Kesävauvat 2010
- Ketjun aloittaja seaturtle
- Aloituspäivämäärä
HK
Jostain jotain jo tietävä
ALKUPERÄINEN: basin
minä myös sitä luin ja aloin stressaamaan, mitä viellä voi tapahtua...
No mä olen yrittänyt "lohduttautua" sillä, että ei ne riskit ja vaaranpaikat siihen synnytykseenkään lopu, vaan sama huolihan se on lapsen hyvinvoinnista ihan koko loppuelämän. [:)] Kaikkea ei voi alkaa pelkäämään.
^ Näinpä!
HK: Mä olen tarkoituksella jättänyt nuo kaikki tuollaiset artikkelit sun muut lukematta. Ihan kamalaa tässä vaiheessa jos jotain kävisi.
Synnytysvalmennuksista: Meillä ei vielä ole käyty synnytysvalmennuksessa. Se tutustuminen on vasta juhannuksen jälkeisellä viikolla.
Myös perhevalmennukset alkavat samoihin aikoihin. Tai no edellisellä viikolla jos nyt en väärin muista. Ihan jännä nähdä onko täällä kuinka paljon ensi synnyttäjiä. Kiva "tutustua" muihinkin odottajiin kun niitä ei tässä lähipiirissä kovinkaan paljoa ole.
P.S. Mä olen tälläinen "vanha-uusi" palstailija. Kävin siis raskauden alussa täällä paljonkin, mutta sitten se jäi kokonaan ja nyt taas alkanut käymään. [:D]
Synnytysvalmennuksista: Meillä ei vielä ole käyty synnytysvalmennuksessa. Se tutustuminen on vasta juhannuksen jälkeisellä viikolla.
Myös perhevalmennukset alkavat samoihin aikoihin. Tai no edellisellä viikolla jos nyt en väärin muista. Ihan jännä nähdä onko täällä kuinka paljon ensi synnyttäjiä. Kiva "tutustua" muihinkin odottajiin kun niitä ei tässä lähipiirissä kovinkaan paljoa ole.
P.S. Mä olen tälläinen "vanha-uusi" palstailija. Kävin siis raskauden alussa täällä paljonkin, mutta sitten se jäi kokonaan ja nyt taas alkanut käymään. [:D]
Durina
Vauhtiin päässyt keskustelija
Päivää, oli ihan pakko tulla tänne heti hehkuttamaan tuota ihanaa miestäni [:D]
Eilen sille ruikutin taas kerran kuinka läski oon ja sain sellasen ihme itkukohtauksen kun tajusin että jos me joskus erotaan miehen kanssa niin mä en saa ketään ku mulla on lapsi (joo, oon hölmö) Ihana ihana mieheni siihen sitten tokaisi että mitenniin, sittenhän sä olet MILF [:D]
Ja se keksi tuosta "mamalicious" -vaatemerkistä alkaa sanoa mun sen "Mama Deliciousiksi" [:D] Ihana ihana mies, ei tää läskiperse harmita enää ollenkaan niin kovin.
Eilen sille ruikutin taas kerran kuinka läski oon ja sain sellasen ihme itkukohtauksen kun tajusin että jos me joskus erotaan miehen kanssa niin mä en saa ketään ku mulla on lapsi (joo, oon hölmö) Ihana ihana mieheni siihen sitten tokaisi että mitenniin, sittenhän sä olet MILF [:D]
Ja se keksi tuosta "mamalicious" -vaatemerkistä alkaa sanoa mun sen "Mama Deliciousiksi" [:D] Ihana ihana mies, ei tää läskiperse harmita enää ollenkaan niin kovin.
Hei kaikki,
pitkästä aikaa! Olen käynyt täällä viikottain lukemassa kyllä kuulumisianne, mutta itse en ole mitään puhua pukahtanut pitkään aikaan (yllättävä piirre minussa [:)]).
