Kesävauvat 2010

Huomenta ja HÄVETKÄÄ mammat! [:D]

Mulla on ollut uskomattoman tylsää kun ette ole mitään kirjoitelleet! Elämäni valo, päiväni valopilkku on tämä palsta ja nyt olenkin kokenut ihan vieroitusoireita Jasmiinin jutuista [&:]
Miten niin pitäisi muka elää sitä oikeetakin elämää? Höpö höpö sanon minä! [:D] Nyt tytöt koneen ääreen ja näppis sauhuamaan.

 Täällä  vietettiin eilen miehen syntymäpäiviä ja kakkuakin tuli tehtyä. Tuli ihan pirun hyvä kakku vaikka itse sanonkin, mies maistoi eilen ja tykkäsi myös. Saapa nähä vieläkö kakkua on ku mies tänään tulee töistä kotiin [:)]

 Viikonloppuna ois tarkotus lähtee Ikeaan jotaki vauvavehkeitä katteleen ja jos sattus löytyyn joku kiva ruokailuryhmä niin onnellinen mä oisin... Vähän kyllä epäilyttää, yleensä en oikeen syty Ikean kalusteille...

 Ja ah, ihanaa kokonainen viikonloppu ilman anoppia, voi tätä onnea. Ihana anoppi, mutta suorastaan vituttaa rampata siellä joka/joka toinen viikonloppu. Minkäs teet, kun mun mies sattuu olemaan sen mamman nuorimmainen ja tosiaankin oikea mammanpoika... [:@] Mutta koko viikonloppu miehen kainalossa

 Mulla ois 6.4 sokerirasitustesti ja sit 7.4 neuvolalääkäri ja terveydenhoitaja. Ovatko muut käyneet sokerirasitustestissä, tai tulevatko käymään? Tällä pienellä ryhävalaalla kun BMI heittelee norsun lukemissa, niin sellaista osasin odotellakin.

 Hyvää torstaita [;)]
 
ihan samaa mieltä, nyt mammeroiset koneen ääreen sieltä!! [:D]

eilenki kövin koko ajan kurkkiin josko joku olis kirjottanu jotaki mutta pah.. aamupäivän jälkeen ensimmäistäkään kirjoitusta!! [:'(] [:D]
[:D][:D]

et olis durina muistuttanu tuosta sokerirasituksesta.. en halua, en!! mulle sanottiin eka neukassa viikolla 9 et tulee olemaan kun hieman yli normaalin tuo bmi mut ei kauheesti kuitenkaa.. muutaman kilo ylimäärästä.. [;)]
mut nyt siis eivät ole puhunu mitään, enkä minä kyllä todellakaan heitä siitä muistuta!! [;)] katoha vaan kun saan itte oltua hiljaa nauvolassa ensi viikolla niin joko mies möläyttää tai sitten, voin nähd sieluni silmin, kun olemme astumassa ovesta ulos ja helpotuksen huokaus rinnassa niin täti huutaa takas et niin meinasin aivan unohtaa...... [:D][:D][:D]

nuhtelut durinalle myös kakku-stoorista! arvaa vaan tuliko kauhee leipomisinnostus.. voileipäkakku, nami!! ei kait se auta ku tekasta viikonlopun aikana.. ilman mitään kunnon syytä.. no jos vaikka tällä kertaa "juhlittais" kun huomenna tulee 25viikkoa täyteen..
heh, noita viikkojen täyttymisiä käytin tekosyynä myös edellisten voileipäkakkujen kohdalla viikoilla 16 ja 17.. alkoi vaan niin tekemään mieli ja pakko oli saada!! [:D] (en oo höppänä, EN! [;)])

jahas.. virtaa taas enemmän ku sähkölaitoksella ikänä.. mitähän tuota rupeais touhuamaan.. ulkohommiin kait sitä joutaa, on niiiin mahtava ilma!

höh, muistinkin nyt että huomiseksihan se on luvannut lumisadetta. sataa kuulemma viikonlopun aikana yhteensä 35cm!!!!!!! ei, en kestä.. miks kesä ei jo tule??! [:@]
 
Moi taas!

Tervetuloa joukkoon Fiinukka.

Odottelen tässä, että olis aika lähteä neuvolaan ja sitten hetkeksi töihin. Illalla lähdetään sitten ajelemaan etelää kohti sinne häihin. Sain tahtoni läpi ja yövymme puolimatkassa.

Itselläni ei oikein ole ollut viimeaikoina virtaa: ajattelinkin taas pyytää, jos ottaisivat neuvolassa hempat, että onko laskenut nyt niin alas, että vetämättömyys johtuisi siitä. Koko ajan arvot on ollu laskussa, mutta viimeksi vielä olivat kohtalaiset kuitenkin.

