Kesämassun kasvattajat 2009

 Pitkän tauon jälkeen pikaiset kuulumiset. Eli pitkälti yli LA:n venynyt odotus palkittiin viikolla 41 + 6 (yliakaiskontrollin jälkeisenä päivänä) kun maailmaan saatiin pitkä pikkupoika (54 cm ja 3810 g).

Synnytys käynnistyi supistuksilla keskiyön aikaan ja päättyi lopulta imukuppiavusteisena seuraavana iltapäivänä. Poika oli tulossa ulos pää viistossa ja imukupilla pää käännettiin oikeaan tulosuuntaan. Avautumisvaiheessa kivunlievityksenä toimi minulla suihku ja ilokaasu sekä liikkuminen. Sen voisin omasta synnytyksestä oppineena sanoa, että te yhä odottavat (jos teitä vielä täällä on...) niin koittakaa välttää katetrointia - minulle tehtiin se juuri ennen ponnistusvaihetta ja se teki ponnistamisesta aika hankalaa, kun ponnistaminen koski niin kovasti katetrointikohtaan.

Ihanaa elokuuta kaikille!
 
Pieni hetki aikaa kirjoittaa kun vauva istuu kiltisti sitterissä! Tai sitten ei..
 
Meidän neiti nukahtaa yleensä 23-24 aikaan, herää neljän tunnin päästä syömään ja nukkuu sitten 3 tuntia lisää. Yösyöttö kestää mitä tahansa 20minuutin ja 2 tunnin välillä... Päivällä torkahtelee rinnalle, ja nukkuu yleensä yhdet tai kahdet pitemmät 2-3 tunnin unet, kaikkein parhaiten jos pistää vaunuun ja lähtee kävelylle sen kanssa. Isä on sitä välillä vienytkin, niin että äiti on saanut nukkua päikkärit.
Ja tietysti jos on vatsavaivoja niin silloin ei nuku pitkään ollenkaan, vaan vain torkahtelee rinnalle ja herää kun yrittää ottaa pois, mikä on aika tuskastuttavaa äidille.
 
Painoa on vasta 4050g, kun lähdettiin kolmesta kilosta jä äiti oli välillä kuumeessa jolloin maitoa ei tullut [:(]. Mun rintatulehdus on nyt jo voiton puolella, rinnasta imettiin maanantaina ja tiistaina mätää niin että se tuntuu nyt jo lähes normaalilta. Perjantaina mennään taas lääkäriin poistamaan mätää, toivottavasti viimeistä kertaa niin että pääsisin antibiooteistakin vihdoin eroon. Sattui muuten aivan pirusti, kun eilen ei laitettu puudutusta ja neula oli todella paksu niin että paksukin mätä tulisi ulos. Tuli kyllä itkut vielä pitkään toimenpiteen jälkeen [:@].
Lisäksi en vieläkään ole päässyt peräpukamista eroon, ja ne on NYT sitten tulleet tosi kipeiksi. Yritän vain jaksaa mussuttaa leseitä.
 
Meilläkin imetän lähinnä päivisin ilman rintakumia ja öisin (ja iltaisin jos rinnat on tosi kipeät ja vauva haluaa imeä koko ajan) rintakumilla, kun en jaksa vahdata imemisotetta ja samalla lepuutan nännejä. Kuinka kauan kestää ennen kuin ne tottuu imettämiseen ilman suojaa??
 
En ole omaa painoa ehtinyt miettiä vielä yhtään näiden rintatulehdusten sun muiden ohella, mutta omat farkut ei mahdu päälle mitenkään vielä. Lähinnä yritän syödä kunnolla että maito riittäisi. Jos sähköpumppu on tehokas maidontuotannon lisääjä, niin mistäköhän niitä saa vuokrata? Tekisi mieleni kokeilla. Ainun käsipumppu on kotona, mutta sillä on tosi tuskaista ja tehotonta pumpata.
 
