Kesämasujen viimeinen kolmannes. <3

Emby: Itselläni viime synnytys oli sen verran hankala ettei 2,5 kiloinen poitsu meinannut mahtua ulos. Tämän seurauksena epäiltiin ahdasta lantiota joka kuvattiinkin parisen viikkoa sitten ja selvisi että lantioni ei olekaan ahdas, huoh ... Lääkärit tietenkin yrittävät saada pääni kääntymään alatiesynnytyksen puolelle mutta mä pidän puoleni ja synnytän ainoastaan sektiolla. Viime kerralla nimittäin hengen lähtö oli oikeasti lähellä mulla ja vauvalla joten tällä kertaa en todellakaan riskeeraa vaikka lääkärit väittäisivät mitä :)
 
Ihanaa Miiruli että pääsit kotiin ja että kaikki näyttää olevan kunnossa. :) Nyt vain rauhallisesti loppuaika. 

riksuke: Mietinkin jo että joko kävit siellä ultrassa, ja jänskäilin että saattekohan tietää nyt että kumpi tulee.  Ihanaa, onnea pienestä pojasta!  emoticon Kuitenkin se tekee odotuksesta vielä todellisempaa kun saa "tietää" kumpi tulee.  

Täällä ovat yöt olleet ihan kamalia jo eikä saa hyvää asentoa, ei sitten millään. Sitten täällä kanssa noita jalkakramppeja tulee aina öisin ja saa juosta vessassa ym.. Sitten nuo supistukset... Huhhuh.. Eilen illalla oli taas melko tuntuvia ja reisissä ja selässä asti vihloi. Tuo häpyliitoskin särkee välillä. 

Mutta ihanaa kun on jo noin aurinkoista ja keväistä tai kesäistä. emoticon

Käytiin ostamassa se Manduca- kantoreppu ja vaikuttaisi ihan näppärältä. Se kun menee ihan vastasyntyneelle aina sinne 20kg asti. Voisi meidän poikaakin kantaa selässä sillä. Vaunut jo odotteleekin tuolla kellarissa sisaristuimineen ja kantokoppineen. Sairaalakassi on pakattuna, harja vain puuttuu kun en löydä matkaharjaani mistään.. hmmm.. Kassista ajattelin jättää vauvan vaatteet kun mies saa sitten tuoda sairaalaan ne kaukalon mukana kun kotiudutaan. Ja toinen olikin sitten jo ihan paniikissa että miten hän osaa oikeat vaatteet tuoda mukanansa. Voi ei! Sanoinkin että laitan ne kaukalon päälle odottelemaan valmiiksi niin ottaa vain mukaansa. Ihana. Huomaa että mieskin rupeaa jo tajuamaan kuinka lähellä h -hetki on.  Ja vaikka yksi lapsi jo on niin ilmeisesti päässyt jo unohtumaan tuo vauvan vaatetus. Heh!
 
Onnea riksuke pojasta, oli varmasti mukavaa saada tietää asia vielä näin loppumetreillä :) ja miiruli hienoa että pääsitte kotiin, sitten vain lepoa loppuaika, mutta onneksi ei enää pitkä aika ole.

Mä olen kanssa tuon Manducan ostamista harkinnut..ne on vaan hyvän hintaisia niin ei viitsisi ostaa jos ei olekaan tarvetta..toisaalta fyssari kehoitti ehdottomasti kantoliinan tai repun hankkimaan tuon selän takia..Manducaa oon katsellut juuri samasta syystä et menee vastasyntyneestä suht pitkään lapsella..

Tänään oli aamulla neuvola..kaikki ok ja paino nousee tappavan tasaisesti :( nestettä alkanut kertyy jalkoihin ja käsiin hieman..hmm..ja närästys on alkanut todenteolla vaivaamaan..ihan sama mitä syö milloin syö vai syökä niin meinaa kurkkua polttaa jatkuvasti :( sen kun yhdistää tähän hiton flunssaa niin eipä öisin paljoa tarvi nukkua, onneks mulla on hyväsohva jossa viettää öitä :) vajaa pari vko ni olisi vika neuvolalääkäri..Meidän vaavi se on sit 28vko:lta viihtynyt pää alaspäin eikä enää todennäköisesti asentoaan muuta..On kyl aktiivinen tapaus ei voi muuta sanoa..yks ilta melskasi mahassa yhtä soittoa reilu 3 h ku esiintyi meille..ja toki siis ennen sitä kaikki muut päivän riekkumiset..

