Jurputi jurputi

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja mamuska
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Aamu81, juu tiedossa kyllä on että ei ne lapset pilalle mee koskemisesta. MUTTA kun vieras ihminen tulee ja ei edes sano mitään kun hyökkää kimppuun niin mun mielestä aika kohtuutonta! Lapsikin voi pelästyä tollasta.
Äidinvaisto vaan on mulla ainakin kohillaan :D
Ehkä sä oot siellä tottunu jo pojan syntymästä asti tuommoseen "hiplailuun" mut mä en ainakaan ole ja luulen ettei Emiliallekkaan oo joka päivä vastaan tommosta kohtelua tullut.

Joten siis suodaanko mulle ja Emilialle tällainen järkytys tästä asiasta? ;)
 
En mäkään kyllä tykkäis, jos joku tulis lääppimään mun lastani, ainakaan sanomatta mitään tai kysymättä lupaa siihen. Vaikka ei sen puoleen, jos joku ihan tuntematon tulisi pyytämään tyttöä syliin niin mulle tulis varmaan ekana mieleen, et jos annan, niin näen vaan kauheaa vauhtia pois juoksevan tyypin, joka veis mun vauvani mukanaan :-D Saavat kyllä vilkutella ja hymyillä ym. sopivan matkan päästä (en nyt tarkoita mitään kymmeniä metrejä, lähinnä samaa matkaa, kuin itsellä menee henkilökohtaisen alueen raja), ja se on mukavaa, tyttökin tykkää.

Aamu, kai sielläkin sentään kysytään lupaa, ettei tulla ihan puskista ja kaapata lasta syliin? :-|

Muoks. Onhan se omalla tavallaan tosi hienoa, että ollaan noin avoimia ja tullaan vieraille juttelemaan. Lapsistakin kasvaa jo vauvoina sosiaalisia :-) Ehkä sitä samaa kulttuuria voisi tuoda ripauksen tänne Suomeenkin, täällä kun usein tosiaan vaan kummastellaan, jos ihan vieraat tulevat juttelemaan.
 
Äh, minä jo etsin "tykkää"-painiketta tuolle Heinin viimeisimmälle kommentille mut eihän tämä mikään facebook ole :D Aamu, maassa maan tavalla. Suomessa ei tosiaan tulla koskemaan saati ottamaan syliin. Joo, oli eka kerta kun tämmöistä sattui. Hymyily, vilkutus tai muuten etäämmältä tervehtiminen on ok (tosin sekin on minun mielestä harvinaista ja vähän kummallistakin jos joku vieras tulee juttelemaan jossain kaupassa tms), ja siinä menee minun mielestä raja. Kiinnosti vaan tietää mitä muut tuollaisesta ajattelevat ja miten reagoisivat, itse kun siinä tilanteessa menin lukkoon ja jäin vaan katsomaan suu auki ihmetellen. Itse en oikeastaan noteeraa millään lailla vieraita lapsia, korkeintaan hymyilen takaisin jos huomaan jonkun muksun virnistelevän minulle. Tapoihini ei myöskään kuulu ventovieraiden ihmisten jututtaminen tai koskettaminen ohikulkiessa.

Vattu poika on taas kipeänä. Odotettiin 4 ja puoli tuntia päivystyksessä kunnes päästiin lääkärin nähtäväksi. Meinasi jo palaa hihat siihen odotukseen...
 
Heini90 kirjoitti:

Joten siis suodaanko mulle ja Emilialle tällainen järkytys tästä asiasta? ;)