Muutenki oon ollu vähän hömelö viimeaikoina. Onko muilla raskausdementian oireita? Mulle yks työkaverikin sanoi tässä viikolla, että "ennen minä saatoin tarkistaa sulta mun omankin aikataulun, mutta ei enää..." [:D] Viime sunnuntaina oltiin asuntonäytöllä. Oli oikein aurinkoinen ilma. Näytöltä mentiin joen jäälle kävelemään aurinkolasit päässä. Kun sieltää lähdettiin, otin autossa lasit pois päästä ja meinas sydän pysähtyä! Kuiskasin vaan miehelle, että "nää lasit ei kyllä oo mun omat..." [:o] Olin sitte ottanu sieltä näytöltä sen asuntoesittelijän lasit!!! Soitin sitten sille heti, että en oo tahallaan niitä varastanu, vaan ihan puhdas vahinko oli. Palautin ne sitten seuraavana päivänä heidän toimistolle, eikä siitä isompaa ongelmaa tullut.

Mutta tällaista on elämä tällä hetkellä koko ajan. Kaikki unohtuu ja menee sekaisin, enkä millään meinaa pysyä töitteni tasallakaan... Ja vielä pari kuukautta olis äitiyslomaan... Mitähän tästä vielä tulee? [:D]
 
Tervetuloa Fiinukka mukaan! [:)]

Pihlajainen, johtuisko noi sun "sekoilut" [:D] vaan siitä kun sulla ehkä pyörii päässä miljoona asiaa normaalistikin yhtäaikaa, kuten naisilla yleensäkin [;)] ja nyt raskausaikana pyörii lisäksi vielä noin tuhat huolenaihetta...? Ei sitä VOI (nainenkaan [;)] ) keskittyä miljoonaantuhanteen ajatukseen samanaikasesti. Enkä väitä etteikö itelläni olisi samanlaisia oireita. On toki. Mutta huonomuistisuuteni takia en onneksi muista niitä kaikkia [:D]

Minä kävin siellä rutiinitarkastuksessa tiistaina. Menin kevein mielin mutta lähdin pois vähän raskain. Lääkäri ultrasi sisäkautta kun halusi tarkistaa istukkani paikan, johon jo kuukausi sitten kiinnitti huomiota. Se on nyt sitten niin alhaalla takaseinämässä että voi kuullemma helposti ruveta vuotamaan verta, elikkäs repeytyä. Seksi kielletty ehdottomasti. Ja työkieltokin tuli, sekä miehelleni auttamiskäskyt. Selitin sitten vähän tilannettamme lääkärille (mies töissä, minä en, eläimiemme määrä, ei varaa palkata apua, ei mahollista saada auttajia jne.) ja hän sitten sanoi että voin tehdä VAIN VÄLTTÄMÄTTÖMIMMÄT askareeni. Olen nyt sitten taistellut itseni kanssa tässä muutaman päivän, uiskennellut itsesääliä täynnä olevassa altaassa, kirkunut avuttomuuttani ja karjunut kuin naarastiikeri ihan liian pienessä häkissä. Se nyt vain on sitten näin elettävä. Ne loput vajaat 4 kk. Mie teen mitä voin, ja valkkaan hommikseni vähän sellasia mistä tiijän ettei mies voi selviytyä, ja jätän hälle sitten niitä mitä osaa / viittii / muistaa / ehtii tehä. Ja muistutan nistä joka päivä... [:(] Ja itken ja huudan perään kun ei teekään [:D]
Pelkoani hieman lisää se kun ei sitä osaa kukaan tarkkaan sanoa että minkälaista työtä minun ei nyt sitten tulisi tehdä. Kun minulta ei nyt kielletty vain raskaita hommia, vaan ihan kaikenlaisia, ja painotettiin lepoa. Eli kaikki hommat sitten pitäis vähentyä, ihan kokkauksesta lähtien. Mutta ei sentään onneks vuodelepoon määrätty! Oman villin arveluni perusteella en nyt sitten tee äkkinäsiä liikkeitä, en kurottele kauheen ylös, enkä taivuttele alas, en nosta mitään yhtään raskaampaa... Mie haahuilen mennä ees taas kävellen ja yritän tehä hommeleita kuin hidastetussa elokuvassa sitten.

Sokeritasosta kysyin lääkäriltäni, kun olen siitä teidän jutuistanne lukenut, ja yhellä luennolla yksi lääkäri kovin varoitteli raskausajan diabeteksesta. Lääkärini kysyi vähän ihmeissään että "miksi" ja että onko suvussani jotain tällaista sairautta. Sanoin sitten vaan että kun olen alkanut popsimaan makehia sen verta niin tulipahan vaan mieleeni! [:D] Hän sanoi että se voidaan sitten katsoa vaikka raskausviikolla 30, jos itse niin haluan. Kyllä on erilaista nää jotku touhut eri maissa [&:]

Painoni oli pysynyt samassa kuin kuukausi sitten. Ja hyvä niin. Koska viime kerralla se järkyttikin suuresti, sekä minua että lääkäriäni [:D] Olin nääs ottanut lihomisessa vähän niinkuin varaslähdön... Tuli mieleeni siitä yks kerta kun ajoin taajamasta isolle tielle ja siinä kohtaa kun oli 80 km/h -rajoituskyltti, oli minulla jo vähän niinkuin valmiiksi [:D] 80 mittarissa. Poliisit perhanat olivatkin kytiksessä ja pysäyttivät kysyäkseen josko mulla oli johonkin kiire. Sanoin vaan että eipä tässä nyt enää mihkään varmaan kiirus oo... [;)]

