Kesämasujen viimeinen kolmannes. <3

Riks raks ja poks, rv40+1 on tänään  ja neuvolakin olisi päivällä. Vaikka olin jo varma että en enää ilman vauvaa mene niin niinhän siinä sitten kävi että eipä vauva vielä ole halunnut jättää yksiötään. Ilmeisesti on niin hyvät oltavat masussa että mitäpä sitä suotta. 
Rupee vaan ärsyttämään kaikkien kyselyt että joko? aaargh! Sanon vain sitten että viimeistään parin viikon päästä käynnistetään jos ei ennen sitä tule. Ei tässä odottelussa muuten mitään mutta rupee jännittämään vaan kokoajan enemmän. '

Tuosta streptokokista, niin ei oo minultakaan testattu ellei sitten niissä alkuseulonnoissa ole sitä katottu. Luulen kyllä että täälläkin sitten vasta jos on oireilua niin testataan. Kun ei täällä muutenkaan kauheen hanakasti olla tutkimassa. 

Nyt kyllä on taas sellainen ärsytyspäivä että.... Ja tosiaan kun anoppi  tuli tänne auttelemaan ja päivystämään jos lähtö tulee niin on pojalle vahti, mutta supistukset vaan väheni(loppui) siihen paikkaan. No, odotellaan..... 
 

täällä poksuu kanssa tuo rv37. jiihaa! eilen se iski vasten kasvoja että oikeasti on enää 3viikkoa laskettuun :O

eilen oli myös lasten tarhan kevätjuhla. vähän herkkää oli, en kuitenkaan itkenyt. miten mun pienestä nyytistä on tullut jo koululainen?! juurihan toi tyttö synty ja kesän jälkeen menee jo kouluun. huoh :/ saisko pitää sen vielä kotona hetken :)

yöllä oli taas tooosi mahtavaa koittaa nukkua. supisteli jälleen ihan kivasti, selkä hajosi ja kaiken lisäksi tuo 4vuotias tyttö änkesi yöllä viereen nukkumaan ja se on niin levoton nukkuja että heittelee jalkojaan erisuuntiin jatkuvasti, niin ite jouduin suojelemaan mahaa ja itteeni. jouduin nukkumaan huonossa asennossa :/ ja silti toi on niin suloista kun 4v kaipaa vielä iskää ja äitiä ja haluaa tulla viereen.

 
Sanonta odotusaika kuvastaa kyllä niin hyvin raskausaikaa. Ja mitä pidemmällä ollaan sitä konkreettisempaa se odottaminen on. Tsemppiä vain Mamma 1/11 :)

Mie tosin toivon että mentäisiin sinne laskettuun aikaan, kun oli niin pikkainen vielä painoarviossa. Nyt sunnuntaina onneksi tärähtää täälläkin tuo 37 viikkoa täyteen ja voi sen puoleen henkäistä että täysiaikaisia ollaan :)

Turvotusta en ole pahemmin huomannut. Sormet ja jalat tuntuu ihan normaaleille. Painoa on kyllä kertynyt. Nyt päästiin jo uudelle painokymmenekselle lähtöpainoon verrattuna. Oli ahistava hetki vaakalla. Yhteensä kiloja kertynyt nyt noin 14 kiloa.

Meillä kaikilta otetaan tuo streptokokki -näyte. Se otetaan viimeisessä neuvolalääkärissä, mikä miulakin oli viikko sitten. Velä ei ole tulokset tulleet. Tulos on kuulemma positiivinen joka kolmannella naisella. Aika jännää että on niin eri käytännöt eri paikkakunnilla.

Meillä on nyt vauvan huone valmis ja kaikki pinent vaatteet ja liinavaatteet pesty ja silitetty. Sairaalakassi edelleen pakkaamatta, mutta vielä on sellainen fiilis ettei sillä ole niin kiire ;) Toisaalta jos lähtö tulisi nyt yllättäen, niin mies voi aina tuoda ne tavarat sairaalaan. Joka tapauksessa vauvan kotiintulovaatteet mies käy ostamassa sitten kun pieni on syntynyt ja selviää tuleeko tyttö vai poika. Jostain sain päähäni että olisi ihanaa että nuo vaatteet olisi sitten joko vaaleanpunaiset tai vaaleansiniset ;) Vaatteet olen tietysti jo käynyt kaupassa valitsemassa ja antanut miehelle tarkat ohjeet :D

Niin ja mekin mentiin lauantaina kihloihin. Olenhan jo hieman odotellut kosintaa, mutta mies pääsi silti yllättämään minut ihan täysin :)





 
Heipps!

