Kesäkuiset keskustelut

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Eleanora
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Wow, kyllähän se mukava on välillä kuulla kehujakin :) Mulla on nyt jopa mieskin erehtynyt pari kertaa sanomaan minua kauniiksi <3 Hyvää vastapainoa sen harrastamalle pömppömahahuumorille :)

Minä syön myös jäätelöä ihan joka päivä. Karkeista olin alkuraskauden erossa, mutta sen jälkeen syönyt ehkä kerran viikossa ja nyt viime aikoina valitettavasti useamminkin. Pitää pyrkiä nyt takaisin siihen kerta viikkoon-linjalle. Limsan juonti on myös lisääntynyt viime aikoina. Sen lisäksi syön aika normaalia ruokaa mitä ennenkin: kasviksia liian vähän, lihaa paljon, leipää paljon, juustoa, makkaraa, juguttia, jonkin verran hedelmiä... eli en syö kovin "kevyesti", mutta en myöskään syö sipsejä, suklaata ja leivonnaisia juurikaan. Tota kasvisten määrää pitäisi lisätä. Sen ja herkkuongelman lisäksi oon myös huomannut, että oon lipsunut tässä keskiraskaudessa aika pahasti siitä kalan syömisestä, mitä alkuraskaudessa vielä jaksoi harrastaa. Mutta 9kk on pitkä aika, joten ei ihme, että lipsuu... Painoa on tullut jotain +6 kiloa joten tätä menoa päädyn johonkin +15:een. Mutta en kyllä näe ulkonäössä mitään kamalan suuria pullistumia muuta kuin mahan kohdalla.... Vois mennä paremminkin, mutta vois mennä huonomminkin :)
 
  • Tykkään
Reaktiot: Wow
Ihana mies, elenna, vaikka toki mahahuumorikin toimii! ;) Meillä myös mies on oppinut sanomaan minulle taas kohteliaisuuksia, taisi lukea "Isä hoitaa vauvaa"-kirjasta vinkin. :) Tosi maltilliseltahan sun painonnousu vaikuttaa, elenna, ei muuta kun samalla lailla vaan eteenpäin!
 
Mulla on karannut syöminen ihan käsistä. Tekis mieli syödä vaan pelkkää makeaa koko ajan, ja leipää. Onneks olen vieläkin +1kg paikkeilla joten ei ole peli vielä ihan pilalle mennyt. Oon koko raskauden syönyt vitamiinit sun muut purkista Minisun multivitamin mama ihan kaiken varalta. Se on tää kesä ja kotona oleilu, ja nyt kun ei ole oikein mitään rytmiäkään päivässä kun oon vielä lepoasennossa, ja ehkä koko loppuajankin. Kyllä varmaan tuohon puoliväliin söin terveellisemmin mutta nyt oon kyllä ihan rappiolla :happy090 Onneksi meillä on hissi rikki ni oon joutunut vähän sen puoleen kuntoilemaan kun rappuja pitää kulkea :biggrin
 
Musta muuten tuntui, että makean syöminen meinasi lähteä käsistä juuri sokerirasituksen jälkeen. En tiiä oisko sillä voinut olla jotain yhteyttä. Ehkä henkisellä tasolla olikin. Sen jälkeen teki vaan mieli jotain hyvää jatkuvasti, mutta onneksi tiedostin ongelman...

Mulle on hieman epäselvää, että kuinka paljon voi syödä karkkia ja limsaa, ilman että se on huonoa vauvalle... se tässä enemmän mietityttää kuin se painonnousu, joka on kuitenkin menossa ihan ok hyvin. En haluaisi, että vauva on levoton tai jotain, siksi että minä syön karkkia. Mutta en halua stressata liikaakaan. Ehkä se kerta viikkoon-linja on karkeissa hyvä, mutta limsan kanssa on taas hankalampaa... onko 1-2 lasia päivässä liikaa?
 
Vaikea sanoa, mä en juo limsaa lainkaan. Syön vaan jätskiä ja pullaa :smiley-bounce022
 
Minulle taas kävi niinpäin, että viikon verran ennen sokerirasitusta ja sitten tuloksia odotellessa tuli syötyä ihan valtavasti kaikkea makeaa, vähän sillä ajatuksella että nautitaan nyt vielä kun se on sallittua. Ja sittenhän ne sokerirasituksen tulokset olikin ihan loistavat.
Jännä että edelleenkään ei tee mieli suklaata, mikä aikaisemmin on ollut se mun pahe. Hedelmäkarkkeja tekee silloin tällöin mieli, ja lämpimillä menee päivittäin minullakin jäätelöä tai mehujäätä. Limuja en juo ollenkaan, mutta mehua päivittäin, nyt laimeampana mutta välillä väkevämpänäkin. Ja toisinaan juon sen alkoholittoman siiderin päivän päätteeksi.
Muuten syön aika vaihtelevasti, siis niin että toisina päivinä menee oikein ohjekirjan mukaan ja toisina sitten taas ei... me tykätään grillata useamman kerran viikossa, mutta mä en erityisesti pidä makkarasta, niin sitten syödään lihaa, kanaa ja sieniä. Joudun jonkin verran tarkoituksella syömään ylimääräistä suolaa näin kesäisin, jotta saisin juotua riittävästi ja välttyisin rytmihäiriöiltä... mutta aika maltillisesti olen nyt noita suolaisia koittanut syödä...
 