Pitäs kai hiljalleen ryhdistäytyy ja kasata se sairaalakassin sisältö..kun vaan saisi aikaiseksi, noh ehkä sit ku tää flunssa helpottaa..
 
Kiitos :) Olihan se sukupuoli kiva vielä tässä vaiheessa tietää, vaikkei tuohon h-hetkeenkään nyt enää ois ollu niin suurta aikaa :)
Piti vielä sanomani, että vauvelin pää oli jo aika hyvin laskeutunut tuonne alas, muttei vielä kiinnittynyt, kun niin kovin "pyöritteli" päätään siellä :D Käsillä harjoitteli puristusotteita ja näkyi hengitystäkin harjoittelevan :) Lapsivettä oli normaali määrä.

Vähän täytyy nyt muuttaa sairaalakassin sisältöä, laittaa vähän vaaleansinistä mukaan :D Uskomatonta, että tässä ei ole kuin muutamia viikkoja, vauva voi syntyä jo ihan minä hetkenä tahansa (eikä ainakaan minua haittaisi ollenkaan, vaikka päättäisi syntyä jo vähän ajoissa, sen verran kokoa kun pojalla jo oli :D) :)

Viimeinen neuvolalääkäri (Hyvinkäälläkin niitä on 3 rask.aikana) on sit tosiaan ma, kiinnostaakin tietää mikä tilanne tuolla kohdunsuulla on :) Luultavasti edelleen kuitenkin paikat kiinni ja täysissä pituuksissaan :D
 
Oma sänky on kyllä super hyvä paikka :) Ihanaa olla kotona. Vaikka kyllä tää voi olla aikamoinen kärsivällisyyden venytys leiri... tää viikko pitäis tosiaan pysytellä makeeasennossa/puoli-istuvassa. Selkä ei tietenkään tästä kovasti tykkää ja kyllä saa tsemppaa ettei hermo mee. Onneks mulla on maailman ihanin perhe ja mahtavat ystävät!!!!

Liinoista ja kantorepuista: mulla on esikoisella käytössä ollut pitkä sidottava liina joka oli ihan mahtava! Sidontoja sai vähän harjotella että alkoi sujua mutta oli kyllä super ihana ja monikäyttöinen. Meillä on myös Ergon kantoreppu, se ei käy ihan vastasyntyneestä, mut muistaakseni puolivuotiaasta. Sitä käyteettiin esikoisella tosi pitkään. Varmaan 5-vuotiaana vielä joskus Rurre selässä keikku.
 
Jaksamista kaikille, jotka siellä vuoteen pohjalla koittavat sinnitellä! Voin kuvitella, ettei ole helppoa jaksaa olla vain paikallaan. Mutta eipä tässä enää kauaa onneksi ole kellään. :)

Itsestä tuntuu, että välillä aika matelee ja välillä taas juoksee. Huomenna poksuu 34rv ja on onneksi neuvolakin. Vaihtuu uusi hoitaja, jolla en ole ennen ollut, täytyy toivoa, että on ammattitaitoinen ja mukava. Samalla käyn nappaamassa tilaamani kantopussin postista ja haen vähän sairaalakassiin hygieniatuotteita ja alusvaatteita. :)

Oi, tänään on ollut luksuspäivä. Mies oli keskellä päivää pari tuntia tytön kanssa ja sain nukkua 1,5 tunnin päikkärit ja sitten mennä koiran kanssa aurinkoiselle lenkille. Tekipäs hyvää! :) Nyt on kerrankin iltapäivällä energinen olo, se on aika harvinaista herkkua.

