Kolmosta kaipaavat kuumeilijat

Hienoa Tiina ja Ibis, että miehet on innoissaan mukana hankkeessa. Aina niin ei ole.

Meillä mies on vähän semmonen ettei liikaa nostais odotuksia. Huomaan et on kyl innoissaan mut ei ehkä haluu pettyä. Ja sanoo ettei maailma kaadu jos kolmatta ei tuu (no eihän se kaadukaan).

Minä täällä intoilen näitä menkkoja. Miten voikaan niistä joskus olla näin iloinen. Ehkä mulla on nyt kuitenkin isot odotukset noiden clomien suhteen.:angelic: Vaikka koskaan meillä ei oo tärpänny ekasta clomi-kierrosta. Plussat on tulleet niillä yk2, 3 ja 7.:happy:
 
Joo siis nimenomaan meilläkin mies on enemmän se järjen ääni, vaikka hänkin kovasti kolmatta toivoo. Mä olen vaan enemmän se käytännön kuumeilija, ja annan sen myös näkyä. :grin Toki vaan miehelle ja tänne tietysti, muille ei nää asiat kuulu.
 
Alkoi ne menkat vielä tänään. Että voikin olla niin kielteisiä tunteita normaalia naisen kehon toimintaa kohtaan :shifty:
Yritän ajatella, että pääseepähän seuraavan kierron taas hyödyntämään. Mutta on se vaan niin vaikeeta.
Oon ihan maassa ekan kierron jälkeen (oon nuori, kaikki edelliset raskaudet alkanut ekasta ja se keskenmennyt ihan vaan kerran huolimattomuuden seurauksena. Nyt vaan ajattelee olevansa jotenkin epäonnistunut, etten mä edes ansaitse sitä kolmatta), joten kyllä mä nostan hattua teille pitkään yrittäneille. Täytyy tässä hommassa olla vahva nainen!

Ja nämä tunteet hieman loivenee kunhan menkat alkaa kunnolla. Ensin tulee raivo, sitten itku ja sitten vaan kyllästyminen. Ja sitten menkat on ohi. Sitä rataa nää menkat aina etenee.
 
Flikka, älä heitä kirvestä kaivoon! Mutta ymmärrän sua täysin. Meillä esikoinen saapui syliin ku yk oli jotain 100+.
 
Flikka mulla ollut samoja fiiliksiä, kun eka tärppi oli kemiallinen ja toinen meni kesken, mietin kyllä että mikä tässä kropassa nyt mättää ja pettymys sitä kohtaan oli valtava. Mietin yhdessä vaiheessa jopa että oonko vaan liian vanha (28) vaikka en todellakaan oo. Mut nyt kun reilu viikko kulunut niin mieli on taas positiivisempi :)
 
Rouva V en todellakaan heitä! Kerta mies on tässä nyt mukana, niin se lapsihan tulee! :grin Vaikka veisi kauan.

Mulla vaan oli niin kirkas kuva pienestä ikäerosta, ja nyt ikäeroa tulisi kuopukseen jo lähemmäs 4v. Se alle 3 vuoden ikäero on joka kierrolla vaan kauempana ja kauempana.
Sit olisin saanut kolmen suoran (tammi, helmi, maalis), mutta se ei kestänyt alkua pidemmälle.
Kyllähän tässä pettynyt on.
Ja menkkahormonit heittelee niin vielä enemmän. Ja tulilijalle joutuu iltaisin lapset, joille on uudessa asunnossa vaikea asettua nukkumaan. Ja sitten tuntee olevansa ihan paska mutsi jo näille kahdelle, että ihan oikein mulle kun en tule raskaaksi.

