Mä rakastan leipoa, mutta lasten kanssa se vähän koettelee hermoja. Ainakin silloin kun leipoo tälleen isommin ja montaa leivonnaista, eikä vain yhtä ja suunnitelmallisesti yhdessätehtävää reseptiä. Nimimerkillä leipomisen lopuksi päädyin raahaamaan keittiön tuoleja pihalle jäähylle, kun niistä alkoi tappelu lapsilla


1-vee söi taikinaa ja kylpi vehnäjauhossa, 3-vee osasi vähän jo leipoakin ohjeiden mukaan. Vielä kun tämä äiti oppis olemaan rennommalla asenteella

Päädyinkin lopulta tekemään hapanjuuritaikinasta pelkkiä sämpylöitä. Niiden taikinat odotteli kylmässä yön yli, ja äsken paistoin. Hyviä tuli niistäkin! Uunivihisten taikinaa taas jäi yli (koska täyttäessä ehdin panikoida, että taikina loppuu ja kyhäsin ekan pellillisen jälkeen lisätaikinan, mut alkuperäinen oiskin ollut just täydellinen määrä

) niin siitä ylijäämästä tein lapsille sopivia pikkupitsoja, jotka täytin tomaatilla, punasipulilla ja juustoraasteella. Ja pari pikkupitsaa mihin tuli kesäkurpitsaa siivutettuina ja emmentaljuustoa. Ois varmaan pyhäinhäväistys sanoa noita pizzaksi kahdella zetalla, ihan jo kun taikinakin erilainen, siksi suomalainen kirjoitusasu

Nyt on kuitenkin ihania helppoja eväitä lapsille pakkasessa kerhopäiville, retkieväiksi ja pizzailtoihin
Ja ehdottomasti oon samaa mieltä tuosta, että synttäreiden tarjoiluissa saa mennä sieltä mistä hyvältä tuntuu! Herkut on nam, on ne sitten kaupasta, tilausleipurilta, toisen tekemiä tai itse tehtyjä
