Kohdunulkoinen

[Uniensinilintu]

Kävin tänään ultrassa, viikkoja pitäisi olla kasassa 7. Ultrassa ei näkynyt mitään, ei siis yhtään mitään, ruskuaispussia tms. Ultra tehtiin alakautta.
Raskausoireita on, repimistä, pahoinvointia, väsymystä jne. Ei vuotoja.
Kysymykseeni kuuluukin: jos kyseessä on kohdunulkoinen, näkyykö silloin ultrassa kohdussa mitään?

Halaukset kaikille tuulimunan, kkm ja kohdunulkoisen kokeneille

 

[Kisumamma90]

Kävin tänään ultrassa, viikkoja pitäisi olla kasassa 7. Ultrassa ei näkynyt mitään, ei siis yhtään mitään, ruskuaispussia tms. Ultra tehtiin alakautta.
Raskausoireita on, repimistä, pahoinvointia, väsymystä jne. Ei vuotoja.
Kysymykseeni kuuluukin: jos kyseessä on kohdunulkoinen, näkyykö silloin ultrassa kohdussa mitään?

Halaukset kaikille tuulimunan, kkm ja kohdunulkoisen kokeneille

Moi!

Mulla oli juuri tuommoinen tilanne noin vuosi sitten. Eli kohdussa ei näkynyt raskautta, mutta ei kuulemma missään muuallakaan. Viikon päästä tyyppi löytyi oikeasta munajohtimesta ja homma hoitui onneksi pistoshoidolla. Itselle oli valtava pettymys, kun takana oli yli vuosi ilman plussaa keskenmenosta ja heti ekalla hoidolla tärppäsi.

Ja raskausoireita oli itselläkin ja hcgkin nousi takaisesti, toki vähän hitaasti.

Mutta tärkeää että käyt uudelleen ultrassa että selviää tuo tilanne!

 

[Huurrekoivu]

Mulla alkoi kuukautiset kesken jatkoseurannan. Täällä myös siis yhdellä metotreksaattipikkillä hoidettu Ku.

Ekat menkat oli jo loppuneet, kun kävin vielä vikassa määrätyssä labrassa. Hcg Oli 6.1 ja siihen loppui seurailu.

Miten pian plussasit uudelleen KUn jälkeen? Menikö monta kiertoa?

 

[Pleppo]

Miten pian plussasit uudelleen KUn jälkeen? Menikö monta kiertoa?

Katsotaas! Metotreksaattipikkin sain 7.10. Siitä ekat menkat alkoi 22.11. Hcg oli siis alkuun joku 1600 ja olin 7+ viikoilla Kyllä, hoito kestää yllättävän pitkään ja koko tuona aikana krt/vkossa verikokeet!

Nyt edelliset menkat oli helmikuussa ja sen jälkeen raskauduin. Eli neljännestä yrityksestä ? :)

Tsemppiä kaikille KU kärsiville!!

 

[Huurrekoivu]

Katsotaas! Metotreksaattipikkin sain 7.10. Siitä ekat menkat alkoi 22.11. Hcg oli siis alkuun joku 1600 ja olin 7+ viikoilla Kyllä, hoito kestää yllättävän pitkään ja koko tuona aikana krt/vkossa verikokeet!

Nyt edelliset menkat oli helmikuussa ja sen jälkeen raskauduin. Eli neljännestä yrityksestä ? :)

Tsemppiä kaikille KU kärsiville!!

Onpa hieno juttu ettei mennyt pitkään!
Musta itsestä tuntuu että metotreksaatti sotkee kiertoa kyllä, ainakin se viivästytti ekoja menkkoja ja eka kierto oli ainakin mulla myös ovuloimaton.

On niin lohdullista että joku tulee raskaaksi KUn jälkeen nopeastikin, ja siis niin että alkio on oikeassa paikassa.

Pakko silti kysyä; pystyittekö olemaan rentoja ja ajattelematta koko asiaa?

 

[Pleppo]

Onpa hieno juttu ettei mennyt pitkään!
Musta itsestä tuntuu että metotreksaatti sotkee kiertoa kyllä, ainakin se viivästytti ekoja menkkoja ja eka kierto oli ainakin mulla myös ovuloimaton.

On niin lohdullista että joku tulee raskaaksi KUn jälkeen nopeastikin, ja siis niin että alkio on oikeassa paikassa.

Pakko silti kysyä; pystyittekö olemaan rentoja ja ajattelematta koko asiaa?

Ensi viikon litrassa selviää, että onko oikeassa paikassa :) Nyt olo on kuitenkin hyvä, ei vuotoja ja testit ovat paljon vahvempia kuin KU.