Normaaleja tunteita, mutta minkäs teet. Sit kohta taas helpottaa ja jaksaa paremmin lasten kanssa. Välillä vaan käy maassa :shy:
 
Kun keskenmeno ilmeni viime keväänä, niin mies oli kyllä surullinen ja harmissaan, ehkä pari kyyneltäkin tirautti. Hän ei vauvakuumeile kuin minä tai tuo tunteitaan esille asian suhteen. Mutta tuosta hänen pettymyksestään huomasin että hän on tässä täysillä mukana vaikka ei siitä puhukkaan. Kun menkat alkaa ja näytän hänelle pettymykseni ja kiukkuni, hän jaksaa lohduttaa ja sanoa, että täytyy vaan ahkerammin yrittä. :Heartblue
 
flikka, Samoja pettymyksen tunteita omaan kehoon ja muuta on tullut kyllä koettua. Samaistun. :sad001 Meilläkin on kaikki raskaudet alkaneet ensi yrittämällä ja jotenkin tuntuu ettei saisi tuntea näitä tunteita (esimerkiksi keskenmenosta) On kuitenkin tärkeää ja hyvä kun niistä voi puhua.

Meillä mies on ollut ehkä jopa se innokkaampi ja toiveikkaampi osapuoli. Kuitenkin sellainen jalat maassa tyyppi, eikä liikoja anna itsensä innostua vaikka vissiin välillä vähän meinaakin leijailla pää pilvissä.
Nyt osat ovat ehkä sen verran vaihtuneet että mies on alkanut järkeillä enemmän ja itse olen pohtinut näitä asioita enemmän sydämellä. :Heartpink

Täällä on kp 24 eikä kyllä mitään oireita. Siitä tuhrusta pyyhkiessä on nyt noin neljä päivää ja tilasin muutaman testin ihan puhtaasti omaksi iloksi. :hello2 Jos nyt haluaisi jotain oiretta kuvitella niin vv on tosi runsasta ja PALELEE. Kuopuksesta palelu oli ihan ensimmäinen merkki.
 
Oon Miitun kanssa samoilla linjoilla! Pitää pystyä puhumaan myös niistä negatiivisista fiiliksistä ja mä oon ainaki huomannu että tää paikka on hyvä avautumiseen.
 
Mulla ei ole menkat vielä kunnolla alkaneet. Joka päivä tulee viiruja paperiin, mutta vielä ei ole suojaan asti vuotanut. Saisi alkaa jo, niin loppuisivatkin pian :rolleyes:
 
Jospa ne sieltä pian alkais kunnolla flikka, vai voisko olla kiinnittymisvuotoa ja plussa tikkuun muutaman päivän päästä? :) mä ajattelin tänään tehdä ekan ovistestin, kp 11 nyt ja tuntuu ainakin halut palailleen onneks. Mies lähtee perjantaina pois kotoo ja tulee vasta sunnuntaina ja ovis saattaa just osuu lauantaille.
 
Ei ole kiinnittymisvuotoa. Mulla on kierukan postamisen jälkeen mennyt menkat aina näin, että ensin vajaa viikko tiputtelua, sit pari päivää vuotoa ja taas tiputtelua.
Vaikka kuinka itsekin tahtoisi uskoa siihen kiinnittymiseen, niin ei :oops:
 
flikka sanoi:
Ei ole kiinnittymisvuotoa. Mulla on kierukan postamisen jälkeen mennyt menkat aina näin, että ensin vajaa viikko tiputtelua, sit pari päivää vuotoa ja taas tiputtelua.
Vaikka kuinka itsekin tahtoisi uskoa siihen kiinnittymiseen, niin ei :oops:
Click to expand...

Niin tympeetä! Mulla samaa vikaa keskenmenon jälkeen ja ärsyttää kun jotenkin aina ehtinyt jo ajatella että no jospa se oisikin juuri kiinnittymisvuotoa, mut sitten ne hanat lopulta aina aukeaa..
 