Meillä oli eilen toinen ja viimeinen yhteisluento perhevalmennuksessa. Jäljellä ovat toki neuvolan omat perhavalmennukset elokuussa. Eilen aiheena oli "Kahdesta kolmeksi". Luento käsitteli parisuhdetta ja miten se muuttuu kun perheeseen tulee kolmas jäsen. Luento oli huomattavasti mielenkiintoisempi kuin viime viikkoinen luento, jossa mieheni siis lähes nukahti :) Hyviä aiheita ja näitä olisi varmasti hyvä keskustella ennen vauvan tuloa. Luennolla painotettiin myös kuinka tärkeää on, että pariskunta ottaa myös kahdenkeskeistä aikaa.
 
Meillä on tänään vauvan imetys ja isätyöntekijä perhevalmennuksessa. Täällä tuo parista perheeksi -aihe on liukuva ja seurakunnan järjestämä, ja siinä voi käydä vaikka vauvan kanssa syntymän jälkeen. Ja neuvolalääkäriä nähdään tänään ensimmäistä kertaa, jännittää kun eipä tuota värkin synnytyskuntoa ole vielä kukaan katsonut ja näillä viikoilla jo mennään. Säästöä kaikesta eh?
 
Mitä hittoa, EeVei, eka kertaa?? Taas pääsee päivittelemään näitä paikkakuntien eroavaisuuksia. Mutta... Itse olin eilen jo kolmatta kertaa neuvolalääkärillä.
 
Mullakin olisi oikeasti eka neuvolalääkäri vasta näillä viikoilla, itse kävin jo aiemmin kun oli se matkalle lähtö. Niin, siis eka ja viimeinen jos kaikki menee mallikkaasti. Tarvittaessa sitten luulisi pääsevän vielä jos asiaa on. Itse en koe tarvetta tavata lääkäriä useammin. Myöskään perhevalmennusta meidän kunta ei järjestä erikseen.
 
Myös mulla oli neuvolalääkäri ensimmäistä kertaa tänään. Paikkakunta Turku :-)
Olen toki ravannut yksityisellä monenmonta kertaa ja aina kaikki on ollut kunnossa.

Lapsi on liikkunut TODELLA aktiivisesti koko ajan. Nyt alkaa jo välillä kuperkeikat ärsyttämään, koko maha liikkuu ja muljuu. Pienellä on hauskaa siellä. Mä olen pitkä (181cm) ja lapsella on loistavat tilat tuolla. 4d ultrassakin se paineli puolelta toiselle ja paikallaan ollessaan takoi nyrkeillään seiniä :-) Se on pääsääntöisesti jalat alaspäin tai sitten jalat kohti kylkiä. koskaan vielä ei ole ollut niinkuin kuuluisi: Pää alaspäin kukkuu :-)

Kun se suoristelee jalkojaan tuolla alhaalla, on aika ikävä tunne. Joko se potkii virtsarakkoon tai suoleen. Eli koko ajan tuntuu että olisi joko pissa-tai kakkahätä. Nice! :-)

Eilen illalla makasin ilmeisesti liikaa mahani päällä ja pientä alkoi ahtaus ärsyttämään ja ilmoitti siitä oikein kipakalla potkulla kylkeen. Hyppäsin sängystä puolimetriä ilmaan ja samoin mieheni :-) Se oma sätkähdykseni oli myös ilmeisen hauskaa koska jatkoi potkuja ja odotti minun reaktioita. Hauskanen tyyppi :-)

Neuvolan dobleria potkii muuten myös aina, oikein kunnolla niin että terkkari joutuu oikein pitelemään että saa sydänääniä kuulumaan. Kaikilla on kauheen hauskaa aina ton kikkailusta.
 
Meillä on eka neuvolalääkäri vasta viikolla 29. Perhevalmennuksia on vain kaksi, koska kesälomalaiselle ei tule tuuraajaa. Niinpä me emme saa ollenkaan sitä kertaa, jolloin kerrotaan vauvan hoitamisesta ja käytännön asioista. Se olisi ollut juuri se, mitä olisimme ensimmäistä odottavina tarvineet. Nämä kaksi muuta ovat jo lukemalla tulleet hyvin selviksi.
 