Jaahas, nyt neiti näyttää nälkäiseltä. Kivasti se jaksoikin tuossa itsekseen hymyillä sitterissä! [:)]
Ristiäiset on vasta melkein 2kk iässä eli 3 viikon päästä, kun sukulaispappi pääse silloin kastamaan. Nimet on päätetty jo hyvissä ajoin!
 
Mulla alkaa helpottaa tuon avautuneen haavan kanssa. Eilen ensimmäinen päivä ilman buranaa! Yöllä tosin otin sitten taas yhden buranan. Kiitokset Taika vielä kerran vinkeistä.

Neiti on kahden viikon ikäinen, joten vielä ei mitään rytmiä ole oikein löytynyt. Mutta tuntuu, että nyt jo seurustellaan paljon enemmän kuin viikko sitten. Eipä tässä iässä kai kauheasti rytmiä kuulukaan olla.

Imetys on meillä sujunut hyvin, tosin ilmavaivoja on alkanut olla. Pari päivää ollaankin käytetty Cuplaton -valmistetta, neuvolasta kun tuota suosittivat. Mulle neuvolantäti sanoi, että maidonkerääjän käyttökin voi auttaa, jos nännit on rikki. Keräimeen kun tulee 'kasvihuonemainen' tila, joka hoitaa nännejä. No, keräintä meillä käytetään, niin saan joka imetyksellä 10-30 ml talteen, jonka sitten annan ennen seuraavaa imetystä, niin saan nuo Cuplaton -tipat annettua. Ensi maanantaina eka lastenneuvola. Sitten nähdään paljonko on paino noussut, uskoisin että riittävästi, niin paksut posket tytöllä on [:)]

Ristiäiset on meillä 30.8., eli silloin ollaan reilun 5 viikon ikäisiä. Nimikeskustelu pitäisi varmaan aloittaa, tosin kutsumanimi säilynee samana, joka sairaalapapereihin jo laitettiin. Mutta muut nimet on vielä pohdinnassa.

Kävin just äsken vaa'alla, ja mulla näyttäisi olevan enää vajaa neljä kiloa raskauskiloja jäljellä. Yhteensä niitä keräsin n. 18 kg, joten yllättävän äkkiä ovat kadonneet. Melkein huolettaa, että syönkö riittävästi. Vissiin aina meillä naisilla paino huolettaa jollain lailla [;)]
 
Pikaisesti kuulumisia; en sitten joutunutkaan synnytyksen käynnistykseen. Yllättäen supistukset alkoi innokkaina ja tiheinä sunnuntaina, iltapäivällä oltiin jo sairaalassa ja tuskaisen osastolla odottelun jälkeen (5-6 senttiä jo auki siinä vaiheessa) päästiin vihdoin synnytyshuoneeseen ja epiduraali auttoi mukavasti mun oloa mutta hidasti sitten supistuksia... Työn, vaivan,pitkän odotuksen, puolen tunnin ponnistusvaiheen ja imukupin jälkeen maailmaan pullahti mukavan kokoinen poika (3580/50) vihdoin maanantaina klo 1.13. Äiti oli hiukan väsynyt eikä oikein edes huomannut istukan tuloa ja tikkien ompelua (sitä on kyllä tehty riittävästi, ei voi istua vielä ollenkaan!)
Harvinaisen rauhallista sattui olemaan naistenklinikalla ja me oleiltiin perhehuoneessa keskiviikkoon asti ja siellä kaikki toimi todella hyvin. Muutenkin mun kohdalla kävi tosi hyvä tuuri henkilökunnan suhteen, ei yhtään väärälle alalle eksynyttä näkynyt koko aikana.

Huomenna tulee jo neuvolan täti punnitsemaan poikaa, toivottavasti ei ole kotona ollessa paino lähtenyt putoamaan kovin pahasti, kun omilla eväillä ollaan menty (kivuista huolimatta yritetään sinnitellä edelleen).
 
