Kesäkuun kullanmurut 2014

Mäkin pelkään kovasti että jos jotain pahaa tapahtuu tässä raskaudessa.. Keskenmeno, tuulimuna jne pyörii mielessä paljon. Oireita on paljon ja turvotuskin sitä luokkaa että kaikella järjellä jotain sielä ainakin kasvaa ja kaikki varmaankin ihan hyvin. En sitten tiedä mistä tämä pelko tulee, kun koskaan en keskenmenoja tai muutakaa oo kokenut ja kaks edellistä raskauttakin oli onnistuneita ilman suurempia ongelmia. Silti vain pelottaa, näkyykö sielä ens viikon ekassa neuvolassa ees elonmerkkejä mistään. Ja pelkään jo valmiiksi np-ultraa ja rakenneultraakin, ettei niissä vain olisi mitään mistä huolestua. Typerää, meinaa pelot viedä välillä yöunetkin.

Silti en pelkää omalla toiminnallani aiheuttavan mitään pahaa. Oon uskaltanut lenkkeillä ja liikkua normaalisti. Enemmän pelkään et joku paha kohtalonosa päättää tän jutun huonosti :/
 
Tuosta liikunnasta tuli mieleen, että harrastatteko te jotaki? Ja minkähänlaista liikuntaa sitä suositellaan raskaanaoleville? Itte ku en pahemmin harrasta mitään enkä töiden jälkeen/ennen jaksa ees lenkille lähtä. (työmatka on kuitenki tunti suuntaansa) Mutta nyt kuitenki tuntuu, että ois ivarmaan hyvä käyä ees lenkillä. Tosin sunnuntaina kun käytiin miehen kans lenkillä, niin sillon illalla sitä vuotoa sitten tuli. Voiskohan se olla siinä syy sille vuodolle, että jos sielä on joku pintaverisuoni sanonu "poks" ja siks tuli vuotoa..
 
Voi hyvinkin olla suviiit pintaverisuonesta :) En mä ainakaa mihinkään vakavampaan usko sun vuodon kohdalla, kun sitä niin vähän tuli. Sitä en sit osaa sanoa poksuuko ne pintaverisuonet itestäänkin vai vaatiiko jonku rasitteen. Mulla kun ei oo koskaan vuotoja ollut minkäänlaisia.

Tässä pari linkkiä raskausajan liikuntaa koskien:
http://www.sydanliitto.fi/odotusajan-liikunta
http://www.vauva.fi/artikkeli/raskaus/raskausaika/liikunta_raskauden_aikana
http://www.ukkinstituutti.fi/ammattilaisille/terveysliikuntasuositukset/liikunta_raskauden_aikana

Ite harrastin aikanaan tosi aktiivisesti kuntosalilla käyntiä ja hyvässä kunnossa sitä joskus olinkin :D nyt se on muisto vain. Lasten harrastukset on mennyt edelle ja vähän jää aikaa sinne salille enää itsellä kun mieskin tekee reissutöitä. Ja meiltä matkaa salille yhteen suuntaan yli 20km.. Joten aika pitkälti se on sitä lenkkeilyä, sauvakävelyä, kahvakuulailua mitä tulee enää harrastettua.
 
Salilla käyn minäkin, välillä lenkkeilyä myös. Ohjeissa sanotaan, että saa jatkaa liikuntaa kuten ennenkin, joten kaipa se turvallista on. Kyllähän kroppa kai sitten kertoo AJOISSA, jos jokin juttu ei ole hyvästä. Niin ehtii sitten lopettaa sen / keventää, ennen kuin sattuu mitään vakavaa.
 
Mulla on vähän sama tilanne ku sulla Suviiit. Oon yleisesti ottaen melko laiska liikkumaan ja enkä siksi aatellu mitään kuntokuuria nyt raskaanakaan aloittaa. Yritän lisätä edes vähän ulkona liikkumista, eli pyrin edes kävelyllä käymään. Siitä ei ainakaan missään raskauden vaiheessa ole vaaraa. Sitten suosituksiakin saaneen mammajoogan aloitan kans kunhan vain löydän paikan jonka aikataulut sopii omiin. Joogakoulu Shanti vaikuttaa tällä hetkellä parhaimmalta.