Heh. Okei jos hyökätään lapsen luo, niin ymmärrän järkytyksen. Kyllähän siitä pelästyy. Siis ihan oikeesti. Kulttuurierojahan nämä on. Mulla ei ole mitään kokemusta lapsen kanssa Suomessa elämisestä, joten hankala oikeesti eläytyä tilanteeseen, kuulosti vain vähän ylireakoinnilta.
Täällä ei tosiaan hyökätä vaan varovasti tullaan luo, hipaistaan esim lapsen kättä, ja katsotaan miten lapsi reagoi, ja jos ei tykkää jatketaan matkaa, jos esim hymyilee saatetaan siihen jäädä hiplaileen ja lässyttään :)  Thaimaalaiset on niin erinlaisia ihmisiä, kun suomalaiset. Molemminpuolinen kunnioitus on aina.
Saa nähä kuin mua alkaa ahistaan elo Suomessa, kun on tottunut tähän yltiösosiaaliseen kulttuuriin, vaikken itse olekaan kovin sosiaalinen ihminen :). Suomessa ei paljon tuntemattomille ihmisille jutella. Jurotetaan vaan yksin :D Elkääkä ottako nokkiinne, yleistän, yleistän!

Mukavaa kiekkoiltaa! ;-)
 

On nuo kulttuurierot jänniä. Täytyy sanoa, että tosiaan voisin vetää pultit jos joku täällä Suomessa tulis vaan yhtä äkkiä lääppimään mun lastani, mutta jotenkin olis ihan eri juttu, jos olisin vaikka Aasiassa lomalla ja siellä tulis joku. En tiedä miksi, mutta heiltä sallisin sellaisen ihan vaan siksi, että se on "normaalia". Täällä kun ei yleensä käyttäydytä niin, niin reagoisin ihan erilailla.
Mulla on vaan sen verran kokemuksia tästä, että kun Niklas oli 3 viikkoa ja olin ystäväni kihlaisissa niin sinne tunki kutsumatta naapurin kännissä oleva mummeli. Tottakai tämä ryntää heti vauvan luo voivottelemaan, kuinka ihana vauva on. En todellakaan pitänyt siitä, että kännissä oleva lähes tuntematon (ollaan oltu hetki samassa työpaikassa, mutta en tiedä edes tämän mummelin nimeä) akka tulee silitelemään minun 3 viikkoista vauvaani... Oikeesti olin jo ihan paniikissa, kun mietin, että entä jos se pyytää vauvaa syliin.
Mutta tulipa mieleen, että olisko niin vaikeeta vaikka sanoa, että "moi, oletpa söpö vauva" sen sijaan, että hyökkää lääppimään..

Vähän omaa jurputusta. Taas ottaa päähän tuo mies... Ei olla oltu missään/tehty kahdestaan mitään sitten hääyön jälkeen, joka oli reilu 3 kuukautta sitten. Viime viikolla sanoinkin, että nyt viikonloppuna tehdään sitten jotain kahdestaan, kun oltiin koko viikonloppu hänen vanhemmillaan, jossa hoitajia olis riittänyt. Sitten sunnuntai-iltana, kun huomasi, että oon pahalla päällä niin sanoi, että "ai niin, no käytäiskö vaikka kävelyllä?" Joo kiinnosti tosi kovasti kävelyt. Pääsenhän mä vaunulenkille joka päivä. Olisko ollu vaikeeta käydä vaikka jätskillä tai syömässä. Miehellä on siis ainut kesälomaviikko tällä viikolla ja siinä meni taas ne mahdollisuudet tehdä jotain kahdestaan. Jee. Vuosipäivän pilasi 2 kuukautta sitten ja on niin luvannut hyvittää, mutta odotan, että millon se hyvitys tapahtuu..

Okei ei mun mies oo kyllä ees paha, jos vertaa siihen mitä te joudutte välillä kestämään. Eli anteeksi siis valitus, mutta kun ärsyttää...

 
Höh Madie :( Kyllähän tommonen varmasti pistää ärsyttämään. Toivottavasti edes ärisit  tarpeeksi että viesti meni nyt varmasti perille ja saat vielä sen hyvityksen? ;D Miehet... Ne ei vaan aina tajua. Ja saa sitä jurputtaa, ei tämä mikään "kenellä on paskin mies"-kilpailu ole x)

Äijällä eka iltavuoroviikko menossa ja tuntuu että polla leviää tässä touhussa. Muksukin kiukkuaa kipeänä.. Olo on kuin yksinhuoltajalla vaikka käyhän ukko vieressä nukkumassa ja päivällä nähdään ehkä kolme tuntia. Huomenna ei varmaan sitäkään.. Kai tähänkin joskus tottuu?