Taidan olla se viimeinen, joka edelleen yhtenä kappaleena. Meidän muuttorumban aikaan olin yhden yön sairaalassa lepäämässä, kun oli vähän supistuksia, mutta sitten pääsin kotiin. Sunnuntaina luulin että oli tullut lapsivettä, mutta se olikin vain virtsankarkailua. Limatulppa irronnut ja kanava pehmentynyt ja oli kuulemma yhdelle sormelle auki. Tiistaina ja keskiviikkona käytiin kattelemassa verhoja ja muuta tarviketta uuteen kotiin. Tänä aamuna alkoi aika kovat supistukset klo 4.00 ja niitä tuli 10 min. välein n. klo 12 saakka sitten vain iltapäivällä muutama. Huomenna pitää soittaa ylikontrolli aika, jos ei sitten ensi yönä tarvii lähteä. ONNEA kaikille vauvan saaneille!
 
Jaa, nyt en tiedä nauraako vai itkeä. Mies oli siis viime vkl kotona, mut piti sit ke lähteä ryyppäämään.Ja eilen. Ja luultavasti tänäänkin. Alkoholisti on mutta ei myönnä, huijaa itseään aina. En halua että lapsemme tästä kärsii joten avioerohan tässä häämöttää, on kauan jo häämöttänyt. Hirvittää koko huoltajuustkiista ja muut, likaista tulee olemaan.Parempi kai nyt kuitenkin kun lapsi ei vielä ymmärrä..
 
Noniin. Eropaperit kirjoitettu ja postiin menossa, Luoja et on rankkaa ja tää on vasta alussa.. :( Mikä ei tapa se vahvistaa..kai..ei hitto..
 
Onnittelut jälleen vauvan saaneille!
 
maam80, paljon halauksia täältä sinulle ja voimia tulevaan! Todella inhottavaa, että näin kävi! Uskon että sinulla on rankkaa, mutta aika parantaa haavat ja varmasti teit oikean ratkaisun. Aivan tulee tippa silmään, kun ajattelee sinun tuntemuksia.  Mutta koitahan jaksaa, toivottavasti sinulla on hyvä tukiverkosto takanasi auttamassa tulevassa.
 
maam80.. koita kestää. Vaikeita tommoset isot päätökset, mut uskoisin et teet oikean. Kyllä lapsi huomaa helposti kun joku on vikana. Tsemppiä!
 
Kiitos teille tuesta, pienikin lohdutus auttaa vaikka tuleekin "tuntemattomilta". Mies soitteli äsken, kännissä pyyteli anteeksi jne jne nähty ja kuultu on enkä mene enää tuohon lankaan. Olen kyllä niin romuna kun äiti voi olla, mutta samalla niin vahvana ja vihaisena myös, naarastiikeri se päätään nostaa kun poikanen on kyseessä. Uskomaton voima tuo äidinvaisto on, onneksi. Huomenna on muka tulossa juttelemaan selvinpäin, epäilen kovasti että tulisi, varmaan kiva kanuuna. Ja jos tulee, meinaa asettua sohvalle eikä lähde mihinkään, tämä on meidän yhteinen asunto. Siinä vaiheessa joudun itse lähtemään, jos selvinpäin siis on. Laki on hänen puolellaan koska asuu täällä eikä ole fyysisesti uhkana. Niin. FYYSISESTI, mutta entä se henkinen puoli? En ole pystynyt syömään koko päivänä yhtään mitään koska olen niin hermostunut ja jotenkin tolaltani. Hoidan vauvani kuin usvassa ja robottina, moitteettomasti mutta niin romuna, niin romuna. Onneksi on ystäviä jotka valitettavasti kokeneet saman, tämä on niin kauhean klisee kertomus että melkein jo hymyilyttää. Minun on myös myönnettävä vanhemmilleni tappion, jonka he jo tiesivät suhteen alussa tulevan. Hävettää.
 
