kesäkuun vaavit

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Miilo
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kiitos nuori äiti (mä odottelen täällä kovasti teiän tyttöö syntyväksi.) Mäkin oon tosi onnellinen, ihan kun olis just synnyttäny ja tuonu vauvan kotiin. Tossa mietiskelinkin että jos tyttö olis laskettuna päivänä syntynyt, niin tänään oltais oikeestikkin kotiuduttu.

Eikö se henniv meinaa ollenkaa poksua? koitappas nyt rentoutua ja mennä nukkumaan, mulla se ainakin autto [:)]
 
nappu; on noi anopit hauskoja[:D][:'(]

Memuli taitaa olla oman pienensä kanssa jo [:)]

Koukku; sulla kans jo paljon viikkoja, pian pian se pieni on sun sylissä.
Joko luonnollisesti käynnistyen tai ei.

Voi mohomaha oon niin onnellinen teidän puolesta ! Varmasti
maailman ihaninta tuo vauva arki ![;)]
 
En tiedä mitään tarkkaa määrää kun kätilö vaan sanoi että muutama, ja vähillä selvittiin... Mutta 3 tuolla taitaa enää ollä välilihan alueella, en tiedä onko sitte osa kerenny jo sulaa 6 vrk aikana... Ei tarvinnut leikata, ihan luonnollisesti repes. Hyvin pystyy jo istumaan, mutta illalla tuntuu sitte sen verran painetta että yks burana pitää huiviin viskata. Muttei noi mitenkään menoa haittaa, ja eilen uskaltauduin jo saunaankin. Eli hyvinhän tässä parannutaan, pitää vaan muistaa suihkutella alapäätä useasti.
 
Mohomaha; En ilmeisesti[:D] Minäkin oon jo asennoitunu että no,kuun lopussa viimeistään,niin ei joka aamu oo paha mieli kun ei tullutkaan lähtöä.. Eilen tuli kyllä supistuksia vähän väliä,vaan ei tuntuneet missään oikeestaan..alaselkään vähäsen,joten ei tuollasista viitti hirveesti vielä hihkua..vkln aattelin ottaa ihan levon kannalta..se on huomattu ettei rehkimisellä päästä ainakaan synnärille,niin josko sitte lepäilyllä ja hemmottelulla[;)][:)]

tsemppiä kaikille käynnistykseen meneville! Ja Onnea nyytin saaneille..
Muutamat vielä ootellaan malttamattomina[:D][:'(]

Mä oon alkanu nyt vasta nähdä vauva unia[:-] aikasemmin en oo nähny tai sitten vaan muistanu,mutta nyt on ollu joka yö..Ja unet ollu kyllä niiiin erikoisia että[:D][:D]
yks yö imetin meijän kissaa!? Oli kyllä vauvakin siinä vieressä,vaan olin aatellu että ruokitaan kissatkin samalla ettei tarvii erikseen ostaa sapuskaa[:D][:D] varmaan tuli siitä kun äipän kanssa oli puhetta muutama viikko sitte että mitenköhän ne vieressä kyöhnää,kun vauvaa jossain sängyn päällä imettää yms..
 
No, ni... täällä tehdään lähtöä.

Koko yö supistellut kipeästi ja väli on nyt n 5 min...
TOIVOTTAVASTI EI TULE HUKKA REISSU!!!! [:D]
 
ONNEA MATKAAN GIBSONI [:)] Pidämme peukut pystyssä että pääset kotiin vasta vaavin kanssa!! [:)]
 
Pakko tulla tuolta heinäkuisista huikkaamaan onnea kaikille jo vauvan saaneille... [:D] Ja samalla päivittelemään kuinka meidän heinäkuisten vuoro on JO ensi kuussa...hui! 
 
Onnittelut kaikille vauvansa saaneille perheille! [:D]

Viime viikolla kerkesin pikaisesti käydä huutelemassa olevani lähdössä käynnistykseen. Päivityksenä kerrottakoon, että käynnistys hieman "venahti" ja lukuisten käynnistysyritysten jälkeen päädyttiin sektioon ja saimme lauantaina 12.6 pojan [:)] ja eilen pääsimme kotiin.

Kerron tarkemmin ja luen viestit paremmin sitten hieman myöhemmin. Nyt menen päikkäreille poitsun viereen...
 