Täällä nyt viikkoja 38+6 ja huomenna saa pikkuisen syliin!! <3 Jännää tämä, kun tietää vauvan syntymäpäivän jo etukäteen. :)

Nyt alkanut pelottaa/jännittää tuo sektio entistä enemmän, mitä lähemmäksi on menty. En edes osaa sitä asiaa vielä sisäistää, että nään oman pienen lapseni jo HUOMENNA!! :o Tuntuu, että sitä ollaan menossa vaan "johonkin" leikkaukseen ja sieltä sitten tullaan muutamien päivien päästä takas kotiin edelleen maha pystyssä. :D

Alkuun ajatus sektiosta suorastaan kauhistutti, mutta nyt on jo ihan eri fiilikset, kun on asiaa kerennyt pohtimaan jo jonkun aikaa. :) Puudutus pelottaa koko hommassa ehkä eniten. :D
Ja yksi asia, joka sektiossa harmittaa, on se, etten pääse heti miehen ja vauvan luo pidemmäksi aikaa, vaan joudun yksin sinne heräämöön makailemaan. :| Mutta jospa ne saisi tulla edes joksikin aikaa sinne mun kanssa olemaan. :)

Mitenkähän lie ensi yönä uni tulee, saapa nähdä... ;D

Ja IIIIIIIIIISOT onnittelut kihlauksesta, Pucci! :)
 
Tuo on kyllä niin totta Pucci ja odottavan aika on oikeasti pitkä!  Ja onnea hirmuisesti kihlauksesta!! :)
 
Onnea kihlauksesta Pucci!! :)

Nennnalle tsemppejä huomiseen ja onnea jo etukäteen vauvelista :))

Mamma1/11:lle jaksamista ja "hermoja" :D Kyllä nää pikkuset täältä jossain vaiheessa ulos haluaa (onneks!! :D)! Oisin ite jo olojen puolesta (koko ajan väsyttää, mikään ei kiinnosta yms) valmis synnyttämään, mutta sehän ei ole musta kiinni :D

Tänään on ollu ihme paha olo lähes koko päivän, särkee selkää ja vatsaa vähän sillä tavalla kuin ois kuume nousemassa??? Mut mittari ei ainakaan vielä näyttäny mitään.. Ei jaksais yhtään seistä, istuminen on parhainta.. Sukkapuikkokipuja tuli äsken sellasella tahdilla et tuntu että kohta repee jotain alapäässä :p.. Mut supistuksia?? Öm, ehkä muutama tunnissa :D Lueskelin, et niitä ois hyvä tulla sit 3-4supparia/10min et vois olettaa, että jotain saattais olla tapahtumassa.. Huoh :D ärsyttävää.
 
Heips kaikille, sainkin lukea oikein urakalla kaikkien kuulumisia, kun en ole pariin viikkoon käynyt kuin syntyneet vilkaisemassa. :) Ihanaa, kun joillain jo vaavit on maailmaan asti päässeet, itsellä ei meinaa mikään muu enää päässä pyöriä kuin synnytys.. Huomenna poksuu 38rv, tänään olin neuvolassa, pää ei vielä kiinnittynyt ja sanoi että nyt jos lapsivedet menee niin sairaalaan pitää sitten lähteä makuuasennossa ambulanssilla, ettei napanuora lipsahda ulos ennen päätä. Ja tietysti aloin stressata, että mitä jos synnytys alkaa juuri niin, vesien menolla, kun esikoisen kanssakin... Ei silloin kyllä mainittu mitään tuollaisesta asiasta?