Vointi on ollut yllättävän hyvä, ainoaa huolta on tuottanut tuo raskausajan diabetes. Sain insuliinitkin käyttöön toukokuun alussa ja nyt sitten olen vahdannut syömisiäni ja piikittänyt iltaisin. Ja arvatkaa vaan, tekisikö NIIN mieli kaikkea hyvää - suklaata, karkkia, jäätelöä, pullaa!!! *huokaa* Lääkäri sanoi jokin aika sitten, että: "nyt kun olet karkitta ja ilman makeaa niin pitkään, niin sitten synnytyksen jälkeen sinun ei edes tee niitä mieli" - ja paskanmarjat (anteeksi) sanon minä! Olen kyllä jo ohjeistanut miestä, että tuo sitten pussillisen irtokarkkeja minulle kun tulee sairaalaan meitä katsomaan [:D]
No, pääasia, että lapsonen kasvaa normaalisti, ei ole liian suuri eikä pieni - keskikäyrällä mennään. Ja toinen hyväpuoli on myös se, että näenpähän pikkuista useammin kun noita ylimääräisiä ultria nyt sitten on!
Kävin äsken kurkkimassa kesäkuisissa - voi että miten ihania juttuja siellä jo onkin vaikka osa vielä kärsimättömästi odottelee... Itse en usko, että omalla kohdalla annetaan mennä paljonkaan yli lasketun ajan tuon diabeteksen takia, mutta katsotaan miten käy...
Mutta nyt pitää mennä, piirakka pois uunista ja vieraita odottelemaan!
Voikaa hyvin. [:)]
pitkästä aikaa! Olen käynyt täällä viikottain lukemassa kyllä kuulumisianne, mutta itse en ole mitään puhua pukahtanut pitkään aikaan (yllättävä piirre minussa [:)]).
Vointi on ollut yllättävän hyvä, ainoaa huolta on tuottanut tuo raskausajan diabetes. Sain insuliinitkin käyttöön toukokuun alussa ja nyt sitten olen vahdannut syömisiäni ja piikittänyt iltaisin. Ja arvatkaa vaan, tekisikö NIIN mieli kaikkea hyvää - suklaata, karkkia, jäätelöä, pullaa!!! *huokaa* Lääkäri sanoi jokin aika sitten, että: "nyt kun olet karkitta ja ilman makeaa niin pitkään, niin sitten synnytyksen jälkeen sinun ei edes tee niitä mieli" - ja paskanmarjat (anteeksi) sanon minä! Olen kyllä jo ohjeistanut miestä, että tuo sitten pussillisen irtokarkkeja minulle kun tulee sairaalaan meitä katsomaan [:D]
No, pääasia, että lapsonen kasvaa normaalisti, ei ole liian suuri eikä pieni - keskikäyrällä mennään. Ja toinen hyväpuoli on myös se, että näenpähän pikkuista useammin kun noita ylimääräisiä ultria nyt sitten on!
Kävin äsken kurkkimassa kesäkuisissa - voi että miten ihania juttuja siellä jo onkin vaikka osa vielä kärsimättömästi odottelee... Itse en usko, että omalla kohdalla annetaan mennä paljonkaan yli lasketun ajan tuon diabeteksen takia, mutta katsotaan miten käy...
Mutta nyt pitää mennä, piirakka pois uunista ja vieraita odottelemaan!
Voikaa hyvin. [:)]
Yppy
Näppärä viestien naputtelija
Paluu kesäiseen Suomeen ? Onpa ihana olla taas kotona yli kolmen viikon reissun jälkeen! Sain nähdä mieheni perhettä ja tapasin myös paluumatkalla muita minulle rakkaita ihmisiä, mutta kyllä kotiinpaluu on aina parasta!
Matka meni hyvin, myös paluu, vaikka pelkäsinkin, miten kunto kestää näin raskaana ollessa. Täytyy myöntää, että olo muuttui radikaalisti reissun aikana. Aluksi olin vielä täynnä energiaa ja intoa, mutta hiljalleen olen alkanut väsyä herkemmin. Kävely ei oikein tunnu hyvältä, kun supistelee niin herkästi. Ajattelin huomenna käydä kokeilemassa joogatunnilla, sopisiko se paremmin kuin käveleminen. Jos jooga onnistuu, ehkä uskaltaudun myös muille kevyemmille jumpille. Lähes neljän viikon liikkumattomuus sekä kasvanut masu eivät kyllä lupaa hyvää...