Hyvää viikonloppua heinämammat. Voikaa paksusti, olkaa tappelemati miestenne kanssa [:D] [:D] ja ottakaa työt iisisti. Minäkin yritän muuttua vihaisesta & vangitusta tiikerinaaraasta lauhkeaksi ja laiskaksi lampaaksi... [&:]
 
hellou kaikki!

no jopa piti Jasmiinilla harmillisesti jo tässä vaiheessa alkaa hidasteleen menoa..onneks ei kuitenkaan täyslepoa, se se vasta koittelee..maksin sillon tossa edelliosessä raskaudessa n.3,5 viikkoa ja suurinpiirtein vessa oli ainut ko sai käydä..Minäki oon tekevää sorttia ja ärsyttää jos jokin täytyy jättää toisen tehtäväksi ja sitten pitää olla kyttäämässä että tekeekö se sitä ja miten tekee..voi tätä luonnetta[:)]
Koitat nyt vaan ottaa lunkisti ja alat vaikka käsitöitä tekeen tai lukemaan[:)]

täällä ei sen kummempaa, mukavaa viikonloppua kaikille!
 
Heippa mammat!

Mulla oli tänään neuvola:
27+1 hemppa oli noussu takas 127,pissa puhas,paineet 115/71,vauvan syke 145,vauvan pää oli ihan alhaalla eli ei ihme et välillä sattuu tonne alas kävellessä...sf 25,5 eli keskikäyrällä mennään...eli kaikki hyvin onneksi.Limakalvot ovat aivan kuivat määräsivät glerasilöljyä. Auttaa myös synnnytystä et saa välilihan löysemmäksi ja ei välttämättä repeä sitten.Seuraava neuvola on 21.4 ja viikkoja silloin 31+6 ja sitä seuraavalla viikolla on se vauvan koko arvioultra...
vauva jytää kyl aikas paljon ja unet on tosi katkonaisia...
sellaisia kuulumisia täältä nyt...hyvää viikonloppua kaikille

Niiva ja masukki
 
Minä täällä vietän yksinäistä laatuaikaa[:)] 3-vuotias halusi lähteä Mummulle yökylään, mies on rakennuksilla ja esikoinen nukkuu migreeniään. Äippä saa olla ihan rauhassa, AH tätä hiljaisuutta... On se vaan joskus niiiiiiiin ihanaa olla ihan omassa seurassa[:)]

Huomenna olisi tarkoitus lähteä hakemaan viimeisiä laattoja ja muita romppeita valmistuvaan kotiimme. Elättelen toiveita, että saan miehen jujutettua huonekalukauppoihinkin[;)] Meillä on nyt kiintokalusteet saatu asennettua, vuokrakämppä aiotaan sanoa tämän kuun lopulla irti ja muutto siis ensi kuun aikana. HUH! On tää vuosi ollut melkoista hulabaloota. Sanotaan että talonrakennus ja lapsen saaminen ovat kaksi isoa koetinkivä parisuhteelle. Mepä sitten päätettiin yhdistää nämä kaksi[:D] Toistaiseksi ollaan vielä väleissä[;)]

On se vaan hurjaa ajatella että tässä on enää pari kuukautta töitä jäljellä ja sitten alkaa äitiysloma. Siitä onkin enää yksi silmänräpäys siihen, että nyytti tuhisee sylissä<3 Kesää odotellessa!

Kuulostaa Jasmiini tosi ikävältä tuo sun tilanne[&o] Ei varmasti ole helppoa yrittää olla toimettomana, jos olisi sata asiaa tehtävänä. Harmi kun asut niin kaukana, täältä olisi varmasti muuten ilmoittautunut sankka heinämammojen joukko sinua avustamaan[:D]

Mulla on maanantaina eka neuvolalääkäri käynti. Eniten mua jännittää puntarille nousu, painoa kun on tullut ihan liikaa[:-]
 
Hei kaikki pitkästä aikaa!

Nyt on kyllä aika rientänyt huimaa vauhtia - välillä olen käynyt lukemassa kaikki kirjoituksenne ja päivittänyt muiden "tilanteet", mutta itse en ole saanut kirjoiteltua mitään... vaikka tapahtunut onkin sekä itselle yleensä että raskaudessa muuten.

