Kesäkuussa kuuluu!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Triina
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Sultti! Ei oo totta! Mä JUST äsken kyynel silmässä mietin et "voooooiii, pojan eka ukkonen!".

Tää liikuttava eka ukkonen ei kyllä oo pientä miestä liikuttanut lainkaan. Nukkuu vaan.
 
Mä toimitan useesti asioitani (vessat, ruuanlaitot yms.) ihan normaaliin tapaan. Katon aina, ettei lattialka oo mitään pienii juttuja tms. ja sit touhotan mitä touhotan. Poika yleens konttaa mun perässä ja keksii ain jotai tutkittavaa siit huoneest mis kullostenki oon :) Vessas hänel on ain käpälät potas ja siit en tykkää :D Potan yritän siis ain muistaa nostaa lattialt pois sillo ko meen vessaa
 
Mina otan usein pojan vessaan mukaan. Hanella on ollyt sellainen kylpytuki jossa on ysein lepaillyt kun mina olen vessassa. Nyt se on liian pieni.

Pojan loman jalkeinen viikonmittainen loma blues taitaa nyt olla ohi. (Sormet ristissa) Tana iltana kavi jo nukkumaan helpommin. Saa nahda onko yokin rauhallisempi.
 
Mäkin tänään miehelle, että pojan eka ukkonen :D ... Mutta ei värähtänyt ilmekkään kovista jyrinöistä pojalla, kun vielä ulkona odoteltiin bussia.

Triina, ne pitää vaan sellaista mekkalaa. Ihme nakutteluja ja koputteluja joka päivä useisiin aikoihin ja usein metelöidään kuin viimeistä päivää kahteentoista asti yöhönkin. Ja tässä kerrostalossa ei vissiin muutenkaan ole erityisen hyvä äänieristeet.. Kuullaan kun noi mölisee tuolla jatkuvalla syötöllä ja telkkari laitetaan pauhaamaan aamulla.. En tiiä, se on vaan liikaa mulle, mä
En vaan halua kuulla muiden elämää
Niin tarkasti. en ole ikinä asunut näin huonosti äänieristetyssä talossa ja noin ajattelemattomien tms alakerrassa. Mun ei pitäisi asua kerrostalossa, kun olen niin rauhan ja hiljaisuuden perään, mutta toivoisin kans silti niiltä muilta ihmisiltä, etteivät he ole ainoita ihmisiä koko talossa, että muut otettaisiin huomioon, hyvät tavat ja järjestyssäännöt myös.


Nyt kun palautettiin se vaavikärry, niin ollaan ihan sormi suussa, mihin vauvan voisi laskea alas yhtä helposti :p kai tää tästä alkaa sutviutua parin viikon sisään, opitaan jotain uusia tapoja luonnostaan.. Jonkun 6 kk se kärry meitä palveli :D on vähän vaikea sopeutua elämään ilman sitä yhtäkkiä ..
 
Mä jätän pojan kyllä itekseen touhuilemaan olkkarin lattialle, ja yritän sit jotain saada aikaseks. Ja välillä otan keittiönlattialle yms. Käyn siis paljon vilkuilemassa, ettei oo johdot heti suussa... Mutta, meidän poikahan ei vielä ole noussut tukea vasten tms, eli ei tarvii vahtia kaatumisia. Ja vessaan en ota mukaan :D Sit vaikka vessan ovi auki ja siihen näköetäisyydelle, mut en ota mukaan. :D
 
Ccix, mahtava aamu siellä :) täällä ei ihan noin, mutta muutaman huonomman ruokapäivän jälkeen taas on pojalle ruoka maistunut ainakin näin aamulla. Toissapäivänä oli yhtäkkiä taas esim tosi nihkeää syömisen kanssa ja pukluja riitti. Enkä millään keksinyt syytä. Ihan omaa elämää elää tuo poitsun vatsa.
 
Ja lisäksi täällä mietin, että onko muksu voinut todellakin periä isänsä hakijalat niin, että nyt jo on jalkahiki ongelmana :D? Aina kun poika on seissyt jossain paljain jaloin siinä on märkää. Pienet pullerojalat niin ikään nihkeät aina kun koskee. Mikä meitä odottaa kun tuokin hikitassu alkaa haista...
 
Tolla meiän poitsulla on ollu hikisen nihkeet jalkapohjat mun mielestä aina. Ja joo, innolla odotan kans sitä että ne alkaa haisemaan... :P
 
Meilläkin tänään tainnuttu aamupäikkäreille helposti ja ilmeisen sikeästi.

Mun manduca oli lainassa ja sain sen viikonloppuna takaisin. Poikahan ei siinä ennen viihtynyt sekuntiakaan, mutta nyt tuntuu tykkäävän. Ihanan helppoa ulkoilla! Vaikkakin ehkä vain toistaiseksi. Maha kun kasvaa niin saattaa tuo sivuasetuskin tuottaa vaikeuksia.

Mä en muuten tajua miksi nyt mulla on tämmönen vaiva, että aina kun yskin tai aivastan ni meinaa tulla pissa housuun :D ei tämmöstä ollu ekassa raskaudessa eikä synnytyksen jälkeen. Että siis mitähän nyt tapahtuu?!? Kaikki leviää käsiin?