Uskon, että mulla oli kans ovulaatiohäiriöitä. Eikö tosiaan oltu levollisia. Se on varmaan mahdotonta tuon operaation jälkeen.

Uudelleen raskautuminen oli kuumottavaa. Lopulta päätin aloittaa laihduttamaan ja BMI 30 -> BMI 26 jaraskauduin

 

[vauvahaave36]

Kävin tänään ultrassa, viikkoja pitäisi olla kasassa 7. Ultrassa ei näkynyt mitään, ei siis yhtään mitään, ruskuaispussia tms. Ultra tehtiin alakautta.
Raskausoireita on, repimistä, pahoinvointia, väsymystä jne. Ei vuotoja.
Kysymykseeni kuuluukin: jos kyseessä on kohdunulkoinen, näkyykö silloin ultrassa kohdussa mitään?

Halaukset kaikille tuulimunan, kkm ja kohdunulkoisen kokeneille

Mulla kohdunulkoinen todettu kolme viikkoa sitten. Sitä ennen useampi ultra jossa todettu kohtu tyhjäksi. Hcg kuitenkin nousi. Vihdoin kokenut gynekologi sen bongas oikeasta munajohtimesta.
Sain metotreksaattipiikin ja se pistikin arvot laskuun tehokkaasti. Jouduin kuitenkin vielä leikkaukseen viikko sitten kun kivut alkoi yllättäen. Nyt sitten toivutaan siitä ja toivotaan, että tämä oli tässä ja normaali kierto käynnistyis piakkoin.

 

[Huurrekoivu]

Ensi viikon litrassa selviää, että onko oikeassa paikassa :) Nyt olo on kuitenkin hyvä, ei vuotoja ja testit ovat paljon vahvempia kuin KU.

Uskon, että mulla oli kans ovulaatiohäiriöitä. Eikö tosiaan oltu levollisia. Se on varmaan mahdotonta tuon operaation jälkeen.

Uudelleen raskautuminen oli kuumottavaa. Lopulta päätin aloittaa laihduttamaan ja BMI 30 -> BMI 26 jaraskauduin

Miten pidit pään kasassa ja jaksoit ne muutamat negakierrot?

Vitsi kun jotenkin saisi ajatukset tästä pois. Joskus saa itsensä oikein lietsottua pahaan limboon mitä on vaikea saada poikki.

 

[Seneda]

Heippa kohtalotoverit!

Aika moni selviää keskenmenosta ilman leikkausta. Mulla meni kaikki huonommin. Viime elokuun alussa km rv 7+3 mutta hoitui luonnollisesti vuotona. Plussa 8.3, erittäin varovaisin mielin oltiin. 27.3 yksityisellä ultrassa iso pettymys ettei näkynyt mitään . Lähete naistenklinikalle epäilyksenä kohdunulkoinen, löytyi vasemmasta munanjohtimesta samana iltana. Mun vointi hyvä joten seurantaa verikokeilla. Hcg 6500, 31.3 päädyttiin metotreksaattihoitoon, yksi pistos. 7.4 soitettiin sairaalaan kesken työpäivän. Vointi edelleen hyvä, ultras, verikoe, hcg laskussa 4500. Ton 7.4 käynnin jälkeen konsultoitu lääkäriä ja todettu että pyydetään mut uudelleen ke 9.4. Menin klo 8.00 syömättä jos leikkaukseen päädytään. Taas ultra ja totesivat kuitenkin että ei leikata. No 4pv myöhemmin su13.4 heräsin 6.30 kipuun ja melkein pyörryin. Soitto naistenklinikalle, ota kipulääkettä ja odota 1,5h, ei auttanut, uus soitto ja sanoin että tullaan. Verikoe ja ultra, hcg 860, ultrassa selvisi että munanjohdin räjähtänyt ja vatsaontelossa verta eli leikkaukseen. Odotin leikkausta 8 TUNTIA!!!. Viikon saikku tuskin riittää. Kotiin pääsin maanantaina. Kova kipulääkitys, jäätävä väsymys. Hb oli 116 ennen leikkausta, vatsaontelossa 1,1l verta. Menkat alkoi 31.3 kun sain metotreksaattihoidon. Henkisesti ja fyysisesti hiton rankka ja pelottava kokemus!!

