Tuosta Dopplerista vielä, ovat ihan eri laitteita nuo koti- ja neuvolalaitteet, mutta vähän käytettynä kotidoppleri on turvallinen. Meilläkin oli esikoisen kanssa käytössä juuri loppuraskaudesta, jos ei ollut liikkeitä hetkeen tuntunut.
Nyt siis la ehkä 1.5? On kierto ollut vähän mitä sattuu, maksimillaan 27pvä ja nyt tämä viimeinen kierto taisi olla 24pv! Kiinnittymisoireet olivat tälläkin kertaa varsin selkeät, kuten esikoisestakin, joten siitä päättelin lyhyen kierron. Positiivisen testinkin tein juuri 24 päivää edellisten kuukautisten jälkeen ja aika selkeä plussa tuli.
Ristiriitaisin fiiliksin täällä totutellaan uuteen raskauteen, yllättävän vähän sitä ajattelenkin. Itseäni suojallekseni kai. Muistan hyvin tuon keskenmenon pelon, nyt sitä melkein toivon välillä salaa itsekseni. Ja juu, vauva on kyllä todella toivottu, yli vuoden jo olen odottanut tätä hetkeä. Esikoista odottaessani kuitenkin löysin kaulalta kyhmy, joka sitten vuoden perästä esikoisen ollessa jo 9kk paljastui syöväksi. Kaksi leikkausta tehtiin, joissa puhdistettiin kaula kilpirauhaskudoksesta ja päälle vielä radiojodiablaatio, josta on nyt 8-9kk. Keväällä kuitenkin vapunaattona sain vielä pienen annoksen radiojodia, jonka avulla tehtiin gammakuvaus hoidon tuloksen seuraamiseksi. Tuon kuvauksenkin jälkeen suositellaan välttämään 4kk raskaaksituloa. No, meilläpä odoteltiinkin nyt sellainen hiukan päälle 3kk. Ihan kamala olo. Tavallaan vahingossa meni näin, tavallaan ei. Nyt kuitenkin on sellainen olo, että ei mitään toivoakaan, että lapsi olisi terve vaikka raskaus jatkuisikin hyvin. Ihan kamalaa, ette arvaakaan. On yksi asia pelätä jotain, mitä usein raskaana olevat pelkäävätkin, etenkin ensimmäistään odottavat, kun ei oikeastaan ihan täysin tiedä mitä se on mitä pelkää. Nyt kuitenkin tiedän kuuluvani ihan oikeasti riskiryhmään ja pelko on aiheellinen. Toki tutkimustulokset kertovat enemmän lisääntyneistä keskenmenoista, kehitysvaurioita ei ole pystytty osoittamaan, koska niitä on luonnollisestikin väestössä, joten ehkä sen vaara on kuitenkin melko pieni. Eikä tuo kuvausannos tietenkään kauaa minussa ehtinytkään olla, koska ei ollut kudosta johon takertua, joten kahdessa päivässä olin jo pissannut kaiken pois. Kuitenkin.
Nyt tässä vuorokauden aikana on hiukan alkanut tulla uskoa siihen, että vauva voi yhtä lailla olla tervekin. Tuolla isotooppilabrassakin sillon keväällä sanottiin, että olisi hyvä odottaa ainakin se pari kuukautta ennen rakautta. No, eipä kai tässä auta kuin odottaa. Muutenkin on vielä hiukan tunteet pinnassa tuosta syövästä, ärsyttää että sen piti tapahtua minulle ja näin nuorena.
Tuli vähän masentava jaaritus :) Onnea kuitenkin kaikille vauvaa odottaville ja toivoville! Niin ja esikoisemme on n.1v 9kk :)