Oon nyt käyttänyt koko aamun vakuutusyhtiön kanssa keskustelemiseen. Meillä ei oo ollu korvausten kanssa mitään ongelmia ja kaikki on toiminut ihan hemmetin hyvin. Nyt yhtäkkiä mun korvaushakemukset ei mee läpi eikä siellä kukaan osaa selvittää miksi. Oon soittanut kolmeen numeroon ja odotellut kärsivällisesti ja kirjoittanut sähköposteja. Kukaan ei silti osaa selvittää ongelmaa.

Onneks tän syntymättömän beibin vakuutuksen voi vielä siirtää muualle. En kestä tommosta kädettömyyttä kun kuulee et asiakas on jo turhautunut. Oon itsekin ollut korvauskäsittelijänä, joten ymmärrystä kyllä riitti hyvin pitkälle. Nyt se kuitenkin loppu.
 
Mulla on vähän sama, kuin heinukalla, että poika on siellä, missä minäkin ja duunaan sen, mitä pitää. Tietenkin isommat hommat pyrin ajoittamaan pojan päikkäreiden ajaksi mutta on myös tuo isompi veli huollettavana ja vain kaksi kättä niin ei ihan joka paikkaan repeä :) Ja ruokaa, sitä on tosiaan tehtävä joka päivä, kun ei halua tarjota vain Saarioisten äitien tekemää safkaa niin poika saa olla keittiössä ja annan hänelle kattiloita tms. että saa aikansa kulumaan. Yleensä hänen omat lelut aiheuttaa nopeampaa kyllästymistä niin meidän tavarat jaksaa kiinnostaa pidempään. Useasti hän ryömii veljensä huoneeseen ihmettelemään tai etsimään isoveikkaa, jos hänellä on hoitopäivä. Huomaa kyllä jo nyt, miten tärkeäksi isoveli on tälle tullut. Ihanaa veljesrakkautta. Kauhulla tosin odotan, kun nämä on murrosikäisiä... sitä tappelun määrää kun testosteronit jyllää.

Meilläkään ei varsinaisesti nousta vielä tukea vasten seisomaan. Minua tai jotain muuta matalaa vasten nousee polviseisontaan ja pari kertaa on yrittänyt suorille jaloille. Ei uskallus taida vielä riittää ja hyvä niin. Ilman tukea istuminen alkaa jo sujumaan, muksahduksia ei ole sattunut enää moneen päivään vaikkei itse istumaan oppimisestakaan ole kuin reilu viikko. Tosi nopeasti siis oppii tasapainoilemaan ja niin se on vähän kaikkien muidenkion uusien taitojen kanssa. Muistan esikoisenkin ajoilta, että alkuun sitä kauhisteli, että mitähän tästäkin tulee mutta tosi nopeasti alkoi hallitsemaan otteitaan :)

Kylpeminen on nyt helppoa kun poika itse istuu ammeessa. Meillä oli jo esikoisen ajoilta semmoinen kylpytuki, joka jäi kyllä molemmilla pojilla turhaksi. Jotenkin mies ja minä todettiin helpommaksi kylvettää ilman ja tukea vauva vain käsivarteen.
 
Meillä keittiö ja olkkari on samaa tilaa, joten sinänsä ei mulla ole ongelmia toimia tässä. Voin siis helposti tehdä ruokaa ja siivoilla pojan ollessa lattialla. Ainoa "ongelma" on pojan sylin tarve :) Haluaa siis olla paaaaljon sylissä. Nykyään tuntuu riittävän kyllä parin minuutin sylitankkaus tasaisin väliajoin.

Kylppäriin otan mukaan jos on pyykkihommia tms.

Nyt kyllä toi lapsi vaan todella aiheuttaa sydämentykytyksiä yrittämällä tosiaan pystyyn ilman tukea. Muksahduksia tällekin aamulle jo kolme. Onneksi ei kovin korkealta kaadu. Lähinnä siis karhukävelyasennosta naamalleen.... Konttaaminen olis kuitenkin suhteessa järjen määrään paljon parempi vaihtoehto.
 
Jep toi karhukävely oli meilkin yksi muksahdusten aiheuttaja, nyt osaa laskeutua siitä ongelmitta. Ja tosiaan myös toi tukea vasten seisominen on varmempaa, et pyllähtää sitten - vaippa pehmustaa :D oon varmaan vaan jotenkin ylihysteerinen noiden muksahdusten suhteen, enkä uskalla jättää yksikseen? Tosiaan meil on suhteellisen turvallista eikä pahoja muksahduksia oikein voi käydä. Johdot oon saanut aika hyvin jemmaan ja matot oon teipannut lattiaan :)

Vessassa käyminen (siis kakkosella) on vaan haastavaa, ku silloin toi jätkä onnistuu sähläämään aina jotain ja en pääse kärppänä paikalle.

Ja Triina, muista treenaa lantionpohjanlihaksia - ainakin mulle jaksetaan neuvolassa asiasta muistuttaa. Ainakaan vielä ei oo tullu tota aivastus/yskä-pissa- ongelmaa... mut eikähän tässä ehdi näitä "vaivoja" ilmaantua.
 