 

Joo Emilia, pidin eilen illalla sellaiset itkupotkuraivarit, että kyllä ukko nyt tietää, että mitä pitää tehdä. Hän itse sanoi, että ei tajua tuollaisia, kun on ite niin onnellinen pelkästä arjesta, ettei vaan tajua kaivata mitään hemmotteluja tai kahdenkeskisiä juttuja. Mutta nyt on asiat puhuttu selviks ja sovintoseksiäkin päästiin harrastamaan ;) Saa nähdä tapahtuuko mitään, kun tuntuu, että säännöllisesti joudun nalkuttaa samoista asioista. No odotellaan... Kuulemma myös ite vaikeutan vuosipäivän hyvittämistä, kun en suostu, että Niklas menis koko illaksi hoitoon jollekin, jonka on nähnyt ohimennen pari kertaa elämänsä aikana. Tiedän, että koko ilta olis hysteeristä huutoa, kun on niin kova vierastamaan. Sitten ukko ei kuulemma kehtaa aina pyytää vanhempiaan, jotka hoitais aivan mielellään ja ovat tosiaan viimeksi helmikuussa vahtineet Niklasta kauemmin, kun sen että käydään saunassa. Ei se kerran 3 kuukaudessa mun mielestä oo liian usein.

Oivoi, sympatiat sinne! Iltavuorot on kyllä niin syvältä varsinkin jos kyseessä on ihminen, joka ei tykkää herätä kovin aikaisin. Siinä menee hyvin nopeasti koko päivä eikä kotona ehdi tehdä mitään, kun helposti nukkuu pidempään ja sit työt jo alkaakin.

 
Tsemppiä vaan Emilialle! Täällä kohtalotoveri.
Mun mies on melkein aina iltavuorossa, kun on töissä hotellin ravintolassa. Normaalisti se on poissa kotoa 12-23, että ei mekään tosiaan paljon toistemme seurassa ehditä olemaan. Käy nukkumassa kotona. Hän tosin herää aikaisin, mutta me pojan kans vedetään 9-10 asti unta palloon. Ja poika on tietenki nukkumassa kun mies tulee kotiin... näin on ollut aina. Tää on raskasta. Joutuu selviämään koko päivän yksin. Thaimaassa on työajat ihan hirveitä, eikä niillä taida olla mitään työehtojakaan, tai mitään tarkempaa ainakaan. Ylitöitäkään ei aina korvata, ja niitä on paljon. Joskus saat puolipäivää vapaaksi... JA lomia EI OLE!!! Viikossa on 1-2 vapaapäivää. Että näin täällä!
Taas alkoi niin ottaan päähän tää touhu,että täytyy laittaa asiat juoksemaan, että pääsis ennen talvea Suomeen!
Ugh!
 
Voi Madie miten nätisti sanottu että on arjesta niin onnellinen :)) Hyvä että saitte puhuttua ja sovittua asiat! Kannattaa tosiaan varautua "muistuttamaan". Ainakin mun miehellä on hyvä mutta niin hemmetin lyhyt muisti :D Nii-in, vaikea saada kahdenkeskistä aikaa jos ei ole lapsenvahtia.. Nimim. kokemusta on.

Aamuvuoroviikot menee tosi hyvin ja päivät kuluvat nopeasti kun on jotain mitä odottaa. Että mies tulee töistä kotiin ja alan ruuan laittoon ja olisi juttuseuraa. Mies vaan tuntuu tykkäävän iltavuoroista kun saa nukkua pitkään ja saa parempaa palkkaa eikä kotiin tullessa tarvitse tehdä yhtään mitään. Plääääh.. Jospa tähän pian tottuisi. Tuntuu vaan ettei illat kulu millään kun on pojan kanssa kaksistaan. Aamu, Suomeen vaan sieltä! ;) On melko hurjan kuuloista touhua siellä..

