Keskenmeno ja henkinen jaksamattomuus

Keskustelun 'Menetyksen kokeneet' aloitti zarar_, 5 helmi 2020.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. Sofia2016m Asioista perillä oleva


    Kauanko sun keskenmenosta on nyt aikaa? Ihanaa jos pääset puhumaan asiasta, itse en ole edes tajunnut tuota mahdollisuutta :/Kaikista eniten harmittaa kun ei tiedä koska seuraavaksi tärppää ja ahdistaa ajatuskin jo taas yrittämisestä.
    Ja samaistun tuohon kipeä joka paikasta. Huomenna pitäisi palata töihin, toki kiva saada ajatuksia muualle. Olisin niin halunnut syyskuussa vauvan :sour::arghh:
    • Sympatiaa Sympatiaa x 2
  2. zarar_ Sanavalmis juttuseppä Toukokuiset 2021

    Mun km. tapahtui tammikuussa, ihan uuden vuoden jälkeen ja Loppiaisena tuli pieni pois kohdusta :sorry: Olen ollut siitä asti ihan rikki ja aikaa mennyt kuitenkin kohta 2kk siitä, kun vuoto alkoi ja tämä tapahtui. Kuukautiset tuli keskenmeno vuodon jälkeen 12 päivän päästä normaalia hiukan runsaampina, mutta kivuttomina. Lääkäri kielsi yrityksen ennen seuraavia normaaleja kuukautisia, koska limakalvoni oli todella huonokuntoinen ja ohut. Ikävän tunteita tulee edelleen, eikä hormonit ole vieläkään ihan tasaiset. Sovittiin miehen kanssa, että pidetään tämä kierto taukoa ja pohdittiin jo pidempääkin taukoa, mutta mies kovasti haluaisi jo aloitella ja minäkään en tiedä mitä haluan, kun pelottaa, että jos uusi raskaus onkin jotenkin vaikea tai ei onnistu. Fiilispohjalla varmaan nyt mennään. :angelic:
    Tsemppiä sulle hirmuisesti! :Heartred Ja minuakin ahdistaa välillä vieläkin ajatus uudesta raskaudesta, niin kurjaa tämä keskenmeno on. Muistat vaan, että saat surra ja olla pahoillasi, se oli kuitenkin pieni lapsesi, minkä menetit. Varmasti lapsettomuus pelottaa, minua ainakin, että jos kaikki päättyykin nän, mutta muista, että uuteen onnistuneeseen raskauteen on kuitenkin ihan hyvät edellytykset, vaikkei edellinen onnistunutkaan.:hug013
  3. Sofia2016m Asioista perillä oleva


    Kiitos paljon, tämä vertaistuki on ihan korvaamatonta :3some ja paljon jaksamisia sinulle myös. Kyllä me ne omat nyytit saadaan vielä syliin. Kerro ihmeessä jos sattuukin tulemaan iloisia uutisia :angelic: mä jään odotteleen kuukautisia ja odotteleen varsinkin tämän jälkivuodon loppumista..
    • Sympatiaa Sympatiaa x 2
  4. zarar_ Sanavalmis juttuseppä Toukokuiset 2021

    Näinhän se on :Heartred

    Kerron tietysti - kirjoittelen 19/20 kuumeiluryhmissä kuulumisiani, mutta tännekin päivittelen tuntemuksiani, etenkin km. liittyen. Muutoin minäkin uskon, että me saadaan ne pienoiset tänne meidän kanssa ja haluan ajatella, että seuraava raskaus onnistuisi. Tsempit tuohon vaiheeseen :Heartpink
    • Sympatiaa Sympatiaa x 1
  5. amandatt Kommentoinnin ninja

