Kohdunulkoinen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja basura
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kiitos Hena82 ja Pipsu!

Hienoa Hena että olet saanut yhdellä munanjohtimella jo yhden lapsen ja ihan pian näköjään syntyy neljäs :D Paljon onnea, toivottavasti menee loppuraskaus ja synnytyskin hyvin! Täytyy näköjään vaan itse henkisesti varautua, että toinen lapsi ei tule niin nopeasti. (Eka lapsi sai alkunsa parissa kuukaudessa, tokassa raskaudessa kesti 5kk ennen kuin alkoi, joten kolmas raskaus kestää varmaan vielä pidempään.)

Pipsu, mitä se Letrozol tekee? Ite ajattelin mennä parin kuukauden kuluttua yksityiselle gynekologille ihan vaan kyselemään kaikkea mitä on mielen päällä, mutta odotan eka, että tulee ensimmäiset normaalit kuukautiset tän kohdunulkoisen jälkeen. Toivon että uusi raskaus saisi alkunsa ns. luomuna, luulen että hermoilisin vaan kaikesta yrittämisestä.

Ärsyttää kun olen lisäksi nyt flunssassa, sain heti sairaalasta kotiuduttuani tytöltä taudin, kumpikin täällä nenä valuen mennään. En oikein tiedä johtuuko oma heikko olo nyt flunssasta, leikkauksesta, alhaisesta hemoglobiinista vai mistä. Onneksi oli ensin anoppi apuna ekan viikon, nyt lähtee anoppi mutta saan kaupungilta kodinhoitoapua 40h yhteensä. En jaksa olla vastuussa koko päivää tytöstä, nostelut ja pukemiset yms. rankkaa kun tyttö venkoilee aika paljon.
 
Laurella_316 sanoi:
Kiitos Hena82 ja Pipsu!

Hienoa Hena että olet saanut yhdellä munanjohtimella jo yhden lapsen ja ihan pian näköjään syntyy neljäs :D Paljon onnea, toivottavasti menee loppuraskaus ja synnytyskin hyvin! Täytyy näköjään vaan itse henkisesti varautua, että toinen lapsi ei tule niin nopeasti. (Eka lapsi sai alkunsa parissa kuukaudessa, tokassa raskaudessa kesti 5kk ennen kuin alkoi, joten kolmas raskaus kestää varmaan vielä pidempään.)

Pipsu, mitä se Letrozol tekee? Ite ajattelin mennä parin kuukauden kuluttua yksityiselle gynekologille ihan vaan kyselemään kaikkea mitä on mielen päällä, mutta odotan eka, että tulee ensimmäiset normaalit kuukautiset tän kohdunulkoisen jälkeen. Toivon että uusi raskaus saisi alkunsa ns. luomuna, luulen että hermoilisin vaan kaikesta yrittämisestä.

Ärsyttää kun olen lisäksi nyt flunssassa, sain heti sairaalasta kotiuduttuani tytöltä taudin, kumpikin täällä nenä valuen mennään. En oikein tiedä johtuuko oma heikko olo nyt flunssasta, leikkauksesta, alhaisesta hemoglobiinista vai mistä. Onneksi oli ensin anoppi apuna ekan viikon, nyt lähtee anoppi mutta saan kaupungilta kodinhoitoapua 40h yhteensä. En jaksa olla vastuussa koko päivää tytöstä, nostelut ja pukemiset yms. rankkaa kun tyttö venkoilee aika paljon.
Click to expand...
Mulle aloitettiin tosiaan tuo letrozol yksityiseltä lapsettomuusklinikalta ja letrozol saa elimistön stimuloimaan munasarjaa tehokkaasti, yleensä aikaan hyvän munarakkula. Ovuloin kyllä muutenkin, mutta sen kohdunulkoisen jälkeen mun kierrot muuttu epäsäännöllisiksi 28-40 pv, joka toinen kierto oli pitempi (tätä 6 kierron ajan) sekä tiputtelu vuotoa noin viikon ajan ennen kuukautisia. Nyt neljä letrozol kiertoa on ollut kellon tarkka 29pv ja ovulaatio kp15. Tuota letrozolia voin käyttää vielä kaksi kiertoa ja sitten pitää pitää taukoa.
 