Kunhan vaan saisin sen retkun ymmärtämään ettei ainakaan juuri nyt ole lapselle kun harmia jos hän täällä meinaa ravata. Jos ei -turvakotiin meno ja kissat.. Niin ne kissat [:@]
 
maam80. Ei tässä voi ulkopuolisena muuta sanoa kuin että koita jaksaa.. En tiedä miltä susta tuntuu, mutta voin kuvitella. Täällä kanssa useasti miettinyt tota miehen juomista. Mutta vielä ainakin tuntuu, että kohtuudella hän ottaa. Toki ei sama asia kuin sinulla, mutta usein olen aatellut kun mies on baareilemaan lähtenyt, niin vannon itselleni että huomenna otan härkää sarvista ja sanon parit valitut.. aamulla olen jo niin väsynyt koko hommaan, että jätän sanomiset.. Helposti sitä antaa anteeksi.. Koita pitää pintasi ja tsemppiä todella paljon...
 
Jeps. Olen tod. ollut tyhmä ja aivan liian kauan sukenut silmäni todellisuudelta. Äijä kävi yöllä huutelemassa ties mitä ikkunan alla, joku muu naapuri kai sanonut jotain tai soittanut poliisit. Mies on vieläkin umpihumalassa, en saanut mitään tolkkua puheesta kun soitti. Oikeastaan hyvä juttu, koska siinä tapauksessa voin soittaa poliisit heti jos tänne yrittää.
 
Moi piiiitkästä aikaa!Kävin jo eilen kirjoittamassa pitkät rimpsut, mutta ne hävisivät ilokseni jonnekin bittiavaruuteen...

Onnea tuoreille äideille! Todella ikävä kuulla Maam80 tilanteestasi. Tuosta ei kyllä ole suunta kuin ylöspäin, koita jaksaa!

Meillä siis pikkuneiti syntyi viimein 42+2 kahden päivän käynnistämisen jälkeen, minkä ajan siis vietin sairaalassa. Onnekseni sain 1hengen huoneen, sillä viikon olin yhteensä sillä reissulla. Synnytys oli tosi rankka ja, kuten mainittu pitkä. Papereihin kestoksi taidettiin merkitä 15h 9min. Ekaa senttiä aukesin lähes vuorokauden ja toista noin puoli päivää, loput meni onneksi nopeammin. Ekana yöönä minut siirrettiin synnytyssaliin, kun vauvan sykkeet laskivat - onneksi vain hetkellisesti. Siellä olin kuitenkin loppuajan. Toisena päivänä puhkaistiin kalvot ja laitettiin anturit vauvan päähän ja kohtuun. Olin siis niin piuhoitettu, etten päässyt sänkyä metriä kauemmas. Vessakäynneillä piti olla avustaja. Lopuksi kylläkin katetroitiin useampaan kertaan. Epiduraali tai lihakseen pistetyt kipulääkkeet ei auttanu ollenkaan, pystyin vaan torkkuu supistusten välit ja pomppaa sitten kivun ajaksi ylös. Lopuksi, kun olin täysin auki, ehdin ponnistella 2 tuntia. Sitten kätilö pyysi saliin lääkärin, joka teki leikkauspäätöksen kasvotarjonnan takia. Siinä kohtaa olin niin loppu, että tieto sektiosta oli helpotus. Loppu menikin tosi nopeesti ja tunnissa meillä oli sylissä aivan täydellinen pikkutyttö. Eli loppu hyvin kaikki hyvin.

Kaikki on sujunut tosi hyvin, vauva on ainakin vielä tosi rauhallinen. Imetyskin lähti hyvin käyntiin, kylläkin rintakumin avulla.

Mutta palailempa myöh asiaan. Neiti on juuri tissillä ja yksikätinen kirjoitus hiukka hankalaa.
 
Heipähei!

Meidän vauva heräilee öisin syömään 2-3 kertaaa. Tosin syynä saattaa olla se että tälläkin hetkellä asunnon lämpötila on 28 astetta. Enkä malta kyllä vauvaa pelkässä vaipassa nukuttaa. Pää kyllä välillä meinaa hajota kun tosiaan pisimmät unet seitsemän viikon aikana ovat olleet vain kolme kertaa 5 tuntia, yleensä siis vain kolme tuntia kerrallaan. Päätä särkee lähes poikkeuksetta joka päivä.

