Kesäkuun kullanmurut 2014

Enpä ole ainakaan osannut tulkita miehestä mitään raskausoireita.
Mutta nyt mulla todellakin on tissit kipeet. Esikoisesta en muista, kuulemma valittelin silloinkin mutta en tod näin aikaisin. Samat rintsikat kävi synnärille asti - tissit ei siis turvonnu. Maitokin nousi vasta 4päivän päästä. Saas nähdä kuinka nyt käy, tänään poksu rv 7+0.
Väsymystä on myös lisääntyvässä määrin.

Urheilusta; eikös sitä sen pohjalta voi tehdä mikä tuntuu hyvälle? Kroppaa kuulostellen ja silleen:)
 
Niinhän se on parasta tietenkin, kuunnella omaa kehoa että mille tuntuu ja tehdä sen mukaan :) nyt rv 7+1 ja olo karsea. Mitään ei pysty syömään kun tulee heti ulos (molemmista päistä kaiken kukkuraksi), mutta pakko kai se olisi saada alas edes jotain... Kaikki vaan haisee ja maistuu niin pahalle! Mitenköhän tämän opiskelun käy, koko viikonloppuna en oo jaksanu tehdä mitään koulutehtäviä enkä edes käydä missään, saa nähä..
 
Tämä äiti vaikenee ja jää odottelemaan parempia aikoja haikara-asioissa :sad010

Alkuviikon niukka vuoto loppui kyllä, mutta alkoi uudestaan perjantaina ja voimistui lauantaina tosi runsaaksi kera kovien vatsakipujen. Pienen pieni Rusinamme ei vain ollut tarkoitettu meille vaan liittyi veljiensä seuraan :angel10.

Nyt otetaan aikalisä jotta selvitään henkisesti näistä koettelemuksista. 5kk sisään ennenaikainen kaksoissynnytys ja nyt tämä keskenmeno.. :shaking

Paljon tsemppiä teille muille ja toivotaan että teidän pikkutyypit pysyy kyydissänne! Voikaa paksusti!

:greet025
 
HIrmuisesti voimia Viiviliinille ja miehellesi- kyllä toisia koettelee ihan käsittämättömästi. :dontknow
Sun kirjoitukset käsittämättömän optimismin kautta sai liittymään foorumille ylipäätään..outoa kun ei edes toista tunne. Mutta se suuri syvyys loistaa sanoista isojen menetysten kautta. Toivottavasti löydätte vielä optimismin kaiken teitä kohdanneen surun keskeltä.
 
Voi Viiviliini, voimia sinne <3

Mulla on tänään ollut jotenkin herkkä päivä. Kyyneleet silmissä ollut monestakin syystä. Liekö isänpäivä saanut lapsuusmuistot ja joulun mieleen, kun piti kaivaa kätköistä joulu cd ja tirauttaa muutama kyynel sitä kuunnellessa :D Kaiken lisäksi luin sattumalta päivän lehdestä kuolleiden ilmoituksia ja ne muistokirjoitukset sai tunteet pintaan. Oli niin kauniisti kirjoitettu.

Muuten tänään on vointi ollut hyvä vaikka kuvotusta on edelleen. Ja tuo väsymys/saamattomuus on ihan hirveää. Koirien kanssa kun kävelee reilun kilometrin niin sekin ottaa jo voimille. Toivottavasti tää loppuisi kun eka kolmannes on ohi. Ei enää onneksi montaa viikkoa (tai no on siihen vielä 4...) :D


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Voimia viiviliini <3 Ei sitä ymmärrä miksi toisia niin koetellaan.

Täällä on väsymys palannut, oli ihan muutaman päivän plussatestin jälkeen ja sit oli kolmisen viikkoo pois. Ei toimi tämä äiti ilman päikkäreitä, onneks vartti/ puolituntia riittää.. Väsymys yhdistettynä iltayön unettomuuteen ei oo kiva. Yleensä lyhyetki päikkärit vie yöunet mutta nyt valvon kuitenki iltasin.

Saa nähä miten ens viikko menee ku lähen pojan ja siskon kans Budapestiin veljeä, hänen vaimoaan ja poikaansa moikkaan. Veli on sielä vaihdossa ollu 3kk ja on vielä 3kk. En oo ikinä lentäny/ käyny ulkomailla, ja nyt lähetään ilman iskää, vähä ehkä jännittää :) Saa nähä arvaako veljenvaimo jos mää kovin sielä oireilen, sitte arvaa jos arvaa.
 