Nyt kun reissu on ohi, on jollain tapaa vähän tyhjä olo. Koko kevään hartaasti odotettu reissu on ohitse ja mietin, että mitäs tässä nyt tekisi. Meillä on tarkoitus järjestää uskontomme ja miehen kulttuurin mukaisesti vauvalle tervetuliaisjuhlat jo 7 päivää synnytyksen jälkeen, mutta apujahan ei ole mistään tulossa eikä varmasti synnytyksen jälkeen innosta tehdä paljoakaan. Ehkäpä siis alan leipoa juhlissa tarjoiltavaa jo nyt, niin synnytyksen jälkeen saan lepäillä ja siirtää vastuun kekkereistä ukon harteille. [:D]
Ja tämä kesä! Marokossa oli jo melko lämmintä, kevät ohitse, maa keltainen ja punertava ja kadut pölyisiä. Täällä on taas niin ihanan vihreää, ihan silmiin sattuu kun katselee ulos ja ihailee luontoa ja sen juhlaa. Taidanpa lähteä ulos pienelle kävelylle (sen mitä kunto antaa periksi) ja kerätä kimpun kesäkukkia [:)]
Matka meni hyvin, myös paluu, vaikka pelkäsinkin, miten kunto kestää näin raskaana ollessa. Täytyy myöntää, että olo muuttui radikaalisti reissun aikana. Aluksi olin vielä täynnä energiaa ja intoa, mutta hiljalleen olen alkanut väsyä herkemmin. Kävely ei oikein tunnu hyvältä, kun supistelee niin herkästi. Ajattelin huomenna käydä kokeilemassa joogatunnilla, sopisiko se paremmin kuin käveleminen. Jos jooga onnistuu, ehkä uskaltaudun myös muille kevyemmille jumpille. Lähes neljän viikon liikkumattomuus sekä kasvanut masu eivät kyllä lupaa hyvää...
Nyt kun reissu on ohi, on jollain tapaa vähän tyhjä olo. Koko kevään hartaasti odotettu reissu on ohitse ja mietin, että mitäs tässä nyt tekisi. Meillä on tarkoitus järjestää uskontomme ja miehen kulttuurin mukaisesti vauvalle tervetuliaisjuhlat jo 7 päivää synnytyksen jälkeen, mutta apujahan ei ole mistään tulossa eikä varmasti synnytyksen jälkeen innosta tehdä paljoakaan. Ehkäpä siis alan leipoa juhlissa tarjoiltavaa jo nyt, niin synnytyksen jälkeen saan lepäillä ja siirtää vastuun kekkereistä ukon harteille. [:D]
Ja tämä kesä! Marokossa oli jo melko lämmintä, kevät ohitse, maa keltainen ja punertava ja kadut pölyisiä. Täällä on taas niin ihanan vihreää, ihan silmiin sattuu kun katselee ulos ja ihailee luontoa ja sen juhlaa. Taidanpa lähteä ulos pienelle kävelylle (sen mitä kunto antaa periksi) ja kerätä kimpun kesäkukkia [:)]
Tervetuloa takaisin Yppy! [:)] Oli varmaan ihanaa päästä vielä reissun päälle raskauden loppuvaiheessa (itse kärvistellyt kuudetta viikkoa kotosalla tekemällä vain samoja juttuja päivästä toiseen).
Tänään pesin vielä vauvanvaatteita, joita on taas sieltä täältä tipahdellut lähisukulaisten toimesta.
Äitini luuli varmaan tänä aamuna, että ollaan jo menty jakautumaan synnärille, kun hän oli aamusta soittanut ja laittanut sitten perään viestiä soittonsa syystä. Ja koska tekstiviesti ei sisältänyt mitään sellaista, johon olisi pitänyt vastata, jätin vastaamatta. Ja sitten siskoni laittoi tekstiviestin, että onko kaikki ok, kun äiti kaipailee enkä vastaa [:D] Siellä ollaan siis jo odottelemassa uutta perheenlisäystä innolla. Tosin, eipä ihan vielä tarvitse noin jännittyneenä olla, jos en tuntiin ole mitään vastaillut [:D][:D] Mietin vain, mitä se mahtaa olla sitten viikon-kahden päästä jos jo höösätään taustalla... no onhan se toki ymmärrettävää, mutta taidanpa tästä ottaa opiksi ja vastata viesteihin vaikka vain "ok" jos ei muuta tarvitse.
