Ja niin on vierähtänyt kohta kolme neljäsosaa ensimmäisestä vuodesta! OMG, mihin tämä aika häviää? Toissapäivänä järjestelin tytön muistolaatikkoa ja hipelöin niitä koon 50 vaatteita, jotka olivat reiluja vastasyntyneelle... Ihan vähän vain saattoi olla roskia silmissä. Olen toivoton. :D
Joku kyseli lantionpohjanlihasten harjoitusohjeita, minä olen tehnyt näiden videoiden tahdissa:
http://www.lightsbytena.fi/lantionpohjajumppa/harjoittele-karinin-kanssa/ Lisäksi fysioterapeutti sanoi, että on tärkeää myös oppia rentouttamaan ko. lihakset. Eli virtsankarkailua voi olla, vaikka lihakset olisivatkin hyvässä kunnossa, jos ne ovat väsyneet esimerkiksi jatkuvan rasituksen (lihasjännityksen) takia, ja tästä syystä lihasvaste voi olla hidas. Jännitys voi aiheutua esimerkiksi kivusta lantion alueella ja kivunhoito lopettaa virtsankarkailun.
Tyttö ei vielä seiso eikä konttaa, istuu kylläkin niin ylväsryhtisesti, että pitäisi itse ottaa siitä mallia. :D Seisoo tukea vasten, horjuen :), eikä vielä itse osaa nousta seisomaan - tosin on vain ajan kysymys, koska hän hoksaa jo osaavansa sen. Lattialla tyttö liikkuu ympyrää, mutta raivostuu noin sekunnissa, kun ei pääsekään liikkumaan. :)
Viikko sitten tyttö oppi leikkimään niin, että peittää itse kasvonsa joko kääntämällä päänsä pois, kurkkaamalla nurkan takaa tai nostamalla kirjan tai rätin kasvojensa eteen. Ja kun sanon "kukkuu!", tyttö kurkkaa esineen/kulman takaa ja nauraa rätkättää päälle. Voi suloisuus! :)