kesävauvat ❤

Täällä vähän toisenlaista ammattikuntaa kun toimistorottana työskentelen :D vientisihteeri näin virallisemmin. Töitä luultavasti pystyy tehdä kyllä suht normaalisti koko raskausajan. Tai no ehkä raskaimpien lähtevien pakettien käsittelyyn voi pyytää apua työkaverilta sitten..
 
Mä olin itse kanssa kehitysvamma puolella töissä kun odotin esikkoa nyt äitiyslomalla... meillä meni niin että jos oli haastava tilanne niin en saanut olla edes samassa huoneessa ettei vaan kukaan pääse lyömään
Kerran kyllä nyrkistä sain kun ihan rauhallisessa tilanteessa yksi säikähti jotain seisoin hänen vieressään ja sain nyrkistä tietenkin mahaan ettei niitä aina pysty välttämään onneksi siinä ei käynyt pahemmin
 
Mä oon päivähoitoalalla töissä ja viime raskaudessa pystyin tekemään kaikkia töitäni ihan normaalisti äitiyslomaan asti. Toivottavasti nyt menisi yhtä kivasti. :) Kivuttomia harjoitussupistuksia viimeksi oli kyllä reilusti, mutta sen jälkeen, kun oli todettu ettei ne avaa paikkoja, en välittänyt niistä.
 
Minä olen myös hoitoalalla, ja työnkuvaa on muokattu nyt raskausajalle sopivaksi. Toivon, että pystyn olemaan töissä loppuun asti, mutta monet varoittelee, että näin ei välttämättä ole. Yövuoroja en tee.

Mun oireet on helpottanu, pientä kuvotusta vaan enää ja rinnat ei ole kipeät enää. Välillä vähän viiltelee kohdunreunoilla, yksittäisiä kertoja siis. Mitään kamalaa väsymystä ei ole ollut, ja toivottavasti ei tulekaan enää. Mitään ruokaa ei tee mieli, kinkkua en ole voinut syödä yli kuukauteen ja kahviakaan ei oikein haluta, joitain ruokia taas voisin syödä loputtomiin... viikot nyt 8+1 (iusimman tiedon mukaan)

Odottelemme nyt np-ultraa joka on joulukuun alussa. Seuraava neuvola on vaata joskus joulukuun puolivälin jälkeen ehkä. Yksityisellä ajattelimme käydä vielä uudestaan ja ottaa perheen muut lapset mukaan, kerromme lapsille asiasta siellä. Uskon, että ovat innoissaan.

Reagoiko koiraperheiden koirat jotenkin? Ihan alkuraskaudessa koira alkoi "uhmata" minua ja katseli käskyjeni ohi aina isäntään päin, että onko tuo muija nyt tosissaan... nyt taas entisensä, välillä ehkä pyörii vähän liikaa jaloissa, mutta kun on muutenkin niin sosiaalinen tapaus, niin voi olla että liittyy siihenkin.
 
Olen toimistotyössä esimiesasemassa, kiire ajoittuu talvelle joten stressiä ja töitä luvassa. Sitten kun töissäkin rauhoittuu niin äippäloma on ovella. Jännittää miten menee, mut pitää opetella jakamaan vastuuta ja delegoimaan työtehtäviä, jotta oma taakka helpottuu. Hieman joutuu ajattelemaan muita asioita kuin te muut hoitoalalla, jossa huolehditaan fyysisesti myös muista kuin itsestä.
 
Aplesiini, meill ekan raskauden aikana toinen koira oli kauhea sylivauva, nyt on ollut masentuneen olonen välillä. Toinen ei reagoi mitenkää
 
Fiorella86:
Mä kysyin kans miehen 7v tyttäreltä viikonloppuna kun oli meillä että olisko hänestä kivaa tulla isosiskoksi,ilme oli näkemisen arvoinen ja sen kruunasi naurun säestämä "no eheeiii!!" :D saanut tähän asti nauttia ainoana lapsena olemisesta.
 
Mä oon ammatiltani perhepäivähoitaja mutta oon työskennellyt perheiden kodissa hoitaen heidän lapsiaan. Sitä työtä tehty n. 8 vuotta. Edellisessä perheessä työsuhde päättyi kun jäin äitiyslomalle esikoisesta. Nyt ehdin olla hetken kotihoidontuella ennen kun uusi äitiysloma alkaa. Kotona aion olla mahdollisimman pitkään, ja jos vaan on onnea niin lisää lapsia tehdään kyllä tämänkin jälkeen. Sit joskus kun töihin palaan, todennäköisesti jään kotiin perhepäivähoitajaksi tai sitten täytyy opiskella lisää.
 