Vauveli on tänään ollut hiljainen, eilen meuhkasi taas oikein kunnolla (hikka tuli illalla kahteenkin otteeseen pikkuiselle). Näin untakin pikkuisesta: olin unessa myös raskaana vielä. Kädet ja jalat työntyivät mahanahasta ulos tosi selkeästi ja kaikki työkaverini oli ympärillä koskemassa vauvan jalkoja ja käsiä...ja vaavin kasvot oli ihan samanlaiset kuin helmikuun 4D ultrassakin. Uni johtunee varmaan siitä, kun katselin eilen niitä 3-4D ultran kuvia ja ihailin pikkupojan piirteitä ja mietin miltä vauveli mahtaa oikeasti näyttää kun syntyy [:)][:)] Oikein herkistyin kuvien äärellä...
Enää kolme viikkoa laskettuun aikaan..hui hurja! [;)]
Tänään pesin vielä vauvanvaatteita, joita on taas sieltä täältä tipahdellut lähisukulaisten toimesta.
Äitini luuli varmaan tänä aamuna, että ollaan jo menty jakautumaan synnärille, kun hän oli aamusta soittanut ja laittanut sitten perään viestiä soittonsa syystä. Ja koska tekstiviesti ei sisältänyt mitään sellaista, johon olisi pitänyt vastata, jätin vastaamatta. Ja sitten siskoni laittoi tekstiviestin, että onko kaikki ok, kun äiti kaipailee enkä vastaa [:D] Siellä ollaan siis jo odottelemassa uutta perheenlisäystä innolla. Tosin, eipä ihan vielä tarvitse noin jännittyneenä olla, jos en tuntiin ole mitään vastaillut [:D][:D] Mietin vain, mitä se mahtaa olla sitten viikon-kahden päästä jos jo höösätään taustalla... no onhan se toki ymmärrettävää, mutta taidanpa tästä ottaa opiksi ja vastata viesteihin vaikka vain "ok" jos ei muuta tarvitse.
Vauveli on tänään ollut hiljainen, eilen meuhkasi taas oikein kunnolla (hikka tuli illalla kahteenkin otteeseen pikkuiselle). Näin untakin pikkuisesta: olin unessa myös raskaana vielä. Kädet ja jalat työntyivät mahanahasta ulos tosi selkeästi ja kaikki työkaverini oli ympärillä koskemassa vauvan jalkoja ja käsiä...ja vaavin kasvot oli ihan samanlaiset kuin helmikuun 4D ultrassakin. Uni johtunee varmaan siitä, kun katselin eilen niitä 3-4D ultran kuvia ja ihailin pikkupojan piirteitä ja mietin miltä vauveli mahtaa oikeasti näyttää kun syntyy [:)][:)] Oikein herkistyin kuvien äärellä...
Enää kolme viikkoa laskettuun aikaan..hui hurja! [;)]
Jasmiini
Vauhtiin päässyt keskustelija
Hei heinämammat, mulla ois kysyttävää! Onko teijän vauvoilla hikka joka päivä, jopa parikin kertaa päivässä? Mun masuasukilla tuntuu olevan. Luin joskus jostain että rytmikkäät pikkuliikkeet on hikottelua, ja ne tosiaan tuntuukin eniten juuri tuolla alhaalla jossa tyttöni pää on (on ylöslaisin jo). Ja jostain muistan lukeneeni että se ois kans jonkinlaista hänen keuhkojensa valmistautumista hengittämiseen tjsp... Ihmettelin tässä vaan että onko normaalia kun parikin kertaa päivässä hikotellaan [8|]
Muiia
Vauhtiin päässyt keskustelija
Jasmiini, kylläpäs meillä osuu pohdinnat yksiin tänään..[:D] Täällä kanssa vauva hikottelee ihan joka päivä, monesti sen kaksikin kertaa päivässä. Tuntuu kyljestä käteenkin, ressukka pompahtelee siellä..
