Mulla kans urheilu joka ennen oli päivittäistä on nyt pahoinvoinnin takia jäänyt täysin, 5 viikkoon en ole mitään jaksanut tehdä. Liikuntakeskuksen jäsenyys meni vuokralle.. Mutta heti kun olo paranee niin otan kaikki takaisin!
Mulla tuossa hoitoon pääsyssä kävi niin, että ensin tosiaan soitin neuvolaan, josta käskettiin soittamaan äitipolille, joka taas ei vastannut, joten soitin seuraavaksi vaihdepalveluun, josta ne yhdistää puhelun haluamaasi paikkaan ja pyysin että saisiko äitipolille. Kahteen eri numeroon yritettiin mutta ei vastanneet, joten vaihteen hoitaja kysyi että millaista asiaa ja ohjasi sitten puhelun päivystävälle kätilölle. Hän sitten oli huolissaan kun niin paljon mulla paino pudonnut, ja sano että mene yhteispäivystykseen, ei tarvitse sinne enää erikseen soittaa. No äiti lähti käyttämään kun mies oli töissä ja siellä otettiin verikokeet jonka jälkeen odotettiin neljättä tuntia aulassa ennenkuin päästiin lääkärille, (nuorehko mies), jonka luona meni muutama minuutti ja tulos oli naureskelua lääkärin puolesta että "eipä sille ole juuri mitä tehdä" ja ehdotti että apteekista voi jotain oksennustautiin tarkoitettua juomaa tms. hakea. Olo oli erittäin turhautunut ja itku tuli, toisaalta jotenkin hävetti ja tuntui että ei olisi pitänyt ollenkaan lähteä, toisaalta suututti kun tuntui että ei ymmärretä ja ei saa mistään apua. Pompotellaan vain ja naureskellaan. Näin siis Oulussa.
Äiti (joka muuten on terkkari) hermostui kun kuuli mitä lääkäri oli sanonut ja soitti samantien oman aika pienen paikkakuntansa, jossa itsekin olen lapsuuteni viettänyt, neuvolan työkaverilleen ja lääkärille, ja kysyi että saako tuoda yhen henkilön tippaan ja lupa tuli samantien. Sinnepä sitten ajeltiin heti ja samantien osastolle sänkyyn ja tippaan, oi että sitä helpotusta ja hyvänolontunnetta kun joku ymmärsi ja hoiti! Toissayön olin siis siellä tipassa ja ennen puoltapäivää pääsin kotiin. Lähtiessä kiertävä lääkäri vielä sanoi että jos tulee huono olo taas jne. niin saa tulla uudestaan ja laitetaan taas tippumaan. Niin se vaan pienissä yksiköissä ja "maalla" hommat toimii paljon paremmin! :)
Tipassa olon jälkeen en ole oksentanut ja olo ollut paljon parempi, syönyt olen ihan hyvin. Etovaa oloa on edelleen ollut mutta ei niin pahaa kuin aikaisemmin. Eipähän ole tarvinnut yrjötä ja sai nestetasapainoa kohdilleen siellä tk:ssa ollessa. Kyllä tästä vielä noustaan! Tsemppiä kaikille pahoinvoiville, ja jos tarvetta on niin vaatikaa ja laittakaa kova kovaa vastaan apua saadaksenne! Mies sanoi jälkeenpäin, että olisi hänellä pitänyt olla mukana siellä lääkärin vastaanotolla kertomassa tilanteesta, pistää vähän lisuketta tarinaan ja korostaa kaikkea, niin johan olisi hoitoa saanut. Niin se varmaan monissa isommissa paikoissa on että tämmöiset jotka ei osaa niin äkäisesti sanoa ja vaatia niin jää helposti huomioimatta hoitohenkilökunnallakin.