Masu kyllä vähän kipeytyy ja on arka. Ei ole kivaa, kun joudun aina tytärtäkin toppuuttelemaan, ettei ryntää suinpäin syliin. : / 
Ja nyt mulla on jostain syystä tullut ellotus takaisin, tosin nyt on aina huono olo juuri syömisen jälkeen. Ihan sama mitä syön... Aika kevyeksi on kyllä mennyt ruokavalio, lähinnä hedelmiä ja kasviksia tekee mieli, ja juustoa.. Mansikoita suorastaan himoitsen, varsinkin jäisinä. Muita mielihaluja en ole itselläni huomannut, oikeastaan missään vaiheessa. No okei, kuohuviiniä tekisi kyllä mieli, mutta se saa odottaa kunhan synnäriltä päästään. ;)

 

Tänään oli aamulla neuvola ja kaikki ok. Yks mikä rupesi mietityttämään oli sf mitta. Se näytti 32 ja viikkoja tasan 33 Edellisellä mittauksella oli 27, että aika nousu,,,, Ekan raskauden viimeisessä neuvolassa sf mitta oli 31,5...eli onko mulla jo nyt saman kokoinen maha mitä esikoisen synntyksen aikaan...huh huijaa...Esikoinen painoi syntyessään 2,6 kg ja oli tyttö ja nyt olisi poika tulossa. Onhan tietty normaalia, että toinen lapsi on jo isompi. Oon vaan tottunu kaikkeen "pieneen", kun ite olen tällänen mini :D 

Kantoliinaillu olisin esikoisen kanssa enemmänkin, mutta kun oli niin hurjan kuuma kesä niin se touhu jäi vähän vähälle helteiden vuoksi. Pitkä liina oli minullakin ja tykkäsin siitä kyllä. Ompelin alkuun ompelukoneella ja ipana nukku samalla liinassa:D

 
äippä2010, kiiiiitos kun tulit kertomaan oman tarinasi :)
En oo käyny mangneettikuvissa. 22.5. olis synnytystapa-arvio, et katotaan mitä he siellä sitte sanovat. :) Aika jännää! Toki haluaisin kokea sen alatiesynnytyksen, mut niinko Happy mommy sano, että hänellä huono kokemus, ni tokihan ne kokemukset nostaa omia pelkoja..
 
Ja kuitenkin kannattaa muistaa että sektio ei ole takaus helposta synnytyksestä. Leikkaus on aina riski sekä äidille että vauvalle, komplikaatioita voi tulla. Samoin toipuminen on yleensä kivikkoisempi kuin alatiesynnytyksestä, siinä kuitenkin viilletään vatsalihasten läpi ja paraneminen vie aikansa. JOS synnytys on "normaali" eli ei tule pahoja repeämiä on toipuminen todella nopea, mutta jos sattuu repeämään pahasti niin aikaa menee jopa kauemmin kuin sektiosta. Ystävälläni sektion jälkeen jäi leikkauskohtaan tunnottomuun ja arpikudos voi olla kivuliasta jopa vuoden-kahdenkin jälkeen, ei kaikilla.

Tosiaan kannattaa tutustua kaikkeen mahdolliseen etukäteen. Sektion jälkeen maito nousee hitaampaa rintoihin koska synnytyksessä erittyvää hormonia ei tule siinä määrin. Toisaalta jos alatiesynnytyksessä jää kohtuun vähänkään istukkaa tai kalvoja, vaikuttaa sekin maidon nousuun. Sektion jälkeen ne vatsalihakset on todellatodella kipeät juurikin sen takia että ne on poiki, ja toipuminen vie aikaa. Tulee huomaamaan että jopa kävellessä tarvitsee yllättävän paljon vatsalihaksia, eikä ennakkoon voi oikein varautua siihen että rauhallisesti joutuu ottamaan jonkun aikaa. Vauvaa painavampaa ei saa nostella pariin viikkoon.