Vauva on hereillä aamuisin noin 3 tuntia. (tosin aamulla vatsavaivoissa pyörii puoliunessa sängyssä noin 2 tuntia joka aamu.) sitten nukkuu noin 3 tuntia, jonka jälkeen tunnin hereillä ja nukahtaa ehkä taas 2-3 tunniksi. Sitten vauveli on hereillä illalla noin 6 tuntia ennen yöuniaan.

Meillä onneksi on maitoa riittänyt, nyt vasta alkaa maidon tuotanto vastata kysynnän ja tarjonnan lakia, eikä viikkoon ole tarvinut pumpata maitoa pakkaseen. (Jota luultavammin ei edes tarvita). itse olen tykännyt Ainun käsikäyttöisestä rintapumpusta. Sairaalassa käytin sähköpumppua ja rinnat kipeytyi tosi pahasti, kun se vehje imi ihan liian lujaa.

Vauva kärsii myös vatsavaivoista ja olen nyt viikon ajan kokeillut cuplatonia, joka ei mielestäni ole yhtään auttanut vaivaan.

Ristiäisiä varten on kovasti leivottu...

Tällätavalla meidän arki pyörii, huomenna lähtee mies töihin, joten saa nähdä miten todellinen arki lähtee käyntiin.
 
Heipsut pitkästä aikaa!

Täällä arkea on myös alettu pyörittää, mies töissä toista päivää ja yllätys ettei nukkunut sitten viime yönä kovinkaan hyvin, vaikka vauva nukku ensin 3h ja sitten 4h.
Meillä vaavi herää syömään myös sen 2-3 kertaa yössä, ja ollaan jouduttu osittain turvautumaan korvikkeeseen kun pikku neiti ei oikein jaksa vielä imeä. Maitoa kyllä tulisi hänen tarpeeseensa ilmeisen hyvin. Ollaan sitä tässä ihmetelty niin lastenlääkärille kuin neuvolan tädillekkin että kun neiti ei jaksa syödä vaikka nälkä selvästi on, ja lastenlääkäri koitti saada minun hermoja rauhotettua sanomalla että syötte sitten osittain sitä korviketta pullosta jos se sen kerta vaatii. Tissit kyllä onki sitten pakkautuneet niin että tukoksia saa availla pumpun kanssa vähän päästä.
Aamuisin meillä ollaan hereillä jopa 4h jos hänekseen tulee, välillä sitten nukutaan nätisti ja annetaan äidinkin tehdä vähän koti töitä, kyllä meillä kämppä onkin rempallaan kun olen onnistunut saamaan migreenini takaisin ja sen kourissa kärvistelen 2-4krt viikossa. [:@] Pitää päästä hierojalle tässä josko se laukaisisi osan aiheuttajista..

maam80: olen kamalan pahoillani puolestasi, toivon paljon voimia ja jaksamista sinulle!

Nyt täytyy mennä niitä kotitöitä tekemään ja sitten kärryilemään. Jaksamisia kaikille! [:)]
 
Täällä ollaan alettu nukkumaan öisin todella pitkiä jaksoja.. Tai pitkiä ja pitkiä.. 6 tuntia ennätys.. ja varmasti olisi nukkunut kauemminkin, mutta hermostuksissani olen herätellyt poikaa kuitenkin syömään.. Ristiäiset olivat sunnuntaina ja menivät ihan hyvin.. Poika todella rauhallinen.. Ainoa ääni minkä päästi kastetilaisuudessa oli hikka..[:)]

Täytyy taas mennä viihdyttämään poikaa.. Nykyään itkee selvästi tylsyyttään...
 
Täällähän on hiljaista [;)]

Minnis, onneksi olkoon vauvasta. Kuulosti rankalta alulta, toivottavasti helpottaa kunhan arki asettuu.