Okei, pistän korvan taakse nämä (lääke)vinkit! Kiitos Pipsu ja Pähkinäinen. Jotenkin oletin että mun kierto pysyy samana tän kohdunulkoisenkin jälkeen, mutta pitää siis varautua, ettei välttämättä. Ja toisaalta imetän edelleen ja kierto on koko ajan lyhentynyt (siis oli aluksi tooooosi pitkä kun lopulta menkat alkoi, nyt viimeiset kierrot oli n. 32 pv - 30 pv - 29 pv - 28 pv). Jään jännityksellä odottamaan,millaiseksi kierto lopulta muodostuu.

Millaiset teidän ekat menkat oli? Tarviiko pelätä/odottaa kipuja tai runsasta vuotoa? Kuukauden kuluttua ollaan just viikko ulkomailla, vähän jännittää mikä on tilanne siellä. ONNEKSI tämä kohdunulkoinen tapahtui sentään Suomessa!
 
Mulla oli ihan entiseen malliin menkat, ei ollu kivuliaat tms :) mulla toki tuli kohtutulehdus leikkauksen jälkeen et seki saatto vaikuttaa ku oli lääkitys päällä ekojen menkkojen aikaan..
Rentouttavaa ja mukavaa lomaa, toivottavasti ei menkat just pahasesti tuu sillon.
 
Mullaki oli ihan normaalit, ainut mikä vaivasi leikkauksen jälkeen jonku aikaa oli semmoinen inhottava vihlonta alavatsalla esim. virtsatessa, mutta sekin meni kyllä ohi parissa kuukaudessa :) Rentouttavaa lomaa ja voimia toipumiseen :)
 
Pähkinäinen, ai vielä kohtutulehduskin! Mutta normaalit menkat siis, kuten Pipsullakin. Ehkä mä en sitten tässä turhaan jännitä, tulee sellaiset menkat kuin tulee. Hcg-arvo oli eilisessä kontrollissa 6, vielä yksi verikoe, mutta uskon että sitten pääsen jo nollaan ja on sikäli virallisesti ohi tämä juttu, huh helpotus. Leikkauksesta nyt kohta 2 viikkoa.

Kiitos teille, ehkä mä rupean jatkossa googlailemaan enemmän lomaan kuin kohdunulkoiseen raskauteen liittyviä juttuja, saattaisi tehdä hyvää pääkopalle. :)
 
Heips :)

Minä myös kokenut kohdunulkoisen raskauden ja keskenmenon maaliskuussa 2011.

Sikiö oli kohdun vieressä ns. surkastuneessa ihosarvessa tms.
Pääsin viikoille 15+3, kunnes kunto romahti totaalisesti ja hätäleikkauksessa huomattiin niinkutsutun surkastuneen sarven "räjähtäneen" mun sisälle. Vastassa 5litraa verta ja sikiö vapaassa vatsaontelossa.. Oiken munanjohtimen menetin tässä rytäkässä.
Selvisi, että mulla on kaksiosainen kohtu..

Tästä tulee nyt seitsemän vuotta maaliskuussa ❤ Ja mulla kaksi poikaa ❤
Esikoinen syntyi kesäkuussa 2012 ja kuopus elokuussa 2014. ☺
Eli tulin keskenmenon jälkeen raskaaksi puolen vuoden odottelun jälkeen ☺
 
Huhhuh miten rankka kokemus! Kiitos kun jaoit tarinasi Embyy. Minkä takia ekassa ultrassa (eikös se ole viikolla 12) ei huomattu, että lapsi oli väärässä paikassa? Miten selvisit jälkikäteen henkisesti? Itse olen huomannut, että mua on nyt jälkikäteen alkanut pelottaa, että mitä kaikkea olisi voinut mennä vielä pahemmin. Mä kun sain kaksi kertaa kotona sellaisen kipukohtauksen, etten edes kävellä pystynyt, ja lapsi oli silloin mun kanssa kaksin. Mutta en silloin vielä tajunnut, mistä oli kyse, eivätkä tajunneet lääkäritkään.

On varmaan ollut hirveä olotila sulla. Mulla oli vuotanut 1 litra verta vatsaonteloon, munanjohdin oli alkanut repeillä tms. ja olo oli siitä jo ihan karmea. Ja olin vasta viikolla 6+jotain.