Viimeksi neuvolassa kun kuunneltiin sydänääniä, vauvalle tuli justiin hikka ja äänet kuulosti tältä: "po-pom, po-pom, po-pom NAKS!!!!! po-pom, po-pom, po-pom NAKS!!!!!....." Nolotti kun alko naurattaa niin paljon ettei se antura ollu pysyä paikallaan ku pötsi pomppi. Sanoin vaan että "krhm, tais vauvalle tulla justiin hikka..." Ja täti sano että niin tais [:D][:D]
Viimeksi neuvolassa kun kuunneltiin sydänääniä, vauvalle tuli justiin hikka ja äänet kuulosti tältä: "po-pom, po-pom, po-pom NAKS!!!!! po-pom, po-pom, po-pom NAKS!!!!!....." Nolotti kun alko naurattaa niin paljon ettei se antura ollu pysyä paikallaan ku pötsi pomppi. Sanoin vaan että "krhm, tais vauvalle tulla justiin hikka..." Ja täti sano että niin tais [:D][:D]
Yppy
Näppärä viestien naputtelija
Juu, hikkaa on ollut täälläkin päin, ja useitakin kertoja päivässä. Alussa ihmettelin, että mitäs se rytminen "tökkiminen" tuolla alapäässä oikein on, kunnes tajusin, että hikkahan sen täytyy olla. Oivalsin asian Marokossa ja innostuneena uudesta tunteesta kerroin asiasta elekielellä langon vaimolle. Hän ihmeissään kysyi anopiltamme:"Voiko sen kuulla?" Kun anoppi totesi, ettei sieltä mahasta mitään kuulu, tämä toinen miniä näyttää pettyneeltä ja epäileväiseltä uutiseni suhteen. Hän taisi ajatella, että jos se ei kerran kuulu, minä vain kuvittelen 
Anskuliini
Satasella mukana keskusteluissa
Jeps, meidänkin vauva on kova hikottelemaan. Yleensä se jostain syystä ajoittuu iltaan ja on kyllä hauskan näköistä ja tuntuista [:D]
Hikkaa täälläkin, joskus kolmesti illan aikana. Neuvolassa mainitsin ja oli vain positiivinen tieto että hikkailee paljon tässä vaiheessa [:D] Hauskaltahan se tuntuu, mutta yöllä vaavin hikka tuntuu kestävän ja kestävän ja kestävän...lopulta nukahdan..
Yppy
Näppärä viestien naputtelija
Kuulemma norsut eivät voi hyppiä, koska niiden polvet eivät sovellu siihen tai jotain vastaavaa. Eilen jumpalla totesin, että hemmetti, mulla on hyppimiseen soveltuvat polvet, ja minähän hypin! Ja se onnistui! Taidan sitten olla maailman ainoa hyppivä norsu [:D]
Oli jännää kokeilla pieniä hyppyjä ekan kerran kuukausiin. Mitkään ylös-alas-pomput eivät onnistuneet kun maha heilui liikaa, mutta sellaiset sirot "liitelyt" (mikäli tässä olotilassa enää voi liidellä) sivuttaissuuntaan tuntuivat ihanilta. Kotona selitin miehelle innostuneena, että tämä tyttö hyppi. Mies tuijotti hölmönä, tyyliin "so?". Ihan kyynelet tuli silmiin kun hän ei tajunnut iloani.
Oivalsin vasta silloin, kuinka kova paikka on itselle ollut, kun tämä fyysinen tila on niin paljon rajoittanut menemistä ja tekemistä. Tiedän, että olen selvinnyt tosi vähällä ja olen varmaan paremmassa kunnossa kuin moni muu nainen tässä vaiheessa raskautta, mutta liikkuvana ihmisenä muutos aiempaan on ollut silti raju. On pitänyt unohtaa tanssitunnit, lopettaa hyppiminen, kävellä hissukseen jne. koska selkä on ollut kipeä ja vauhdikas liikkuminen on aiheuttanut supistuksia. Kun sitten pääsee tekemään muutaman paksun ballerinan hypähdyksen ja piruetin, tuntee edes hetken hallitsevansa omaa kehoaan ja tuntee sen todella omakseen, ei jonkun alivuokralaisen valtaamaksi paksuksi palloksi.
Saapa nähdä, milloin alivuokralainen suostuu syntymään. 5 viikkoa laskettuun aikaan, eli 3-7 viikkoa odottelua vielä. Olo on kyllä pääosin sen verran hyvä, että tällä voinnilla jaksaisin viisikin viikkoa, mutta henkisesti alan jo olla kärsimätön. Kunpa näkisin jo pienen tyttömme! Tässä vaiheessa alkavat sanat ja sanonnat odotus, raskaus ja olla paksuna todella sopia. Peilistä näen paksukaisen, olo on välillä aika raskas ja ennen kaikkea odotan niin kovasti pientä prinsessaa!!!