Oletteko olleet jo vauvasta erossa? Miedän Ida on nyt 6 vk. Olen ollut muutaman kerran erossa pari tuntia iskän hoitaessa ja 5,5 vk iässä olin poissa pisimpään klo 17-00 eli koko illan. Nyt olen lähdössä ulkopaikkakunnalle yön yli eli klo 16 - seuraavaan aamupäivään. Vauva jää iskälle ja anopille hoitoon. Eniten ehkä mietityttää miten _mä_ pärjään [:D]

Onko teidän vauvoilla muuten karstaa päänahassa? Laitoin päähän perusvoidetta pariksi tunniksi ja sitten harjasin kevyesti vauvaharjalla. Sillä lähti jonkun verran. Ilmeisesti äidin hormonit vaikuttaa kun vauva oli nimiäisissä pälvikalju, hilseilevä ja näppyläinen [:D]
 
Ekan kerran käytin tänään pojan kanssa neuvolassa, kylläpä poika osasikin esittää kilttiä koko käynnin ajan, edes vaakaan joutuminen ei saanut meteliä aikaan. (TH:n Kotikäynnillä siinä vaiheessa tuli huuto ja pissat ja kakat...) Pääasia, että paino on noussut hyvin, kokonaista 5 grammaa yli syntymäpainon!
Imetys ei vieläkään ole kovin helppoa, mutta pikkuhiljaa yritän päästä eroon kumien käytöstä. Lapsella on vaan niin hillitön imemistarve, että tutti on varmaan hankittava, vaikka olin ajatellut odottaa että poika on ensin kaksiviikkoinen ja syömisen oikeat otteet varmasti hallussa.
Tyhmä kysymys vielä niille, jotka on jo vähän pidemmällä lapsenhoidon maailmassa; D-vitamiinit pitäisi aloittaa ensi viikolla, mutta kumpaa kannattaa kokeilla öljy- vai vesipohjaista? Onko niillä mitään eroa?
Täällä alkoi epämääräistä rutinaa kuulumaan taustalta, vaipanvaihto edessä taas...
 
Mini, en ole oikeastaan ollenkaan ollut pojasta erossa. Miro menee yöunille kahdeksalta, niin sen jälkeen olen käynyt ratsastamassa ja kerran kaupassa. En malta lähteä minnekään ilman poikaa, Miro kulkee aina mukana [:D]
Mirollakin on karstaa päässä, vielä en ole kokeillut irrottaa sitä, täytyis varmaan kokeilla jotain öljyä, tai rasvaa.
Tuuli, neuvolassa mulle sanottiin, että vesipohjainen D-vitamiini sopii useimmille. Meille se ei sopinut ollenkaan. Tuli hirveät vattakivut. Ollaan hommattu öljypohjaista, mutta en ole vieläkään sitä antanut. Olis kyllä pakko aloittaa jo tippojen antaminen.
 
Jaahas ähinä alkaa kuulua, täytyy visiin mennä syöttämään poikaa.
 
 
 
Täällä oltiin jo alussa erossa pojasta pieniä hetkiä.. Esim. kauppareissut.. Nyt olin viikonloppuna päivän erossa kun oli polttarit.. ja lauantaina olisi poika tarkoitus viedä mummin luokse yökyläilemään kun olemme itse häissä.. Itse olen ollut yökylää vastaan.. saas ny nähä uskallanko yöski jättää..

Luin juuri vauvalehdestä noista d-vitamiinitipoista.. Usein kuulemma vatsavaivat yhdistetään noihin tippoihin, kun ne aloitetaan silloin kun suurimmalla osalla vauvoista alkaa vatsavaivat muutenkin... Mutta kyllä ne joillekkin voi aiheuttaa vatsavaivoja.. Mekin luultiin, että vatsavaivat johtuivat tipoista ja jätettiin muutamaksi päiväksi pois.. Ei ollut mitään apua.. joten meillä vatsavaivat johtuvat jostain muusta...
 
Takaisin
Top