Supistelua on mulla myös, ja alapäässä vihloo välillä tosi ikävästi. Eniten kuitenkin rasittaa se, ettei oikein mitään pysty kunnolla tekemään: ei kävelylle mennä, ei venytellä, ei leikkiä tytön kanssa.. Heti alkaa vatsaa särkeä. Ja vaikka on ihanaa, että vauva liikkuu niin aktiivisesti välillä tosissaan sattuu tuo muljahtelu ja olo on aika tuskainen.
Tuntuu, että pitäisi vain levätä kokoajan, mutta en haluaisi, tulee ihan eläkeläisolo.. : /
Joten sinänsä ihanaa, että kohta se synnytys on edessä, pääsee taas toimimaan kuin normaali ihminen! ;)

Kyllä tuntuu nämä viimeiset viikot matelevan.. Mutta ihanaa, että on koko pitkä kesä vielä edessä! 

Hyviä vointeja kaikille!
 
Heippaheei! 

Meille syntyi eilen klo 8.37 "pikkuinen" tyttövauva, painoa neidillä 4150g ja pituutta ei vielä ole mitattu. :)

Sektio meni kaikinpuolin loistavasti ja kesti kokonaisuudessaan n. 1.45min. :) Vauvakin on voinut kokoajan erinomaisesti, pisteet minuutin iässä 9/9.

Itsellä meni eilinen päivä ihan sänkypotilaana, enkä päässyt vauvaakaan itse nostelemaan, mutta nyt n. 30h leikkauksesta kävelen jo omin avuin ja kaikki muukin onnistuu ilman suurempia avuntarpeita. =) Eli siis toipuminen lähtenyt käyntiin hyvin.

Nyt pikkuinen nukkuu tyytyväisenä isänsä sylissä. <3 Ei sitä vaan pysty uskomaan, että on pystynyt aikaansaamaan jotain noin pientä ja kaunista. <3

 

No heleposti jaksaa odotella;DD Itsellä ei tässä kyllä mitään kiirettä ole, miehen kesä loma alkaa 14 pv. ja toivon, että ei ennen sitä vauva syntyisi. Olis Jotenkin paljon levollisempi, kun kuski olisi koko ajan lähettyvillä...Tänään aamulla vihloi ihan urakalla ja kovasti...hetken jo luulin, että tänäänkö se syntyy. Mutta ei onneksi....ainkaan vielä;D 37+1 tulee tänään. Eli viikkojen puolesta saa tulla millon haluaa. 

Tiistai aamuna oli neuvolalääkäri, mikä oli yhtä säheltämistä. Yksi otti verenpaineen ja painon, toinen teki sisätutkimuksen ja yksi ultrasi missä tarjonnassa vauva on...rikas kunta taitaa olla, kun 3 ihmistä on varaa käytttää yhen raskaana olevan tutkimiseen. Eivät saanu  painoarviota tehtyä, ei mitanneet hb:tä eikä mitanneet sf mittaa. Jäi kyllä ihan kummallinen ja turha olo tuosta käynnistä. Lääkäri oli vielä ihan hiton kovarkourainen ja koko päivänä tutkimuksen jälkeen tuli vähän vuotoakin:( no pitää seuraavalla neuvolakäynnillä  jotain motkottaa... se painoarvio jäi niin paljon harmittamamaan, olis kiva tietää jotain suuntaa, kolma vai neljä kiloinen vauveli tulossa.

 
Heippa kaikille!

Täällä olo on mainio, vaikkakin yksi yö olin lähdössä jo synnyttämään kun oli paljon kipeitä supistuksia, jotka kuitenkin loppuivat aamulla ja sen jälkeen ei niin mitään. Äitiyspolille aika ens viikolla ultraavat lapsi veden vähyyden vuoksi, seuraava neuvola-aika onkin vasta laskettuna päivänä sitten. Muuta en toivois kun että vauva lähtis syntymään ilman käynnistystä!

Lucia, meillä ei esikoinen laskeutunut edes ollenkaan, vasta syntyessään, toki käynnistettiin. Kysyin siitä sairaalaan lähdöstä, jos vedet menee, niin mulle sanottiin, että jos napanuora luiskahtaa vedenmenossa, se tuntuu kyllä sykkivänä tuolla alapäässä ja silloin pitää kontillaan peppu ylhäällä ja pää maassa soittaa ambulanssi, muuten voi matkustaa ihan normaalisti.
Tämä toinenkaan tulokas ei ole laskeutunut yhtään, viikkoja jo yli 38, meinaa neuvolantätikin hakea aina ultran kun luulee korkealla olevaa pyllyä aina pääksi.

