Kertominen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja anní
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Lelluuu, kauan olette olleet yhdessä? Tuo kyseinen seikka vaivaa itseänikin. Tiedän että tämä on se oikea, ja mies ei tule musta ikinä eroamaan eli se olen sitten minä joka eroaa jos joku eroaa mutta ollaan oltu vasta vuosi yhdessä ja suvun reaktio jännittää, etenkin kun mulla on jo yksi lapsi ennestään..
 
Mulla myös sama juttu Pinnin ja lellun kanssa, vuosi ollaan oltu yhdessä. Alusta asti on ollut aivan erilainen tunne kuin missään muissa suhteissa, molemmat voidaan olla ihan omina itsenämmä, ei tarvitse stressata mistään! Jos tämä meidän tilanne jotakuta vaivaa niin saavat suksia suolle :) Lapsia me molemmat olemme halunneet jo jonkin aikaa ja en näe mitään järkeä sellaisissa joidenkin mielestä pakollisissa aikajaksoissa mitä pitäisi olla yhdessä ennen kuin tekee sitä ja tätä. Jos kaikki tuntuu oikealta niin antaa palaa vaan. Kyllä toisen ihmisen voi tuntea yhtä hyvin vuodessa kuin jotkut viidessä. :)
 
me miehen kaa mentiin kihloihin puolen vuoden seurustelun jälkeen, vuosi kun tuli täyteen mentiin naimimisiin ja häistä pari kk niin tein postiivisen testin ja eskoinen syntyi kun oltiin oltu reilu 1v10kk
yhdessä, mitäpä se kenellekkään kuuluu kuinka kauan kukanenkin on yhdessä ollu ja perustavat perheen, jokainen tekee sen silloin kun oikeaksi näkee.
 
Mekin mentiin miehen kanssa kihloihin kun oltiin joku puolivuotta seurusteltu, nyt ollaan oltu yhdessä yli 2 vuotta ja ensimmäinen tulossa, oon niin onnellinen! Vaikka oma äiti ei oo kovin iloinen tästä mutta se ei meitä lannista! :) .. <3
 
Mekin ollaan mieheni kanssa oltu yhdessä vasta reilut pari vuotta. En ajatellut, että välttämättä ikinä menisin naimisiin ja lasten hankkiminenkaan ei ollut päällimmäisenä mielessä, mutta jotenkin kaikki vaan on loksahtanut tosi hyvin kohdilleen, joten näin se vaan nyt meni. Ja olen kuitenkin jo jonkin verran päälle kolmekymppinen, eli jos lapsia ylipäätään haluaa, ja ehkä vielä useamman kuin vaan yhden, niin kai näillä kohdin oli hyvä ryhtyä toimeen :grin

Tämän viikon lopulla julkistetaan uutiset "sisäpiirille", eli perheelle ja parhaille kavereille, jos kaikki vaan on ultrassa ok. Vanhemmilta odotan hämmästynyttä reaktiota, lähinnä juuri siksi, etten ole ikinä tällaisista aikeista heille puhunut puolta sanaa. (Ja kavereiden osalta sama - yhdelle olen jo kertonut, ja häneltä kyllä menivät oluet väärään kurkkuun, varsinkin kun kerroin tuopin *alkoholitonta, mutta eihän hän sitä tiennyt* ääressä :devil07 :joyful:) Toisaalta uskon, että vastaanotto tulee joka tapauksessa olemaan positiivinen, koska vanhempani ovat ihan innoissaan sisarusteni lapsistakin.
 
Me aloitettiin lapsettomuushoidot vajaan puolen vuoden seurustelun jälkeen. Heti sen jälkeen kun oltiin muutettu yhteen. Kihloissa oltiin vajaan vuoden sisällä ja naimisiin mentiin sitten reilun 2vuoden jälkeen. 1,5vuoden seurutelun jälkeen omistettiin omakotitalo, yhteisen velan kanssa. Eikä kyllä ole hetkeäkään kaduttanut. Meillä tuntui toistemme seurassa heti todella hyvälle ja tiesin, että tässä on mies jonka kanssa loppuelämäni haluan jakaa.
 
Eilen oli tosiaan eka ultra aamulla ni ruokkiksel kerroin äitille, ku se toi mulle lounasta :shy: Meni vissii pasmat iha sekasi ku ei se oikeastaa sanonu oikee mitää :hilarious: Iloinen oli siis .. Illemmal menin sit mee porukoil maalailee niitte makkaria ni kerroin sillo sit isälle.. Heh.. Ensimmäine reaktio "Taas?" :hilarious: (Mun veli on saamas syys-lokakuu vaihtees kans muksun) Mut kyl hän selvästi liikuttu ja halaski mua :p Veljille laitoin kans sit illemmal viestiä, enneko molemmat laitto oman Facebook-päivityksensä :grin Ihanaa kyl ku ei tartte enää salailla!
 
Äsken kerroin vanhemmilleni, kun kävivät hakemassa esikoisen mummolaan ja näytin ultakuvan. Äiti vaikutti ihan iloiselta, kun onnitteli, mutta isä meni hiöjaiseksi eikä sen jälkeen sanonu mitään. Ei varmaan hänelle tieto ollut yhtä mieleinen kuin esikoisen kohdalla. Nyt ei mitään ilon merkkiä näkyny. Saa nähä miten alkaa mun miehelle kettuilemaan jatkossa, kun heidän välit eivät ole mitkään lämpimät..
 