Mutta ihana loppu tarinalla, kun kuitenkin kaksi lasta vielä sait. :) :) :) :)
 
Mulle selvisi tänään yksityisellä ultrassa että raskaus (vko 7) munanjohtimessa. Tulin lukemaan kokemuksia kun tästä tilanteesta en ole aikaisemmin lukenut ja aika hurjia juttuja! Yritys alkanut melkein kaksi vuotta sitten, viime joulukuussa keskenmeno vko 12 ja nyt heti perään tämä kohdunulkoinen.

Yritän muistaa tulla myöhemmin kertomaan miten mulla kävi, huomenna soitan neuvolaan että saisin lääkäriajan asap. Toivottavasti pääsen helpolla ja että molemmat munasarjat säilyisivät ja että päästäisiin tämän jälkeen vihdoin edes tutkimuksiin että miksi tähän taloon ei saada vauvoja. Mutta ihana kuulla että muut olette saaneet lapsia vaikka toinen munis olisikin poistettu!
 
Mellx sanoi:
Mulle selvisi tänään yksityisellä ultrassa että raskaus (vko 7) munanjohtimessa. Tulin lukemaan kokemuksia kun tästä tilanteesta en ole aikaisemmin lukenut ja aika hurjia juttuja! Yritys alkanut melkein kaksi vuotta sitten, viime joulukuussa keskenmeno vko 12 ja nyt heti perään tämä kohdunulkoinen.

Yritän muistaa tulla myöhemmin kertomaan miten mulla kävi, huomenna soitan neuvolaan että saisin lääkäriajan asap. Toivottavasti pääsen helpolla ja että molemmat munasarjat säilyisivät ja että päästäisiin tämän jälkeen vihdoin edes tutkimuksiin että miksi tähän taloon ei saada vauvoja. Mutta ihana kuulla että muut olette saaneet lapsia vaikka toinen munis olisikin poistettu!
Click to expand...
Pahoittelut, että raskaus olikin kohdunulkopuolinen :( Voimia toipumiseen!
 
Päivitän edelliseen viestiini että päivystysleikkaukseen jouduttiin. Kaksi päivää ultran jälkeen alkio repäisi munanjohtimen, kolme litraa verta lähti mutta onneksi kaikki meni hyvin. Eli nyt enää toinen munasarja käytössä, mutta lääkärit vakuuttivat että muut paikat ovat täysin kunnossa ja estettä raskautumiselle ei edelleenkään ole, meillä on kuulemma ollut vaan tosi huonoa tuuria. Hoitoihin ei vieläkään päästy koska tähän raskautumiseen meni vain neljä kuukautta ja "vasta" kaksi epäonnistunutta raskautta.

Nyt on eka kierto leikkauksen jälkeen kärvistelty, oli raskauskielto ettei alkio kiinnity arpikudokseen mutta nyt on taas lupa yrittää ja odotetaan ovista. Jaksan edelleen olla positiivinen että raskaudun pian (eli siis tämän vuoden puolella :D)! Luojan kiitos että kävin ultrassa, olin tietoinen kohdunulkoisesta ja osasin välittömäsi lähteä päivystykseen sillä muuten olisin varmaan jäänyt sänkyyn odottamaan että kivut helpottavat ja luullut että kohtu siellä vaan venyy, voisi olla mies leski nyt. Tsemmppiä kaikille jotka kärsivät/ovat kärsineet tästä "vaivasta"!
 
Minä olen juuri hCG-seurannassa, toivottavasti tänään saan kolmansien verikokeiden tulokset. On toivoa, että arvot olisi lähdössä laskuun, koska vajaa viikko sitten oli noin 200. Toivon tosi tosi kovasti, ettei tarvita leikkausta tai metotrekstaattia ollenkaan. Saapa nähdä, voisiko niin hyvä tuuri olla!

Me ollaan julkisella puolella lapsettomuushoidoissa ja oltiin juuri siirtymässä IVF:ään plussatestin ilmestyttyä. Pettymys oli tietenkin suuri, mutta toisaalta se oli vaan yksi takaisku tässä kokonaisuudessa. Mulla oli Letrozol käytössä, mutta itse taas pelkään sen buustanneen omaa munasolutuotantoa ihan liikaakin ja mietin, voiko jopa olla tämän kohdunulkoisen syynä (???). Luulen, että lääke aiheutti myös kaksi kystaa (joista toinen aika iso, 5,7x4 cm!).