Täälläkin on käytäntö ottaa kaikilta se streptokokki näyte, ei ollut vielä vuonna 2010.
 
ihanan kokoinen tyttö! :) tosi hyvä että meni kaikki hyvin ja oot toipumassa lujaa vauhtia. onnea vielä.
 
Laiskiainen: Kiitos, kun kerroit. :) Ajattelinkin kysyä synnytyssairaalasta sitten neuvoa, jos vedet menee ensin. Tuntuisi vähän oudolta, jos pitäisi ambulanssilla lähteä, kun kaikki on muuten koko raskausaikana mennyt niin hyvin. Ja luin kanssa tuosta, että uudelleensynnyttäjillä voi pää kiinnittyä vasta synnytyksen alkaessa. Eiköhän se luontoäiti hoida tämänkin asian luonnostaan parhaalla tavalla. 
Joskus tuntuu, että neuvolasta saa vain turhia huolia...

On vähän orpo olo tänä aamuna, tytär on mummilassa hoidossa, mies töissä ja ulkona sataa vettä.. En osaa oikein tehdä mitään. Pitää vain rentoutua tähän hetkeen, ja luottaa että kaikki menee hyvin, alkoi synnytys milloin alkoi. :)

Onnea Nennnalle!! :)
 
Paljon onnea nennna .

Täällä kanssa jo odotellaan koska saadaan oma nyytti vaikka paras kai vauvan on vielä muutama viikko kasvaa vatsassa.

Neuvolassa tuli taas käytyä ja kaikki oli ihan hyvin tosin sanottiin että toivottavasti sf-mitta olisi ensi viikkoon mennessä kasvanu kun se on viimeiset kolme kertaa ollu jo sama kun otti pienen kasvupyrähdyksen ja pyssäs siihen. Ellei oo kasvanu ni tarkistetaan et pikkasella on kaikki hyvin.

Ens viikolla ois lääkäri/neuvola jos sillon selviäs vauvan koko ja ilmeisesti tutkitaan et mahtuu syntymään(jo oli aikakin).
 
Täällä kanssa vieläkin odotetaan... ja odotetaan... mutta tiistaina on vasta rv41 että sinäänsä tässä ei vielä hätää. Pakko saada avautua.. 

En tiedä muista, mutta itseäni on nyt ruvennut ahdistamaan ihan urakalla, ei tämä raskaus eikä edes tämä piiiitkä odotus(joskus yöllä herään kyllä siihen kun rupeen miettimään että APUA,kohta meillä on jo toinen pikkuinen) vaan tuo miehen äiti.
Siis hänhgän tuli meillä asumaan täksi viikoksi ja on nyt siis ollut jo sen viikon meillä jos vaikka olisi jo synnytys käynnistynyt. Ja VIIKOSTA oli puhetta. Noh, hän olisi nyt sitten jäämässä vielä viikoksi(hän sanoi että niin pitkäksi aikaa kun tarvitaan) mutta yritin hienovaraisesti vihjata että kaverini on nyt ensiviikon kotona tuossa ihan lähellä ja siskoni tulee tänne kanssa joten lastenhoitaja on sitten kun tarvitsee. Hän ei ottanut sitä kuuleviin korviinsa ja kun miehelle sanoin että haluan kotini jo takaisin(en osaa olla yhtään rennosti kun "vieraita" omassa kodissa) nin hän sanoi sitten vaan että "no, jos äitini kerta haluaa olla täällä niin kai hän sitten saa olla"...
Juuri nyt kun kaipaisin eniten mieheni tukea (ja siis olen ihan suoraan tosiaan sanonut tästä eli ei voi olla kyse siitä että ei ymmärtäisi) niin hän vain kohauttaa olkapäitänsä ja p....at välittää minun tunteistani. Vaikka sanoi että ymmärtää minua. Ja kun sanoin että en omaakaan äitiä jaksaisi montaa viikkoa. Ja anopin kanssa tullaan kyllä toimeen ei siis siitä ole kyse. 
Haluan vain oman rauhani, oman tilan. 
Ja sitten kun vauva syntyy, haluaisin tulla kotiin ja rauhassa tutustua pikkuiseen ja olla vaan. En KESTÄ jos täällä on koko miehen suku sitten paikanpäällä. 
Tilitys...
 
