Juuh, :/ torstaina olisin saanut jäädä kaupungille yksinäni, kun mies ois mennyt pojan kanssa kotiin, mut olin itsekin jo niin poikki sen päivän touhuista että mentiin kaikki kotiin nukkuu vaan suoraan, olisihan perjantaina mun etukäteen sovittu "vapaa"päivä. No perjantain vastainen yö poika alkoi kipeäksi. En mä sitten hennonnut mihkään mennä perjantaina ja jättää flunssaista poikaa miehen kanssa kaksin.
Tänään on ollut pikku nuhanenä parempi, mutta mieheni valitteli kurkkukipua. Mulla ei ole mitään, paitsi hermoromahduksen koin tänään, oli aivan kamala olo ja olen vähän huolestunut itestäni, että onko mulla kaikki kotona.
Eniten mua stressaa rauhan puute, mistä isona osasyyllisenä on yläkerran naapurit. Mä en kerta kaikkiaan jaksaisi enää yhtäkään aamua..
Viikon päästä tulee vuosi täyteen tässä asunnossa ja me mennään kysymään, oisko asunnonvaihto mahdollista meillä.
Vähän pienempi asuntokin voisi olla, tässä on liikaa siivottavaa
Mä kyllä kaipaan jotain irtiottoa..
Perjantaina poika alkoi seisomaan tukea vasten. Ja eilen lauantaina alkoi kans liikkumaan lattialla ahkerammin eteenpäin. Miten nää tulee nyt kertaheitolla kaikki liikkumiset? Vastahan tuo kuukausi sitten oppi seisoo polvillaan.
Huomenna kans palautamme vaavisänkykärryn, se on ollut meillä rakas, korvaamaton vauva-arjen helpottaja.. En tiedä miten pärjätään jatkossa ilman, mutta sitä ei nyt vaan voi enää pitää, kun kauhuskenaariona hetkeksi kääntäisi selän niin vauva on noussut reunaa vasten seisomaan ja se kippaisi- aijai.