Voi paska. Sain just puhelun että näyttää siltä ettei Onni pääse päiväkotiin vaan joutuu perhepäivähoitajalle. Voi perseen perse. Nyt ärsyttää!!!!!!!
 
Kurjia nuo ukot välillä vähän jokaisella.. Argh! Itsellä nyt on semmonen "tasapaksuluonteinenlaiskaihanahuonomuistinen" ukko että oon siihen YLEENSÄ tyytyväinen. :) Se on varmaan joku keskiverto luokkainen jos nää ukot voitais johonki janalle laittaa. :D
Että mulla nyt ei oo siitä mitään valitettavaa. Joskus kyllä hermot palaa pienemmästäkin mut en laita niitä kaikkia juttuja ukon piikkiin. ;)

Aamu onko sun miehes lähössä kans Suomeen asumaan? Ja ihan mielellään? Kunhan kyselen huvikseen.. Ei oo pakko vastata. Onko teidän pojalla myös Suomen kansalaisuus vai miten se muutto onnistuu?  Joudutteko hakeen pojalle ja miehelles tietty oleskelulupaa myöhemmin vai? Oon ihan pihalla ja kiinnostaa ihan muuten vaan. :)

Emilia, kurjaa jos haluaisit Onnin päiväkotiin eikä hän sinne pääsis.. Argh! Jospa asia selviäis silleen että pääsis kuitenkin.
 
Voi kurja, Emilia, jos ette saa pojalle haluamaanne hoitopaikkaa. Toivottavasti paikka päiväkodista kuitekin vapautuisi!

Itse olen aikoinani mennyt hoitoon vasta 4,5-vuotiaana perhepäivähoitajalle. Oli muuten the hoitopaikka ainakin mulle (ja varmaankin pari vuotta nuoremmalle siskollekin). Sieltä löytyi myös paras ystävä, jonka kanssa ollaan vieläkin lähes päivittäin tekemisissä. Välillä jouduttiin kyllä tavalliseen päiväkotiin, ja kyllähän silloin oli vaikeampaa sopeutua isompaan ryhmään..

Me ei olla vielä keskusteltu, mihin haluttaisiin tyttö sitten joskus hoitoon. Itselläni ei ole väliä, onko pph vai päiväkoti, kummassakin varmaan oppii esim. odottamaan omaa vuoroaan ja sosiaalisia kontakteja. Ainoa toive, mikä mulla on, on se, ettei tyttö menisi sinne päiväkotiin, missä anoppi on töissä. Vaikka meillä on anopin kanssa ihan hyvät välit, niin kyllä mua silti vatuttaisi kuin pientä apinaa, kun anoppi tulisi mulle kertomaan, millainen mun tyttäreni on. Jos en siis saa itse viettää päiviä tytön kanssa, ei sitä saa kyllä anoppikaan :-D
 
Heini90 kirjoitti:
Aamu onko sun miehes lähössä kans Suomeen asumaan? Ja ihan mielellään? Kunhan kyselen huvikseen.. Ei oo pakko vastata. Onko teidän pojalla myös Suomen kansalaisuus vai miten se muutto onnistuu?  Joudutteko hakeen pojalle ja miehelles tietty oleskelulupaa myöhemmin vai? Oon ihan pihalla ja kiinnostaa ihan muuten vaan. :)

Saa kysyä ja voin vastata :)

Kyllä mun mies on ihan mielellään lähdössä Suomeen ja haluaa kovasti töitä tekemään, joskus sanoi, että IHAN MITÄ VAAN töitä. Thaimaassa on sellainen tapa, että perheelle annetaan, siis omille vanhemmille, osa palkasta, joten mun mies ois onnessaan kun voisi lähettää enemmän rahaa, kuin mitä nyt voi antaa.Ollaan kyllä nyt niin tiukilla, ettei paljon pysty antamaan... Niin ja hänen isä on kuollut.