Gibsoni tsemppiä koetukseen, toivottavasti ei nyt enää kotiin lähetettäisi ilman vauvaa [:)]
 
Poppi81 Onnea pojasta!!
 
Mohomaha Mukavaa kuulla että saitte tytön kotiin ja arki on lähtenyt hyvin sujumaan [:)]
 
iitsullekkin onnea kotiutumisesta!
 
Täällä ei mitään uutta mihinkään suuntaan. Kaikki vähäisetkin "oireet" on kadonneet jonnekkin tuntemattomaan.. Mutta kumma kyllä ei oikeastaan ahdista. Sellainen kummallinen rauhallinen ja onnellinen olo ollut nyt tässä pari päivää. Toivottavasti tää rauhallisuus kestää vaikka menis yli lasketun [:D] Vaikka olo olis jo ihan kypsä niin oon yrittänyt nauttia näistä viimeisistä hetkistä, eihän sitä tiedä vaikka tää olis mun viimeinen vauva. Ei olla mitään tarkkaa lapsilukua miehen kanssa päätetty mutta ainakin pidempi tauko olis tarkoitus tämän jälkeen pitää, eikä sitä sitten tiedä että tuleeko niitä lapsia enää myöhemmin. Nyt nautin tästä ja eihän tätä ikuisuuksiin kestä, kyllä se vauva sieltä heinäkuussa viimeistään vedetään ulos jos ei itse tajua tulla [:)]
 
 
 
 
 
Miten meni mohomaha ensimmäinen yö neidin kanssa kotosalla?? [:)]

Henniv: Eiköhän mekin vielä joku päivä ne vauvat saada tuolta masusta! [:D] Ollaan ylläpidetty liian hyvää täyshoitoa kun ei ne tahdo tulla pois ollenkaan! Mikäs siinä kun äippä syö, hengittää ja vielä ylläpitää ruumiinlämpöä puolesta!

Gibsonille nyt tsemppiä ja pidetään sormet ja varpaat ristissä ettei tarvi tulla takas kotiin kun vasta vauvan kanssa!! [:)]

Poppi81: Onnea poikavauvan johdosta! [:)] <3

Täällä yö meni suht mallikkaasti ja nukuttuakin sain 9 tuntia yhdellä heräämisellä [:)] Pikku neiti mönkii taas niin mahottomasti tuolla masussa. Tietääpähän ainakin että kaikki pitäis olla kunnossa kun liikuskelee niin aktiivisesti. Täytynee kai pukea päälle ja laittaa vähän itteensä niin kehtaa lähteä käymään kaupassa. Ajattelin tehdä jotain hyvää ruokaa ja leipoa korvapuusteja näin miehen kesäloman alkamisen kunniaksi [:)]
 
Innolla odotan Poppi81 tota sun kertomusta käynnistyksestä. Olis kiva lukea ennenku maanantaina tulee lähtö itellä. Tietää vähän miten voi käydä. Onnea vauvelista [:D]

Eilen mulla napsahti häpyluun liitos niin ettei sitte tarvinnu kävellä tai kääntyä yöllä yhtään ylimääräistä. Oikeasti sattu niin pirusti, toivottavasti se enteilee, että kaveri laskeutui taas vähä. Tänään jalat toimii taas ok.

Jee, se on perjantai. Aika kuluu taas viikonloppuna nopeemmin ku on seuraa miehestä. Ei tarvi naapurin kissalle kaikkia juttuja kertoa. Se kun sanoo takasin aina vaan että... mau