    Meille syntyi nyt viikonloppuna aivan liian aikasin pieni poika, raskausviikolla 20. Tällä hetkellä tuntuu, että miten tästä ikinä selviää eteenpäin, tuntuu että millään ei ole enää mitään väliä ja mikään ei kiinnosta. Keskenmenon syytä ei ole ainakaan toistaiseksi tiedossa, vauvalla ei havaittu mitään rakennepoikkeamia. Tämä oli toinen raskaus, edellinen päättyi keskenmenoon viime kesänä rv 8.
    • Sympatiaa Sympatiaa x 13
  6. zarar_ Sanavalmis juttuseppä Toukokuiset 2021

    amandatt olen tosi pahoillani, todella musertavaa varmasti :Heartred

    Tuossa tilanteessa, kun viikkoja on jo noin monta, sitä varmasti miettii kaikkea ja tuo tunne, ettei millään mitään merkitystä tai haluaisi mennä pienen mukana - ne on ihan luonnollinen osa suurta surua ja kipua. :sorry:
    Hyvin sanaton tilanne teillä, en voi muuta kuin lähettää suuren voimahalin ja toivottaa suuret tsempit :hug013

    Mutta kuitenkin muista, että yksin ei tarvitse nyt pärjätä, suret ja koitat toipua nyt rauhassa, vaikeaa se on, varmasti. Voimaa päiviinne!
    • Sympatiaa Sympatiaa x 1
  7. MrsCherry(?) Näppärä viestien naputtelija Jouluäidit 2020

    Voimia amandatt :Heartbigred

    En osaa sanoa tähän muuta järkevää, kuin että antakaa surulle aikaa, surkaa rauhassa menetystä. Ja koittakaa käsitellä asiaa keskenänne ja läheisten kanssa, ja varmasti myös ammattilaisen kanssa keskusteleminen olisi tuossa tilanteessa monelle todella hyväksi. Lapsettomuushoitoja tarjoavien paikkojen kautta ainakin löytyy nimenomaan keskenmenoihinkin erikoistuneita psykologeja (vai psykoterapeutteja, en ikinä muista näiden eroja..). :Heartred

    Voimia suruun! :Heartred
    • Sympatiaa Sympatiaa x 2
  8. Marcipa Piirimestaruustason postaaja

    Amadatt paljon voimia sinne ❤️. Todella surullista.
    • Sympatiaa Sympatiaa x 2
  9. APM Näppärä viestien naputtelija Heinä-äidit 2020

    Voimia Amandatt surutyöhön!

    Oman reilu vuoden takaisen keskenmenon jälkeen olin yli kaksi viikkoa sairaslomalla ja senkin jälkeen itkin aina, kun tulin töistä kotiin. Vauva olisi ollut todella odotettu ja toivottu pitkään

    Itselläni keskenmenon suruun on auttanut kliseisesti aika, mutta myös ammattilaiselle puhuminen. Olenkin saanut työterveyden kautta keskusteluapua, joka on ollut korvaamatonta. Myös keskenmenosta puhuminen ystäville auttoi, yllättäen ystäväpiiristä löytyikin henkilöitä, jotka olivat myös saaneet keskenmenon mutta eivät olleet ikinä puhuneet asiasta.

    On todella surullista, että teillä raskaus eteni normaalisti noin pitkälle ja sitten ihanalle odotukselle tulikin yhtäkkiä loppu. Muista, että itse et olisi voinut tehdä mitään toisin. Anna itsellesi aikaa ja itke, kun itkettää.
    • Sympatiaa Sympatiaa x 4
  10. amandatt Kommentoinnin ninja

    Kiitos :Heartred Uskon myös että aika auttaa suruun, vaikka se ei koskaan ikinä täysin unohdu. Vielä ei vain pysty näkemään niin pitkälle, että ei olisi enää surua. Ajatus tulevaisuudesta ahdistaa :sorry:
    • Sympatiaa Sympatiaa x 4
  11. zarar_ Sanavalmis juttuseppä Toukokuiset 2021