Aluksi, onnittelut Vingulle - tuoreelle vaimolle! Kieltämättä, mullakin uteliaisuus heräsi päivän ja illan tapahtumista... [:)]

Ja Jasmiinille tsemppiä ja voimia - ole nyt hiljakseen, että kaikki varmasti menee hyvin loppuun asti. Vaikeaa se varmasti on, mutta mitäpä emme tekisi... Käytät vaikka kaiken ylimääräisen energian tänne kirjoittelemiseen - onpahan meillä muilla ainakin hauskaa sinun ihania juttujasi lukiessa! [:D]

Itse juhlin pyöreitä vuosia (eli 20v kuten kaikki varmasti osaavat nimimerkistä päätellä [;)]) ja synttäripäivän iltana mies sitten yllätti - ja KOSIA täräytti! Eli nyt sitten ollaan kihloissa ja tunnen itseni niin äärettömän onnelliseksi! Minähän olisin ollut valmis menemään kihloihin jo aikapäiviä sitten - ja nyt oli sitten mieskin! Hiphei.

Ja sitten raskausasiaa. Mulla todettiin raskausajan diabetes - aluksi se tuntui kauhealta tuomiolta, mutta luonteeseeni kuuluu ajatella aina positiivisia puolia joten tuleepahan nyt tarkemmin katsottua mitä suuhunsa laittaa ja välteltyä liikaa makeaa. Paino on alusta noussut vain noin 3 kg, joten en ole huolissani kunhan saan sokeriarvot pysymään kurissa (sain mittalaitteen kotiin), ettei tarvitsisi piikittämään ruveta. Eiköhän tämä tästä...

Onneksi ensi viikko onkin lomaa. Meinaan hemmotella itseäni ja ostaa äitiysvaatteita - nyt on maha jo niin iso että vaikka housuja olenkin jo hankkinut, alkaa paitojen kanssa olla suuria ongelmia... Lomalta palattuani onkin enää neljä viikkoa töitä, sillä jään kotiin jo toukokuun alusta, ensin kesäloma ja sitten mammavapaalle. Ihanaa!

Mutta mukavaa viikonloppua kaikille, pitäkää huoli itsestänne ja vauvasta - ja yrittäkää ymmärtää sitä miestäkin. [:)]
 
Onnittelut Muikku80 kihlauksesta! Ihanan romanttista, että mies on kosinut sun syntymäpäivänä[:)]

Mä olen kiertänyt miehen kanssa päivän kaupoissa. Paljon kaikkea tarpeellista tuli hankittua uuteen kotiin. Nyt on jalat aika kipeet, kun on koko päivän ollut liikkeellä. Kiltisti venutin aamulla tukisukat jalkaani, kun tiesin että päivästä tulisi pitkä ja raskas. Mikä mahtaisikaan olo olla ilman noita ihanuksia.

Nyt on sauna lämpiämässä ja smurffilimsa kylmenemässä. Pikkasen on erilaiset saunajuomat odottajalla[:D]
Kuopus nukahti jo ja esikoinen on kaverilla yökyläilemässä. Kiva viettää ukon kanssa iltaa kahden[:)]
 
Onnea Vingulle ja Muikulle [:)]
Jasmiinille voimia loppuraskauteen, toivotaan että kaikki menee hyvin.

Voih, talviloman viimeinen päivä menossa (laitoin kuvia tuonne eläinosastolle). Poikani täytti eilen 19v.. siis enhän minä voi niin vanha olla [:D]
Vointi hyvä ja taas jaksaa. Kuusamossa tuli lenkkeiltyä jäällä ja rinteessä, voi miten hyvää tekikään ulkoilla raittiissa ilmassa useamman kerran päivässä. Yksi aamu yllätin jopa itseni, olin jo klo 6 aamulla koirien kanssa jäällä lenkillä (minä aamu uninen). Tosin, olen huomannut että entinen yöhoitaja yöt kukkuja on muuttunut... nyt menen ensimmäisenä nukkumaan ja herään aamulla aikaisin.
Ihanaa, miten päivä on jatkunut ja ilmassa on paljon kevättä.
Voikaa hyvin <3
 
ikein runsas lumista sunnuntaita mammat!!

kyllähän tuo lumentulo sais jo loppua! eihän tuota jaksa hullukaan pukuta sitä vauhtia mitä sitä tulee.. tykkään kyllä lumitöistä ihan kauheesti ja talvesta kans mut tuo on niin raskasta pukattavaa et hiki lentää metrien päähän!

meillä oli eilen ihana ilta, käytiin miehen kanssa ulkona syömässä ja sit hänen sukulaisillaan kylässä.. ennen puoltayötä jo nukkumaan ja kymmenen tuntia ERITTÄIN katkonaista unta.. joka ikinen kerta kun kylkeä käänsin niin heräsin. se oli niin hankalaa!
joku näillä palstoilla on valitellut että herää öisin kun kääntää kylkeä, ja minä olen tähän asti äimistellyt että miten siihenki voi herätä, et tarvii olla kyllä melko herkkäuninen ihminen.. kumoan aikaisemmat ajatukseni.. se oli kamalaa. ja pissatti ja sattu ja plaah.. saa valittaa!! [:D]

ja lunta vaan tulee..

aattelin yks ilta miehelleni ääneen, että jos tulisi jääkausi, niin enhän mä vois ikinä sitte synnyttää ku mun laskettuaika on kuitenki kesällä.. ukko katto vähän hassusti ja nauro päälle.. [:D]
 
Onnittelut Vingu ja Muikku! Meilläkin aviosääty muuttui viime perjantaina, kun vihdosta viimein saimme itsemme maistraattiin asti - olipa siitä puhuttukin ties kuinka kauan [:D]. Vihkijuhlaa vietettiin ihan perhepiirissä, sen verran että nautittiin runsaat ja herkulliset kakkukahvit ja kahvikakut.