Ei ole helppoa kyllä, kovasti tsemppiä muille saman asian kanssa taisteleville ja ihana kuulla myös noista onnistumisista! <3
 
Tavallaan lohdullista että meitä tämän kokeneita on muitakin, vaikka tätä en tosiaan kenenkään toivoisi kokevan.

Multa poistettiin alkuvuodesta kierukka ja heti raskauduin. Sain kuitenkin pian keskenmeno diagnoosin, joka muuttuikin viikon päästä kontrollilabrojen myötä epäilyksi kohdunulkoisesta. Tilannetta seurattiin kahden viikon ajan ja hcg aina vaan nousi eikä raskautta näkynyt missään. Olin kuitenkin oireeton ja hyvävointinen. Hoidoksi metotreksaatti ja sen jälkeen alkoikin ongelmat. Hirveitä kipuja, lukuisia särkylääkkeitä, ambulanssilla sairaalaan kipujen ja puhkeamisepäilyn vuoksi useita kertoja. Leikkausvalmiudessa olin kolmesti. Eivät halunneet leikata ellei ole pakko, kun eivät aluksi edes tienneet missä raskaus sijaitsee ja kun se viimein löytyi, oli se niin vaikeassa paikassa koko raskaus. Liki kymmenen eri lääkäriä minua tutki kunnes tuli se, joka raskauden ultralla löyti. Loppujenlopuksi hcg-seurantalabroissa käyminen kesti 8 viikkoa metotreksaatin saamisesta, ja sairaalareissuja tuli yhteensä lähemmäs 20.. Näin jälkikäteen mietin, miten ihmeessä tuosta kaikesta selvisi. Uusi mahdollinen raskaus on toiveena mutta olen varma, että olen todella vainoharhainen koko alkuraskauden ajan mikäli sattuisi onnistaman.
Huoh, olen puhunut :grin
 
Täällä on yksi kohdunulkoisen kokenut. Siitä on aikaa n.1,5vuotta. En silloin tiennyt olevani raskaana vaan tuli yksi ilta hirmuiset vatsakivut enkä pystynyt olemaan mitenkään päin kotona. Soitin päivystykseen, jossa sanottiin että pitää tehdä raskaustesti ja käskettiin olla yö kotona. Aamulla soitin omaan terveyskeskukseen, jossa todettiin että kyseessä on vain menkat. Sanoin, että ei ole todella ole ja vaadin saada lääkäriajan. Lääkäri käski heti labroihin jossa todettiin hb:n olevan 100 ja gynekologisessa tutkimuksessa totesi että kyseessä on jokin tällainen vaiva. Sain lähetteen tays:n päivystykseen, jossa todettiin kohdun olevan tyhjä. Kun hcg tulokset tulivat, todettiin että jossain on raskausmateriaalia,kun lukema oli n.9000 eli raskaus olisi ollut hyvinkin pitkällä jo. Raskausmateria löytyi toisesta munasarjasta. Hb tippui edelleen,kun se vuosi vatsaonteloon. 4 gynekologia mietti leikataanko munsarja pois,mutta sisäinen vuoto onneksi lakkasi seuraavana päivänä ja päädyttiin metotreksaattihoitoon. Kuukauden kävin labrassa ennen kuin kaikki oli ok.

Hirveä henkinen trauma tuosta jäi. Raskauduin 1,5vuotta myöhemmin uudelleen ja mikä pelko oli mennä ultraan ja kun ultra päättyi siihen ettei lapsi ole elossa niin meidän raskaudet on kyllä siinä. Raskaus oli kyllä kohdussa. Mutta tajusin vasta ultran jälkeen kuinka stressissä olin ollut, valvoin monta yötä, jännitin ja pelkäsin enkä edes tajunnut että kaikki liittyi vain siihen ennenkuin ultrassa. Toinen munasarja on riekaleina eikä siis toimi eli yhdelläkin munasarjalla voi vielä raskautua!
 
Meillä oli vuosi yrittämistä takana ja olimme juuri varanneet ajan lapsettomuuslääkärille, kun plussasin lokakuussa 2018. Kaksi ystävääni kertoivat samoista uutisista ja suunnittelimme jo juhannusta synnärillä. Olin kuitenkin alusta alkaen varovaisin mielin, koska tiputtelua oli ollut jo jonkun aikaa. Neuvolasta sain ensimmäisen ultra-ajan vasta pitkälle, eikä päivystyksessä minua autettu typeristä syistä johtuen, sain vain lähetteen ultraan. Mieli oli allapäin kaikesta pompottelusta ja epätietoisuudesta.