    Minua auttoi ajatus, ettei surusta tarvitsekaan kokonaan täysin toipua, saan ikävöidä keskenmennyttä raskautta ja pientä ihmisen alkua vaikka koko ikäni, vaikka elämä jatkuukin. Ajattelen myös, että aika antaa surulle erilaisia värejä ja näköalaa, mutta se ei poista menetystä tai muuta sitä. Suru nähdään meillä usein jonkinlaisena "häiriötilana" ikään kuin siitä tulisi toipua samoin, kuin fyysisestä vammasta - se ei kuitenkaan mene niin. Suru muuttaa muotoaan ja joku päivä voit huomata, ettei ajatukset ole jatkuvasti kipeissä kokemuksissa, mutta jäljen se jättää ja suruun myös palaa aika ajoin. :Heartred

    Voimia surun käsittelyyn! :Heartbigred
    • Olen samaa mieltä Olen samaa mieltä x 4
    • Sympatiaa Sympatiaa x 1
  12. Kovin pieni Näppärä viestien naputtelija Elokuiset 2021

    Pahoitteluni ja voimia kaikille keskenmenon kokeneille :Heartred

    Itselläni on vielä ”tilanne päällä”, olen nyt vuotanut muutaman päivän, sikiöpussin pois tuloa odotellessa.. :oops:

    Keskityn tällä hetkellä vain fyysiseen selviytymiseen. Toki tulen surulliseksi, jos mietin asiaa, mutta luulen, että suru ja henkinen käsittely lähtee vasta sitten käyntiin, kun toivottavasti kohtu on joskus onnistuneesti tyhjentynyt.

    On kyllä näköalaton olo, menee kesän ja syksyn suunnitelmat uusiksi, eikä meille tulekaan tänä vuonna vauvaa. Saa nähdä, tuleeko koskaan. :sorry:
    • Sympatiaa Sympatiaa x 6
  13. amandatt Kommentoinnin ninja

    Otan osaa suruun ja menetykseen :Heartred Samaistun tuohon näköalattomaan oloon, ei ole tulossa niin kovin odotettua vauvaa ja kaikki suunnitelmat meni uusiksi. Kevään ja kesän odotus tuntuu jotenkin tyhjältä. Täällä on toivottavasti fyysinen osuus ohi, jälkivuotoa on toki vielä kun vasta viikko keskenmenosta. Henkinen puoli on sitten aivan toinen juttu.. Jaksamisia sinne :Heartred
    • Sympatiaa Sympatiaa x 3
  14. Kovin pieni Näppärä viestien naputtelija Elokuiset 2021

    Kiitos amandatt ja paljon voimia myös sinne :Heartred
  15. Onnenomena Kommentoinnin ninja

    Hei!

    Viimeisimmästä viestistä tähän ketjuun on parisen viikkoa. Olisi mukava kuulla, miten olette jakselleet, kovin pieni, amandatt, zarar_, Sofia2016 ja oliko muitakin...

    Itsellä on nyt keskenmenosta kulunut reilu pari viikkoa. Tapahtui 16. raskausviikolla. Palasin töihin tällä viikolla ja olen ihan puhki. Oma ala on sellainen, ettei nyt tässä koronahässäkässä kehtaa käydä pyytämässä lisää saikkua, kun olen työni pystynyt kuitenkin hoitamaan. Muutenkin on ollut rankempaa kuin ennen ja nyt vielä tässä elämäntilanteessa työt ovat väsyttäneet aika tavalla. Mutta vuosia sitten olin masentunut pitkän aikaa ja nyt olotila on ihan samanlainen - apea, vähän toivoton, tyhjä. Toivottavasti vain väliaikaisesti. Itku tulee aina ihan yhtäkkiä. Mies on jo ehkä päässyt pahimmasta yli, joten tässä surussa tuntuu tällä hetkellä vähän yksinäiseltä, vaikka hän kyllä aina ottaa kainaloon ja silittää, kun itken. Painajaiset ja yöllä herääminen ovat inhottavinta melkein.