41+4
 
Hei vaan kaikille!
Täällä laskettuun aikaan 4 päivää. Mieli on ollut viimeisen viikon tosi maassa. Itkua väännän harva se päivä miehelle siitä, kuinka ahdistaa, että vauva ei vielä ole antanut merkkiäkään syntymisestään. Eilen illalla ja viime yönä oli menkkamaisia tuntemuksia harvakseltaan. Ette voi kuvitella miten innoissani olin!! Oli ihanaa herätä pikku kiputuntemuksiin ja aamulla jopa sanoin töihin lähtevälle miehelle hymyssä suin, että eihän sitä tiedä jos vauva vaikka tänään syntyy! :D Tuskin nyt sentään, mutta toivo on taas palannut hetkellisesti. Ja sellaistahan tämä odottelu on: toivon ja epätoivon vuorottelua, ihan älytöntä tunteiden vuoristorataa. Kumpa vaan tietäisi, mikä oloa helpottaisi. Yhtään ei ainakaan auta se, kun kaverit turhautuvat minun turhautumiseeni ja kehottavat suosiolla ajattelemaan muuta ja valmistautumaan siihen, että vauva syntyy vasta joskus 2 viikon päästä. Kun ei sitä vaan mitenkään OSAA eikä varsinkaan HALUA asennoitua niin pessimistisesti. Päivä kerrallaan eläminen on minun tapani selviytyä. Vaikka siihen kuuluukin joka iltainen toivon herääminen ja joka aamuinen pettymys.... :/ Mutta jos mä en eläisi päivä kerrallaan, mun psyyke ei varmaan kestäisi! :D
 
Mulla on nyt sellainen olo, että tekemistä kyllä riittäisi, mutta mitään ei huvita tehdä. Sitä vaan möllöttää kaiket päivät kotona neljän seinän sisällä omien ajatustensa kanssa... Rahaakaan ei ole, niin ei voi tehdä mitään "kivaa". Kotihommia aina tietysti riittäisi, mutta rajansa kaikella...
Onneksi lohduttaa vähän se, että tasan viikon päästä alkaa miehellä kesäloma, eli jos vauva ei ole siihen mennessä syntynyt, niin sitten ei enää tarvitse ainakaan olla yksin. :)
 
Pikaiset kuulumiset taas,viime yönä kolmen aikaan meille syntyi pieni poika,aivan ihana! Nyt kovasti osastolla tutustutaan toisiimme:) synnytys aloitettiin siis käynnistämällä ja voin sanoa että synnytys ei todellakaan ollut niin hirveä kuin mitä luulin,joten ei mammat turhia pelkoja liikaa,hyvin se menee ja luonto hoitaa tehtävänsä! Kirjoittelen kotoa pidempää tarinaa:)
 
Onnea kaikille vauvan saaneille :)

Täällä oli taas neuvolakäynti ja rv:t 41. Ei sitten mitään tuntemuksia ole ollut. Neuvolatäti mietti kovasti mitä tehdä mun odotuksen kanssa kun siellä alkaa kohta pukata lomat päälle, eikä oo pian mahdollisuuksia löytää terveydenhoitajia kotikäynnille ja terveysasema menee heinäkuussa pariksi viikoksi kiinnikin niin sitten on matkaa kulkea terveyskeskukseen 30km. Neuvolatäti itsekin on ensi viikon neuvonnan puolella.
Sain nyt sitten ajan vielä neuvolaan ensi viikon torstaille iltapäivälle, kun neuvolatäti lupaili mut siinä välissä ottaa. Lupaili sitten tehdä luultavasti lähetettä Seinäjokeen sairaalaan ja sinne kai sitten sais taas heti mennä tai sitten vaikka juhannuksen jälkeen, kuinka vaan itse tahdotaan.
Kaippa sinne sitten ennemmin menee heti kohta pian siinä käymässä niin saavat siellä päässä sitten tutkia ja päättää mitä alkaavat tehdä, jos alkaavat.
Viikko sitten kun siellä synnärillä kävin niin vauva oli sen verran korkeallakin vielä,että senkään takia neuvolatäti ei silloin saanut tuntumaa onko vauva masussa oikein vai väärinpäin.
 
Ihanaa mohomaha että saitte pikkuisen viimein kotiin!!!

Heh, oon ollu vissii vähän ylivarovainen ton haavan takia, hyvä että tuli täällä nyt käytyä. Meillä ei siis ole peittoja vielä heiluteltu kun olen niin pelännyt tuota haavaa, kerran jätettiin jopa hommat kesken [:D] Mutta jos kerta katusutariina ja tyttökookin... kuitenkin parantunut todella hyvin tuo haava.
Ja pisti silmään syntyneiden listaa selatessa, että aika monihan meistä on ollut sektiossa! En ajatellut että niin yleinen toimenpide... tosin syitäkin monia eri.

Itteeni nimittäin vaivaa yhä edelleen ihan hirveästi että piti leikata, toivon yhä välillä että olisi vielä raskaana ja olisin vasta menossa synnyttämään. Odotin niin paljon synnytystä. :( No, ehkä ensi kerralla sitten.