Kiirusta on pitänyt niin, etten tännekään ole ehtinyt kirjoitella. Nytkin pitäisi olla jo menossa taas. Ystävälleni selittelin, miten hektinen tämä kevät on, ja hän sanoi, että päätä huimaa jo pelkästä kuuntelemisesta [:D]. Oli just nämä häät, gradun aineiston keruu on hektisimmässä vaiheessa, toukokuussa Marokkoon ja siellä uusi vihkirumba jne. Vielä pitäisi parit lentoliputkin katsella... Lisäksi pitäisi hoitaa yksi ja tuhat paperiasiaa, mm. Kelan paperit, meidän vihkitodistusten käännättäminen ja leimaaminen Marokon viranomaisia varten, vakuutustarjousten lopullinen vertailu ja sopimusten teko, pankkiasioiden järjestely...

Ai niin, olenhan mä raskaanakin! Ei sitä varmaan enää muistaisikaan, ellei Bébé muistuttaisi itsestään. [;)] Täytyy sanoa, että tässä keväässä on niin paljon hässäkkää ilman raskauttakin, että huh. Sitten ollaan vielä puhuttu auton hankkimisesta ja isomman asunnon katselemisesta. Sen kyllä miehelle sanoin, että uutta kämppää ei oteta ennen vauvan syntymää, juuri nyt mulla ei kestäisi pää jos sellaistakin pitäisi miettiä. Ehkä sitten syksyllä tai alkutalvesta.

Vointi on ollut onneksi hyvä, kiitos Luojalle. Viime aikoina ei ole ollut mitään ongelmia liikkumisessa, nukkumisessa tms. Mitähän tästä kaikesta tulisi, jos pään lisäksi hajoaisi kroppa? Onneksi jalat pelaavat vielä, joten vaikka järki välillä seisookin, voin silti ravata edes takaisin asioita hoitamassa vaikka automaattiohjauksella [:D]

Neuvolassa kävimme eilen viikoilla 22+6, niitä kuulumisia vähän enemmän tuolla Mammojen vointi-keskustelussa. Kaikki oli ok, sf-mitta 19 cm, vauvan sykkeet ja liikkeet hyvät jne. Mulla painoa tullut kahdessa kuukaudessa vain 600 g. Missähän vaiheessa alkaa se rakettimainen nousu kohti norsulukemia, vai alkaako lainkaan? Hope not.

Meillä käy nyt perhevalmennusten kanssa niin hassusti, että menemme eri ryhmiin! Oman ryhmämme valmennukset ovat toukokuussa, jolloin mies on jo lähtenyt Marokkoon. Toinen vaihtoehto olisi ollut aloittaa huhtikuun ryhmässä, mutta mä en olisi omien graduhommieni takia päässyt yhteenkään tapaamiseen. Joten mies käy perhevalmennuksessa ensi viikosta alkaen ja minä toukokuussa, kun hän on matkoilla. Vähän harmi se on kun ei yhdessä päästä pohtimaan asioita, mutta hyvä että molemmilla on kuitenkin mahdollisuus saada sama info.

Tytön tyllerö on nyt viime aikoina liikkunut hyvin, hänellä on jo selkeä rytmi ja liikkeet niin voimakkaita, että kuperkeikatkin ja kaikenlainen möyriminen tuntuvat hyvin. Se on niin rauhoittavaa tuntea pienen elämöinti sisällään [:)]. Ihana ajatella, että jokainen päivä ja viikko lisää lapsukaisen todennäköisyyttä selvitä. Toivon vain, että neiti pysyisi masun suojissa ainakin kesäkuun puoleen väliin, kunnes on reissut tehty ja hänelläkin enemmän voimia kasvaa ja kehittyä kohdun ulkopuolella.

Tulipa taas niin omaa napaa että... Mutta tätä se on kun on kiire ja paljon asiaa: keskittyy vain olennaiseen - eli itseensä [;)]. Ja eikun taas menoksi. *Lähtee säntäilemään kuin päätön kana*

Voikaa hyvin!
 
Päätön kana palasi sitten säntäilyn jälkeen takaisin [:D]

Piti jo aamulla kertoa kahtakin juttua viime viikolta, toinen surkea, toinen huvittava - ja molemmat raskauteen liittyen.