    Tänään minun pitäisi päästä salaiseen ryhmään. Sinne haluan kirjoitella tarkemmin.
    • Sympatiaa Sympatiaa x 4
  16. zarar_ Sanavalmis juttuseppä Toukokuiset 2021

    Pahoittelut tapahtuneesta, hyvin musertava tilanne ollut sinullakin :Heartred
    Mukava, että olet löytänyt tuon salaisen ryhmän keskenmenon kokeneille, sieltä varmasti saat apua surun käsittelyyn.
    Haluan vaan sanoa, että vaikka kirjoitit tuossa, että jaksat työt kuitenkin tehdä niin ei sinun tilanteessasi tarvitse jaksaa - pyydä vain rohkeasti sairaslomaa, siitä ei tarvitse tuntea syyllisyyttä :Heartred

    Mitä omaan vointiini tulee, niin se on huono. Henkisesti alan pikkuhiljaa palautumaan, mutta keskenmenollekin taisi löytyä syy ja se oli paha magnesiumin puute tai niin epäilen, tosin tutkimuksissa ei täysin selvinnyt oliko kohdun ulkopuolinen. Mulla heitti nyt veriarvot ja nestetasapaino tuon puutoksen vuoksi, eikä uudelle yritykselle ole saumaa ennen, kuin saan tämän oman olon korjaantumaan. Siinä voi mennä aikaa, sillä useamman kuukauden olin tilasta jo kärsinyt ja se kerkesi menemään varsin vaikeaksi. Nyt rauhallisesti siis eteenpäin, päivä kerrallaan ja sitten kun palaudun aloitetaan uusi yritys. :)
    • Sympatiaa Sympatiaa x 4
  17. KatMa Sanaisen arkkunsa ammentaja

    Voimia kaikille menetyksenne vuoksi :Heartred

    Itse olen taas tänään saanut ultrassa huonoja uutisia, tuulimunaraskaus. Mieli raskas, mutta nyt tiedän mitä jatkossa tapahtuu ja aikaisemmasta kokemuksesta viisaanpana, tiedän että selviän, me selviämme. Muistan psyk. hoitajan antamat neuvot ja annan itselleni aikaa. Täytyy olla armollinen itselle ja kaikki tunteet sallittuja.
    • Sympatiaa Sympatiaa x 8
  18. amandatt Kommentoinnin ninja

    Mulla on nyt keskenmenosta noin neljä viikkoa ja olo on hyvin vaihteleva. Välillä on jo ihan ok päiviä mutta välillä sellaisia päiviä, että itken lattialla kun kaikki tuntuu niin järjettömän pahalta. Töissä olen ollut nyt kaksi viikkoa, tosin olen tehnyt pelkästään kotoa käsin koko tämän ajan. En koe että olen vielä täysin työkykyinen, mutta meillä myös tämä tämän hetkinen tilanne työllistää toistaiseksi todella paljon, joten työpäivät venyy eikä tässä ehdi työmäärää vähentää. Pitäisi olla iloinen että on töitä, mutta silti ei tällä hetkellä kiinnostaisi sitten yhtään.

    Ilahduin kyllä siitä, kun en ollut pitkään aikaan kokenut kiinnostusta tai innostusta juuri mistään elämässä, mutta nyt innostuin taas treenaamaan vähän (kotona) pitkästä aikaa. Nyt on kyllä taas tällä viikolla ollut sellainen olo, ettei sekään kiinnosta mutta olotilat on kyllä viime päivinä muutenkin muuttuneet vähän väliä. Mielialat vaihtelee siis usein ja laidasta laitaan.

    Voimia kaikille :Heartred
    • Sympatiaa Sympatiaa x 4
    Last edited: 27 maalis 2020
  19. zarar_ Sanavalmis juttuseppä Toukokuiset 2021

    Voi eikä KatMa:Heartbigred:sorry:
    Sydäntä särkeviä uutisia siis jälleen, Voimahalit täältä käsin mä lähetän sulle ja muille myös! :Heartred
    • Tykkään Tykkään x 1
  20. Onnenomena Kommentoinnin ninja

    Osanotto uuteen suruun! Olen todella pahoillani, että teille piti käydä toistamiseen surullisesti!
    • Olen samaa mieltä Olen samaa mieltä x 2
    • Tykkään Tykkään x 1