Jasmiini sanoo lyllertävänsä ison mahansa kanssa mutta nukkuu yöt hyvin. Onnellinen hän! Mä herään yleensä kerran yössä pissalle, näin on ollut heti raskauden alusta alkaen. Ja hirveän vähän tulee nukuttua, jos kuuden aikaan alan aamuisin pyöriä sängyssä. Mutta toisaalta vähempikin uni tuntuu riittävän, sillä kun nukun, nukun tosi sikeästi. Kävin tuossa juuri päikkäreillä kun viime yökin jäi lyhyeksi, noin kuuteen tuntiin, mutta heräsin jo puolen tunnin päästä ihan virkeänä ja levänneenä. Siis mitä ihmettä!?!? Jos mä meen päikkäreille, ei mua saa väkisinkään ylös kuin aikaisintaan puolent
oista tunnin päästä [:D] Onneksi siis univelkaa ei ole tullut, vaikka yöt ovat selvästi lyhentyneet ja näköjään päiväunetkin...
Huomenna lähdetään Marokkoon, jihuu! Kaikki on oikeestaan valmiina, tunnin varoajalla voisin nyt hypätä junaan ja lähteä puksuttelemaan kohti Helsinkiä. Mitenhän sitä ens yön nukkuu, kun varmasti odotan niin innolla matkaa ja jännitän. No, ei mua sillee se reissu jännitä kun on jo 4. kerta, mutta siis olen vaan ihan täpinöissäni, että vihdoinkin! Onhan tätä odotettukin monta kuukautta. Tuhkapilvien takia on ollu mieli vähän synkeä ja levoton välillä, mutta nyt näyttää siltä, että me todellakin päästään lentämään. [:D] Sain tänään lääkäriltä lentotodistuksenkin, niin että kaikki näyttää olevan mallillaan.
Tänään oli myös kontrolliultra istukan sijainnin takia. Istukka oli nyt noussut ja lapsikin näytti ihan hyvin kehittyneeltä. Tyttäremme on kyllä pieni ja siro pirpana, tällä hetkellä noin 1200 g eli noin 200 g keskikäyrän alapuolella. Lääkäri arvioi, että syntymäpaino olisi siinä 3,2 kg. Todellakaan ei alkanut puhua mitään, että 3,2 kg olisi liian vähän ja pitäisi johonkin kontrolliin ja plaa plaa plaa, vaan totesi että ihan normaali sekin. Ja mä olen ihan mielissäni, jos olisikin niin pikkuinen tyttö - ehkä se vähän helpottaisi synnytystä? Että ihan turhaan huolehtia siitä jos lapsi on keskiarvoa pienempi! Keskiarvo on todellakin vain keskiarvo. Kummasti vaihtelevat nuo käytännöt eri paikoissa.
Kotimatkalla piipahdin vielä lastentarvikeliikkeessä hakemassa pinnasänkyyn puuttuvat kulmaraudat, joilla saa sängyn pohjan kiinni. Kuuluttelinkin niitä tuolla toisessa keskustelussa aiemmin. Puhelimessa toinen myyjä arveli, että tulevat maksamaan 10-20 euroa, ja kauhuissani astelin kohti kauppaa miettien, että voivatko ne tosiaan olla niin törkeän hintaiset. Vielä mitä, ruuvien hinnaksi tuli vaivaiset 2 euroa! Nyt kehtaa miehellekin sanoa ihan rehellisesti että ne on ostettu (ts. ei tarvitse valehdella että löysin ne vanhat), tuskin ukko rupeaa parin maitopurkin hintaisista ruuveista mulle urputtamaan. [;)]
Onpa jännät fiilikset. Voittopuolisesti elämä tämän masun kanssa on vielä ihan jees, reissu on oven takana ja säätkin niin kesäiset [:)] Voiko asiat todellakin olla näin hyvin? Pieni pessimisti mun sisällä sanoo, että kohta tulee tietty joku romahdus joka tuntuu näiden pilvien keskellä leijumisen jälkeen maailmanlopulta. Mutta juuri nyt tuntuu, että ah, elämä on ihanaa ja voisin olla aina raskaana! (Kunhan maha ei enää kasvaisi [;)].)
Mahaani kun tuossa katselin, niin tajusin, että oon mahasta ihan kamalan karvainen! Sellaista pientä hentoa nukkaa se vain on, kun olen muutenkin niin vaalea, mutta paljon sitä on. Jäin miettimään, että oonko mä karvoittunut raskauden myötä vai näenkö mä vaan nuo vanhat karvat paremmin nyt kun maha on melkein silmien alla [:D]. Onko muille ilmaantunut epäilyttävää masukarvoitusta?

No kiva että näkee ees jotain karvoja, kun ei enää alemmaksi. Täytyy sanoa, että bikinirajojen siistiminen alkaa olla vähän vaikeeta. Kohta täytyy käskyttää mies hommiin kun en itse näe sinne. Vaan kun ei näe päiväntasaajan alapuolelle, niin ei kauhistu eikä tule niin usein tarvetta ajellakaan.

Missähän vaiheessa säärien epiloiminen muuttuu mahdottomuudeksi?