Joo, mä oon kyllä yrittäny ahkerasti muistaa noiden lantionpohjalihasten treenailun, mut selkeesti ei riitä.

Tosiaan tää raskaus ilmeisesti esittelee nyt kaikki raskausvaivat liitoskipuineen, harkkasupistuksineen ja pissaongelmineen. No, hyvän asian puolesta!
 
Mulla oli tuota karkailuongelmaa hyvistä syvistä lihaksista huolimatta jos rakko oli täysi. Eikä siitä pitkä aika ole kun tilanne parani. Mulle sano gyne sitä, että treenailu on tosi hyvä, mutta kroppa myös reagoi hyvin yksilöllisesti eri raskauksiin ja palautumista tapahtuu paljon ilmankin ihan luonnostaan kunhan hormonit asettuu ja synnytyksestä on kulunut tarpeeksi. Mutta jos reilu vuosi on mennyt vauvan syntymästä niin sitten pitää mennä asiasta juttelemaan uudelleen (mä menin siis jo pojan ollessa 6kk).
 
Aa okei! Kiitos JaneDoe. Voihan tää tosiaan olla et nyt kun kroppa ei ollu ollenkaan palautunut niin reagoi nyt voimakkaammin.
 
Meinasin Triina sanoa samaa, johtunee hormoneista ja siitä, että palautuminen ensimmäisestä raskaudesta jäi lyhyeksi. Kiusallinen ongelma; mutta hyvän asian puolesta, reeniä ja palautuun ehtii tämän toisenkin jälkeen! :)

Musta tuntuu, että mun lantionpohjalle viimeistään synnytys oli raskas, vastaavia ongelmia ei oo ollut, mutta tuntuu, ettei ne kovin kaukanakaan ole olleet. Reeniä siis täälläkin.

Osaako joku fiksumpi kertoa, millanen liikunta olis hyvää, jos haluais paketin (lantionpohja/syvät lihakset) oikein kunnolla kuntoon? :)
 
Taas kuukausittainen kurkistus tälle foorumille. Kiirettä piisaa meidän perheessä että en ehdi tänne usein. Tavallaan asutaan Berliinin ja Belgian välillä edelleen. Olen nyt Berliinissä käymässä 15.6 asti ja sitten lennän (ekaa kertaa) pienen kanssa kahdestaan Suomeen, Helsinkiin ja sieltä mökille. Olen siis Helsingissä 2 yötä. Tuli mieleen että ehtisikö joku teistä tavata meitä silloin, tiistaina ehkä olisi eniten aikaa? Suomessa ollaan 17.7 asti yhteensä mutta suurinosa ajasta mökillä. Olen nyt ollut tosi epäaktiivi foorumilla mutta mielessä olette kaikki kyllä kuin ystävät. Olisi niin hienoa nähdä joitain teistä livenä.

Tänään suomalainen ystäväni Berliinissä kertoi ettei saakaan äitiyspakkausta ja oli neuvoton keltä kysyä kun hänellä oli ollut vain tämä yksi kontakti Suomesta. Hän saa pienen pojan syyskuussa. Osaisiko joku teistä auttaa? Vai ehtisinkö vielä kysellä tämän vuoden syyskuulaisten ryhmästä? Voin antaa kaverini sähköpostin asiasta kiinnostuneille.
 
Nyt toivutaan ruokamyrkytyksessa. Huh huh kyllapa otti viime yo koville kun viela piti poikaa imettaa. Yhessa vaiheessa tuntui etta pyorryn ja just paasin kylppari/vessaan. En varmaan syo mustekalarenkaita vahaan aikaan. Harmi kun ne on ihan minun lempiruokaani.

Ihmeellista kylla poika ei ole ollut kovin nalkainen tanaan eika kiinteet maistunut juuri ollenkaan ja on ollut vasyneen oloinen vaikka nukkui hyvat paikkaritkin. Ihmeellista on etta pojan poskessa ollut ihottuma joka on valilla tosi pahanakin (viime viikolla tomaattiraksuja syotyaan) on tanaan melkein kokonaan parantunut. Olisikohan minun vasta-ainekuurilla merkitysta? Jos niin jotain hyotya tasta yokkailysta.

Poika on tanaan alkanut liikkua enemman ja vetaa itseensa sujuvasti pitkiakin matkoja. Nyt taytyy alkaa jarjestelemaan paikkoja lapsiystavallisemmaksi. Me asutaan kolmessa kerroksessa joka on todella epakaytannollista vauvan kanssa mutta aika tavallista maassa jossa on tilasta pula. Ostin jo yhden portin rappusiin muttei se riita. Miehella on jotenkin taas kummallinen ajatus ettei meidan tarvitse paljoa baby proof asuntoa, mina kuulemma lyon yli. Aina saa kaikesta vaantaa ennen kuin sitten itse nakee ja hoksaa miten poika tulee nopeasti tutkimaan joka paikan. :banghead:

Mukava kuulla mmmustikastakin!! :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top