Mua olis kiinnostanut nähdä sitä lääkäriä aiemmin, kun jään aina papassa kiinni ja saanu kerran vuodessa pelätä kolposkopian tuloksia että noh, joko se syöpä on kehittynyt. Nyt en ole käynyt kahteen vuoteen ni ties mikä ylläri tuolta värkistä löytyy :angry7 No se on tietty oma vika mutta kun muutto tänne pk-seudulle oli juuri kun se olisi pitänyt olla, ja nyt sitten ollaan raskaana. Olin mystisesti vielä unohtanut koko värkki-asian kunnes kaverilla näin kutsukirjeen seurantatutkimukseen ja totesin että voi perkele, millos mie siellä viimeeksi kävinkään?! Miten voi ihmisen päästä kadota jotain näinkin oleellista. Ehkä sen olis muistanut siinä jalat levällään ollessa lääkärissä, kun samanlainen asento kuinkin on :biggrin paitti vähemmän instrumentteja ja kirvelyä. Mut onneksi muistan sen tänään. Harmi etten vaan löydä mistään sitä edellistä lausuntoa eksotesta, se vois olla hyödyllinen olla mukana.
 
En mäkään oo käynyt kuin yhden kerran neuvolalääkärillä, se oli pari viikkoa sitten eli rv25 tms.

Sitä täytyy kehua, että täällä oli tosi hyvä imetys-aiheen perheryhmäkerta. Oli oikeasti tosi hyödyllistä ja se valmentaja oli ihan huippu. Näytti kaikki imetysasennot nuken kanssa ja sit sillä oli sellainen erillinen rinta mukanaan, jota se kans käytti selostaessaan. Toivottavasti synnytysvalmennuskin on hyvä. Noi kaikki perheryhmäkerrat on täällä ollu ihan hyviä, paitsi että yksi peruttiin (muuttuva elämäntilanne). Siinä olisi varmaan tullut noita parisuhdejuttujakin. Meilläkään ei ole ollut oikein mitään vauvan (muusta) hoidosta tai käytännön hankinnoista. Tossa imetyskerralla näytettiin kyllä vähän vauvan käsittelyotteitakin, kun siellä oli ne nuket. Mutta kyllä minä pidän noita imetystä ja synnytystä tärkeimpinä aiheina.
 
Juu täälläkin vain yksi neuvolalääkäri odotuksen aikana (mikäli ei siis mitään ongelmia raskaudessa). Minulla se ajoittuu raskausviikolle 29, kuten Kunusiinillakin. Säästöä, säästöä. Ja vähän ihmeissäni olen sen synnytystapa-arvioinnin kanssa, että suorittaako sen sitten meidän neuvolan terkkari. Kun aikaisemmin täällä on ollut ultra siellä loppupuolen viikoilla, missä vauvan kokoa, sijaintia jne. on arvioitu. Nykyisin ei enää ole. Varmaan tuo neuvolanterkka sit tutkii mahan päältä, että joooo kyllä se mahtuu ;)
 
Vois tietty kysellä vähän neuvolassa, että miten tuo loppu sitten menee... Rakenneultrassa ainakin meillä sanottiin, että seuraava käynti sairaalalle onkin sitten synnyttämään, ellei tule mitään erikoista. Eli ultraa ei ainakaan oo. Neuvolalääkäri siis on neuvolassa, en tiedä onko sille enää toista käyntiä.
 
Meillä on ilmeisesti kaksi lääkärikertaa raskauden aikana. Eka sovittiin jo ekalla neuvolakäynnillä, eli oli tavallaan toinen neuvola, ajoittui minulla noin viikolle 11? Toinen on nyt viikon päästä tiistaina, eli minulla viikolla 25+6. Käsittääkseni enempiä kertoja ei ole.
 
TerhiJii: Sama juttu, meilläkin myllätään jo ihan kyllästymiseen asti. (Vaikka ihanaahan se vain on <3) Varsinkin parasta on vauvelin mielestä alkaa potkimaan aina nukkumaanmennessä sitä kylkeä mitä vasten sänky on. Ja herätyksenä aamuyöstä on toiminut jo pitempään mojovat potkut virtsarakkoon. Kaikista erikoisimmat tuntemukset on kun kaveri tekee jotain x-hyppyjä mahassa, niin että potkut tuntuu neljässä kohdassa ja koko maha pomppaa ylöspäin. Siinä säikähtää minä, mies ja koira... Ja meillä kanssa pyöritään ihan väkkyrää, ikinä ei voi tietää mihin kohtaan seuraava potku tulee. Sitä vain ihmettelen kun monessa paikassa sanotaan että liikkeitä tuntee vatsan päältä vasta ihan loppuraskaudessa jos silloinkaan. Mitähäh?? Meillä on kyllä ihan mojovasti tuntunut jo reilun kuukauden ajan ja koko ajan vain kovenee.

Itse olen kyllä iloinen siitä että olen saanut käydä neuvolalääkärissä monesti, ainakin sen vuoksi että hän on tsekannut aina kohdunsuun. Itse etisen istukan vuoksi vähän jännäilen etten lähde yhtään avautumaan tai pehmenemään liian aikaisin. Vai onko teillä muilla neuvolassa hoitaja tsekannut sen vaiko?
 
Takaisin
Top