Tervetuloa, Kuuleijona! Mitäs troppia olet siihen migreeniisi ottanut? Vai oletko vain kärsinyt? Itse olen kärsinyt migreenistä 8-vuotiaasta asti (!), mutta mulle tulee myös "tavallista" päänsärkyä, luultavasti jännityspäänsärkyä, kun on aina niska ja hartiat niin pahasti jumissa. Normaalisti otan migreenikohtaukseen Imigrania, mutta sitähän ei saisi nyt raskauden aikana syödä. Onneksi en ole siitä migreenisärystä nyt kärsinytkään (*koputtaa puuta*), mutta välillä tulee kyllä muuten vain ihan hirvee hedari. Panadolilla olen useimmiten pärjännyt, mikä on sinänsä iloinen yllätys, sillä normaalisti mulla ei auta päänsärkyyn muu kuin ibuprofeeni (siis muu päänsärky kuin migreeni, johon auttaa vain migreenilääke), joka on myös kiellettyjen listalla nyt. Pari kertaa olen joutunut ottamaan Panacodin, mistä olen joka kerta potenut huonoa omatuntoa. Lääkäri sanoi mulle että saa ottaa, jos on paha särky, mutta lääkäreillä tuntuu olevan vähän eri mielipiteitä tästäkin asiasta. Olen itse ajatellut että ehkä yksi pieni tabu joskus harvoin ei voi niin paljon haitata, eihän se vauvalle hyvää tee sekään, jos äiti on ihan tuskissaan ja stressihormoonit sen takia pilvissä...!?!
Muuten mulla kaikki hyvin. Olen niin onnellinen siitä että olen selvinnyt niin vähällä tähän asti. Ei edelleenkään mitään vaivoja, muuta kuin että häpyluu on hieman arka välillä jos liikkuu enemmän. Toivon niin että jatkuisi näin hyvin. Se hieman mietityttää, kun vauva välillä potkii voimakkaasti suoraan alaspäin, että voiko se jotenkin pehmentää tai avata kohdunkaulaa...?! Se on kyllä niin epämiellyttävä tunne. Eihän se satu, mutta silti tosi epämiellyttävää. Pari viikkoa sitten, kun olin ekan kerran neuvolalääkärissä, niin kohdunkaula oli kaikin puolin kunnossa, mutta seuraava neuvolalääkäri taitaa olla edessä vasta rv:lla 36 (jep, näin meillä Helsingissä), eli siihen asti tässä kai pitää jännittää. Siinä vaiheessa ei kai sinänsä ole mikään suuri katastrofi, vaikka olisi hieman pehmentynytkin. Mutta ajatus siitä, että pitäisi 8 viikkoa miettiä onko siellä kaikki hyvin vai ei, on aika stressaava. Vai oireileeko se jotenkin, jos kohdunkaulalla tapahtuu jotain? Ensisynnyttäjänä kun ei oikein tiedä mitä odottaa.
Lisäksi stressaan yhtä niin typerää juttua, ettei tosikaan. Olen jo monta vuotta ollut neulakammoinen ja varsinkin pelkään käytettyjä neuloja, sillä pelkään kaikenlaisia tartuntatauteja. Olin sitten viime viikolla sokerirasituksessa ja neulakammostani johtuen en sitten katsonut oikein mitä se hoitaja teki. Jälkeenpäin sain päähäni että "kai se nyt varmasti otti uuden neulan ennen kun otti sen verinäytteen". Ekalla kerralla näin että se otti uuden, mutta tokalla ja kolmannella kerralla en varsinaisesti nähnyt. Muistan vain että se neula oli jossain vaiheessa valmiina kiinni siinä "purkissa", johon se kiinnitetään ja johon myös se näyteputki kiinnitetään. Todennäköisesti hoitaja laittoi sen neulan kiinni siihen samalla kun mä istuin siihen tuoliin ja asettelin laukkuani viereiselle tuolille, mutta kun en varsinaisesti nähnyt itse että se varmasti otti uuden neulan, niin tämä asia on alkanut vaivata mua ihan hirveesti. Olen tosiaan kauan ollut neula- ja yleisesti verikoekammoinen ja varmasti raskaushormoonit vaikuttavat asiaan myös ja järki tietysti sanoo, ettei Suomessa tarvitse pelätä tällaista, mutta tämä ajatus ei nyt jätä mua rauhaan. Todella rasittavaa, eikä varmaan tee vauvallekaan hyvää, jos mä koko ajan stressaan tätä asiaa. Tajuan tietenkin että Suomen terveydenhuollossa on itsestäänselvyys että aina otetaan uusi neula (ja ne varmaan ovat kertakäyttösiä muutenkin) ja myös sen että riski että mun edellä olisi ollut joku HIV- tai hepatiittipotilas on häviävän pieni, mutta kun tällaiset pelot ei oikein kuuntele järkeä. Todella rasittavaa! Toivon todellakin että pystyn kohta jättämään tämän typerän ajatuksen taakseni. Jatkossa aion kyllä katsoa tarkkaan mitä hoitaja tekee, etten joudu kamppailemaan tällaisten typerien ajatusten kanssa toiste.
Muuten sokerirasitus meni hyvin, litku meni hyvin alas (vaikkei mitään hyvää ollutkaan, kaadoin vain nopeasti litkun kurkusta alas maistelematta liikaa) ja tuloksenkin sain nyt maanantaina ja kaikki arvot olivat alle rajojen, eli kaikki hyvin. :)
Mites se vauvan liikkuminen teillä nyt näillä viikoilla? Mulla vauva liikkuu yleensä tosi vilkkaasti, mutta sitten välillä tulee päivä tai kaksi, jolloin se on huomattavasti rauhallisempi. Välillä huolestuttaa, mutta kyllä siellä joka päivä liikkeitä tuntuu, joten kai kaikki on OK. Esim. viime viikolla ke-su vauva oli ihan villinä joka päivä, mutta nyt maanantaina ja eilen se oli taas rauhallisempi. Tänään tuntuu bileiden taas jatkuvan, joten nyt on taas helpottunut olo. Kai vauvoilla on vain erilaisia päiviä, joskus ollaan energisellä tuulella ja joskus vähän rauhallisemmalla.
Huh, tulipa pitkä vuodatus ja vieläpä oma-napainen... Sorry!