Hei! Kerron nyt omankin tarinani tänne. Itse uskon, että kaikella on tarkoitus ja niin oli minunkin keskenmenolla.
Lääkäri totesi keskenmenon 10+2 ja sikiö oli kuollut pari viikkoa aikaisemmin. Olin hänet kerennyt ultrassa jo tapaamaan, mutta todennäköisesti heti sen jälkeen oli kuollut.
Seuraavana päivänä tyhjenys lääkkeillä. Lähdin ajamaan autoa ja kipujen vuoksi menetin lähes tajuntani ratissa. Kivut oli niin kovat, että paikalle jouduttiin tilaamaan ambulanssi. Takasin sairaalaan ja illalla kotiin. Parin päivän päästä alavatsakivut yltyivät taas. Ensiavun kautta osastolle ja uusi yritys lääkkeillä, koska kohdussa näkyi edelleen raskausmateriaalia. Mitään ei tullut ulos, mutta kärsin supistukset uudelleen. Sitten yöllä kaavintaan ja aamulla lääkäri kertoi, että kohdusta ei löytynytkään raskausmateriaalia, mutta sieltä löytyi kasvain. Keskenmeno oli johtunut suurella todennäköisyydellä siitä. Lisäksi jumalattomat supistuskivut (ja kohtaus ratissa) johtui todennäköisesti kasvaimesta.
Vauvan ansioista kasvain siis löytyi. Jos sitä ei olisi löytynyt, olisi km seurannut minua joka raskaudessa tästä eteenpäin. Onhan tämä katkeransuloista, mutta näin sen kuului mennä.
Siitä huolimatta menetys tuntuu pahalta. Olen menettänyt tulevan lapseni. Takuuta siitä, voinko koskaan enää raskautua, ei ole. Silti ajatus mahdollisesta omasta lapsesta kantaa, enkä aio luovuttaa.
Onneksi sairaaloissa ei aliarvioitu menetystäni. Hoitajat etenkin ymmärsivät, että keskenmeno on menetys ja sitä saa surra. Lääkärit olivatkin sitten eri sarjaa, mutta niistä en edes jaksanut välittää. Pakko mainita, että ehkä pahiten särähti korvaan "Uutta yritystä vaan"…ottaen huomioon, että olin yksin raskaana enkä voi alkaa tuosta noin vaan yrittämään uudestaan. Aloitan kyllä inseminaation heti kun leikkauksesta paranen, mutta se vie silti oman aikansa. Mutta ihan selvästi osalla lääkäreistä on hyvin perinteiset olettamukset asioista, eivätkä viitsi ottaa asiakkaalta sen enempää selvää tilanteesta. Enkä sitä varsinaisesti odottanutkaan. Hoitajat sitten lohduttivat :)
Voimia kaikille keskenmenon kokeneille! Mennää päivä kerrallaan eteenpäin. Luotan siihen, että näin kamalia kokeneille on pakko tapahtua jotain positiivistakin joskus.
Mä luulen, että seuraava raskaus (jos niin hyvin vielä käy että raskaudun) tulee olemaan pelkkää pelkoa loppuun saakka 
Uskotaan, että jokainen meistä saa vielä pienen syliin saakka :)