Ensiksi se hupaisampi: kuinka holhoavaksi ihmiset käyvätkään raskaana olevaa naista kohtaan! Onko kukaan kokenut samaa? Minun kohdallani holhous näkyy etenkin siinä, että ihan puolitututkin tulevat ihmettelemään, että miten uskallan pyöräillä, entäpä jos kaadun. Olen yleensä sanonut, että pyöräni nastarenkaat pitävät minut pystyssä paremmin kuin kenkäni, joiden kanssa saa aina luistella. Silti monet sanovat, etten saisi pyöräillä. Mieheni kaveri piti miehelleni saarnan siitä, ettei minun saa missään nimessä antaa kulkea pyörällä, koska se on niin ääääääärettömän vaarallista. Minulle kuulemma pitäisi ostaa auto, jotta pääsen liikkumaan [:D].

Viime viikolla pyöräilyni johti kuitenkin sellaiseen rumbaan, että huh huh. Lähdin aamupäivällä asioille pyörällä ja jatkoin iltapäivällä kaupungista suoraan uimaan. Uimahallista lähtiessä hoksasin, että kännykkääni oli tullut useita puheluita ja viestejä tyyliin "Missä olet, soita heti!" niin äidiltäni kuin mieheltäni. Vähän sydän pomppasi, että mitäs kamalaa nyt on tapahtunut kun minulle näin soitellaan. Muutaman puhelun jälkeen selvisi, että äitini oli yrittänyt tavoitella minua, ja kun en ollut vastannut, hän huolestui. Hän pelkäsi, että olin kaatunut pyörällä ja loukannut pääni tai jotain. Hän oli soittanut läpi useita ihmisiä ja kysellyt, missä olen - myös miehelleni hän oli soittanut. Mieheni joutui tietenkin myös paniikkiin ja yritti soitella minulle useaan otteeseen. Pahimmissa kuvitelmissaan hän oli jo ehtinyt nähdä, että olen kaatunut pyörällä, minut on kiikutettu ambulanssilla sairaalaan ja vauva on tullut kesken. Onneksi äiti sai lopulta kuulla mummoltamme, että olin uimassa sisarusteni kanssa ja hän ilmoitti myös miehelleni, että kaikki on ok. [:D] Mies kyllä läksytti minua siitä, etten saa näin säikäytellä. Minusta taas tuntui tyhmältä, miten äitini ja mieheni reagoivat kun eivät pariin tuntiin saaneet minuun yhteyttä - eihän kukaan ennenkään ole huolestunut, jos olen "kadonnut" vähäksi aikaa. Ihan kuin raskaana ollessa olisin jotenkin paljon hauraampi ja haavoittuvaisempi, kuin pikkulapsi jonka perään pitää katsoa. Hellyyttäväähän se on, kuinka läheiset huolehtivat, mutta rajansa kaikella [;)]

Sitten se surkeampi juttu. Ei voi muuta kuin ihmetellä, kuinka joskus saa ihan läheisiltäkin törkeää kohtelua. Joku on tehnyt sisarestani ja hänen perheestään lastensuojeluilmoituksen, ja sisareni ei voi ymmärtää, miksi. Minusta ilmoitus on tehty ihan syystä - välillä kävi mielessä, että tekisinkö itse sellaisen. "Keskustelimme" tästä sisareni kanssa autossa. Yritin saada hänet ymmärtämään, että minäkin olen huolissani hänen pienestä lapsestaan ja siitä, miten sisareni ja hänen miehensä lasta hoitavat. Siitäkös huuto syntyi. Autosta poistuessaan sisareni haistatti minut vitun lehmäksi ja vielä huusi kadulla kovaan ääneen seuraavasti:"Kohta olet taas paksuna, kun teille ei tulekaan poikaa." [:@]

Ymmärrän kyllä, että äitinä sisareni on helposti puolustuskannalla eikä halua kuulla arvosteluja siitä, miten hän lastaan hoitaa. Hänellä on stressiä kun lastensuojeluviranomaiset ovat kimpussa ja koko perheen täytyi muuttaa ensikotiin tukijaksolle. Totta kai siinä tilanteessa irtoaa helposti huutoa ja ehkä vähän kirosanojakin. Mutta minua kyllä loukkasi se, että hänen mieleensä tuli ajatus, että emme olisi tyytyväisiä tähän lapseen koska se on todennäköisesti tyttö. [&:]

Tosi on, että mieheni oli vähän haaveillut pojasta, mutta entäpä sitten? Niin tekevät monet isät. Ja minulle ehti jo tulla niin vahva poikafiilis ja olin asennoitunut poikaan, että olin minäkin hetken yllättynyt ja tavallaan pettynyt, kun lääkäri ennusteli tyttöä - vaikka alunperin haaveilinkin juuri pikkuprinsessasta. Eivät nämä asiat kuitenkaan tarkoita, että tyttö olisi meille jotenkin vähäarvoisempi tai ei-toivottu, ja että olisimme yrittäneet saada nimenomaan poikaa. Meillä ei missään lapsentekovaiheessa ole toivottu ja suunniteltu tyttöä tai poikaa, vaan LASTA. Bébé on meidän ihana Bébé riippumatta siitä, mitä sillä on haarojen välissä.

