Heissan, olen seuraillut juttujanne jo jonkin aikaa, mutta vasta tällä viikolla sain aikaiseksi rekisteröityä itse. Odotan esikoistani, jota kätilö rakenneultrassa veikkasi pojaksi. Laskettu aika on 14.9. Tähän mennessä kaikki on mennyt todella mallikkaasti, olen voinut kaikin puolin hyvin eikä vaivoja ole ollut, paitsi että viime aikoina on alkanut tuntua, että tuo häpyluu ilmeisesti hieman oireilee kun kävelee oikein reippaasti. Ei onneksi kovinkaan pahasti, eli ei ole menoa haitannut ainakaan toistaiseksi. Töissä olen jaksanut hyvin ja toivon, että jatkuisi näin äitiyslomaan asti. Hieman stressaa se kun on hirveesti vielä asioita, jotka pitäisi töissä hoitaa pois alta ja sitten pitääkin kouluttaa sijaiseni tähän hommaan. Vielä 3 viikkoa ja 1 päivä töitä, sitten alkaa 3 viikon kesäloma, jonka jälkeen enää 7 työpäivää ja sitten alkaa äippäloma. :)
Olin tänään sokerirasitustestissä. Helsingissä kaikki yli 25-vuotiaat laitetaan nykyään automaattisesti testiin, oli sitten riskiryhmässä tai ei. Itseäni ei mitenkään haitannut tuo testiin meno, hyvähän se on että tutkitaan. Ei tuo testi mielestäni mikään paha ollut. Piti vain olla syömättä 12 tuntia ja tänään aloitettiin sitten paastoverikokeella, jonka tuloksen piti olla alle 8 ja mulla näytti 4,2, joten so far, so good. :) Sitten piti juoda se sokerilitku, joka oli just sitä, eli 75 gr sokeria liotettuna 3 desiin vettä. Ei tietoakaan mistään makuvaihtoehdoista, mikä ei sinänsä yllättänyt, tuntuu että tämä kaupunki säästää kaikissa mahdollisissa äitiysneuvontaan liittyvissä asioissa. Tähän mennessä, eli rv 27+1, olen ollut vain kolme kertaa neuvolassa; 1. kerran rv 7, 2. kerran rv 22 ja 3. kerran neuvolalääkärissä rv 26. Niin, ja ultrassa tietysti 2 kertaa siinä ekan ja tokan käynnin välissä. Tuntuu, että muualla neuvolassa käydään paljon useammin... Mutta siis sokerirasituksesta vielä, ei ollut siis mun kohdalla mitään väljähtäneen kokiksen makuista eikä vadelman makuista, vaan ihan sokerivettä se oli. Vetäsin ne kaksi mukia kurkusta alas nopeasti ja yritin välttää litkun liikaa maistamista. Hyvin meni alas (vaikkei nyt mitään hyvääkään tietenkään ollut) ja sitten piti vain istua sohvalla ensin yhden tunnin verran, jonka jälkeen otettiin taas verinäyte, ja sitten vielä toisen tunnin, jonka jälkeen vielä kolmas verinäyte. Maanantaina saan sitten soittaa neuvolaan tuloksista. Se osa jännittääkin tässä eniten. Itse testissä ei mielestäni ole yhtään mitään pelättävää, mutta huonot arvot olisikin sitten kurja juttu. Nyt kun pitää muutenkin miettiä mitä syö, niin en kaipaisi ollenkaan mitään vielä tarkempaa ruokavaliota, mitä pitäisi seurata. No, jos näin on, niin sitten täytyy vain sopeutua, tärkeintä on tietysti terveys, sekä oma että enne kaikkea pienen masuasukin. <3
Vielä puolitoista työpäivää, sitten pääsee taas viikonlopun viettoon, jee. Hyviä vointeja teille kaikille!