Pojalla ei ole vielä suomen kansalaisuutta, koska siihen tarvii ison paperisodan ensin. Syntymätodistus on thain kielinen, se täytyy kääntää englanniksi, laillistaa Thaimaan ulkoministeriössä, ja sitten Suomen suurlähetystöön paprujen kanssa täyttämään vielä joku maistraatin lomake. Suurlähetystö lähettää paperit Suomeen ja sitten pitäisi olla myös suomenkansalainen ihan virallisesti. Automaattisestihan sen saa, koska äiti, eli meitsi on suomalainen :) Pojalle tulee siis kaksoiskansalaisuus, eikä suomalainen tietenkään tarvi Suomessa oleskelulupaa :) Täytyy myös passi hakea, siitä mä en tiedä vielä mitään.
Mun mies tarvinnee viisumin. Oleskelulupaa voi sitten hakea Suomessa, poliisilta vissiin?

Ja kaikki nämä paperihommat voi hoitaa vain Bangkokissa, missä me ei siis asuta, vaan täytyy joskus, kun mies sais 2-3 vapaata, niin matkustaa sinne... Mä en tykkää bkk:sta ollenkaan, se on niin iso paikka, kauhee liikenne ja hemmetin kuumaa. Siis vielä kuumempaa, kuin täällä meren rannalla :) Tai no ei me nyt rannalla tosiaankaan asuta, mutta merikaupunki on.
 
Arrrrrgh tuota minun äitiä!!! Taas oli helvetinmoinen kitinä siitä että poika paleltuu kun varjossa oli 20 astetta, tuuli jonkin verran ja poika oli rattaissa kuomun alla tuulensuojassa. Päällä normi sisävaatteet ja kypärämallinen pipo. Ja voi jessus mitä muuta se sanoi.. "Voidaan me ottaa onni yökylään kunhan vaan isäpuolellas ei oo töihinlähtöä mut sinun pitää sit ottaa pikkuveli että me päästää mökkeilemään". Tekis mieli jo joskus ehdottaa, että mitä jos hän hoitais omat lapsensa ja minä omani. Enkä ole ollut edes pyytämässä lapsenvahdiksi.. Perhe on pahin, eiks jeah?



 
Emilia, kyllä tuo vähän hassulta kuulostaa. Sitten tuollaisen "vastavaatimuksen" ymmärtäisi, jos olisitte itse pyytäneet äitiäsi lapsenvahdiksi. Kysy joku kerta, kun äitisi valittaa, että lapsesi jäätyy, että mitä hän sitten pukisi lapselleen päälle. Sen jälkeen toteat, että kun meidän poika on niin kova hikoamaan, eikä hikoilukaan ole vauvalle kauhean hyväksi ;-)

ON: tein eilen ruokaa, kun mies tuli töistä kotiin. Ukko ilmoitti, että hän ei syö, vaan hän haluaa syödä jäätelöä, suklaata ja karkkia. Sitten pitää joka päivä olla jotain erikoista iltapalaa (kun herralla on niiin kova nälkä). Jään mielenkiinnolla odottamaan, millaisia ruokailutapoja arvon herra haluaa opettaa vauvalle. Ketuttaa kuin pientä apinaa, luuleko se mies oikeasti, että minä opetan tytölle terveellisiä ruokailutottumuksia samaan aikaan, kun hän itse korvaa aterioita herkuilla?

Välillä tekisi mieli heittää kirves kaivoon ja jättää lapsen kasvatus kokonaan miehen hartioille. Siinähän sitten näkisi, miten omat toimet vaikuttaa suoraan lapseen.
emoticon
 