Tuli vain sellainen olo, että luuleeko siskoni, että mieheni kulttuurin tai meidän uskontomme takia mieheni tai me molemmat pidämme poikia jotenkin parempina ja halutumpina kuin tyttöjä. Ehkä hän sanoi sanottavansa hetken päähänpistosta ja halusta loukata, mutta jostainhan se ajatus hänen päähänsä putkahti. Tuntuu kamalan loukkaavalta, että hän pitää meitä niin "alhaisina" vanhempina, ettei meille kelpaisi tämä lapsi vaan meidän pitäisi jotenkin tehtailla meille mieluisia lapsia. [:(] Muut haistattelut, "vitun lehmäksi" kutsumiset ym. voin antaa anteeksi hänelle, mutta tuo sukupuoli-juttu jää kyllä mieleen pitkäksi aikaa. [:(][:(][:(]
 
voi yppy! täyden sympatiat sun puolelle!
saako udella sen vertaa, et miten sun siskosi ja hänen miehensä sitten hoitavat lastaan jos asiaan on kerran puuttuminen lastensuojelusta? ei ole pakko kertoa, jos menee liika yksityiseksi.

mut tuo oli kyllä loukkaavasti sanottu systeriltäs tuo sukupuoli juttu. kun alat odottamaan lasta, niin tottakai sinulle tulee mielikuva pikkuisesta prinsessasta tai prinssistä, ethän voi ns. luoda lapselle profiilia jos et kuvittele häntä joko pojaks tai tytöks.. meille oli jotenki päivänselvää et poika on tulossa ja siitä sitten unelmoitiin ja haaveiltiin, mutta tunnustan et välillä kävi mielessä et josko se olis sittenki tyttö.. oma pieni prinsessa..
mut ei nyt herranen aika kukaan tervejärkinen tuleva vanhempi suutu tai pety jos lapsi onkin toista sukupuolta kuin mitä oli aluksi kuvitellut.. se on silti oma lapsi!! törkeä sun siskos kyllä oli, täysin kohtuuton!! suutus päissään sitä kyllä sanoo mitä ei välttämättä tarkoita mutta rajansa kaikella. ja kyllä tuollaisen "lipsahduksen" jälkeen pitäis pyytää anteeks välittömästi -siis jos kyseessä olisi täysin tarkoitukseton lipsahdus raivon puuskien vallassa..
voi sinua.. [:(] mä niin odotan et jasmin tulee kommentoimaan, hänkin osaa kyllä heittää jotain tosi nasevaa tähän ja on sun puolta.. mamma-hahmo..[:D][:D][;)]

mun äiti on jonkin verran ylihuolehtivainen mun suhteen nyt kun olen raskaana. ei mitenkään paha, mut mutinaa tulee jos itse alan raahaamaan mattoja narulle tms.. vähän silleen et äiti hei, mä olen aikuinen ja teen itse oman vointini mukaan.. [;)]
 
Tympeä juttu Ypyllä siskon kanssa. Meillä on otettu kans yhteen siskon kans välillä aika pahastikkin. Sanottu puolin ja toisin kai aika loukkaavasti. Minun puolelta on olemassa parikin juttua miksi siskon kanssa ei niin mahdottoman hyvin toimeen enää tulla. Siskolla kai myös. Mutta siis lopulta olemme saaneet välimme "kuntoon" niin, että voimme olla tekemisissä yleisellä tasolla. Tavatessa ja soitellaankin toisinaan, facebookista näkee mitä toisella suunnilleen menee vaikka kumpikaan ei kaikkea elämästä ilmoittelekkaan sielä. Harvemmin hän soitellessa kyselee miten minulla menee/on mennyt nyt raskauden aikana, mutta kertoo omia kuulumisia (olen siis isosisko). Itse olen aika tyytyväinen tähän tilanteeseen, kun vertaa esim. viime syksyyn. Tuskin koskaan tulemme enää olemaan kovin läheisiä, mutta sukuriitaakaan ei ole haluttu saada aikaan. Puhumattomiksi menis välit kyllä, jos tätä lapsen tekoa/lasta muuten alkaisi arvostella. Tiiä sitten mitä puhuu muualla, mutta niin kauan, kun en tiedä, en välitä. Jutun pointtina, että ehkä jossain vaiheessa asioista voi keskustella jotenkikaan järkevästi ja saada vähän selvyyttä kuka tarkoitti ja mitä. Todennäkösesti hänkin oli loukkaantunut jostain sinun sanomastasi ja halusi loukata ehkä vähän pahemmin.

