Huomenta kaikille!
Nykyään menee nää heräämiset vähän myöhäiseksi, kun väsyttää todella paljon. Tosin vaan vapaapäivinä tulee nukuttua, ja niitäkin on epäsäännöllisesti, kun teen sairaalasssa kolmivuorotyötä, niin siellä ollaan töissä sitten milloin sattuu, ja missä vuorossa milloinkin. Onneksi olen töissä sellaisella osastolla jossa työ on vähän kevyempää niin ei ainakaan vielä vähään aikaan tartte töissä kertoa.
Toisaalta ei tästä asiasta tiedä vielä kukaan muu kuin oma rakas mieheni [:)] eikä oikeen edes tiedetä, että koska asiasta kerrtotaan, itse en kauhean mielelläni asiasta vielä kerro, kun en edelleenkään oikein osaa uskoa koko asiaa, on todella epätodellinen olo. Tottakai olen onnellinen raskaudesta, ja tätä on toivottu.
Välillä on vaan niin yksinäinen olo, kun olisi paljon kysymyskiä, joihin tarvitsisi vastausksia, eikä ole ketään keneltä kysyä [:(] kuitenkin kun kysessä on ensimmäinen raskaus ja kaikki on ihan vierasta, niin olisi mukavaa kun olisi joku. Suku on pieni ja oma äiti kuollut reilu kolme vuotta sitten ja kaverit kaikki asuvat kaukana, eikä kenelläkään ole lapsia itsellään. Välillä sitä vaan tuntee olevansa niin yksin.
Tottakai mies aina tukee parhaansa mukaan ja ihanasti on ollutkin tukena, mutta kun asia on hänellekin aivan yhtä uusi kuin itsellenikin.
Onnellinenhan mun pitäisi olla, koska kaikki on mennyt toedella hyvin. Raskaaksi tulin heti toisella yrittämällä, eikä oikeastaan mitään muita vaivoja ole ollut kuin pieniä alavatsanipistelyjä, mutta joka kerta kun sellainenkin tulee, niin miettii että onko tää normaalia? ja sitten rinnat ovat olleet ja ovat edelleen todella arat.
Monesti iltaisin itken itseni uneen, koska tämä raskaus saa oman äitini palaamaan mieleeni entistä voimakkaamin ja sen kaiken mitä häneltä jäi näkemättä minun ja sisarusteni elämästä kuollessaan nuorena [:(]
Välillä vaan on huonompia hetkiä, onneksi tästä päivästä näyttää tulevan hyvä, ulkona on nätti päivä ja tänään on vielä vapaata, niin voi tehdä jotain mukavaa, mutta huomenna sitten iltavuoroon töihin.