Windfall, tosi ikävää että sulla on kaikki huolenaiheet iskeneet päälle yhtäaikaa. 
Hyvä, että jaoit ne meidän kanssa täällä! Herkällä hetkellä negatiiviset ajatukset ja huolet usein vielä tuntuvat vähintään tuplasti suuremmilta kun normaalioloissa, varsinkin jos niitä pohtii yksin. Omaan korvaan mainitsemasi asiat kuulostavat hyvin ymmärrettäviltä huolilta, joita olen itsekin pohtinut, ikävintä kaikessa ehkä vielä se että miehesi on niin pitkään poissa eikä voi olla fyysisesti läsnä jakamassa näitä asioita, hetkiä ja ajatuksia. Kaikki tuntematonhan on aina pelottavaa ja raskaus, lapsen syntymä ja ainakin ensimmäiset 30 vuotta lapsen elämästä on äidille täynnä erilaisia huolia..
Kun itsellä on hetkiä joissa tuntuu että negatiiviset asiat kasvavat mielessä liian suuriksi, yritän väkisin keskittyä positiiviseen ja järkeistää asiat: meilläkään ei ole hankittu vielä mitään vauvalle, joten loin listan asioista joita tarvitaan ja aikataulun milloin haluan että kaikki nämä asiat on hankittu. Oma perhe ja ystävät ovat tuhansien kilometrien päässä, joten olen lähtenyt etsimään paikallisia mammajooga tms ryhmiä, jotka eivät ole yleensä ihan omantyylisiä juttuja, mutta saattavat kuitenkin toimia hyvinä väylinä uusiin tuttavuuksiin; yksikin uusi, samassa elämätilanteessa oleva ystävä voi muuttaa niin paljon. :) Ja tärkeintä ehkä kaikessa, mihin vasta viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota, on pitää huolta siitä että itsellä on hyvä olla ja tekee myös niitä asioita mistä itse nauttii. Tuntuu että näiden raskauskuukausien aikana niin helposti hukkuu kaikkien fyysisten oireiden sekä ultra- ja lääkäriaikojen keskelle joissa kaikissa etsitään vikoja, saati sitten ne Internetin kauhukertomukset jokaisesta mahdollisesta skenaariosta mikä voi mennä pieleen, että sitä unohtaa miten loppujenlopuksi ehdottomasti suurin osa meistä ja meidän lapsista tulee olemaan täysin terveitä ja hyvinvoivia, ja varmasti myös aivan loistavia äitejä!
Hyvä, että jaoit ne meidän kanssa täällä! Herkällä hetkellä negatiiviset ajatukset ja huolet usein vielä tuntuvat vähintään tuplasti suuremmilta kun normaalioloissa, varsinkin jos niitä pohtii yksin. Omaan korvaan mainitsemasi asiat kuulostavat hyvin ymmärrettäviltä huolilta, joita olen itsekin pohtinut, ikävintä kaikessa ehkä vielä se että miehesi on niin pitkään poissa eikä voi olla fyysisesti läsnä jakamassa näitä asioita, hetkiä ja ajatuksia. Kaikki tuntematonhan on aina pelottavaa ja raskaus, lapsen syntymä ja ainakin ensimmäiset 30 vuotta lapsen elämästä on äidille täynnä erilaisia huolia.. Kun itsellä on hetkiä joissa tuntuu että negatiiviset asiat kasvavat mielessä liian suuriksi, yritän väkisin keskittyä positiiviseen ja järkeistää asiat: meilläkään ei ole hankittu vielä mitään vauvalle, joten loin listan asioista joita tarvitaan ja aikataulun milloin haluan että kaikki nämä asiat on hankittu. Oma perhe ja ystävät ovat tuhansien kilometrien päässä, joten olen lähtenyt etsimään paikallisia mammajooga tms ryhmiä, jotka eivät ole yleensä ihan omantyylisiä juttuja, mutta saattavat kuitenkin toimia hyvinä väylinä uusiin tuttavuuksiin; yksikin uusi, samassa elämätilanteessa oleva ystävä voi muuttaa niin paljon. :) Ja tärkeintä ehkä kaikessa, mihin vasta viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota, on pitää huolta siitä että itsellä on hyvä olla ja tekee myös niitä asioita mistä itse nauttii. Tuntuu että näiden raskauskuukausien aikana niin helposti hukkuu kaikkien fyysisten oireiden sekä ultra- ja lääkäriaikojen keskelle joissa kaikissa etsitään vikoja, saati sitten ne Internetin kauhukertomukset jokaisesta mahdollisesta skenaariosta mikä voi mennä pieleen, että sitä unohtaa miten loppujenlopuksi ehdottomasti suurin osa meistä ja meidän lapsista tulee olemaan täysin terveitä ja hyvinvoivia, ja varmasti myös aivan loistavia äitejä!