Taitaapa se täti olla tuloillaan, pitää ainakin jalkaa kovasti oven välissä. Tuhruvuotoa sunnuntai illasta saakka tullut :meh:
 
Flo ennustaa tänne tätiä 6 päivän päähän ja varmaan ihan paikkaansa pitää, MITÄÄN oireita ei oo.
Ja menihän tää kierto ihan harakoille rehellisesti. :shy:

Testitkin jäivät jonnekkin matkan varrelle vaikka lupasivat pikaisesti toimittaa. Ihme kyllä tämä himotestaaja ei ole sortunut ja olokin on että viipyisivät nyt sitten sinne menkkoihin, niin ei tule suotta tuhlailtua. :grin

Onkos muilla testailuja tiedossa? :)
 
Mä olen koettanut pitää aika matalaa profiilia yrityksen suhteen, en oo kokoajan kyttäämässä kalenteria ja oireita. Flo ennustaa kuukautisia alkavaksi sunnuntaina, mut en tiedä miten hyvin kierto on palautunut kkm:sta (tyhjennyksen jälkeen ekat menkat alkoi 3-5 päivää normaalia myöhemmin). Aion lauantaina testata, kun meillä on tyttökaverien kanssa pikkujoulut missä olisi tarkoitus ottaa viiniä.
 
Mulla vasta kp5 ja kolmas clomi-päivä. Jos mennään niin kuin ennenkin lääkkeillä, niin ovis on kp18-21 eli parin viikon päästä.

Mä en muuten edes muista koska viimeks oon ostanu testejä ihan marketista, jotain yksittäisiä ennen varsinaista yritystä varmaankin vuosia sitten.
 
Minä taas oon sellainen koukuttunut himotestaaja että en kehtaa kaupoista enää ostaakkaan :hilarious:
Tilaan yleensä suuremman satsin, milloin apteekista apteekkituotteiden seassa, milloin sitten raskauskeijusta tms.
Tähän on syynä se myös että lääkityksen takia mun täytyisi saada tietää heti raskaudesta. Joten tavallaan ennakoin jo ennen menkkoja.
Viime talven jälkeen kun oli se km, mun kuukautiset ja kierrot menivät ihan tosi sekaisin, en osaa yhtään odottaa enää mitään.
Onneksi tääkin hullutus saa loppua jos yrityskin jää vuodenvaihteessa tauolle. :rolleyes:

Hassua, mun mies keksi tässä taannoin nimen jos meille tulisi tyttö :dummy1: ja tää samainen nimi olisi myös mun mummin äidin nimi. (Mitä en muistanut lainkaan!) Näin mummia viimeksi vklp kun jaksoi lähteä poikiemme syntymäpäiville. Hän on pian ehtinyt 90v ikään.
Mies on myös keksinyt poikiemme nimet. Mulla olisi tytölle nimi valmiina, mutta itsekin jotenkin olin oitis samaa mieltä miehen kanssa tytön nimestä, kun ehdotuksen kuulin.
Esikoisella on toinen nimi miehen suvusta ja kuopuksella mun rakkaan pappani kanssa yhteinen. :Heartred

Onko teillä nimiä jo valmiina mietittynä? Ja onko niiden takana tarinaa? :)
 
Meillä kahen ekan etunimet keksittiin mieheni kanssa. Hänelle esikoisen etunimi vain tuli päähän ja mulle kuopuksen. Kummatkin lapset saavat toiset nimensä suvusta.
Tälle uudelle tulokkalle on nimet valmiina jos saadaan poika, tytölle on etunimi muttei toisia.
 
Toiset nimet on suvuista, mutta etunimet ihan vaan mein mieltymysten mukaiset.
Esikoiselle oli etunimi ihan selkeä. Muita varteenotettavia ei ollut. No kun toinenkin lapsi oli poika, niin etunimi oli todella vaikea päättää. Molempia miellyttäviä nimiä ei oikeen ollut. Niinpä kuopuksen nimi oli mun idea ja mies sitten myöntyi siihen ja onhan se nyt juur sopiva hänelle. Nimi päätettiin vuorokausi ennen ristiäisiä.:hilarious:

Tytöille olis liuta nimiä ja vaikeus olisi valita niistä kivoin.
Meidän enkelityttö sai sen tyttöjen ykkösnimen. Minä ehdotin sitä ja se kävi heti myös miehelle. Sillä nimellä hänestä puhuttiin kotona odotusaikana ja se on myös hänen hautakivessään.
 
Takaisin
Top