Voi viiviliini,voimia miljoonasti! Uskotaan parasta että teidänki koettelemukset kääntyy voitoks! Superpaljon haleja täältä!
 
Mul on tosi pitkä tauko tänne kirjoittelusta. On täs ollut myydää nostetaan asunto meininkiä ja nyt pitäs sitte pakkaa kun nyt tulevana perjantaina alkaa pikainen remontti ja seuraavalla viikolla ois muutto jo :) eli kiiret pitää...

Viikkoi napsahtaa huomenna tasan 10 <3 viime viikolla oli lääkärineuvola ja mahassa oli kaikki hyvin sekä ekast neuvola ultrakurkkauksest asukki oli jo hurjasti kasvanu <3
Pahoinvoinnista kärsin edelleen 24/7 ruoka ei maistu ja kaikki aaaivan kaikki hajut oksettaa edelleen etenkin esikoisen kakkavaipat (yh pelkkä ajatuski nostaa karvat pystyy) en sentään ole oksentanut ku kerra mut ei kaukana oo :/
Liitoskivut ovat myös kaverina :/

Suuri hali kaikille niille kellä pienokainen ei oo matkassa pysynyt ja niille kellä huoli painaa nii isosti tsemppii <3
 
Kuulostaapa Heinäkesä kivalta! Voimia muuttoon ja remppaan! Voi mä en malta oottaa ultraan, meillä eka vasta 1,5 viikon päästä, eli 11. viikon loppupuolella...
 
Tsemppiä Viiviliinille ja hänen miehelleen <3

Tällä fiilikset vaihtuvat aaltoilevasta pahoinvoinnista lähes epätoivoon, kun olo tuntuu välillä niin oireettomalta. Vielä viime viikolla tunsin kohtuni erityisesti iltaisin, nyt en enää sitäkään. Rv tällä hetkellä 8+4, huomenna olisi eka neuvola. Kunpa itselleen saisi taottua päähän, että kaikki on ihan varmasti hyvin. Ainakin naama kukkii sen verran komeasti, että luulisi siellä kohdussa nyt jotain olevan vielä elossa...
 
Pitkä tauko täällä olosta ja kauheasti tekstiä... :)
Täällä nyt rv7+5 ja eka neuvola takana, labrat varattu, np-ultra 12.12 ja lääkärin tarkastus 19.12... sinne asti sitte odotellaan.
Tuntuu et olo on ihan hirvee ku vertaa edelliseen raskauteen. Sillon ei huono olo ollu ku iltasin niin nyt... hyii se alkaa heti iltapäivällä jatkuu nukkumaan menoon asti.. edelleen oksentamiselta oon säästyny (no yhen kerran).

Tuosta liikunnasta mistä täällä oli keskusteltu aikasemmin. Mä ainaki pyrin harrastamaan liikuntaa, niin paljo ku aikasemminki, mut tää olo.. oon melkolailla koomassa kotona töitten & päivällisen jälkeen, niin on kyllä jääny hikijumpat minimiin.. salilla kävin ennen tätä oloa 3x/vko, koirat lenkillä päivittäin ja joku hikijumppa 1x/vko. Nyt on jääny salit 1x, ulkoilua ehkä ½h/pvä ja ei jumppia.. kahvakuulailen kotona sillon tällön (käytössä 5, 8 ja 12 kg kuulat).

Minusta oli järkytys lukee et jolleki oli sanonu terkkariopiskelija et keskenmeno tulis liikunnasta... huh huh.. ei se siitä kyllä tuu. Sehän on suositeltavaa et sitä liikuntaa jatkaa jos keho on siihen tottunu. Uusi lajeja ei kyllä suositella alotettavaksi raskausaikana. Ja se rusehtava vuoto.. jos sitä on tullu niin niinä päivinä kuulema pitää harkita harrastaako mitään rankkaa. Mä kärsin siitä eka raskaudessa aina rv 17 asti.. mut kyllä se loppu ja rv18 käveltiin masuasukin ja miehen kanssa 70 km vaellusreitti lääkärinluvalla. :) Nyt mulla on kans tullu sitä vuotoa ja oon uskaltanu paljon iisimmin ottaa sen ilmestymisen..

Tsemppiä kaikille olojen kanssa.. yritän iteki selvitä päivä kerrallaan ja toivon jo et oli se rv11-12 millon viimeksi alko helpottamaan pikku hiljaa..
 
Takaisin
Top