"Mukavaa", että joillain on oikeita jurputuksen aiheita sillä nää mun ei kyllä oo... Mulla on tänään kaikki ottaa päähän-päivä. Testasin taas aamulla negan ja menkkojen olis pitäny alkaa eilen ja kierto taitaa taas venyä superpitkäks ja ei tästä vauvanteosta tuu mitään. Siitä se armoton ketutus varmaan lähti.
Nyt viimeisin ärsytyksen aihe on meidän naapuri. Siis se äijä lähtee aina kotoonsa leipä suussa! JOKA IKINEN kerta. Miks on niin hoppu, ettei voi kotona syödä. Sitten se ajaa autonsa meidän portin nurkalle ja odottaa siinä, että sen tyttöystävä hyppää kyytiin. Siis miksei se akka voi kävellä siihe parkkipaikalle, tulis varmaan 5 askelta lisää? Eli söis se äijä sen leivän siellä kotona niin ei tarvis odottaa sitä muijaa siinä meidän portin pielessä vaan voisivat yhdessä hypätä siihen autoon siellä parkkipaikalla. Joo. Mua kyllä oikeestaan jo naurattaa tää jurputus :D
 
Nyt tulee vissiin ekaa kertaa jurputusta meikäläisen sormien välityksellä..Mutta kun on pakko purkaa jonnekkin.

Elikkä tämä jokakeväinen ylioppilaiden ja lukion yliarvostaminen!! Eikö se lopu koskaan!? Joka tuutista tulee vain juttua siitä, mitä ostaa lahjaks ylioppilaalle..kyllä ottaa pattiin. Kun eihän ylioppilaat oo oikeesti mitään verrattuna AMMATTIIN valmistuviin!!  Kaupan kassoja valtaosa, ainakin välillä siltä tuntuu. Ja en nyt tällä halua ketään loukata, kun joukossa kuitenki "ylioppineita" on.

Kävi tänään ketuttamaan kun amk:sta valmistuvalle kaverille olin korttia ostamassa ja vertailin sit huvikseen valikoimaa ylioppilaiden ja valmistuneiden korteissa..Ylioppilaille meijän kylän paremmassa kaupassa about 25 eri vaihtoehtoo, valmistuville 3!! Siis arghh!!

Tää jäis nyt oottamaan sitä päivää, kun ammattilaisia arvostetaan siinä mittakaavassa mikä on oikeutettua.

Kiitos, olen purkautunut.
 
Joo. Kyllähän noita ylioppilaita hehkutetaan paljon enemmän.
Mitä kortteihin tulee, oisko niin, että niitä yo-kortteja meneekin enemmän kaupaksi, kuin muita valmistujaiskortteja. Suositumpaa.
Ammattikoulusta valmistutaan ammattiin noin kolmessa vuodessa, mutta ylioppilas ei olekaan vielä siinä vaiheessa "valmis" kun saa valkolakin, vaan lähtee siitä amk:hon tai yliopistoon jatkamaan opiskelua, kun ammattikoululainen voi päästä jo työelämään.
Onhan se töissä parempi olla kuin opiskella :DDD Mun mielipide.
Itse olen surkea koulunkvijä. Siis ei arvosanat huonoja ole, mutta ei vaan kiinnosta opiskella.
Mulla jäi aikoinaan lukio kesken, mutta muutaman vuoden päästä jatkoin aikuislukiossa, ja olin 23 v. kun pääsin ylioppilaaksi. Sen jälkeen olen aloittanut kaksikin tutkintoa, vaan molemmat jäi kesken. Toinen oli ammattikoulu, toinen AMK, joka kyllä tyssäs, kun muutin tänne aasiaan.
Olen ollut myös töissä samalla, ja paljon mielummin olen töissä, kuin koulussa!

Joo-o. Omia jupinoita, ei tartte välittää emoticon
 
Itse en ihan ymmärrä tuota ammattikoulusta valmistuneiden "ylioppilaat eivät ole yhtään mitään"-mantraa. Kovasti huudetaan, että pitää saada arvostusta, kun samalla kovaan ääneen julistetaan, ettei lukion käyneet ja ylioppilaaksi kirjoittaneet ole mitään. Silloin kun itse pääsin ylioppilaaksi, en kuullut yhdenkään koulukaverini julistavan kovaan ääneen, että amislaiset eivät ole mistään kotoisin emoticon Tuolla minä valmistuin ensimmäisenä ammattiin -perusteella rekkakuskien ja kukkakauppiaiden pitäisi olla arvostetuimmat ammatit -listalla kärkipäässä ja lääkärien, asianajajien, opettajien ym. viimeisillä sijoilla..