Ideoita tuon mammajoogan suhteen otetaan vastaan :cool01
Eli suosituksia ja vinkkejä PK-seudun mammajoogapaikoista. Googletellut oon mutta ei niin kovin hirveästi oo löytyny.
 
Muokattu viimeksi:
Hän ilmoittautuu myös tänne. LA on näillänäkymin 19.6 ja kolmatta odottelen. Hiukka epätodellinen olo vielä kun ei yhtän neuvolaa/ultraa tai mitään ollu vielä mutta viimesen viikona aikana muuttuneet olot vähän muistuttaa siitä että raskaana ollaan :)
 
Tulin tänne kurkkimaan keskustelua ja ajattelin itsekin jotain laittaa. Rv 7 tänään täynnä ja laskettu aika 10.6. Eka neuvola varattu ja ultra myös. Väsymys, turvotus, erilaiset mielihalut ja pahaolo vaivanneet ihan kiitettävästi. Jonkun verran apua olen saanut homeopatiasta ja tänään ajattelin käydä vielä hakemassa apteekista pahoinvointirannekkeen, josko auttaisi ja pystyisi töissä toimimaan suthkoht järkevällä tasolla. Emme ole vielä kertoneet kuin yhdelle ystävälle, koska kaksi keskenmenoa viimeisen puolentoista vuoden aikana ovat varjostaneet yritystämme ja olemme varovaisia. Hassuinta oli, että ystävälle jolle kerroin oli myös itse raskaana tietämättäni, hänellä nyt rv 5+4 - aivan huippujuttu ja olemme vertailleet olotilojamme päivittäin. Vertaistuki paras tuki :).

Joku mietiskeli täällä akupunktiota pahoinvointiin. Itsekin ajattelin käydä jos ei ala toi pahoinvointiranneke auttamaan. Olen käynyt useaan otteeseen akupunktiossa ennen raskautta mm. kevätväsymykseen. Tiedän, että vaihtoehtohoidot jakavat mielipiteitä, mutta itselläni on niistä vain positiivisia kokemuksia.
 
Minäkään en mikään himoliikkuja ole, mutta nuo kaksi karvaista touhukoiraa pitävät emännän ulkona ihan kiitettävästi :)

Tuo mammajooga kuulostaisi kyllä tosi mielenkiintoiselle! Pitääkin katsoa josko meidän suunnalta joku ryhmä kevääksi löytyisi.

Peloista sen verran, että mullakin niitä on tullut jostain ihme syystä, siis et pelkään keskenmenoa ja just tuulimunaa. Ehkä kun niistä lukenut netistä ja sit tarkkailee itseään ihan liikaa. Siksi kävinkin varhaisultrassa ja kaikki oli hyvin :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Jee uusia odottajia taas mukana!:)

Meillä päin ei varhaisultraan taida ees päästä ilman "hyvää syytä" eli pelkkä oma pelko ei riitä. Yksityiselle toki varmasti pääsis mut ei raaski maksaa kuitenkaan. Tyydyn nyt vain odottamaan sen viikon vielä että saa tietää :)
 
Mä kävin siis yksityisellä ja yllätyin ettei tarvinnut yli 100 euroa pulittaa. Olin jotenkin kuvitellut että olisi ollut kalliimpi reissu :) Joten siihen nähden maksoi vaivan, että sain mielenrauhan :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Joo eihän ne mahottoman hintasia oo. Ite oon ollut nyt tän kuun työttömänä lähihoitajan hommista, ja työt alkaa vasta 18.11 joten vähän on nyt tiukilla oltu rahojen kans. Onneks pian pääsee töihin niin menee viikotkin nopeempaa :)
Vaikka toisaalta tää työttömyys osu nyt parhaaseen saumaan omaan oloon nähden; ei tällä väsyllä ja etovalla olollakaa ois töissä liian hyvin viihtyny :)
 