Me kerrottiin tänään tuleville isosisaruksille 6v. ja 8v. ja olivat molemmat aivan onnessaan <3 . Tutkittiin yhdessä ultrakuvia ja pienempi kävi silittelemässä masua ja jutteli vauvalle. Odottavat kovasti että vauva olisi niin iso, että saisi tunnustella liikkeitä. Illalla kävivät vielä erikseen molemmat toivottamassa vauvallekin hyvää yötä :)

Nythän tämä uutinen ei varmasti enää salassa pysykkään, eikä se haittaakkaan. Ihanan erilaista tämä odotus nyt kun isosisarukset ovat niin isoja, että osaavat olla odotuksessa mukana koko matkan :)

Vähän silti jänskättää mitä isovanhemmat tuumaavat. Kummatkaan eivät varmaankaan ajatelleet, että meille vielä vauva tulee.
 
Meillä kävi viikonloppuna vieraita ja esikoinen on tähän mennessä jokaiselle tiedottanu että "äitin masussa on vauva" ja onneksi ne on olleet sellaisia jotka ovat jo tienneet asiasta, niin pyysin olemaan tällä kertaa hiljaa kun en vielä viikonlopun vieraille halunnut asiaa paljastaa
 
Mekin on nyt saatu kerrottua kaikille läheisille ja huh kun on helpottunut olo! :) ja kaikilta on tullut ihana vastaanotto, jopa isältäni jonka luulin pitävän uutisen johdosta mykkäkoulua seuraavat kymmenen vuotta :D me ollaan myös oltu miehen kanssa yhdessä vasta vuoden, ja minulla on ennestään yksi lapsi joka on nyt 1,5v. Mies siis ollut mukana hänenkin elämässään aika pitkään. Mutta kyllä me kolme, kohta neljä, ollaan yhdessä perhe, ja niin kaikki meistä puhuukin vaikka ollaan oltu niin vähän aikaa yhdessä.. :) ja nyt kans tuntuu ihan eriltä mitä muissa suhteissa on tuntunut :) nyt on niin onnellinen olo, elämä tuntuu tällä hetkellä niin täydelliseltä <3
 
Itse kerroin omalle äidille jo kaksi päivää positiivisen testin teon jälkeen, kun sattui olemaan äitienpäivä. Soitin hänelle onnittelut ja kerroin samalla "äitienpäivälahjaksi" uutiset. No hänhän meinasi alkaa itkemään onnesta, vaikka hänellä on ennestään lapsenlapsia siskoni puolesta jo 3. Tosin nuorin heistä on jo 12 niin onhan siitä aikaa kun on viimeksi ollut vauvoja. Minulle siis tämä on ensimmäinen lapsi ja samoin isälleni ensimmäinen lapsenlapsi. Isälle kerroin ensimmäisen ultran jälkeen antamalla hänelle kortin, jossa luki "onnea vaarille!". Onnellinen oli hänkin ja sanoi, että olikin jo miettinyt tuleeko sitä jälkikasvua ollenkaan. Olen kuitenkin jo 34v. Mieheni kertoi omille sukulaisilleen myös hiljattain puhelimessa, ja vastaanotto oli todella innostunut ja lämmin. Miehen mummo totesi välittömästi että "se on poika" ja että "nimi voisi alkaa R-kirjaimella..." Lupasi myös alkaa tekemään vauvanpeittoa. -Pojan väristä tietenkin! :D Mieheni siinä koitti tyynnytellä mummoaan kun oli parka hädintuskin itsekään vielä sisäistänyt asiaa ja toinen siellä miettii jo nimiä! Ja miehen isä tosiaan liikuttui ihan kyyneliin ja totesi tämän olevan paras uutinen ikinä. :) Eli todella hyviä vastaanottoja tullut joka suunnasta. Myös monille kavereilleni olen kertonut ja innoissaan tuntuvat olevan.
Raskaudessa mennyt kaikki hyvin ja nyt viikkoja 14+3.
 
Mä olen edelleen pitänyt suuni supussa, samoin mies. Vain muutamat kaverit tietävät.. Ei hajuakaan kuinka uskallan sanoa mun porukoille, miehestä puhumattakaan...
 
Mä en oo saanu vielä aikaiseksi kertoa mun isälle ja mummoille.. Ehkä ensi viikon perjantaina nt ultran jälkeen tulee kerrottua.
 
Esikoista odottaessa ei kerrottu kellekkään ennen nt-ultraa, kun oltiin keskenmenojen jälkeen niin neuroottisia. Nyt tässä raskaudessa ollaan kerrottu isovanhemmille jo aika pian testen tekemisen jälkeen. Nyt asiasta tietää jo kaikki ihmiset joiden kanssa olla arkisin tekemisissä. Fb-julkisen asiasta voi tehdä sit ru:n jälkeen. Esikoisesta laitoin faceen vihjailevan vauvan villasukkakuvan rv27. Eli sen jälkeen asia oli fb-julkinen.
 
Mä toivoisin että mulle ei kasvais mahaa ennen joulukuuta, saisin pitää sinne asti salaisuutena, mutta tiedän että mun pitää pian kertoa... Ahdistaa!!
 
Mulla edellisestä raskaudesta sen verran lyhyt aika, että tässä raskaudessa vatsa pomppas esiin jp rv 10 ja ei oo mitään epäilystäkään kun mua kattoo, että raskaana olen. Joten salassa sitä ei oo pystynyt millään pitää enää moniin viikkoihin :D
 
Minusta tuntuu myös, että maha on alkanut kasvaa, vaikka siinä sitä massaa on vaikka muille jakaa. Vatsa tosin tuntuu kasvavan tosta navan yläpuolelta, joten varmaan suolistoo nousee jo sinne. Nyt menossa 14+2. Mullakaan ei edellisestä raskaudesta oo kuin se 11kk.
 
mä näin tänään kaupassa miehen tätiä niin se kahto pitkään mun mahaa siellä muttei sanonu mitään, sanoin miehellekki siitä että huomasko se ja tuumin että ei kai ny vauvamaha vielä näy ton läskimakkaran alta :wink
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top