Tuosta huolehtimisesta sitten. Miulla palaa välillä käämi sen kanssa, että juurikin puolitutut/työkaverit kieltää minua tekemästä asioita joista arvelen osaavani päättää itse. Ei saa kurkotella, ei saa nostella, ei saa tehä sitä eikä tätä. Ihmiset joiden eniten oletetaan rajoittavan elämää (mies, äiti ja anoppi) ovat olleet vähiten kieltämässä/rajoittamassa. Ehkä olen heille kärtynnyt muista rajoittajista sen verran, että eivät ole viitsineet alkaa..[:D] Mies on sanonut vain, että kunhan et kaadu ja kysynyt mm. esitellessäni uusia itsetehtyjä karvakenkiä (ensimmäisiä ikinä) ylpeänä, että ethän käytä niitä tänä keväänä, kun ne on liukkaat(varsinkin uutena). Äiti sanoi, että tee mikä tuntuu hyvältä (kertoi itse nostellensa 40kg rehusäkkejä minua odottaessa vielä 7kk aikana). Anoppi arveli, että olet kuitenkin aikuinen ihminen ja osaat katsoa mitä teet (myös tekevänä ihmisenä).
Mutta sitten onkin sarjassa rajoituksia: Ei saa kurkotela, kun saattaa hirttää lapsen napanuoraan. (Ei kuulemma onnistu, sanoi terkkari, kun kysyin.) Ei saa nostella (mitään!) tyyliin maitopurkkia painavampaa. Ei saa töissä hoitaa tiettyjä asiakkaita, kun saattavat olla painavia/agressiivisia. (Tämä rajoitus ei kuitenkaan, koske asiakasta joka liikkuu itse hyvin ja on vielä voimissaan, että oikeasti saattaa tulla vahinkoa.) Mitähän vielä. Ai nii, autolla pitää ajaa varovasti ja varoitellaan kun on liukasta. Olemassa olevalla lihaskunnolla, joka on tosin heikompi kuin pari vuotta sitten, siirtelen vielä helposti alle 40kg painavia asioita. Tottakai jätän tekemättä, jos ei tunnu hyvälle. Omasta mielestäni en voi lopettaa tiettyjen ihmisten hoitamista vain raskauteen vedoten. Varovaisempi- kyllä. Pyydän apua herkemmin- kyllä. En siirrä/nosta asiakkaita kehollani- kyllä. Mutta pikatilanteita varten olen jo aiemmin opetellut/kehitellyt tekniikoita, joilla saan ilman älyttömiä ponnisteluja isommankin ihmisen liikahtamaan nopeasti. Niin ja autolla ajosta vielä. Minulla on ollut ajokortti 7 vuotta, ajan nykyisin vuodessa ehkä jotain 30 000 km, 2x peilin olen hajoittanut ihan ensimmäisten vuosien aikana (ahtaaseen talliin ajaessa) ja 1x poron ajoin henkihieveriin. Muulloinko ei ole tarvinnut/ tarvi olla varovainen kuin raskaana ollessa? Tä?! Tuossa taitaa olla nuo eniten pinnaa kiristäneet varoitukset. Muuten on tullut aina tilanne kohtasia voitko sinä tehä sitä tai tätä?
 
Heippa!
Raskausviikkoja takana 27 ja kävin eilen sitten ultrassa jossa katsottiin vielä vauvan turvonnut vatsan tilanne(lääkäri epäili aiemmassa ultrassa suolitukosta). Vatsalaukku oli normaaleissa mitoissa,joten kaikki oli hyvin. Siellä vauveli liikuskeli kovasti ja oli vatsassa pää alaspäin. Lääkäri sanoikin että mulla on kohtu on alhaalla(siksi mun sf-mitta kulkee alakäyrillä).Mutta oli se hieno kuulla että vauva painaa jo 1007g eli yli kilon jo=)

Korkean verenpaineeni takia on vielä ultra viikolla 36, joten kaikenkaikkiaan sitä tulee sitten yhteensä 7 ultraääni kertaa tämän odotuksen aikana. On se ihanaa nähdä oma vauva mutta tämä viimeisin kuukauden odottaminen että onko jotain häikkää oli kyllä vähän stressaavaa. On sitä vauva jo niin todellinen asia ja hän on niin rakas... Ja mies on aivan ihana. Hän juttelee vauvalle iltaisin ja silittelee vatsaa.Hän on niin innoissaan kun vauva liikkuu mahassa ja hän tuntee potkut. Kuukauden päästä on vielä edessä muutto isompaan asuntoon, mutta minä kuulemma saan vain lähteä kahvilaan ja mies ystäviensa kanssa hoitaa muuton.

Kovasti tässä jo alkaa kesää odotella=)
 
hienoa, heidikki, et kaikki on hyvin! [:)]
jos jotain positiivista pitää tuosta etsiä (siis että jouduttiin tarkkaileen onko kaikki hyvin pikkuisella) niin oletpahan ainakin päässyt katselemaan pienokaista paaaaljon useammin kuin monet meistä! [:)]
olis ihana päästä itekki viel kerran ultraan kattomaan muksua ennen kuin hää päättää tulla tähän maalimaan - varsinki ku oli niin ujo ettei paljastanut kasvojaan meille ollenkaan rakenneultrassa! [&:][:D]

meillä olis huomen aamusta neuvola, saas nähdä muistaako täti sitä hemmetin sokerirasitus juttua.. toivottavasti ei.. [:D][;)]
en vaan taho sinne. piste.

ai että olis hienoa saada nyt heseltä hamppari tai sit big mac. aah..... [:@]
*unelmoiden appelsiinin kimppuun.......*
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top