Keskenmeno

Joo eipä omille ajatuksille kauheasti voi aina tehdä. Olen antanut itselle luvan välillä murehtia, mutta yritän tietoisesti pyrkiä ajattelemaan sitten muuta, kun ei se loputon vatvominenkaan hyväksi ole..Työt auttaa, mutta juuri huomasin ajatusten harhailevan taas siihen.

Hyvä, että sinullakin kaikki ok. Vähän outoa tosiaan nuo vaihtelut ohjeistuksen suhteen..Mulla vuoto on nyt ilm lakannut ja se kuvassa näkyvä kypsyvä munarakkula sai ajatukset heräämään, että ehkä voisi jo vähän yrittää :wink
 
Täällä yksi 32.v. keskenmenon saanut. Tein positiivisen testin digillä 31.12. 4.1. raskaus varmistettiin verikokeella. Hcg oli 49. Tosi matala. No jäätiin seuraamaan.
Toissapäivänä kivut ylty ja olivat painottuneet vasemmalle. Kävin naistentautien pkl ultrassa. Otettiin taas hcg joka oli vain 59. Tiesin jo silloin et kaikki ei ole hyvin. Ultrattiin ja ei näkynyt mitään. Lääkäri arveli et olisi pienemmät viikot.
No eilen yöllä taas alko kovat kivut ja tuhruvuoto joka illalla lisäänty ja hyytymiä tulee. Tein äsken testin ja se oli jo nega. Eli luultavasti kaikki on ok.
Mitäs nyt sit tapahtuu kehossa? Ekaksi tämä tyhjennysvuoto ja pitäskö kropan heti palata normaali tilaan? Tarkoitus olisi yrittää heti uudestaan.
 
Pahoittelut Wheelchair Mama! Vaikea sanoa miten kullakin kierto käynnistyy, mutta voinee olla mahdollista, että mitä varhaisemmassa vaiheessa menee kesken, sen nopeampaa hormoni laskee ja kierto voi alkaa. Hormoni ei ehtinyt sulla ilm. siis nousta kovin korkealle ja jos näyttää jo negaa, vois olla mahd. että ei paljoa heitä. Toisilla on toki alkuraskauden km voinut sekoittaa kiertoa... Vaikea sanoa, mutta itsellä km alkaminen vaikuttais kropassa ikäänkuin aloittaneen uuden kierron siitä melko pian ja vuotokin kesti about saman kuin kuukautiset yleensä. Odottelisin vuodon loppumista ja jos heti haluaa yrittää, niin ovulaation metsästystä testeillä.
 
Mä en tiedä omaa Hcg arvoa, mutta ehdin digiin saada tuloksen "2-3 vk", eli oletettavasti se alkuun ainakin nousi. Tämän jälkeen tein testin seuraavaksi 1 vk km jälkeen ja oli negatiivinen. Jos lasken kp alkaen kivuista ja krampeista, tänään ois kp 13 ja sain digiin ovisplussan. Vaikuttaa hyvältä ja parempikin, jos tulisi näillä main, kun aiemmin ollut kai tätä varhaisempi (kierto useimmiten 25-26 pv).

Vaihtelevia ohjeita annetaan pitääkö odottaa 1 kierto vai ei, mulle ei sanottu että pitäis, ei neuvolasta eikä lääkäriltä, joten päätin etten nyt "hukkaa" tätä kiertoa. Tulee jos on tullakseen. Ekaan plussaan meni 4 kiertoa, nyt jotenkin vähän mielessä nollasin ja yritän aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä taas :wink
 
Eli nyt kun alko tämä tyhjennysvuoto eli kohtu puhdistuu. Voiko tästä jo laskea kiertoa vai vasta seuraavasta? Oon ihan ulapalla.
Ja pitääkö nyt suojautua jos harrastaa seksiä vai ei? Vai pitääkö odottaa muutenkin?
 
Kysyisin teiltä muilta, miten olette kertoneet läheisille/ystäville asiasta tai oletteko kertoneet?
Ajankohtaisesti kun km oli menossa, tapasin useita ystäviä ja sukulaisia, joista osalle siis kerroin, kun olisi vaikea ollut peitelläkään. Tämä myös helpotti, kun sai purkaa ja kuuli samalla vastaavia kokemuksia.

Minulla on kuitenkin toinen läheinen kaveripiiri olemassa, jotka eivät asiasta mitään vielä tiedä. Sinänsä en ole puhunut yrittämisestäkään, mutta varmasti aavistavat. Nyt en tiedä mitä tehdä asian kanssa. Tuntuisi toisaalta oudolta, että jättäisin heille kertomatta ja olisin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Toisaalta en tiedä miten asian toisin esille. Keskenmenoja ei heillä tietääkseni ole, vaan suht nopeat tärpit. Yhdellä on 2 lasta ja toinen läheinen juuri odottaa. Olen tosi iloinen hänen puolestaan, mutta ajankohtaisesti vain satuttaa ja tuntuu ikävältä puhua vauvan tulosta ja hankinnoista. En kuitenkaan haluaisi vaikuttaa mitenkään katkeralta häntä kohtaaan (en ole, tällainen vain muistuttaa ikävästä vielä ja saa tunteet pintaan) tai etten iloitsisi hänen puolestaan. En haluaisi myöskään, että hän ja muut eivät voisi kuulleni puhua lapsista ja intoilla asiasta...En halua myöskään ottaa etäisyyttä heihin, nähdään muutenkin nykyään harvemmin. Oletteko olleet vastaavassa tilanteessa ja miten toimineet?
 