Ammattiin on valmistuttu ammoiset ajat, ylioppilastutkinto taisi yleistyä Suomessa vasta 1900-luvun puolivälin paikkeilla? (tuo ei ole fakta, vaan oma mutu-tuntuma.) Silloin ylioppilastutkinto oli kova sana, ainoa tapa päästä yliopistoon ja kunnon rahoihin kiinni, tietysti sitä juhlittiin suurin menoin. Ja se tapa on jatkunut nykyaikaan asti, vaikka lukio ei enää olekaan ainoa tie menestykseen.

Niinhän se sanontakin menee, että kuka kissan hännän nostaa, ellei kissa itse? Jos niin paljon häiritsee, niin sitten pitäisi itse tehdä asialle jotain itse, eikä odottaa, että lukiot/ylioppilaat/lehtitilaajat alkavat vaatia ammattiin valmistuneille samoja "oikeuksia" kuin ylioppilaat saavat..

Olipa tiukan kuuloista tekstiä, ei ollut tarkoitukseni emoticon minusta on vaan hassua, että pitäisi saada arvostusta, kun itse ei halua arvostaa toisen tien valinnutta.. Itse en arvosta ylioppilasta yhtään sen enempää kuin ammattiin valmistunuttakaan, koska kumpiakin tarvitaan pitämään maata pystyssä. Ei lääkäritkään pystyisi tekemään töitään ilman laitoshuoltajia, jotka pitävät lääkärin työympäristön puhtaana ;-)

Mulle tuli tästä vastakkainasettelusta mieleen Anna-Leena Härkösen kolumni "Antakee mitali" emoticon
 
Minä olen vähän samoilla linjoilla Sukeyn kanssa. Yleensä en jurputusketjussa ala vänkäämään vastaan, mutta...... :D Eiköhän yot:kin jossain vaiheessa jonkun ammatin opiskele ja tosiaan tarvitaan sekä duunareita että akateemikkoja. Pikemminkin pitäisi saada tähänkin asiaan sitä kuuluisaa tasa-arvoa eikä vastakkainasettelua. Noh, itsehän olen viime kevään yo ja opiskelupaikka on amk:ssa, en siis ehkä osaa ajatella tätä asiaa täysin puolueettomasti..Sen vaan sanon, että kyllä sen valkolakinkin eteen joutuu tekemään melkoisesti töitä. Ugh.
 
Ai niin unohdin oman jurputukseni.
Oltiin eilen kauppakeskuksessa syömässä tämmöisessä cashcard-paikassa.
Törmättiin siellä naiseen, jolla syntyi tyttö samanapäivänä, ja tytön mummoon.

Mentiin moikkaan niiden pöytään. Tää mumetsu oli syöttämässä jäätelöä sille kohta 10kk ikäiselle tytölle. No kohta tuli lusikallinen (sama lusikka, kenen lie suussa jo käynyt) jäätelöä mun pojan suuhun, mitään kysymättä!!! Tuo meni lievästi sanottuna jo yli!!!
En saanut sanottua mitään, jäädyin. No, kohta oli tulossa TOINEN lusikallinen. Siihen sain jo käden laitettua väliin, ja mun mies sanoi, ettei ota jäätelöä.
SAATANA!

En oo muutenkaan ikinä tykännyt tästä naisesta. Jo synnytyssairaalassa se ramppas mun huoneessa, ja jopa kylvetti mun pojan mun anopin kanssa.
Täällä siis on tapana kylvetellä lapsia tosi usein, eli heti syntymästä lähtien, vaikkei kyllä ois mitään syytä, vaan eipä mua kuunneltu. Nyyh. Mun sairaala-aika ja pari viikkoa siitä oli muutenkin niin kamalaa aikaa, että melkein silmät kostuu, kun muistelee.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top