Keskenmeno ja tunteet

Lääkärireissu takana ja saimme hyvää kohtelua. Pikkuinen oli lakannut kasvamasta 6+? ja jo tulossa omatoimisesti pois. Aavistin tuon aivan samoihin aikoihin, kun kasvu oli pysähtynyt. Rinnat eivät enää olleet samanlaiset kuin sitä ennen, muita raskausoireita oli vielä vähän.

Tyhjennyslääkkeet otan tänään ja lauantaina. Kontrollisoitto vielä maanantaina ja kolmen viikon kuluttua verikokeita.

Ainoa, mikä tökki koko reissussa oli lääkärin nuiva suhtautuminen sairauslomaan. Hänestä voisin hyvin mennä töihin jo maanantaina, vaikka itse sanoi, että vuotoa voi kestää pitkään. Mikäs siinä olisi mennessä, jos töissä voisi mennä mielensä mukaan tai olla menemättä, mutta meillä ei välttämättä pääse vessaan ennen työvuoron puoltaväliä eikä loppupäivän aikana sitten kertaakaan.

Positiivisista oli se, että lääkäri totesi munasarjat normaaleiksi. En siis ole vielä liian vanha uuteen yritykseen.
 
Jäin miettimään miehen kohtaloa hoitoketjussa. Sekä hoitajat että lääkäri puhuivat kyllä molemmille ja huomioivat miehenkin tilanteessa hyvin. Mutta oletetaan, että mies laittaa tunteet syrjään työpäivän ajaksi ja hoivaa sen jälkeen vaimoa ja voi soittaa vaikka kriisikeskukseen, jos on raskasta.

Onneksi mieheni tekee töitä kotona. Hän on läsnä mahdollisten komplikaatioiden ilmaantuessa. Tulimme kuitenkin lääkäristä vauhdilla kotiin, sillä miehellä oli tälle päivälle vielä kaksi palaveria varattuna.

Meillä on vielä se tilanne, että miehellä ei ole lapsia, minulla on. Mies on myös minua nuorempi. Voisi siis saada vielä lapsia ( jos minä en olisi ikäloppu)

Ostettiin jäätelöä ja itketään yhdessä sitten kun työpäivä on pulkassa.
 
Voimia ansaki! :(

Yölento, tuo on kyllä kumma, että ei sairaslomaa tuosta saisi. Itse en tosiaankaan olisi tyhjennyksen jälkeen voinut mennä töihin ihan sen vuodon ja itkun takia. Itkusta ei tullut loppua. Viikon päästä menin sitten töihin ja vuotokin kesti onneksi vain viisi päivää. Voimia!
 
Voi Ansaki ja Yölento paljon voimia ja haleja sinne :Heartbigred ja Yölento älä ressaa sitä,et sul on lapsia ja miehel ei.
Kyllä se elämä hymyilee teille vielä:Heartred.
 
Yölento, olen pahoillani menettksestäsi <3 Onneksi kumminkin lääkäri sanoi, että munasarjat ovat hyvässä kunnossa. Paljon voimia teille <3

Anaski, hyvä kuulla että sinulla on vähän rauhallisempi mieli asian kanssa. Ja hienoa, että asia on alkanu edisymään. Mutta ihan perseestähän se on, että asia pitkittyy näin kovasti :( Tsemppiä <3
 
Ei tää nyt ehkä tänne kuulu, mutta MIKSI VOI MIKSI tuntuu että jokapuolella on raskaana olevia ihmisiä?? :eek: Jos meet kauppaan, siellä on raskaana olevia, jos katsot telkkaria, taas on masunsa kanssa siellä joku, tutut päivittää faceen raskaus uutisiaan... Mistä nää ihmiset nyt kaikki mun tielleni on osunu! :sad001 voi kun minäkin... :meh:
 
Ansaki, tätä samaa meistä varmaan kaikki on jossain vaiheessa kironnut joten anna tulla vaan :) Samaa itsekin edelleen mietin. Nyt on taas paha olo nostanut päätään, kun kohta ollaan niissä ajoissa kun olisi vauva sylissä jos kaikki olisi mennyt hyvin. Jaksamista täältä, et ole ajatusten kanssa yksin <3
 