Nuista varhaisultran hinnoista.. niissä on ihan hirveitä eroja. Omalla paikkakunnalla sekä parissa viereisessä kunnassa yksi varhaisultrakäynti makso 150-200€ ja toinen mistä kysyin oli lääkäriasema, joka toimii koko Suomen alueella. Onneksi Oulusta löyty yksityinen neuvola, jossa oli keväällä 50€ varhaisultra. Nyt on tieten hinta noussu pikkasen. :) Aateltiinki miehen kans, että jos ei siinä seuraavassa ultrassakaan vielä näy mittää, nii käyään sitte tuolla taas. Oli ainaki uudenaikanan laite, jolla näki tarkkaan :D
 
masunasukki12&14 sanoi:
vauvatarvikeliikkeistä saa sellaisia pahoinvointi rannekkeita, oisko niistä apua?? Jos kokeilet nii kerrotko kokemuksia kun itseäkin kiinnostaisi :)
Click to expand...

Kiitti vinkistä. Täytyy varmaan käydä ostamassa sellainen ja testata. :)

Minä olen aiemmin harrastanut epäsäännöllinen säännöllisesti liikuntaa. Kävin vähintään kaks kertaa viikossa salilla ja lisäksi bodypumpissa ja zumbassa. Viime viikolla me käytiin vielä uimassakin. No, nyt ei voi kylläkään noista ajatellakaan. :( harmittaa niin vietävästi, kun tämän olon takia on ihan poikki.
Täytyy vain toivoa, että tämä menisi nopeasti ohi. Tosin jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, tämä pahenee ennen kuin paranee. :/
 
Mua jännittää tuo km kanssa. Jotenkin se maaliskuinen km jätti jälkensä,vaikka luulin asiasta päässeeni hyvin yli..joka vessareissulla tutkin tarkkaan paperit,ettei vaan..hullua eikö..:D
Mä haluaisin mennä salille taas,kun oon vuoden aktiivisesti treenannu 3 krt vkossa,mutta perkule kun ei jaksa! Mä en jaksa/VIITTI tehdä mitään..Pojan kanssa pakolliset ulkoilut ja vähän touhuumista,ja työt toki,muuten joutuu kyllä potkimaan ihteensä persuksille. Eilen tein kotitreenin mutta ei se oo sama..Pitäs ottaa itteensä niskasta kiinni ja raahautua kotia pidemmällle..ehkä jo huomenna :D
 
Kyllä nuo koettelemukset jälkensä jättää. Harmittaa oikein etten osaa iloita asiasta kuuluvalla tavalla. Olen niin odottanut tätä raskautta. Olen jo 34-vuotias, ja biologinen kello huutaa kuin viimeistä päivää. Silti kun saimme positiivisen niin olo oli että: okei, katotaan. Vuosi sitten kun oli se kohdunulkopuolinen raskaus niin iloittiin ihan ääneen, se oli niin mahtava tunne. Ei ehditty kovin monelle edes uutisia kertomaan kun oireet ilmaantuivat. Ja se olikin sitten pitkä prosessi kaiken kaikkiaan kunnes oli ohitse.

Pitää välillä oikein muistuttaa itseään että hei tää on hyvä juttu. Sitä vaan niin pelkää vastoinkäymisiä että unohtaa iloita silloin kun siihen on aihetta. Ehkä sitten kun raskaus etenee turvallisimmille vesille, ja vatsakin alkaa pömpöttään niin ehkä sitä sitten viimeistään hoksaa.

Mulla kanssa tarkoituksena ottaa lenkkeily kuvioihin nyt ihan tosissaan. Tänäänkin jostain syystä, kun satoi vettä, ajattelin että enpäs menekään... Onneksi huomenna on päivä uus :wink
 
Toivottavasti kukaan ei nyt suutu tai loukkaannu.. mutta tuntuu että melkein kaikki pelkää tosi paljon keskenmenoa ja jotenkin tuntuu kuin koko raskaus olis saanu jonkin "sairaus"-statuksen.
Itse 3 lasta odottaneena (onneksi olin silloin nuori ja tietämätön), nyt neljättä odottelen enkä osaa pelätä keskemenoa tai oikeestaan muutakaan. Ajattelen keskenmenostakin niin että jos raskaus keskeytyy, siihen on syynsä, joista yleiisn on jonkin sisäelimen kehittymättömyys tai vaikea kehitysvamma. Mielestäni on luonnollista että luonto silloin hoitaa asian tavallaan.
Mitä Pihla tuossa mietti treenaamista, itse olen työssä missä joudun väkivalta tilanteisiin, kiinnipitoihin ja raskaisiin repäisyihin tms. aina on vauva kyydissä pysyny. Muutoinkin elän ihan normielämää.. 3 esiteinin tai teinin kanssa..=)

Kautta aikojen on naiset tehneet raskaat peltotyöt, pyykänneet ja hoitaneet karjan ja lapset vaikka raskaana ovat olleetkin ja silti ovat lapsia saaneet..