Henniv, muistan että kysyit joskus kauan sitten miten lähtenyt vauva-arki rullaamaan, muttei ollut silloin aikaa kirjoittaa mitään. Hyvin on menny, poika on todella kiltti, ei itke oikeastaan ollenkaan. Imetys onnistunut tosi hyvin, paitsi nykyään välillä yöllä tulee ongelmia, kun poika ei meinaa suostua imemään ennenkuin nousen istumaan ja otan syliin, ei kelpaa siis makuultaan... [&:] Voi olla että siinä kohtaa herra on jo sen verran kiukkuisempi kun on pitänyt herättää äidin huomio jo ihan inahtamalla, että ei olla enää niin maltillisia --kaikki mulle heti nyt :) Ja meidän sänky on huono kun on niin pehmeä, ei tule kaikkein paras mahdollinen asento.

Yksi asia ärsyttää, anoppi. :D Ei muuten mutta kun tulee millon mitäkin neuvoa, eikä edes neuvoa, vaan suoranaisia käskyjä... "Ettekö vieläkään ole antaneet tuttia?!" on vakio kysymys joka käynnillä. Miksi antaa tutti kun poika rauhoittuu muutenkin, ja haluan että imetys sujuu jatkossakin hyvin. Plus suurinpiirtein paniikkikohtaus siitä että poika nukkuu välillä yöllä vieressäni... "Niin monta äitiä on kääntynyt vauvansa päälle". Herään tasan tarkkaan samassa asennossa kuin olen nukahtanutkin jos on poika vieressä... Tietää kun makaan kylelläni ja alimmainen jalka on aina aivan täysin puutunut kun seuraavan kerran herään imettämään. En yleensäkään pyöri nukkuessani. Mutta joo, kai se on kestettävä muutamat ei niin ystävällisesti kerrotut neuvotkin.
Toki neuvot kelpaa jos keltä, mutta on niin eri tapoja esittää ne...
 
täälläkin ollaan vielä yhtenä kappaleena.. [:(]
vähän samat fiilikset ku TIRPPANALLA. tää viikko ollut tosi vaikee ja tehnyt mieli vaan huutaa, raivota ja itkeä mutta mitään noista en oo tehnyt.

yöt menee valvoessa kun kyljellään nukkumisesta ei tule enään mitään kun lihakset kramppaa niin paljon että sattuu ihan järkyttävästi. niinpä mä puoli-istuvassa asennossa yritän torkkua ja luen yöt. onneksi löysin pari hyvää "uutta" kirjailijaa joiden kirjoista tykkää tosi paljon. (yllättäen sarjamurha/rikosjuttuja)

ipanan myllääminen sattuu tosissaan ja aivastaminen sekä yskiminen on ihan kauheeta tuskaa.. ja kun mä kärsin tästä kroonisesta nuhasta niin se aivastelu kun ei rajoitu yhteen tai kahteen vaan mä aivastelen sen 10 kertaa peräkkäin.. vessassa käyntikin on jo todella huima suoritus ja jos vaan vois jättäsin sen äheltämisen väliin. tää maha on niin iso että ei taivu mitenkään päin. ja mitään suppareita en tunne.. jotain pientä mahan naksumista on ollut pari päivää..

raivostuttaa sitten vielä sekin että kaverit vaan sanoo että nauti ja nauti ja nauti..[:@][&:][:'(][:o] ja malta kyllä se sieltä tulee... ei tässä paljoo parina viimesenä viikkoina oo voinut nauttia mistään. kauhulla vaan ootan kuin paljon tää menee yli ja kuin iso ipana mun mahassa onkaan kun käsikopeloarvio on se 4kg ja sf 38. mä en voi oikeesti muutaku maalailla piruja seinälle että yli mennään ja paljon ja sitten 2vrk punnattuani tuskissaan todetaan että hei eihän se mahu tulee ja sektiooon....... [&:]
että tälläistä valivalia tällä kertaa taas...... [8|][:@][&:][:o]
mutta hurjasti onnitteluja vauvansa jo saaneille!! <3 [:D][:)] JA MOHOMAHALLE ihanaa vauva-arkea nyt kun pikkuipana on vihdoin kotona.
 
hani:  tiedän tasan, miltä tuntuu, kun kaverit kehottavat nauttimaan viimeisistä rauhallisista hetkistä!
Ärsyttävin kommentti on kuitenkin ehdottomasti seuraava: "ei ne vauvat ole koskaan mahaan jäänyt". Miksei vaan voisi sanoa tyyliin "voi sinua raukkaa, yritä jaksella" tai "pian se syntyy"?? Olisi paljon toiveikkaampia ja kannustavampia kommentteja tuollaiset...
 