 

[Seneda]

Mulla kohdunulkoinen todettu kolme viikkoa sitten. Sitä ennen useampi ultra jossa todettu kohtu tyhjäksi. Hcg kuitenkin nousi. Vihdoin kokenut gynekologi sen bongas oikeasta munajohtimesta.
Sain metotreksaattipiikin ja se pistikin arvot laskuun tehokkaasti. Jouduin kuitenkin vielä leikkaukseen viikko sitten kun kivut alkoi yllättäen. Nyt sitten toivutaan siitä ja toivotaan, että tämä oli tässä ja normaali kierto käynnistyis piakkoin.

Kohtalotovereita ollaan, Voimia toipumiseen, säästyikö sulla kuitenkin munanjohdin? Mulla vasen poistettu viikko sitten. Lääkäri totes leikkauksen jälkeen että hyvät mahdollisuudet kuitenkin raskautua. Riittikö sulle viikon saikku? Ajattelin huomenna hakea viikon lisää.

 

[vauvahaave36]

Kohtalotovereita ollaan, Voimia toipumiseen, säästyikö sulla kuitenkin munanjohdin? Mulla vasen poistettu viikko sitten. Lääkäri totes leikkauksen jälkeen että hyvät mahdollisuudet kuitenkin raskautua. Riittikö sulle viikon saikku? Ajattelin huomenna hakea viikon lisää.

Oon pahoillani että oot joutunut kohtaamaan tämän saman.
Joo multa poistettiin oikea munanjohdin. Olin saanut jo metotreksaatin mutta 12 pvää sen jälkeen alkoi yllättäen kovat kivut ja jouduttiin leikkaamaan.
Viikko riitti, toki mä opiskelen tällä hetkellä enkä käy töissä. Mut ehdottomasti hae lisää saikkua niin saa toipua!

 

[Ania88]

Mulla todettiin ku 7/25. Menin päivystykseen vuodon ja vatsakivun takia. Hcg oli yli 6000 joten lääkäri halusi heti leikata.
Multa poistettiin vasen munajohdin ja tarkistettiin että oikea puoli on hyvin auki.
Toivuin yllättävän nopeasti kun vaan koitin pysyä liikkeessä. Ja kuukauden kuluttua leikkauksesta huomasin olevani uudelleen raskaana. Yhtään oikeita menkkoja ei tullut siiinä välissä.
Nyt käyty kaksi kertaa varhaisultrassa ja kaikki toistaiseksi hyvin.

 

[Nostromo]

Multa leikattiin kohdunulkoinen nyt viime tiistaina pois. Oikea munanjohdin poistettiin samalla, oli viittä vaille revennyt.

Mitään vuotoja ei ollut. Menkkamaista juilimista enemmän oikealla puolella ja olin alusta asti kauhean vainoharhainen, että alkio ei ole oikeassa paikassa. Mikälie etiäinen.
Meillä taustalla siis IVF ja alkiodiagnostiikka.

Maanantaiaamuna (rv6+2) kovien toispuoleisten kipujen takia päivystykseen, ultrasivat, mutta mitään ei oikein näkynyt. Ei kohdussa, mutta ei myöskään johtimessa. Ottivat hcg:n, joka oli vajaa 1400. Sanoivat, että seuraillaan sitä pari päivää.

No illalla vielä kamalammat toispuoleiset vatsakivut. Siinä vaiheessa ei jäänyt enää itselle yhtään epäselväksi, että tämä ei pääty hyvin. Kylmät väreet ja hampaat vaan kalisivat kivusta.
Päivystykseen taas ja totesivat että ei siellä kohdussa mitään ole ja jotain varjoa johtimen kohdalla näkyi.
Lääkäri oli ihana ja kysyi myös mun mielipidettä piikin ja leikkauksen suhteen.
Itse pyysin leikkausta, koska pelkäsin tässä vaiheessa jo piikin aiheuttamia kipuja ihan hirveästi. Lääkäri oli myös leikkauksen kannalla joten veitsen alle mentiin. Annoin myös luvan poistaa vasemman johtimen, jos se olisi näyttänyt huonolta.
Hcg oli myös laskenut keskiviikkona ja oli silloin 1200.
Keskiviikkoiltana siis leikattiin.

Nyt ollaan vähän shokkitilassa. Saanko surra? Mitä tässä surraan? Saako olla vihainen? Pitäisikö tästä pystyä liikkumaan olankohautuksella eteenpäin?
Ärsyttää, kun joku tulee sanomaan, että ei voi vaan jäädä surun alle/täähän oli vasta eka siirto/eihän nyt kellään heti yrittämällä ekalla tärppää/uudestaan vaan.

Turhauttaa, kun tähänkin pisteeseen pääsemiseen meni yli 2 vuotta. Hävettää turhautua, koska 2 vuotta voi olla IVF-jutuissa tosi lyhyt aika ja moni on yrittänyt paljon pitempään.
Tuntuu epäreilulta, kun joka vaiheessa tulee joku ongelma.