Olen pahoillani todella jos jotakuta loukkaan kirjoituksellani mutta olen jotenkin alakuloisena lukenut palstaa kun koko ajan leijuu vain keskenmenon uhka ja kaikki pelot ilmassa =/ Toki ymmärrän jos jollain pelkoja on mutta en vaan itse ole joutunut samoihin fiiliksiin ja oma odotukseni on silkkaa ihmetystä, iloa ja uuden oppimista (uskokaa tai älkää). Toivon siis että kaikilla odotus sujuu hyvin ja kaikenmaailman uhakakuvat väistyy hiljalleen syrjään.. raskaus on hurjan lyhyt ja siitä kannattaa yrittää nauttia..=)

Tsemppiä siis kaikille odottaville..=) Nauttikaa!!!
 
Ihan oikeassa olet veronicat. Tunnistan itseni kirjoituksestasi ja myös siitä ajatuksesta, että jos raskaus keskeytyy se keskeytyy syystä. Kyllähän tämä paljolti, omalla kohdalla ainakin, on asennekysymys. Antaako pelon ottaa vallan, näinkin ainutlaatuisessa kokemuksessa vai nauttiiko siitä täysin rinnoin. Pelkoja ei usein järjellä selitetä, mutta voi niihin silti vaikuttaa. Hyvä kirjoitus, minä ainakin otan susta mallia :)
 
Itse yritän myös olla pelkäämättä keskenmenoa ja ajatella että sehän on vain hyvä että luonto hoitaa tehtävänsä jos pieneen elämän alkuun ei oo edellytyksiä. Mielummin sekin kuin tosi vaikeasti vammainen lapsi joka sitten kärsii koko elämänsä. Ja onhan keskenmenossa sekin puoli ettei itse tarvi sitä päätöstä tehdä, vertaa esim. jos ultrassa selviää jotain poikkeavaa ja sen perusteella pitää tehdä päätös miten edetään.

Yritetään siis iloita elämän pienistä ihmeistämme eikä ainakaan liian aikaisin murehtia niiden menettämistä. Lastenlääkäri sanoi ihanasti pienen enkelipoikamme keskoskaapin luona "Niin kauan kuin on elämää, on toivoa". :rolleyes:

http://forum.vau.fi/threads/kesäkuun-kullanmurut-2014.1578807/page-14#
 
Kiitos että ymmärsitte :) En ole uskaltautunut tänne synkkien juttujen joukkoon juuri kirjoitella koska olen jopa ihmetellyt että onko minussa vika kun kun tekisi mieli vaan kirjotella niitä ihania vauva-juttuja ja hattara-ajatuksia..:rolleyes:

En kuitenkaan väheksy kenekään rankkoja kokemuksia tai edes niitä pelkoja.. ei täälläkään kaikki ole aina ihan nappiin mennyt mutta nyt 7+4 ja ihania oireita (ja vähemmän ihania) ja ekoja tosijuttuja ootellaan..:happy090
 
Puhut veronicat ihan asiaa, kiitos rohkaisevasta viestistä. :)
Kai se on tämä suomalainen peruspessimismi, ettei koskaan voi iloita täysillä vaan pitää olla varautunut jos jotain ikävää sattuu. On tavallaan noloa hehkuttaa, jos hetken päästä se hehkutus onkin ihan aiheetonta.

Olen kyllä päättänyt nauttia tästä raskaudesta täysillä ja tosiaan yritän uskoa, etten itse voi aiheuttaa keskenmenoa. Enkä todellakaan aio jäädä sohvan pohjalle mahaa kasvattamaan, mikäli olotilat säilyy hyvänä. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top