Täällä oli kans keskustelua vauvoista viikonloppuna ku miehen lapset oli meillä. Tuli ihan puskista kun miehen tyttö 6 v. alkoi kyselemään että eikös kaikilla naisilla pitäisi olla omia lapsia ja koska mä meinaan saada lapsen :hilarious: vähä pisti kyllä naurattamaan ja olis tehny mieli jo sanoa, mutta maltoin olla kuitenkin.. Tyttö siis tuskin pahana pitää vauvan tuloa, mutta miehen 9 v. pojasta en oikein tiedä mitä meinaa.. Hänellä on niin vahvat ja aika erikoiset mielipiteet joihinkin asioihin :rolleyes: Mutta eiköhän seki sitten ajan kanssa totu pikkuseen :)
 
Meillä lapsille kerrotaan vasta sitten, kun asiaa ei oikein voi enä salata. Isovanhemmat tietää ja hyvillä mielin vastaanottavat pikkuista. Ei olla etukäteen lämmitelty lapsia mitenkään, mutta uskon että suhtautuvat ihan hyvin. Monilla lasten kavereilla on paljon nuorempia sisaruksia, ja mukinoita ei kuulu.

Mun oma suhtautuminen odotukseen on jotenkin tosi neutraali ja hillitty. Kyynelehdin ekassa ultrassa, mutta muuten olen kumman rauhallinen. Liekö pitkä aika raskauksien välissä ja tullut ikälisä rauhoittaa nyt, mutta paljon seesteisempää menoa on nyt. Ihmettelen jopa hormoniryöppyjä muilla, itselle niitä ei vielä ole tullut.

Treenistä on ollut taukoa nyt, en koe olevani väsynyt tai unenpuutteessa, mutta jäytävä huono olo kyllä vetää salitehot minimiin. Kaipaan sitä virkeyttä minkä siitä saa.
 
Emme kerro vielä hetkeen kenellekkään, toivotaan että jouluun asti saisi pidettyä salassa ;) meidän koiruus on aloittanut mun vahtisimisen ja nuuhkii koko ajan perässä ;)
Tänään on vuorossa verikokeet,nt-ultra-aika on näinä päivinä postilaatikossa ja seuraava neuvola 29.päivä.
Marsa80, rv 9+0
 
Meillä on kans kaks koiraa :) 7 kk on ollut kieltämättä tosi omituinen viime aikoina, seuraa koko ajan perässä ja tunkee itsensä syliin (ei ole kovin pieni, n 45kg tällä hetkellä :joyful:).
 
Täälä ei oo kyllä koirissa vielä huomannut mitään muutosta.. yksi niistä onki mammalomalla kasvattajalla nyt ja jännä nähdä mitä se meinaa kun kotiutuu. Se on kaikista fiksuin noista koirista :p nuo kaks muuta on aika tolloja että hyvä jos sitä vauvaa sitte huomaavat ku semmonen tulee laughing7
 
Meillä on uroskoira ja tosiaan alussa tuntui, että mun paikkaani lauman ainoana naaraana kateltiin vähän pitkään, suorastaan kyllästyneesti. Nopeasti se siitä kuitenkin tokeni omaksi itsekseen ja tosiaan nyt tahtoo kintuissa pyöriä. Muuten on kyllä niin urpo, että lieköhän tajuaa koko vauvaa... :excited001

Aa, paitsi muistin just, että pari viikkoa koira rappasi kyllä itseään enemmän, mietin voisko olla joku stressin merkki? Nyt ei enää sitäkään.

Kaveri kävi noin vuosi sitten kylässä, ja koira ei millään ymmärtänyt mikä pieni öttiäinen turvakaukalossa oli. Vinkui (ei osaa haukkua) sitä itselleen kuin parasta näkemäänsä lelua ja oli tosiaan aivan ihmeissään pienestä tyypistä joka äänteli ja kipristeli jalkoja. :) Loppuajan istuikin mua lähellä ja oli oikeesti niin pöllähtäneen näköinen vauvasta, että ihan huvitti. Tästä muutama viikko ja lenkillä tuli vastaan pikkutaapero rattaissa, meidän koira tuijotti sitä aivan ihmeissään jo kaukaa ja kun rattaat meni meistä ohi, koira tuijotti perään vaikka kuinka pitkään sellasella "mua on huijattu" katseella.

Nauroin tuolloin, että meidän koira tajusi viimein, että ihmisetkin on ollu joskus pieniä :grin
 
Meillä on myös koirat ruvennu seuraamaan ja vahtaamaan mua normaalia enemmän. Vessassa käydessä molemmat odottaa oven ulkopuolella, sohvalla molempien pitää änkeä syliin ja nukkuessa molemmat nukkuu ihan kiinni mussa. :grin Kyseessä 3,5 kiloinen uros ja 8 kiloinen narttu:Heartred
 
Meillä ei omaa koiraa ole mut ystävä käy belkkarinsa kans meillä tosi usein ja kävi siis jo ennen raskauttakin. Ennen kävi rauhassa "omalle paikalleen" olkkarin nurkkaan maate, mutta nyt käy tullessaan haistamassa mut tosi tarkkaan ja seurais ihan minne vaan jos antais :D omat kissat ei tajuu mitään, ihan yhtä hölmöjä ku aina ennenkin ;)
 
Joo ei meidänkää koira tajunnu viimeks mittää. Oli vaa ihmeissään ku tuotii nyytti kottii :D nytkään en usko et mittää huomaa :rolleyes:
 
Takaisin
Top