Yksi aamu matkalla töihin alavatsan kivut kävivät sietämättömiksi ja soitin naistentautien polille, että saanko tulla ultraan, kun lähete jo oli vaikka aika varattu vasta parin päivän päähän. Tutkivat siellä ja totesivat kohdun olevan tyhjä, mutta vatsaontelon täynnä verta. Jouduin kiireellisenä leikkaussaliin, munajohdin oli repeytynyt ja jouduttiin poistamaan (rv 7+3). Enpä ollut enää raskaana vaikka viikko sitten varovaisesti jo tein suunnitelmia.

Fyysinen parantuminen vei sekin aikaa, mutta henkinen eniten. Työt ja kaikki tuntui kaatuvan päälle. Juhannussuunnitelmat vaihtuivat enkä saanutkaan enää nauttia raskaudesta ja äitiydestä ystävieni kanssa. Kävin psykologilla keskustelemassa ja lähdettiin miehen kanssa pienelle lomallekin.
Raskautuminen tuntui jopa pakkomielteeltä ja lähipiirin raskausuutiset saivat itkemään.

Psykologi sanoi hienosti, että on elettävä sen tiedon mukaan mitä on. Ilmoittauduin moneen mukaan, mihin en ehkä raskaana olisi lähtenyt ja niin se uusi plussa tuli tikkuun 3kk kohdunulkoisen jälkeen.

Pääsimme heti rv5 ultraan katsomaan, että sikiö on oikeassa paikassa ja seuraavalla viikolla tarkistimme sydämen sykkeen. Nt-ultran jälkeen mieli koheni, työt alkoivat sujumaan ja elämä tuntui taas hyvältä. En usko, että tilanne olisi sama, jos en olisi nyt raskaana. Olisi varmasti vaatinut vielä pitkään psykologilla käyntiä. Psykologi ehdotti myös, että mieltä voisi helpottaa perusteellisissa tutkimuksissa käyminen. Niihin en ehtinyt, mutta niistä uskoisin olevan apua.

Tätä kirjoittaessa kyyneleet tulivat silmiin, joten tuskin täysin käsitelty aihe on.
 
Muokattu viimeksi:
Vanha ketju ja varmaan ei kovin aktiivinen siitäkään syystä, että kohdunulkoinen on harvinaisempi tapaus. Ei kyllä ollut sellainen lottovoitto, jossa olisin halunnut voittaa. Luin tämän ketjun viestit vuosienkin takaa ja melkoisia kokemuksia on moni joutunut kokemaan. :sad001 Huh.. Kun mietinkin millaisen paniikin olisin saanut jos olisi vielä munajohdin poksahtanut. Tosin luottoni kroppaani on tällä hetkellä sellainen, että en ihmettelisi jos vielä sekin tapahtuisi.

Jos vielä aiemmat kirjoittajat tätä foorumia/ketjua seuraa, kiinnostaisi kovasti kuulla miten teillä nykyään menee! Tai jos on muita uusia kohtalotovereita?

Minulla löydettiin kohdunulkoinen raskaus eilen. Aiemmin epäiltiin keskenmenoa tai tuulimunaa, mutta myös kohdunulkoista hcg-arvojen perusteella. Viimeiseen asti toivoin että no kunhan ei olisi kohdunulkoinen, kun se tuntui vielä pelottavammalta. Olen vuotanut jo kolme viikkoa ja pari viikkoa sitten ultrattiin, löytyi pieni onkalo kohdusta. Nyt hieman hämmentää että oliko siellä todellisuudessa mitään vai katsotiinko sijainti silloin väärin, en tiedä. Viime viikon perjantaina vuosin paljon ja ultrassa kohdusta ei löytynytkään enää mitään. Hcg oli 2088. Eilen hcg oli noussut 2402 ja sitten passitettiin päivystyksen. Ultrassa ruudulle lävähti kuva sievästä raskauden alusta, mutta väärässä paikassa, munanjohtimesta. Kuinka turhauttavaa. Eilen olisi ollut viikot 8+2, mutta alkion kehitys on varmastikin jo aikaisemmin loppunut tai ollut tosi hidasta. Mielessä vilisi monta kysymystä; onko kehossani jokin vika, entä jos munajohdin arpeutuu pahasti, entä jos koko munajohdin poistetaan, saanko lapsia ikinä, onko seuraavat päivät ja viikot yhtä kipua ja tuskaa.. Ja tosiaan tätä ennen minulla oli spontaani keskenmeno, eli heti sen jälkeen tulin uudelleen raskaaksi ja nyt kohdunulkoinen. Ensimmäistä lasta yritetään siis ja nyt on kyllä pelot vain kasvaneet, mahtaako sitä lasta saada koskaan syliin saakka.