Stressiä ei kannata ottaa tuosta tavasta, vauva tulee ulos keinolla millä hyvänsä :D  Ja tosiaan Emby^ päätät mitä tahansa niin se on se oikea ratkaisu... tää on sun ja vauvan.. ja vähän miehenkin matka, ei kenenkään muun :D
 
Ihanaa, neuvolassa olin tänään ja kaikki tosi hyvin. :) Vauva on peppu ylöspäin, mutta pää ei vielä kiinnittynyt, mahtuisi ehkä änkeämään itsensä vielä toisinkinpäin, mutta hyvin on tuntunut jo pää alaspäin viihtyvän. :) Hemoglobiinikin oli noussut 138 ilman lisärautaa, ja paino 300g/vko. Sf mitta on kasvanut tasaisesti alemmalla käyrällä, pieni vauva tulossa tälläkin kertaa. :)
Oli ihana kuulla vauvan sydänäänet pitkästä aikaa, ja muutenkin että kaikki on niin kuin pitääkin. Nyt on hyvä mieli. :)

Aurinkoista viikonloppua kaikille!
 
Nnniiiih. Kyl mä sen tiedän, et leikkaus on aina leikkaus ja siinä on omat riskinsä.. Mullahan onn toi rinnoista tonne alapään karvotukseen saakka oleva leikkaushaava, tiedän, että on kipee ja toipuminen siitä kesti kolmisen kuukautta, koska se haava vielä aukes.. Eiköhän se sektiohaava mene ihan leikiten tohon verrattuna.. Ja tämä oli hätäleikkaus, joten ei mitenkään kauniisti ja harkiten ole leikattu..

Kyllä mä mieluiten menen sektioon, kuin "normi" synnytykseen ja sitten todetaan, että pää ei mahdu tulemaan tai koko värkki repee tai napanuora on kaulan ympäri ja se on sitte moro.. Ei se hätäsektiokaan kauheesti mieltä ylennä.. :/

Toki toivon, että kääntyis vielä, mut melko mahdottomalta näyttää, kun on niiin kauan jo istunu tuolla :) <3
 
Mulla kans on jotenkin sellainen fiilis että ihan omin neuvoin ei tämä meidän vesseli ymmärrä kääntyä, tukevasti pepullaan siis istuu vielä masussa. Toisaalta ajattelin että kääntöön en lähde koska kuullut siitä vaan negatiivista, toisaalta jos kokisin sen itse niin osaisin ehkä joskus tulevaisuudessa kertoa oman kokemuksen tuntemuksista jollekin toiselle odottavalle äidille. Noh, aikaa on vielä. Itse olen kääntynyt viikkoa ennen laskettua aikaa oikein päin, joten odotellaan vielä. Itse aion perätilavauvan synnyttää alakautta, sektioon en lähde.

Joo Emby^ tosiaan kuten sanoin niin siinä synnytyksessäkin saattaa sellaista käydä että toipuminen vie kauan, ja kauemmin kuin sektiosta. Viiltohan on kuitenkin suht pieni ja bikinirajan alapuolella, joten esteettistäkään haittaa siitä ei oo :D   Pääasia synnytystavan valinnassa on se että sä itse oot luottavaisin mielin :))
 
Ihanaista toukokuista aamua kesämammat!  
Täällä rupee olemaan vähän mieli maassa jo näitten kipujen takia ja perjantain neuvola-aikakin meni ihan päin p.....ä.Tai aika mitä ei sitten ollutkaan... Siis oli aika varattuna mutta ilmeisesti itse menin vääräänaikaan kun menin neuvolakortissa olleeseen aikaan niin ei ketään enää töissä ollutkaan. Sitten kun vielä on tätä väsymyksestä? johtuvaa muistamattomuutta niin ei mitää hajua mistä kellonajasta puhuttiin silloin viimeksi kun siellä kävin. Ja nyt kun olisin halunnut nähdä terkkarin ja jutella niin ei, ei vaan mikään nyt onnistu.  Ja nyt ei sitten taas tiedä milloin pääsee seuraavan kerran. Huomenna pääsee soittamaan vasta uutta aikaa. Itkua väänsin koko perjantai illan ja eilenkään ei yhtään parempi mieli ollut.. Huoh..
Se tästä nyt vielä puuttuisikin että sairastuisi masennukseen näin loppumetreillä. 