Hiljaista alkaa olemaan tällä palstalla. Aina on jännä tulla kattomaan kuka on jakautunut ;) Edelleen itsellä sellainen tunne, että vielä on viikkoja jäljellä. Nyt on ollut menkkamaisia kipuja, mutta ei muuta.

Ymmärrän kyllä hyvin sinua Mamma 1/11. En kyllä itsekään jaksaisi jos meillä oleilisi joku "ylimääräinen", olkoonkin vaikka niin tuttu kuin anoppi, tai edes oma äiti. Oon jo siitäkin tyytyväinen, ettei muut kuin isät ja mahdolliset sisarukset saa tulla laitokselle katsomaan. Toivottavasti synnytät pian jo senkin takia, että pääsette omaan rauhaan.

Mie säikähdin tänään ihan sairaasti, kun pesin vessan kaakeleita ja meillä on vessojen lattioissa pienet kaakelit joissa valkoiset saumat. Ne on tosi vaikee pitää puhtaana ja siks lutrasin kaiken mahdollisen puhdistusaineen lattialle ja hinkkasin ihan hulluna juuriharjan kanssa. Viimeiseksi kaadoin sitten lattiale vielä kloriittiakin, että jos se nyt valkaisi nuo saumat. Vähän ajan kuluttua rupes yskittämään hirveesti ja tuntu et joku käy pahasti henkeen. No niin kävikin. Luin vasta sitten sen kloriitti pullon kyljestä että sitä ei saa missään tapauksessa sekoittaa muiden puhdistusaineiden kanssa, koska se synnyttää jotain vaarallisia kaasuja. Voi vitti et mie säikädin. Löin vessan oven kiinni ja painelin ulos. Sit soitin hädissäni ekaks miehelleni töihin, joka kyllä rauhoitteli ja sanoi että hän sitten huuhtelee lattian kun tulee ja ettei usko että siitä nyt mitään varaa olisi ehtinyt tulla. Soiti vielä neuvolaan, mysrkytyskeskukseen ja yksityiselle lääkäriasemalle ja kyselin että voiko olla vahinkoa vauvalle. Joka paikasta otiin sitä mieltä, ettei huolta pitäisi olla, mutta vauvan liikkeitä kannattaisi kuitenin seurailla. Huomenna on onneksi vielä aamusta neuvola. Vauva on liikkunut ihan normaalisti tänään, mutta edelleen on paska fiilis, miten voin ollakin noin tyhmä.
Tuli vähän pitkä sepustus, mutta ahdistaa :/ Toivottavasti selvisin säikähdyksellä.

Mukavaa viikkoa kaikille :)
 

tuskimpa niitä höyryjä niin kauan hengittelit että olisi kerennyt mitään aiheuttamaan sulle eikä vauvalle. ymmärrän kyllä säikähdyksen, ja onneksi on neuvola huomenna :)

on se jännä aina käydä kurkkaamssa kuinka moni on kerennyt synnyttämään. oon innoissani muiden puolesta ja alan olemaan myös vähän kärttyinen kun ite ei oo vielä synnyttänyt. muutaman kerran sängyssä maatessa kun oon yskässyt niin on oikeasti sattunut ihan sikana mahaan oikealle :/ ärsyttävää. supistuksia tuli taas aamulla sen verran tiuhaan että meinasin alkaa kellottamaan niitä, mutta! ne kerkes loppumaan. aarrgghh. sen verran hermo kireellä välillä että en varmaan usko kun se oikea tilanne on päälä, vaan oon viimeiseen asti kotona miettien "en usko ettö on tosi kyseessä"..

lisäksi nyt ahdistaa tiukka rahatilanne, onneksi mies saa palkan jo torstaina, mutta silti..