Onneksi tuo mun hcg oli kuitenkin aika matala ja ei ole ollut kovin pahoja kipuja. Kuukautismaisia alavatsa- ja selkäkipuja kyllä. Lisäksi raskausoireina oli aiemmin pahoinvointia, rinnat kasvoi ja kipeytyi. Silti oli koko ajan tunne, että jokin on pielessä. Nyt toivon kovasti että lääke auttaa ja hcg lähtisi laskuun. Tuntuu että vastoinkäymisiä on nyt ollut hetkeen ihan tarpeeksi. :sad001
 
En muista olenko ennen tähän ketjuun kirjoittanut mutta kokemusta kohdunulkoisesta raskaudesta löytyy vuodelta 2013. Se oli ensimmäinen raskauteni ja muistan kuinka pelkäsin sen vaikuttavan mahdollisiin uusiin raskauksiin tärkeimpänä, tulisiko uudestaan ikinä raskaaksi.

Itse selvisin helpolla kohdun ulkoisesta raskaudesta. Viikkoja oli ehkä rv 9 mutta raskausmateriaali oli jo alkanut hajota, ei siis ollut selkeää alkiota missään. Vatsaonteloon olin vuotanut. Vointi kuitenkin hyvä vaikka kivun vuoksi päivystykseen hakeuduinkin. Hcg oli samaa luokkaa kuin sinulla ja sain yhden metotreksaatti piikin. Hcg laski Hämmästyttävän nopeasti, olisiko ollut alle 5 jo 10 päivän kuluttua. Yhdet kuukautiset piti muistaakseni piikin jälkeen odottaa ja heti seuraavasta kierrosta tärppäsi. Se raskaus jatkui onnellisesti loppuun asti. Tällä hetkellä odotan kolmatta lasta ja historiasta löytyy KU:n lisäksi varhaisia keskenmenoja sekä keskeytynyt keskenmeno. Mutta ainakin omalla kohdalla raskaudet onnistuneet vielä KU:n jälkeenkin.

Voimia sinulle Indi :Heartred Olen aivan varma, että jossain välissä sinäkin saat oman lapsesi syliin asti mutta osaan kyllä samaistua tunteisiisi kun epäonnea on kohdallesi osunut niin paljon. Raskaushormonia on kohdallasi onneksi maltillisesti eli uskoisin metotreksaatin tehoavan hyvin sinullekin. Piikin jälkeen en muista juuri mitään kipuja olleen, mitä nyt menetetystä raskaudesta alavireisyyttä sekä ruokahaluttomuutta (tämä kyllä ehkä metotreksaatin aiheuttama).
 
Aca sanoi:
En muista olenko ennen tähän ketjuun kirjoittanut mutta kokemusta kohdunulkoisesta raskaudesta löytyy vuodelta 2013. Se oli ensimmäinen raskauteni ja muistan kuinka pelkäsin sen vaikuttavan mahdollisiin uusiin raskauksiin tärkeimpänä, tulisiko uudestaan ikinä raskaaksi.

Itse selvisin helpolla kohdun ulkoisesta raskaudesta. Viikkoja oli ehkä rv 9 mutta raskausmateriaali oli jo alkanut hajota, ei siis ollut selkeää alkiota missään. Vatsaonteloon olin vuotanut. Vointi kuitenkin hyvä vaikka kivun vuoksi päivystykseen hakeuduinkin. Hcg oli samaa luokkaa kuin sinulla ja sain yhden metotreksaatti piikin. Hcg laski Hämmästyttävän nopeasti, olisiko ollut alle 5 jo 10 päivän kuluttua. Yhdet kuukautiset piti muistaakseni piikin jälkeen odottaa ja heti seuraavasta kierrosta tärppäsi. Se raskaus jatkui onnellisesti loppuun asti. Tällä hetkellä odotan kolmatta lasta ja historiasta löytyy KU:n lisäksi varhaisia keskenmenoja sekä keskeytynyt keskenmeno. Mutta ainakin omalla kohdalla raskaudet onnistuneet vielä KU:n jälkeenkin.

