä nyt. Hän sit tosiaan kuoli rv29.
Seuraavasta toivoin kovin tyttöä. En tiedä oliko alitajuisesti ajatus "korvaavasta" lapsesta tai jotain. Poika tuli ja hyvä niin.
Kolmas raskaus kun alkoi oli toiveena jälleen tyttö. Ihan vaan koska haluaisin kokea molemmat sukupuolet. Nt-ultrasta mentiinkin NIPT-testiin riskiluvun ollessa 1:48. Siinä vaiheessa karisi haaveet sukupuolesta. Toivoin vain tervettä vauvaa. NIPTissä kaikki oli hyvin ja jo siinä saatiin selville, että toinen poika tulossa.
Seuraavasta toivon tyttöä, vaikka ensisijaisesti yritetään kolmatta lasta.:Heartblue:Heartblue?
 
Mä toivoin ekasta poikaa tosi paljon ja olin lähes koko raskauden varma pojasta. Rakenneultrassa paljastui niin selvä poika ettei tottakaan. Tokastakin toivoin poikaa ja olin rehellisesti sanottuna hieman jopa pettynyt kun hän olikin tyttö. Mulla oli kevyt harhaluulo että tyttövauvoille oli vaan pitsiä ja pinkkiä enkä koskaan ollu kuvitellu saavani tytärtä. Alun shokin jälkeen asennoidun ihan innokkaasti tyttäreen kunhan olin tehny selväksi suvulle yms ettei pinkki/vaaleenpunanen/hörsöt yms ollu kovin toivottuja juttuja meidän taloudessa. Sittemmin oon hieman löysentäny pantaa :grin Tää kolmas jääköön ylläriksi..mulle on se ja sama. Fiilis on toisesta tytöstä mut saas nähdä.
 
Meillä on kaks poikaa ja tokassa raskaudessa oli tyttöolo, vähän piti järjestellä ajatuksia uusiksi kun selvisikin pojaksi rakenneultrassa. Aina on kyllä toive ollut omasta tytöstä, mutta jotenkin ajatuksissa vauva on kuitenkin jostain syystä ollut aina poika :) ja nyt kun on ollut vastoinkäymisiä niin on vain toive että saisi sen vauvan!

Ja mun mielestä on ihanaa ettei voi itse vaikuttaa (sori Miitu, mä en usko poppaskonsteihin :D) sukupuoleen vaan tähän perheeseen tulee juuri se joka meille on tarkoitettu :)
 
Onpa taas tullut juttua, kiva kun on aktiivinen palsta!

Meidän parisuhde tulee nyt tammikuussa täysi-ikäiseksi eli 18 vuotta on pidetty yhtä. Kriisit mahtui tännekin, se oli aikaa ennen lapsia ja toi meitä lähemmäksi toisiamme. Kyllä on pitänyt kunnolla haluta korjata asioita ja päättää jatkaa yhdessä, mutta kannatti se. Vaikka mullakin välillä tulee olo ettå yksinkin pärjäisin kun mies on usein viikot pois etenkin kesäisin. Nyt saattaa kyllä siirtyä livempiin hommiin että pääsisi jopa illaksi kotiin, saas nähdä.

Meillä on kaksi tyttöä. Tokaa luulin pojaksi kun raskaus oli niin erilainen kuin eka mutta hyvä näin. Kolmannesta on kahdenlaisia ajatuksia: yhtäältä olisi hauska kokea pojankin äitinä oleminen, mutta toisaalta mua viehättää ajatus tyttötriosta. Nämä kaksi on ihan parhaat kaverit vaikka ikäeroa on 3v4kk että mietin jäisikö kolmas ulkopuoliseksi jos olisi poika. No, sitten pitäisi kai tehdä vielä neljäs :grin

Greippimehusta. Mä juon säännöllisen epäsäännöllisesti Tropicanan greippimehua, koska se on mielestäni hyvää! Join sitä ennen plussiakin ja kerrasta tärppäsi, mutta saattoi toki olla sattumaakin.
 
Meillä on kaksi tyttöä 2 vuoden ikäerolla ja en voisi olla iloisempi siitä, miten ihanat (ja välillä rasittavat) välit noilla on keskenään! Esikoista luulin pitkään pojaksi ja synnytyksessä oli aika järkytys, kun oli tyttö. Tokasta oli ihan samanlaiset oireet kuin ekasta ja tiesin tytöksi - mikä sitten synnärillä varmistui. Keskenmenneen vauvan/alkion mielsin pojaksi, mutta se johtui vaan oireiden vähyydestä. Mies haluaisi kolmanneksi pojan, vaikka ollaankin puhuttu ettei sillä sukupuolella tosiaan merkitystä ole. Mä nään jostain syystä itseni kolmen tytön äitinä, mutta poika olisi iloinen yllätys!