 
Onnea Pucci kihlauksen johdosta ja onnea hurjasti Nennnalle pikkuisesta vauvasta ! :)

Täällä vielä kärvistellään masun kanssa. Pari päivää tullut kipeämpiä supistuksia aina välillä, tosin ihan siedettäviä. Muutenkin ollut menkkamaista kipua, mutta ei mitään sen erikoisempaa. Kovasti elättelen toivoa siitä, että synnytys olisi jo lähellä. Laskettuun aikaan tosiaan vielä yhdeksän päivää, minkä maltan ehkä juuri ja juuri odottaa. Toivottavasti ei pitkälle mene yli tai tämä neiti sekoaa :D

Mulla sama juttu, mint85, että en varmaan usko kun oikea tilanne on, kun näitä supistuksia saattaa aika tiheäänkin tulla, mutta sitten muuttuvatkin todella epäsäännöllisiksi tai loppuvat kokonaan. Jotenkin kuitenkin ajattelen, että ei niitä "aitoja" supistuksia voi olla huomaamatta, kai ne niin paljon sattuu. Silti pieni pelko takaraivossa.
 
Poks, rv41 lähti käyntiin nyt! Ja ei vauvaa, EI!  Tänään on neuvola jossa toivottavasti ja todennäköisesti nyt sitten varaillaan tai laitetaan lähete äitiyspolille jossa on sitten tuo yliaikaiskontrolli mikä kyllä varmaan menee sitten ensiviikon alkuun. Vielähän tuo kerkiää luonnostaan lähteä tulemaan. 
Onneksi saatiin asiat selvitettyä sen osalta että sovittiin miehen kanssa että viimeistään kun kotiudutaan sairaalasta ,koti on sitten tyhjä kaikista ylimääräisistä! Helpotti sen osalta! Ja mieskin kyllä sitten sanoi että ymmärtää OIKEASTI minua. :))

Joo en kyllä enää osaa sanoa, että milloin tämä syntyy kun supistelee joka päivä kipeästi hetken ja jomotusta on koko ajan ja ihan hillitön paineen tunne tuolla alapäässä ja tuntuu että kävellä ei uskalla ollenkaan. Mutta tätä on siis jatkunut jo kolmatta viikkoa eli oireista ei ainakaan voi päätellä että synnytys olisi lähellä. 

mint85
, täällä kanssa vähän sama että on ihan innoissaan kun täällä rupee olemaan näitä syntyneitä jo enemmänkin mutta samalla jotenki kamalan kärttyinen kun itselle ei mitään tapahdu. Ja sitten kun jännitän kokoajan sitä että kuinka nopea synnytys tämä tulee olemaan. Mieskin olisi ollut tuossa koko viikonlopun kotona ja nyt sitten menee taas töihin niin varmaan rupeen synnyttämään sitten juuri kun hän on jossain pitkän matkan päässä.

No mutta jos rupeaisi valmistautumaan päivän touhuihin tai paremminkin taas sohvalla oleiluun kun ei pääse mihinkään enää. 

 
Voi kuinka ihana kuulla etten ole ainoa kärttyinen ja kärsimätön.. Tänään poksuu 39+0 ja olo on sen mukainenkin. Mitään ei jaksaisi enää tehdä ja hermot on kyllä ollu pari päivää niin kireällä että huhhuh. Mitkään merkit ei viittaa että synnytys olis lähellä, se varmasti ärsyttääkin eniten. Meille lupailtiin varsin isoa vauvaa, lääkäri sano että neljä kiloa menee rikki, joten senkin takia en haluis että menee montaa viikkoa yli. Pelottaa että kuinka mä neljä ja puol kilosen lapsen punnaan ittestäni ulos.. Yöt on varsin unettomia jo, tulee herättyä parin-kolmen tunnin välein vessaan ja nukahtaminen vaikeeta. On siis tosi pirtsakka olo! Kai se on vaan pakko hammasta purren jaksaa vielä, ja toivoa parasta. Tsemppiä kaikille, ei tässä onneksi kovin montaa viikkoa enää voi olla edessä.. 
 
Takaisin
Top