Voimia sinulle Indi :Heartred Olen aivan varma, että jossain välissä sinäkin saat oman lapsesi syliin asti mutta osaan kyllä samaistua tunteisiisi kun epäonnea on kohdallesi osunut niin paljon. Raskaushormonia on kohdallasi onneksi maltillisesti eli uskoisin metotreksaatin tehoavan hyvin sinullekin. Piikin jälkeen en muista juuri mitään kipuja olleen, mitä nyt menetetystä raskaudesta alavireisyyttä sekä ruokahaluttomuutta (tämä kyllä ehkä metotreksaatin aiheuttama).
Click to expand...

Kiitos vastauksestasi ja kun kerroit oman tarinasi Aca :Heartred Tuo oli todella lohdullista kuulla, en ehkä vielä vaivukaan ihan epätoivoon sen suhteen saanko koskaan lapsia. Sinullakin epäonnea osunut kohdalle, sympatiani siitä :Heartblue Mutta myös onnea, ihana kuulla, että olet saanut lapsia KU jälkeen. :Heartred Tämä vertaistuki on älyttömän tärkeää. Itse en tunne ketään lähipiiristä tai tuttavistakaan jolla olisi ollut kohdunulkoinen, ainakaan ei ole tiedossa.

Enimmäkseen olen lukenut kauhutarinoita KU:sta kuinka hankalaksi se on voinut mennä. Tietty tässä koko ajan tiedostaa riskit, mutta helpottaa kuulla, ettei kaikilla ole mennyt tilanne niin pahaksi. Että on toivoa on. Ei auta kun katsoa mitä käy. Minulla on nyt maanantain piikin jälkeen tullut muutamaan otteeseen voimakkaampi kipu alavatsalle, mutta joka onneksi menee ohi. Vuoto väheni ja yritin etsiä tietoa siitä, että millaista vuotoa on odotettavissa. Ilmeisesti välttämättä runsasta vuotoa ei tule. :confused005 Mietin myös että onko raskausmateriaalia voinut poistua jo aiemman vuodon mukana, kun sitä on jatkunut minulla pitkään runsaasti ja välillä sattumienkin kera (pahoittelut yksityiskohtaisesta kuvauksesta, mutta täällä varmaan on niihin moni tottunut). Ylihuomenna ja maanantaina katsotaan hcg, toivottavasti lähtisi laskemaan hyvin. Ruokahaluttomuus vaivaa täälläkin, pahoinvointia ei onneksi ole. Tunteet käy kyllä aikamoista vuoristorataa ja tässä on vaan yrittänyt antaa kaikkien tunteiden tulla. Onneksi on ihana mies ja lähipiiri tukena. Ja tämä foorumi. :):Heartpink
 
Löysin tämän ketjun ja arvelin sen jo olevan loppunut, mutta maltoin katsoa loppuun asti. Surullinen aihe, mutta hienoa että olette jakaneet asianne.

Itselläni nyt takana kohdunulkoinen raskaus sterilisaation jälkeen. Lisäksi vielä kohdun sisäinen raskaus yhtä aikaa. Lääkäri ei löytänyt vikaa kun oli kovat kivut 7+4, kävin lääkärissä tarkastaan tilannetta. Hän sanoi että kaikki hyvin raskaus on kohdussa ja väitti kipuja liitoskivuiksi! Seuraavana aamuna ambulanssilla sairaalaan ja kiireellä leikkaukseen. Verta vuoti vatsaonteloon. Olin todella kipeä. Sokissa varmaan jo amppari soittaessa. Pari litraa oli verta vatsaontelosta imetty leikkauksessa.

En tiedä löytyykö ketään jolla olis yhtä aikaa kohdun ulkoinen ja sisäinen raskaus. Mutta jos joku on, olis kiva kuulla miten kaikki on mennyt. Sisällä oleva on matkassa, mutta syystä että takana on 4 km en tiedä kauanko se siellä pysyy. Lapsia mulla on kaksi ennestään. Ja enää en siis halunnut yrittää, mutta näin vain petti klipsit heti leikkauksen sitä seuraavana kiertona.
 
Takaisin
Top