KIitos ja anteeksi, piti saada tämä ulos. Ei ole oikeen ketään kelle puhua asiasta.

 

[Yrttiteetä tekisi mieli]

@Nostromo oon tosi pahoillani siitä mitä ootte joutuneet kokemaan. Kuulostaa siltä että olet joutunut tekemään paineen alla vaikean päätöksen joka oli myös oikea, munanjohtimen repeäminen voi kuitenkin olla henkeäuhkaava tila joten oli tosi tärkeää että saitte sen vältettyä. Todellakin saat surra menetystä sillä tavoin ja siinä aikataulussa kun tuntuu, on varmasti ollut paljon tunteita laidasta toiseen viime viikkojen aikana. Toivon sinulle lempeyttä asian käsittelyyn, kroppasi on kokenut kovia joten pidäthän nyt ihan ekstrahyvää huolta itsestäsi sen mukaan miten jaksat

 

[Vargynja]

Olen pahoillani @Nostromo kokemastasi. Kaikki tunteet on sallittuja! Ehdottomasti saat surra, olla vihainen, pettynyt tai mitä tunteita ikinä nousee. Lapsettomuushoidot ja lapsettomuuden kokemus on jo itsessään raskaita ja lapsen (sekä myös munanjohtimen) menetys saa sattua. Vaikka raskaus ei alkanut oikeassa paikassa, on täysin luonnollista surra vauvaa, jota siitä ei tullutkaan. En ole kokenut mitään samankaltaista kuin sinä. Mutta olen kokenut kyllin elämässäni sanoakseni, että kaikki tunteet on sallittuja ja niiden kannattaa antaa tulla. Ne myös helpottaa, kun niille antaa aikaa. Eikä kokemusta kannata verrata toisen kokemuksiin. Meillä jokaisella on oikeus omaan suruun on sitten kaverin tie kuinka paljon raskaampi tahansa. Voimia asian käsittelyyn.

 

[Enkelinsiipi]

@Nostromo , olen pahoillani siitä mitä jouduitte kokemaan. Ehdottomasti kaikki tunteet ovat sallittuja. Minulla on itsellä takana pitkiä hoitoja (myös alkiodiagnostiikkaa) ja väitän oman kokemuksen pohjalta, että keskenmeno pitkien hoitojen jälkeen on ihan erityisen kamala tilanne. Juuri kun on ajatellut, että nyt nämä maratoonin mittaiset hoidot saa jättää taakseen, joutuu palaamaan lähtöruutuun. Ja sitten jos käykin niin, että ei ole edes "tavallinen" keskenmeno (minullakin oli melkoinen prosessi), niin se voi olla aivan tosi hämmentävän katkera soppa. Jos pystyt jotain kautta saamaan keskusteluapua, niin sellaista kannattaa harkita. Ei ehkä nyt heti tuoreeltaan, mutta hetken päästä kun tilanne tasaantuu. Ihan äkillinen leikkauskin on hämmentävä kokemus, ja jo sitä kannattaisi ehkä jonkun kanssa purkaa jos mahdollista.

Kyllä 2 vuotta ivf-hoitoja on pitkä aika ja etenkin jos siihen kuuluu alkiodiagnostiikkaa. Se kaikki jännittynyt odottelu joka siihen liittyy, on aivan järkyttävän raskasta. Olen myös kokenut kaksi kertaa sen pettymyksen, kun testattu alkio ei tartukaan. Sekin on aika raju pudotus itsessään. Eikä itseään kannata verrata täällä palstalla muihin. Jokaisella on oma polkunsa täällä tarvottavaksi. Lämmin halaus sinulle ja toivottavasti toipumisesi sujuu hyvin

 

[Suvike]

Moikka! Mulla todettiin perjantaina kohdunulkoinen, kun torstaina alkoi vasemman puoleiset vatsakivut, jotka eivät helpottaneet. Kipu ei onneksi ollut ihan hirveää, mutta poikkeuksellista itselleni. Perjantaina menin sitten terkkarin kautta naistenklinikalle, jossa todettiin ruskuaispussi vasemmassa tuubassa. Hcg tällöin 230. Sain perjantaina metotreksaatti-pistoksen ja tänään hcg noussut ad. 410. Kivut pysyneet loitolla Panadolilla ja Buranalla. Perjantaina uusi hcg ja poliaika. Hieman jännittää miten käy, pelottaa aivan suunnattomasti, jos leikkaukseen joudun, ylipainon takia leikkausriskit todennäköisesti isot.