Minä olen myös hoitoalalla, ja työnkuvaa on muokattu nyt raskausajalle sopivaksi. Toivon, että pystyn olemaan töissä loppuun asti, mutta monet varoittelee, että näin ei välttämättä ole. Yövuoroja en tee.
Mun oireet on helpottanu, pientä kuvotusta vaan enää ja rinnat ei ole kipeät enää. Välillä vähän viiltelee kohdunreunoilla, yksittäisiä kertoja siis. Mitään kamalaa väsymystä ei ole ollut, ja toivottavasti ei tulekaan enää. Mitään ruokaa ei tee mieli, kinkkua en ole voinut syödä yli kuukauteen ja kahviakaan ei oikein haluta, joitain ruokia taas voisin syödä loputtomiin... viikot nyt 8+1 (iusimman tiedon mukaan)
Odottelemme nyt np-ultraa joka on joulukuun alussa. Seuraava neuvola on vaata joskus joulukuun puolivälin jälkeen ehkä. Yksityisellä ajattelimme käydä vielä uudestaan ja ottaa perheen muut lapset mukaan, kerromme lapsille asiasta siellä. Uskon, että ovat innoissaan.
Reagoiko koiraperheiden koirat jotenkin? Ihan alkuraskaudessa koira alkoi "uhmata" minua ja katseli käskyjeni ohi aina isäntään päin, että onko tuo muija nyt tosissaan... nyt taas entisensä, välillä ehkä pyörii vähän liikaa jaloissa, mutta kun on muutenkin niin sosiaalinen tapaus, niin voi olla että liittyy siihenkin.