Tää on niin paras palsta! :) Olette ainoita jotka ymmärtää näitä juttuja! Puhuin asiasta miehellenikin ja huomasin että ymmärrystä en saanut.. Onneksi olette täällä! :Heartred
 
Ansaki, toi on NIIN tuttua. Tuntu ennen että niitä mahoja ei ollu missään. Sit km jälkeen niitä on ollu joka paikassa ja koko ajan. Jos niihin vaan kiinnittää enemmän huomiota. Seuraavaks itselle ainakin nous katkeruus miks nuo saa ja en minä. Ja sit pidemmän ajan kuluttua ne noteera edelleen mutta ei enään niin ahista. Tsemppiä <3
 
Ansaki komppaan kyllä Mammua, ihan samoja fiiliksiä täälläki ollu ja edelleenkin on! :/ Ja se katkeruus, miksi mulle kävi näin ja noiden raskaus jatkuu, miksi miksi miksi... Mulla nyt mulla nyt jotain 3,5kk siitä kun sai tietää raskauden keskeytyneen ja nyt huomaan vaan ärsyyntyväni kaikista raskausjutuista, enää ei ees juuri niin harmita...

Raskausviikkojen laskemisen lopetin "sentään" sinne 15 tienoille, enää en oo perillä missä menisin. Paitsi että ois jo hyvinkin ru:kin takana.
 
Kyllä täälläkin oli ihan samat fiilikset...Onneksi kukaan läheinen ei oo raskaana koska mä en varmaan kestäis just nyt sitä.

Mää kans aina välillä mietin että entä jos mutta yritän pitää itseni kurissa ja keskittyämuihin asioihin...ei kyllä aina onnistu :(

Sit mää oon vielä niin tyhmä että käyn kiduttaan itseäni ja lukemassa nuita maaliskuisten juttuja välillä...juu en suosittele. Tulee aika paskat fiilikset.

Kyllä kai tää jossain vaiheessa helpottaa ja kyllähän toki se pahin on ohi mennytkin jo. Tuntuu vaan ettei tästä yli pääse ennen ku tulee uudelleen raskaaksi
 
Teen Mami ihan samaa... Siis käyn toukokuisissa kurkkimassa ja sit saakin rypeä taas itsesäälissä... Miten typerää!!!:sad001 mutta ehkä silleen saa jotenkin käsiteltyäkin niitä asioita. Onneksi pahimmat fiilikset jo ohi ja kauheeton vauvakuume päällä, nyt yrittää vaan miettiä ja odottaa tulevaa, jos vaikka uusi plussa jossain vaiheessa tulis. Aika menee vaan jotenkin hitaanlaisesti. Voi kun vois unohtaa koko raskautumishomman, aika menis nopeemmin ja sit ehkä jossain vaiheessa vaan todeta taas oireiden ilmentyminen! :grin Tiedän miten hömppää tekstiä mutta kuitenkin.. :eek:
 
Mä käyn edelleen joulukuisissa kurkkimassa, vaikka olen uudelleen nyt raskaana 24 viikolla. Enää se ei tunnu kidutukselta, mutta alussa tuntui. Mulla olis la jo parin viikon päästä melkee....
 
Mami, ai sinäkin olit maaliskuisissa :( Voih. Oon menossa ens la yhtiin kemuihin, joihin tulee vissiin meijän luokkalaisen tyttöystävä, jolla la maaliskuussa... Saattaa olla kova paikka nähä se masu, kun itelläkin voisi olla semmoinen... Ahistaa vähän etukäteen jo :(
 
Tuli heikko hetki äsken.. itkettää ihan hirveesti.. olis laskettuaika viikon päästä.. miks mä edes mietin sitä, kun mahassa on vauva joka potkiikin päivittäin ja rakastan sitä yli kaiken.. :( silti takaraivossa kummittelee se ajatus, että mulla saattais olla jo vauva ihan kohta.. ihan tyhmää..
 
Takaisin
Top