Meille tuli syksyllä 12 vuotta täyteen. Kriisejä on mahtunut aikaan ennen lapsia ja sen jälkeen. Suurimmat kriisit on olleet tässä viimeisen 1,5 vuoden aikana ja nyt jälkikäteen ymmärrän, että ne on johtunut isoilta osin mun omasta uupumuksesta (minkä vasta nyt marraskuussa pystyin myöntämään). On kyllä mahtavaa, kun saa kasvaa yhdessä parhaan ystävänsä kanssa. Oli sitten paha mieli tai maailman onnellisin, se on ihan parasta jakaa juuri tuon oman ukon kanssa!
 
Me ollaan oltu yhdessä vasta 9 vuotta :grin Pahimmat kriisit oli opiskeluaikana, ja sit eron sijaan mentiin kihloihin. Toinen kriisi oli kun esikoinen oli vauva, ja sit tehtiin toinen pienellä ikäerolla. Seuraava kriisi kun tulee, mennään varmaan naimisiin :hilarious:
Oli meillä vaikeaa kuopuksen vauvavuonnakin, mutta jälkeen päin oon tajunnut sen olleen paljon musta kiinni. Mä kyllä mäkätin ja vaadin omaa aikaa ja osallistumista, mutta samalla en kuitenkaan yhtään höllännyt ja osannut antaa vastuuta.

Meillä esikoinen on tyttö, ja tokan raskausaikana olin varma toisesta tytöstä, vaikka olikin erilainen raskaus. Ultrassa paljastui pojaksi, ja olin tosi onnellinen.
Jotenkin mulla on sellainen olo, että se alussa keskeytynyt olisi voinut olla tyttö. Oli nimittäin niin samoja oireita. Samat inhokkiruuat, kahvi haisi pahalle ja samat mieliteot.
Nyt ehkä pienesti toivon toista tyttöä.
Asutaan lähellä sukulaista, jolla on iso katras poikia. Olisihan se kiva toinen tyttö joukkoon :)

Mulla on jotenkin sellainen olo, ettei saisi sanoa kumpaa toivoo. Että sitten sieltä tulee kuitenkin se toinen. Mutta koska lasta toivotaan, niin sama kai se :grin

Ja meillä ovat parhaat kaverit, vaikka ovatkin eri sukupuolta :)
 
Miitu en ole myöskään sata varma oviksen ajankohasta, niin peittojen heilutusta on välillä siihen malliin että huh huh. Ei vaan aina jaksais tai huvittais. Meillä sessiot ei aina ole sellasia pikaisia, kun haluaa niistä kuitenkin nauttia eikä vaan pelkkää suorittamista. Alkaa loppuvaiheessa alapää oleen aika hellänä :hilarious:

Todennäköisesti oli viime kierrossa kemiallinen. Varsinaiset menkat alkoi sit myöhässä, eli kp 35/28-30. Nyt otan ovulaatiotestit käyttöön.
 
Ja mitä kriiseihin tulee niin olemme olleet yhdessä nyt 6 vuotta, naimisissa kohta 2. Tytöt mulla on edellisestä suhteesta, tuleva lapsi olisi mieheni 1. Mieheni opiskelee ja minä vakitöissä, joten olen meidän perheen pääelättäjä. Kriisejä tulee ihan varmasti vielä, mutta olemme tähänkin mennessä kriiseilleet ja niistä olemme keskustelemalla ja riitelemällä aina selvinneet. Aikaisemmin taisinkin jo mainita, että perheneuvolassa käymme, eli sitä suhteen hienosäätöö ja tulevaa pohtien. Itse osaan pyytää ulkopuolista apua jos koen ettei omilla rahkeilla ongelmat selviä.

Tiina0_o mun tytöillä kans 2 vuoden ikäero ja olen ollut siihen tyytyväinen. Osaavat myös taistella (varsinkin nyt teineinä) , mutta tulevat erittäin hyvin toimeen ja heistä on tukea toisilleen.
 
Ja mun mielestä on ihanaa ettei voi itse vaikuttaa (sori Miitu, mä en usko poppaskonsteihin :D) sukupuoleen vaan tähän perheeseen tulee juuri se joka meille on tarkoitettu :)

Näin siis minäkin ajattelen, enkä itsekään sillä tavalla usko että voisi vaikuttaa. Se juuri kenet meille on tarkoitettu! :Heartred Ihanasti sanottu.
 
flikka, Varmasti luonteet vaikuttaa enemmän siihen tuleeko toimeen vai ei, kuin sukupuoli. Esimerkiksi me ollaan oltu mun pikkuveljen kanssa tosi läheiset jo ihan lapsista saakka ja yhä ollaan! :)

KatMa, No voin vain kuvitella tuon alapää hellänä, ai kauhee. :hilarious: Saa nähä loppuuko meiltä puhti jossain kohin. :grin
 
Ja mitä sukupuoleen tulee niin poika olis kiva, ihan siksi kun sellaista ei vielä ole. Kovasti tytöt pikkusisarusta toivoo, eilenkin asiasta puhuttiin. Ai että siitä tulisi niin lellitty lapsi :pVaikka keskenmeno keväällä olikin, ei olla kerrottu että aktiivisesti edelleen yritetään. Mutta terve lapsi ensisijaisesti toiveena.
 
Takaisin
Top