Keskenmeno ja henkinen jaksamattomuus

[Imme]

Onko kukaan pohtinut yksityistä äitiysneuvolaan? Ajattelin, että niissä ehkä ultrattaisiin joka käyntikerta ja toisaalta saisi vieläkin yksilöllisempää palvelua. Satuin pohtimaan tätä nyt tämän myöhäisen keskenmenon jälkeen. Toki tiedän, ettei ne ylimääräiset ultrat mahdollista keskenmenoa estä, mutta uskoisin, että ehkä ylimääräiset/oudot tuntemukset otettaisiin hieman vakavammin kuin perus neuvolassa

 

[Evergreen]

Kaksi keskenmenoa läpikäyneenä osaan samaistua moneen tunteeseen siitä, ettei tuska ikinä lopu. Lopputulos oli se, että palasin hoitovapaalta töihin viikkoa toisen keskenmenon jälkeen, uuvutin itseni töissä kun halusin "muuta ajateltavaa kun keskenmenot". Lopulta jäin tossa tammikuussa 2kk pituiselle sairauslomalle (6kk keskenmenosta), jolloin sain aikaa surra asiaa.

Palasin hetki sitten töihin, ja nyt koen jaksamisen olevan paremmalla tasolla. Onnekseni tulin vielä raskaaksi sairauslomani aikana. Toki pelot nostaa edelleen päätään, mutta nyt keskenmenojen kanssa on helpompi elää. Joillain kestää pidempään toipua, mutta nyt nuo kipeät muistot ovat siedettävämpiä kestää, kun sain surra ja puhua asiasta

Itseäni auttoi työterveys, diakonin kanssa puhuminen ja järjestön kautta saatu tukihenkilö. Masennuslääkkeitäkin tarjottiin ja resepti on voimassa, mutta toistaiseksi en ole aloittanut niitä.

 

[MrsCherry(?)]

Kaksi keskenmenoa läpikäyneenä osaan samaistua moneen tunteeseen siitä, ettei tuska ikinä lopu. Lopputulos oli se, että palasin hoitovapaalta töihin viikkoa toisen keskenmenon jälkeen, uuvutin itseni töissä kun halusin "muuta ajateltavaa kun keskenmenot". Lopulta jäin tossa tammikuussa 2kk pituiselle sairauslomalle (6kk keskenmenosta), jolloin sain aikaa surra asiaa. Työskentelen pienten lasten kanssa, joten kaikki muistutti jatkuvasti siitä, ettei meillä ole toista lasta, kun asiakkaissa vauvoja ja raskaana olevia.

Palasin hetki sitten töihin, ja nyt koen jaksamisen olevan paremmalla tasolla. Onnekseni tulin vielä raskaaksi sairauslomani aikana. Toki pelot nostaa edelleen päätään, mutta nyt keskenmenojen kanssa on helpompi elää. Joillain kestää pidempään toipua, mutta nyt nuo kipeät muistot ovat siedettävämpiä kestää, kun sain surra ja puhua asiasta

Itseäni auttoi työterveys, diakonin kanssa puhuminen, psykiatrin suositus terapiaan 3kk diagnoosista (masennus/työuupumus) ja järjestön kautta saatu tukihenkilö. Masennuslääkkeitäkin tarjottiin ja resepti on voimassa, mutta toistaiseksi en ole aloittanut niitä.

Ihana että olet hakenut (ja saanut) apua keskenmenojen käsittelyyn Olisin itsekin siitä aikanaan varmasti hyötynyt, mutta jostain syystä en osannut/jaksanut/kyennyt selvittämään mistä jotain tukea / keskusteluapua olisi saanut.

Onnea uuteen raskauteen, toivottavasti kaikki menee hienosti ja saatte ihanan pienen syliinne

 

[Evergreen]

Ihana että olet hakenut (ja saanut) apua keskenmenojen käsittelyyn Olisin itsekin siitä aikanaan varmasti hyötynyt, mutta jostain syystä en osannut/jaksanut/kyennyt selvittämään mistä jotain tukea / keskusteluapua olisi saanut.

Onnea uuteen raskauteen, toivottavasti kaikki menee hienosti ja saatte ihanan pienen syliinne

Kiitos paljon Omasta mielestäni hankalin osa oli siinä, kun ei oikein tiennyt mihin päin kääntyä. Eli jälkihoito keskenmenon jälkeen oli aika puutteellista. Siksi en osannut hakea apua heti, vaan ajattelin, että aika kyllä auttaa. Olisinpa ollut viisaampi ja tajunnut aikaisemmin että tarvitsen tukea, niin olisin mahdollisesti voinut välttyä sairauslomalta. Mutta, koen että asiat tapahtuvat syystä, tämän piti nyt mennä näin. Pääasia että tajusi pysähtyä edes myöhemmin käsittelemään asioita.