Ja Emby^lle tsemppiä tulevaan! Kaikki varmasti järjestyy ,tavalla tai toisella.  Ja eihän sitä tosiaan koskaan tiedä, vauva saattaa vielä kiepsahtaakkin ympäri. :)
Jos sitä lähtis lyllertämään pari askelta ulos että ei ihan mökkihöperöidy. 
 
Lämmin halaus täältä Mamma 1/11. Toivottavasti saat ajan heti maanantaille. Kerro aikaa varatessa että olis tosi tärkeetä saada aika mahd. pian...

Täälläkin on vähän mieli maassa. Tää täydessä vuodelevossa oleminen ei todella ole mitään herkkua. Toisaalta on hurjan hyvä mieli siitä että vappuaatolta on päästy jo melkein viikko eteenpäin, ja huomenna jo 34+0. Huomenna on myös esikoisen kouluun tutustuminen. Ihan hurjan paha mieli siitä etten pääse sinne. Onneks mun äiti vie Rurikin ja tulee muutenkin yli viikoks nyt meille. Tulevat siis tänään, ihana saada Rurik kotiin, sitäkin on ollut ihan mieletön ikävä... vaikee myös pysyä levossa kun olis miljoona asiaa jotka ajattelin että hoidan nyt äippälomalla... mutta heti kun tekee yhtään mitään alkaa supistella, eli ei tässä auta muu kun levätä.
 
Kiitos paljon Miiruli! :)
Eiköhän tämä tästä. Ylihuomenna poksuu jo rv37 ja olen tässä parinpäivänajan ollut huomaavinani vessassakäydessä(anteeksi nämä erite jutut) pöntössä jotain geelimäistä/hyytelömäistä (aivan siis erilaista kuin valkovuoto joka nyt on ihan vetistä) jotka ilmeisesti ovat sitä limatulppaa joka tulee osissa. Verta siinä ei ollut mutta ei kuulemma aina ole. En tiedä kun esikoisesta ei moista koskaan näkynyt.  Mutta jos vaikka enteilisi jo sitä että synnytykseen ei kauhean montaa viikkoa enää olisi. 
Mutta nyt katsomaan Suomen peliä miehen kanssa. 
 
Mamma1/11: Luulen, että tuo ajoittainen masentuneisuus ja itkuisuus on ihan normaalia tässä hormooni myrskyssä.. Itselläkin ainakin huomasin, että kun väsyin kovasti ja masu kipeili alkoi olla tosi itkuherkkä olo. Juuri tämän viikon alun olin tosi väsynyt ja energiat ihan älyttömän vähissä, ei ihme jos alkaa masentaa. Mutta kyllä se onneksi ohi aina menee ja varsinkin jos on itselleen ekstra hellä ja lempeä. Ei ole mitään pientä työtä rakentaa ihan uutta pientä ihmistä tuolla oman kehon sisällä. :)

Nyt on ollut pakko hidastaa tahtia ihan todenteolla, yritin aamulla imuroida ja heti alkoi vatsa kovettua. Samoin on lenkit koiran kanssa lyhentynyt melkein puoleen. Mutta toisaalta tuntuu ihanalta hidastaa, totutella kiireettömään rytmiin nyt ennen vauvan tuloa ja pitää vain ekstra hyvää huolta koko perheestä. 
Sara ilmeisesti vaistoaa, että vauva on oikeasti pian tulossa, on ollut vähän itkuinen ja kovasti halunnut hellyyttä, syliä ja todistuksia, että on tärkeä. Hassua, kun ei oikeastaan tässä ehdi hirveästi vauvantuloa huolehtia, vaan enemmän sitä kuinka isosisko sitten tuntee olevansa yhtä rakastettu ja tärkeä kuin ennenkin.. Jopa koirakin tuntuu olevan ekstrahellyyden kipeä.. :) Onneksi kyky rakastaa vain kasvaa, kun sitä harjoittaa. :D