Oli jännää kokeilla pieniä hyppyjä ekan kerran kuukausiin. Mitkään ylös-alas-pomput eivät onnistuneet kun maha heilui liikaa, mutta sellaiset sirot "liitelyt" (mikäli tässä olotilassa enää voi liidellä) sivuttaissuuntaan tuntuivat ihanilta. Kotona selitin miehelle innostuneena, että tämä tyttö hyppi. Mies tuijotti hölmönä, tyyliin "so?". Ihan kyynelet tuli silmiin kun hän ei tajunnut iloani.
Oivalsin vasta silloin, kuinka kova paikka on itselle ollut, kun tämä fyysinen tila on niin paljon rajoittanut menemistä ja tekemistä. Tiedän, että olen selvinnyt tosi vähällä ja olen varmaan paremmassa kunnossa kuin moni muu nainen tässä vaiheessa raskautta, mutta liikkuvana ihmisenä muutos aiempaan on ollut silti raju. On pitänyt unohtaa tanssitunnit, lopettaa hyppiminen, kävellä hissukseen jne. koska selkä on ollut kipeä ja vauhdikas liikkuminen on aiheuttanut supistuksia. Kun sitten pääsee tekemään muutaman paksun ballerinan hypähdyksen ja piruetin, tuntee edes hetken hallitsevansa omaa kehoaan ja tuntee sen todella omakseen, ei jonkun alivuokralaisen valtaamaksi paksuksi palloksi.
Saapa nähdä, milloin alivuokralainen suostuu syntymään. 5 viikkoa laskettuun aikaan, eli 3-7 viikkoa odottelua vielä. Olo on kyllä pääosin sen verran hyvä, että tällä voinnilla jaksaisin viisikin viikkoa, mutta henkisesti alan jo olla kärsimätön. Kunpa näkisin jo pienen tyttömme! Tässä vaiheessa alkavat sanat ja sanonnat odotus, raskaus ja olla paksuna todella sopia. Peilistä näen paksukaisen, olo on välillä aika raskas ja ennen kaikkea odotan niin kovasti pientä prinsessaa!!!
Mipu76
Jostain jotain jo tietävä
Hyvä Yppy! Kiva kuulla, kun joku on elämänsä voimissaan. [:D] Hypellä en kyllä itse enää uskaltais. Pienikin kävelylenkki saa aikaan supistusvyöryn ja askeltahti on kun raihnaisella mummolla. Pyöräily olis muuten vielä ok, mutta mun pyörä hajoamassa varmaan. [:@] Takapyörä vispaa, eikä sillä oikein uskalla enää liikkua, ainakaan tässä tilassa. Ottaa pattiin todella lujaa, kun myös liikkuvana ihmisenä musta on tullu ihan sohvaperuna. Ei vaan pysty/kykene!!!
Eilen kävin kaupungilla kävellen (n.1km keskustaan meiltä) ja matkaan meni reilu puoli tuntia. Hehheh... Mutta sainpahan raikasta ilmaa ja edes jotain liikuntaa. Ja tein mainion löydön lastentavarakirppikseltä; lähes käyttämätön hoitolaukku hintaan 18,20€, Allerhand -merkkinen. Ihan outo merkki, mutta mitä väliä kun oli just sellanen ominaisuuksiltaan kun olin etsinytkin.
Kirppiksiltä muutenkin olen bongannu ihan huippulöytöjä tosi edullisesti.
Eilen kävin kaupungilla kävellen (n.1km keskustaan meiltä) ja matkaan meni reilu puoli tuntia. Hehheh... Mutta sainpahan raikasta ilmaa ja edes jotain liikuntaa. Ja tein mainion löydön lastentavarakirppikseltä; lähes käyttämätön hoitolaukku hintaan 18,20€, Allerhand -merkkinen. Ihan outo merkki, mutta mitä väliä kun oli just sellanen ominaisuuksiltaan kun olin etsinytkin.
Kirppiksiltä muutenkin olen bongannu ihan huippulöytöjä tosi edullisesti.