Paras ystäväni oli 8:lla kuulla raskaana kun sain keskenmenon. Oli mulle todella paha paikka! Pelkäsin jo, että musta tulee tosi katkera, ja että pahassa tapauksessa välit menee. Muutaman päivän keskenmenon jälkeen olin tosi vihainen, mietin, miksi se ja en minä jne. Annoin ittelleni luvan käydä kaikki ne ikävätkin tunteet läpi, ei niitä voi sisäänkään padota. Puhuin asiasta toisen ystäväni kanssa, ja se auttoi. Raskaana olevalle ystävälleni en näistä fiiliksistä puhunut. Halusin olla hänen puolestaan iloinen, enkä katkera!

Muutaman päivän jälkeen ne tunteet helpotti, tänä aikana me ei myöskään nähty, mikä oli ihan hyvä asia. Kun omat fiilikset parani, niin halusin myös hänelle osoittaa, että olen iloinen hänen puolestaan. Viikon päästä minusta tuleekin sylikummi :Heartred

Joillekin ihmisille olen nyt kertonut keskenmenosta, ketkä ei tienneet raskaudestakaan. Nyt asiasta pystyy jo puhumaan, kun olen sen tapahtuman ite hyväksynyt osaksi elämää. Olen kertonut ihan fiiliksen mukaan, ja vähän sen mukaan, miten oletan kuulijan reagoivan (kauheesti sääliä en halua, tai tulee itku vieläkin).
 
Kiitos Mantunen vastauksestasi. Mä tässä vähän olen pohdiskellutkin, että kerron parille kaverille nyt kun seuraavan kerran nähdään, jos tuntuu luontevalta. Näen tätä raskaana olevaa vasta kenties kk päästä ja ajattelin, etten välttämättä hänelle tässä vaiheessa asiasta sano, vaan kenties vasta jos seuraavan kerran onnistuu paremmin, voisin kertoa raskauden suhteen, ettei olekaan ensimmäinen ja että on ollut vaikeampi matka.

Vaikea sanoa, toisaalta ei haluaisi jotenkin pimittää asiaa häneltä, mutta uskoisin hänen ymmärtävän. Luulen että se voisi vaikuttaa vähän meidän väleihin ja toivoisin hänen saavan intoilla raskaudestaan rauhassa.

Uskoisin, että olen asiasta jo paremmin päässyt yli siinä vaiheessa kun lapsi syntyy, toivon vain etten siihen mennessä ole joutunut kokemaan tätä uudelleen..

Kenties juttelen vielä myös näiden parin muun kanssa asiasta, vaikkeivat he ehkä minun asemaan osaa suhtautua, mutta voisivat vastata miltä heistä voisi tuntua toisen kaverini asemassa, haluaisivatko tietää nyt vai kenties vasta myöhemmin tai loukkaantuisivatko he, jos olisivatkin kuulleet vasta myöhemmin..
 
Tervetuloa mukaan vaan! :) Ja pahoittelut ja jaksamista sinne!

Omalla kohdalla ei odoteltu ekoja menkkoja, mutta eipä kyllä ole tärpännytkään. :sad001 Olen ollut sitä mieltä että jos kohtu/muu keho ei ole valmis niin ei raskauskaan saa alkuaan. Kyllä luonto hoitaa asian ymmärtääkseni niin. Itselläni alkoi menkat aikas nopeastikkin (muistaakseni kaks viikkoa) tyhjennyksen jälkeen, mutta kierto ollut kyllä tosi sekalaista, joten en ihmettele vaikka ei ole tärpännytkään! :rolleyes:
 
Iinaaliisa, pahoittelut tapahtuneesta ja voimia eteenpäin. Itse lähdin heti toivuttuani uutta kohti, mulla meni kesken aikaisemmin (kehitys pysähtynyt 5+6) ja hcg kävi korkeimmillaan vain 5500-6500IU/ml. Kaksi ovuloimatonta kiertoa ja sitten tullut vähän mitä sattuu.
Täällä nyt 5,5 kk keskenmenosta ja toivotaan lopultakin normaalia kiertoa .. Toivoa täynnä tämäkin kierto.
Katjusha kp 5 / 23-30
 
Vuoto kesti (lääkkeellinen tyhjennys) sen päivän ja parina päivänä jälkeen. Eli aikas vähän aikaa sitä kesti, mutta sehän on tosi yksilöllistä!
 
Takaisin
Top