 
Luulen kanssa että on ohimenevää tai ainakin nyt jo taas parempi olo ja tuleehan noita tunnemyrskyjä tosiaan synnytyksen jälkeenkin. Ainakin viimeksi kun poika syntyi niin meni muutama päivä kun sitten rupesi kaikki asiat huolettamaan ja ahdistamaan. Sekin onneksi ohi meni eikä ollut mitään kunnon masennusta. :) Eihän tämä tosiaan mikään pieni asia ole kasvattaa pientä ihmisenalkua mahassa ja se kyllä vaatii veronsa.  Onneksi voin sillä lohduttautua että mahaan tämä vauva ei jää! Ulos se tulee jossakin vaiheessa kuitenkin.  Ja ihanaa kun voi tosiaan täällä purkaa sydäntä ja saa tukea. Vaikka mieskin on tukena niin ei sekään ihan kaikkea jaksa kuunnella. Ja jatkuvasti.
 
Terve vaan kaikille kesämasuille!

Täällä oli jälleen tänään neuvola, nyt niitä onkin viikon välein. Vauva on edelleen raivotarvonnassa ja alhaalla. Jee! Painoa oli tullut vain 200g viikossa, JIPII! Ei enää sitä puolta kiloa. Eli nyt vauveli saanut tarvitsevansa pari sataa grammaa ja mamma ei yhtään ;)
Verenpaine ja ensi mittauksella oli 125/78 eli ihan hyvä, mutta hB oli laskenut edellisestä mittauksesta (125) 110:een :( No ei mikään hirveän paha, mutta terkkari sanoi, että jos vatsa kestää voin napsia rautaa tupla annoksen. Eli näin sitten tehdään :)

Sellaista tänne. Toivottavasti Mamma1/11 olet saanut jo uuden ajan neuvolaan ja että masentuneisuus on hellittänyt :)
Mukavaa aurinkoista päivää kaikille! :)
 
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! Aurinkoiselta näyttää, tulis vaan sitä lämpöäkin vielä! :)

Aloittelenkin nyt ensimmäistä viikkoa "Rouvana" :) Perjantaina oli siis häät, niitä jännittäessä viime viikolla supistelikin aikas reippaasti monta päivää.. No häiden jälkeen ei oo tullu suppareita ollenkaan :D

Tänään kävin sitten viimeisessä neuvolalääkärissä. Viime viikkoisen ultrauksen tulosten takia (vauvan suurehko ympärysmitta) joudun/pääsen ä.polille vielä tarkempaan synnytystapa-arvioon.. Lääkäri kuitenkin teki norm. tutkimukset ja totesi kyllä, että lantio on tilava, mahtuu siis mahdollisesti isompikin jössikkä sieltä ulos! :D Joka tapauksessa, kiva saada vielä varmistus koosta + synn.tavasta lähempänä rv 38. Paikat oli vielä kiinni ja täysissä mitoissa, kuten "pelkäsinkin" :D Lääkäri sanoikin ettei vauva kyllä ihan vähään aikaan taida vielä tulla. Sf-mitta oli nyt sama 34cm kuin 2 vk sitten, mutta johtunee siitä, että vauvan pää on jo kiinnittynyt ja himpun verran laskeutunu. Painoa oliki sit tullu 800g/vk, mut pistettiin se vähän niinku häiden piikkiin :D

Onko Damon vielä yhtenä kappaleena??? Ei oo kuulunu hetkeen, ni rupesin jo tässä miettimään et miten siellä jaksellaan? :)
 
Riksuke, paljon onnea tuoreella Rouvalle!!

Täällä flunssa vaivaa edelleen..plaah, loppuisi jo niin jaksaisi tehdä jotakin! Flunssan keskellä lämmitti mieltä kovin ku työkaveri laittoi viestii ja pyysi jo takaisin töihin kun on tylsää siellä ilman minua :) Kiva tietää että joku edes siellä kaipailee..

Kohtahan se olisi enää kuukausi la:han!! Odotan kyl sitä jo, alkaa käydä olo "tukalaksi" ja olisihan se mukava saada jo pikkuinen syliin..

No josko sitä jotain koittas mennä puuhastelee, mukavaa viikkoa kaikille!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top