Olen sitä mieltä, että ei-raskaana olevat eivät voi ymmärtää tätä loppuajan odotusta ja turhautuneisuutta (ainakaan, jos eivät ole olleet itse raskaana). Odotusta on kuitenkin takana jo melkein se 10kk, joten nyt alkaa oikeasti riittää!!! Sitä ikävöi vaan oma kroppaansa ja "normaalin" vauvaelämän alkamista... että pääsee taas liikkumaan ilman 10-kilon mahamöhkälettä, harrastamaan seksiä ilman akropaattista taituruutta ja kulkemaan kaupungilla ilman, että ihmiset tuijottavat säälivästi vatsaa... :p Ja tietenkin sitä odottaa eniten ensitapaamista oman pikkuisen kanssa.
 
Kuinka voi nauttia, kun ei kykene tekemään mitään? Mitä hyötyä on kauan odotetusta vapaa-ajasta, jos ei kykene muuta kuin lepäilemään? Yritän ajatella positiivisesti, että "täytyy levätä varastoon", mutta rajansa lepäämiselläkin: tässä on kuitenkin jo kuukausi levätty! :D
 
No joo, valivali... anteeksi. XD
 
 
Heippa!

Onnea vauvan saaneille ja muille edelleenkin sitä tsemppiä ja pitkää pinnaa!!!

Täällä päivä mennyt lähinnä sohvalla makoillen pikkumies kainalossa, viime yö olikin sitten aikamoista haipakkaa kun hän päätti herätä vajaan kahden tunnin välein. Syötiin, hierottiin masua, käveltiin olkkarissa, itkeskeltiin aika lohduttomasti... aamulla onneks sain sitten nukkua yli kymmeneen kun mies otti pojan. Ehkä ens yö menee taas paremmin.

Lähetettiin pojat viikonlopun viettoon isälleen, saadaan olla taas ydinperheenä täällä. Aika luksusta kun voidaan vuorotellen olla ydin- ja uusperhe [:)] tää oli taas ihan tippa linssissä kun isotveljet pussas Onnin märäks lähtiessään ja vanhin poika sanoi ettei haluais lähteä Onnin luota. Jotenkin oon tosi yllättynyt just vanhimman pojan reaktioista vauvaa kohtaan, hän kuitenkin on kohta 12-vuotias ja kiinnostus vauvaa kohtaan ei välttämättä ole ihan itsestäänselvää tuossa iässä. Mutta tietty tosi ihana juttuhan se vaan on.

Lupasin toiseksi nuorimmalle, 6,5-vuotiaalle pojalle, että ens viikon alussa mennään ihan kahdestaan käymään kaupungilla, jäätelöbaariin mennään ainakin. Vietetään siis hetki ihan ilman muita miehiä. Mitään mustasukkaisuuskohtauksia ei ole tullut, mutta jotenkin tuntuu että poika on nyt enemmän joutunut olemaan isoveljiensä kanssa kun mun huomio on ollut vauvassa niin paljon. Haluan ettei kukaan, varsinkaan tuo veli nro.3 tunne oloaan ihan hylätyks. Muutaman tunnin yhdessäolo tekee ihmeitä. Syötän vauvan ennen lähtöä ja isä voi tarvittaessa antaa pojalle sit pullosta maitoa jos joku kriisi yllättää.

Sunnuntaina mennään siskon tytön ristiäisiin. Katsottiin just eilen vaatteita sinne ja koin iloisen yllärin, kun huomasin ettei pojille tarvitsekaan ostaa vaatteita! 2 vanhinta tarvitsee kengät sinne. Ja nyt näyttää myös siltä, että mahdun sittenkin valkoisiin pellavahousuihini, jeeeee!!! [:)] sen varran hyvin oon palautunut omiin mittoihini.

Nyt taas sohvalle pötköttämään miehen kainaloon Onnin kanssa. Hyvää viikonloppua itsekullekin!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top